Olisin päässyt sisään 5 vuotta sitten matematiikkaa lukemaan papereilla tuoreena ylioppilaana, pitkän matematiikan arvosanana Eximia cum Laude, ei olisi tarvinut stressata valintakokeesta lainkaan. Vaikeiden terveysongelmien takia ei opiskeluun keskittyminen tuntunut aikoinaan tietenkään lainkaan ajankohtaiselta. Nyt vanhempana ja viisaampana luulin tietäväni mitä haluan -> matematiikan opettajaksi. No, tajusin jo valmistautuessani valintakokeeseen että olen todella heikoilla jäillä:
Esim. vuonna 2006 matematiikan koulutusohjelmaan otettiin valintatilastojen mukaan sisään 523 henkilöä vaikka opiskelupaikkoja oli vain 180 tarjolla (hakijoita 655 joista kaikista vain 180 kävi valintakokeessa, vähintään 343 henkilöä siis pääsi pelkillä papereilla sisään!!!), samoin aineenopettajan koulutukseen otettiin 46 vaikka paikkoja oli vain 35 (hakijoita 99, valintakokeessa kävi 38, vähintään 8 livahti siis tännekin papereilla, todennäköisesti useampi). Loppujen lopuksi paikan oli ottanut vastaan matematiikan koulutusohjemassa VAIN 212 (40,5%) ja -aineenopettajan koulutusohjelmaan 30 (65,2%) henkilöä. Valintatilastostahan näkee sokea perseelläänkin että millä motivaatiolla porukka suurimmaksi osaksi hakee taloon (ts. papereilla sisään varmuuden vuoksi kun ei tartte lukea pääsykokeisiin)...
Toinen asia on se että käytännössä minun tilanteessani sisäänpääsy oli aivan mahdotonta, ensin otetaan automaattisesti sisään kaksi kertaa sisäänottokiintiön verran väkeä pelkillä papereilla ja nostetaan siitä syystä valintakokeella sisään pääsevien pisteraja taivaisiin, sitten valintakokeessa joutuu vielä samalle viivalle tuoreempien ylioppilaiden kanssa jotka saavat tavoittamattoman edun lähtöpisteillään. Ei auttanut Eximia cum Laudekaan viiden vuoden takaa kyseisessä valintakokeessa jossa ei edes taulukkokirjaa sallittu plus että ohjeissa ei käsketty tuomaan mukana harppia vaikka eräs tehtävä oli pelkkää ympyröiden piirtelyä...
Ai niin, sain muuten täydet pisteet aineenopettajan valintakokeesta jossa siis arvioitiin soveltuvuutta matematiikan opettajan tehtävään. Toivottavasti valintakokeisiin ei menetetty kovin monia opettajakykyjä, minä EN ENÄÄ AIO yrittää uudestaan!!!
Esim. vuonna 2006 matematiikan koulutusohjelmaan otettiin valintatilastojen mukaan sisään 523 henkilöä vaikka opiskelupaikkoja oli vain 180 tarjolla (hakijoita 655 joista kaikista vain 180 kävi valintakokeessa, vähintään 343 henkilöä siis pääsi pelkillä papereilla sisään!!!), samoin aineenopettajan koulutukseen otettiin 46 vaikka paikkoja oli vain 35 (hakijoita 99, valintakokeessa kävi 38, vähintään 8 livahti siis tännekin papereilla, todennäköisesti useampi). Loppujen lopuksi paikan oli ottanut vastaan matematiikan koulutusohjemassa VAIN 212 (40,5%) ja -aineenopettajan koulutusohjelmaan 30 (65,2%) henkilöä. Valintatilastostahan näkee sokea perseelläänkin että millä motivaatiolla porukka suurimmaksi osaksi hakee taloon (ts. papereilla sisään varmuuden vuoksi kun ei tartte lukea pääsykokeisiin)...
Toinen asia on se että käytännössä minun tilanteessani sisäänpääsy oli aivan mahdotonta, ensin otetaan automaattisesti sisään kaksi kertaa sisäänottokiintiön verran väkeä pelkillä papereilla ja nostetaan siitä syystä valintakokeella sisään pääsevien pisteraja taivaisiin, sitten valintakokeessa joutuu vielä samalle viivalle tuoreempien ylioppilaiden kanssa jotka saavat tavoittamattoman edun lähtöpisteillään. Ei auttanut Eximia cum Laudekaan viiden vuoden takaa kyseisessä valintakokeessa jossa ei edes taulukkokirjaa sallittu plus että ohjeissa ei käsketty tuomaan mukana harppia vaikka eräs tehtävä oli pelkkää ympyröiden piirtelyä...
Ai niin, sain muuten täydet pisteet aineenopettajan valintakokeesta jossa siis arvioitiin soveltuvuutta matematiikan opettajan tehtävään. Toivottavasti valintakokeisiin ei menetetty kovin monia opettajakykyjä, minä EN ENÄÄ AIO yrittää uudestaan!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
...ei pidä luovuttaa!
Komppaan edellistä vastaajaa.
Jos sinut on noinkin sopivaksi hommaan nähty, niin ei missään tapauksessa kannata luovuttaa, vaikka tilastot sanoisivat mitä. On täällä ihmeellisempiäkin against-the-odds -onnistumistarinoita kuultu; mikään ei ole täysin mahdotonta. Ymmärrän kyllä miten turhauttavalta ja stressavalta tilanteesi tuntuu, kun olen itse ollut lähes samassa jamassa, puun ja kuoren välissä. Tiedän hyvin, miten pahalta tuntuu, kun on löytynyt se oma ala kaikkien vuosien jälkeen, mutta sitten meinaa tie nousta pystyyn. Onhan se vähän masentavaa, kun yliopiston paikkajaosta kerrotaan yhtä, ja käytännössä nekin kiintiöpaikat täytetään tuoreilla ylioppilailla.
Maailma on auki: Katsele muita vaihtoehtoja, muita kouluja, muita samansuuntaisia aloja, avointa yliopistoa, muita valmistavia opistoja, mutta älä luovu unelmistasi.
Helppo sanoa, tiedän, mutta luovuttaa ei oikeasti kannata.
Tulin itse siihen tulokseen, että mieluummin teen aivan kaikkeni päästäkseni ominta alaa opiskelemaan kuin jossittelen loppuelämäni ja mietin mitä erilaisista toimintasuunnitelmista olisi ehkä tapahtunut jos olisin pitänyt pintani.
Jos jotakin todella täytyy niin on löydettävä se palava kunnianhimo ja jos sinulla on motiivit paikallaan niin et yrittäisi etsiä kaikennäköistä tekosyytä ja tilastoja ei kannata tapittaa. Kirja käteen ja tosissaan yrittämällä, ja yritä niin kovin että pääset niiden kaikkien ohi jotka pääsevät papereillaan. enkä usko että saman vuoden ylioppilaat saavat nyt niiiin paljon enemmän pisteitä pelkän ekan yrittämisen ansiosta. Js todella tahdot, et katso tilastoja ja nahise valintaperusteista vaan teet parhaasi ja luet!
Monelle tosiaan matematiikka tai fysiikka ei ole se ensisijainen valinta, ja ymmärrän kyllä miksi. Mutta usein varsinkin fysiikasta on apua haettaessa muihin paikkoihin, joten jos ei pääse siihen haluamaansa paikkaan, niin onko sitten väärin mennä lukemaan sitä matikkaa vuodeksi, jotta voisi paremmalla pohjalla koittaa siihen ykkösvaihtoehtoon seuraavana vuonna uudestaan? Ei mun mielestä, mutta kyllä mä ymmärrän jos potuttaa. Tosin eipä ne muutkaan sinne ilman työntekoa ole päässyt, jotta siitä vaan matikankirjat kauniiseen käteen ja lukemaan ensi vuotta varten. Tsemppiä! =)
Aikamoinen marttyyri... Kyllä sitä yleensä olis ihan hyvä, että opettaja osaisi myös jonkun verran omasta alastaan ennen kuin alkaa opettamaan. Ei paljoa lohduttais kuunnellaa matikan opettajaa joka ei osais edes toisen asteen yhtälön ratkaisukaavaa, vaikka oliskin pedagogisesti tosi hyvä.
Ja ennen matematiikan opettejaksi aikomista kannattaa kattoa tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=Zt7AW_GHnVw
Ainiin, mä muutes sain myös papereilla paikan HY/matematiikkaa lukemaan 2003, mutta se kirje lensi suoraan roskiin. Ei sinne oikeesti kukaan halua mennä, mutta sen verran helposti sieltä opiskelupaikan sais, että ihan muodon vuoksi sinne on hauska hakea.