joka on antanut voimaa pahana päivänä! Eiköhän kerätä tänne niitä "ajatelmia", jotka ovat auttaneet jaksamaan.
Tässä eräs minulle tärkeä:
SE ON ONNELLINEN, JOKA EI SURE SITÄ MITÄ HÄNELTÄ PUUTTUU, VAAN ILOITSEE SIITÄ MITÄ HÄNELLÄ ON.
Tämä oli kirjoitettu korttiin, jonka sain eräältä ystävältäni ollessani sairaslomalla.
Ensin ajattelin, että mitä se nyt tuollaista kirjoittaa. Minähän olen sairastunut syöpään!
Luettuani tuon kortin ja viestin useampaan kertaan, aloin ymmärtää...
Tämä sama asia, oli myös syöpään kuolleen ystäväni muistokirjoituksessa. Sanamuoto oli vain..
HÄN ILOITSI SIITÄ , MITÄ HÄNELLÄ OLI, EIKÄ SURRUT SITÄ, MITÄ HÄNELTÄ PUUTTUU!
Tässä eräs minulle tärkeä:
SE ON ONNELLINEN, JOKA EI SURE SITÄ MITÄ HÄNELTÄ PUUTTUU, VAAN ILOITSEE SIITÄ MITÄ HÄNELLÄ ON.
Tämä oli kirjoitettu korttiin, jonka sain eräältä ystävältäni ollessani sairaslomalla.
Ensin ajattelin, että mitä se nyt tuollaista kirjoittaa. Minähän olen sairastunut syöpään!
Luettuani tuon kortin ja viestin useampaan kertaan, aloin ymmärtää...
Tämä sama asia, oli myös syöpään kuolleen ystäväni muistokirjoituksessa. Sanamuoto oli vain..
HÄN ILOITSI SIITÄ , MITÄ HÄNELLÄ OLI, EIKÄ SURRUT SITÄ, MITÄ HÄNELTÄ PUUTTUU!
Vastaukset 25
Vanhimmat
paremmin toiselle syöpä palstalle.Tämä palsta on
asiallisille viesteille.Käy siellä syöpäpotilaat
palstalla,ja kirjoita viestisi sinne.
Muuten se jako oli turhaa.
minun mielestäni. Minusta palstaa ei olisi tarvinnut jakaa, mutta ehdottomasti laittaa höpinät omaan ja vain omaan ketjuunsa. Minusta ainakin oli tosi turhauttavaa törmätä niihin milloin missäkin ketjussa. Eri palstat sai aikaan vain riitaa ja pahaa mieltä ja on mielestäni keinotekoinenkin.
No, tästä on joku eri mieltä.
Mitä sitten tulee aforismi-asiaan, ajattelen kyllä niin, että aforismit siinä valossa kuin aloittaja sen kirjoitti, sopii oikein hyvin myös tänne ja tässä perusteluni:
Diagnoosistani on vain muutama kuukausi ja olen kieltämättä vielä jonkinlaisessa järkyttyneessä olotilassa ja etsin täältä muutamaa asiaa:
-tietoa, jota saman kokeneet voivat antaa ja jakaa kokemuksesta
-vertaistukea, koska olen kokenut, että joitain tuntoja vain saman kokenut voi ymmärtää jo puolesta sanasta
-kuulla ja tietää mitä tahansa sellasia keinoja, joiden avulla toiset saman kokeneet ovat henkisesti selvinneet päivästä toiseen; mitä tahansa vinkkejä!
Ne on tarkoitettu henkisesti rohkaisemaan, lohduttamaan, antamaan toivoa, uskoa, ehkä uuden näkökulman..!!! Ja näitä ainakin minä saan mm. aforismeista tai ajatelmista. Itselläni on kaksi sellaista tilannetta, jolloin en nähnyt enää missään valoa ja sitten luin n e oikeat sanat oikealla hetkellä, jotka antoivat voiman jatkaa. Sen tähden pidän erittäinkin tärkeänä tätäkin vertaistuen muotoa. Henkinen tuki on oleellinen syövän kanssa taistellessa.
Kuule, pysy poissa, mene takaisin höpöttäjien luo. Etkö muuta pysty kirjoittamaan. Onneksi palsta jaettiin, ei tarvitse törmätä tiettyihin ...
Kenelle osoitit sanasi: aloittajalle vai nimimerkille "sopii" vai minulle, joka kirjoitin tuon pidemmän, nimimerkillä "en ole aloittaja"?
Siltä varalta, että osoitit sen minulle, haluan sanoa, että en ole kirjoittanut tai edes käynyt tuolla toisella palstalla muutamia kertoja lukuunottamatta. Enkä myöskään koe itseäni millään tasolla "höpöttäjäksi" luonnollisessakaan elämässä. En kyllä pidä kenenkään ihmisen leimaamista "höpöttäjäksi" mitenkään fiksuna, mutta höpinöitä, joita täällä kyllä oli kesken kaiken ketjuissa, niistä en välittänyt. Siitä huolimatta ajattelin, että oma ketjunsa niille sää ja kuulumis tiedusteluille ja ilmoituksille olisi riittänyt. Minusta siis palstan jako oli turhaa. Joidenkin mielestä ei.
Ja olen sitä mieltä, että aforismit voivat parhaimmillaan olla tärkeitä henkisen jaksamisen kannalta, ainakin oma kokemukseni näin vähän aikaa sitten diagnoosin saaneena sen koen.
Mitenkähän ne säätiedotus ja mitä kuuluu keskinäinen kirjeenvaihto olisivat pysyneet vain YHDESSÄ ketjussa? Ei mitenkään. Onneksi tuli uusi jako. Hyvä niin. Chattailkoon vaikka loppuaikansa.
Tarkoitin siis tietenkin sitä, että jos joku olisi halunnut puhua esim. kuulumisiaan, olisi ketjun otsikoksi tullut esim. "Päivän kuulumisia" ja jos joku olisi halunnut kirjoittaa jotakin kevyempää höpinää, sen ketjun otsikoksi olisi tullut esim. "Höpinöitä". Säätiedotusia tiedotuksina en minäkään kyllä käsitä, koska ne näkee esim. MTV:n sää-sivuilta.
Näihin ketjuihin olisi voinut mennä lukemaan ja kirjoittamaan se, joka olisi halunnut. Itse en olisi edes avannut niitä, koska ei kiinnosta.
Minusta se olisi ollut ihan yksinkertaista.
No, ei minun maailmaani kaada tämä jakokaan, eikä nosta verenpainetta, sillä en halua osallistua riitelyyn, enkä kenenkään nimittelyyn, enkä vastaaviin. Ainoa mikä on nostanut verenpainettani on tämä sairaus.
täällä.
Lämmin tunnelmapa hyvinkin!!!!
Tämmönen uusi tapaus täällä, vain jonkun aikaa palstalla ollut. Minustakin on ikävä kaikki erimielisyydet, mutta turhat jutut omaan ketjuun ois riittäny mustakin.
Kun ei nyt vaan taas alettais. Se on hallaa kaikille. Sopu sijaa antaa.
Mutta jos pois lähteneet haluaa olla siellä toisella palstalla niin eihän siinä sit mitään.
Täällä itse kuitenkin haluan kirjotella ja lukea.
Sille toiselle palstalle en ole mennyt enkä mene. Pysyn ilmeisesti poissa täältäkin, jos näin ahdasmielisiä ihmisiä on!
Kysehän on JAKSAMISESTA! Itse sain paljon kirjeitä ja kortteja sairaslomani aikana. Olen tallettanut kaikki runot, aforismit ja ajatelmat.
Luen niitä vieläkin, kun masennus iskee.
Ymmärsit, mikä merkitys oikeilla sanoilla voi olla!
olisivat ihan hyvin pysyneet omissa ketjuissaan. Normaali järjellä varustettu ihminen olis ainakin tajunnut.. Häiriköijät on oma lukunsa, hehän häiriköi häiriköimisen "ilosta"..
Kirjoitellaan me täällä...
"Pelolla on paljon silmiä."
Miguel de Cervantes
Minulla on kasvain silmän takana, sitä ei voida leikata, mutta sädehoidon olen juuri aloittanut. Tämä sairaus pysäytti elämässä kaiken ja suunnitelmat tulevaisuuden suhteen romuttuivat kerralla ja en yksinkertaisesti edes muista ensimmäisestä kuukaudesta mitään -ja siitä kun alan muistaa, muistan vain pelon, joka oli joka puolella. Kaiken näin kuin pelon läpi, siinä meni toinen kuukausi, joka vieläkin puistattaa kauhullaan.
Kun luin tuon aforismin se pysäytti ja kuin riisui tuon pelon pois. Ymmärsin ja näin yhtäkkiä, että katsoessani pelon kautta, näen vain pelättävää.
Minulle tuo löytö merkitsi hyvin paljon. Oli ja on kuin olisin katsellut kaikkea uusilla silmillä.
Akira Kurosawan Seitsemän samuraita elokuvan ja siinä oli muutama koskettava ajatus. Kirjotin ne ylös, mutta tähän yksi:
"Aika sujahtaa ohi kuin ammuttu nuoli."
Diagnoosin kuultuani kaikki meni sumussa. Yleensä sanotaan, että aika pysäty, tms, mulla se alko vinhaa vauhtia kiitään eteenpäin sen loppua kohti. Se pelotti ja jossain kuopassa olin henkisesti, sinne onneks kuulin lasten äänet, jotka ekana ikäänkuin nosti sieltä ylös ja tää ajatus tosta leffasta oli kuin piste iin päälle.
En halunnut seurata oman aikani kulkua vain sivusta, katsoa kuinka se sujahtaa vain ohi, vaan elää sen jokasen päivän.
Ja ajan kulku on hidastunu. Tiedän, ettei mulla aikaa kenties ole kuin terveillä, mutta se aika, mitä on, aijon elää.
Nainen on naiselle susi
on paljon hyviä ja puhuttelevia ajatuksia. Kirjoittamasi ajatus puhuttelee myös minua, juuri tässä hetkessä. Kiitos.
"Ei tämä ole elämälle piste - vaan pilkku."
Sitä sanaa et sano, jonka perille et pääse/päälle et polkaise.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
jonka itse sain sairastuttuani...
" Muista, että tämä päivä tulee vain kerran, eikä koskaan palaa. Tämä hetki on olemassa nyt, jaa sen ainutlaatuisuus ystävien ja läheisten kanssa. Kaikki eivät näe huomista auringonnousua.
Kuvittelemme aina, että on aikaa, mutta niin ei ole.
Jokaiset sekunnit ja sanat ovat tärkeitä.
Lähetän tämän viestin ystävälleni, osoittaakseni etten ole unohtanut Sinua, vaikkei kädet aina ylety halaamaan Sinua!"
Raakkaalta: Minun hellyyteni on kuin virtaava vesi, tämä hetki kuin ihana uni. Suruissani katson paluutien suuntaan- mutta jos tämä rakkaus kestää ikuisesti, eikö sinusta tunnu kuin olisin luonasi aamusta aamuun, illasta iltaan?
"Chin Kuan"
saanut tuollaisen? Ihana!
Onko totta, että vain muutama ihminen on saanut aforismejä tai muita tekstejä sairautensa aikana...?
jopa ajatelmakirjoja mut kuka niitä jaksaa kahlata
Itse luen ko. kirjoja.