Sen yhden ainoan kerran kun sinua halasin, ennen junaan nousuasi, tiesin ettei nähtäisi enää.
Voimakkaana kaikki pois suljetut tunteet nousi esiin, kyyneleet tulvivat silmiin, yritin niiden läpi nähdä sinut vielä kerran siinä lähellä.
Suureen lämpimään syliisi sukelsin moneen kertaan, imin sitä tunnetta itseeni, yllätyin...
En unohda tuota hetkeä koskaan, en unohda sinua koskaan, vaikken enää sinusta kuulisikaan.
Muistan sen hetken niin selvästi, kyyneleet myös sinun silmissäsi kun yritit lohduttaa minua, se hetki merkitsi niin paljon.
En voi sitä unohtaa kun kiipesit junaan, katsoit taaksesi vielä kerran, ja kohta junasta ei näkynyt kuin perävalot enää, vaikka oli kylmä, siinä seisoin itkien ja katsellen perään.
Voimakkaana kaikki pois suljetut tunteet nousi esiin, kyyneleet tulvivat silmiin, yritin niiden läpi nähdä sinut vielä kerran siinä lähellä.
Suureen lämpimään syliisi sukelsin moneen kertaan, imin sitä tunnetta itseeni, yllätyin...
En unohda tuota hetkeä koskaan, en unohda sinua koskaan, vaikken enää sinusta kuulisikaan.
Muistan sen hetken niin selvästi, kyyneleet myös sinun silmissäsi kun yritit lohduttaa minua, se hetki merkitsi niin paljon.
En voi sitä unohtaa kun kiipesit junaan, katsoit taaksesi vielä kerran, ja kohta junasta ei näkynyt kuin perävalot enää, vaikka oli kylmä, siinä seisoin itkien ja katsellen perään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kirjoittaja hankkisi hyvin elantonsa rakkausnovellien kirjoittamisella : )
..mutta kerronnallisesti ontuu pahasti, toistaa itseään ja lauserakenteet omituisia. Itse en jaksaisi tuollaista tekstiä kovin pitkään lukea.
Se oli vain se hetki jota muistelin, kirjoitin vain sen mitä päässä liikkuu, ettei se siellä enää vaivaisi.
Ei ollut novelli, eikä ollut tarkoitus kirjoittaa miettien ja taidokkaasti, vaan se oli vain ajatuksen purku, pieni hetki jolle ei jatkoa ole.
Todellista totta, yhtä sekava kuin ajatuksena päässänikin.