Tässä gallupin ainekset, minkä ikäisenä olette synnyttäneet ensimmäisen kerran? Onhan noita kaikkia tilastoja, mutta tämä tälläinen epävirallinen tilastointi. Itsellä 30 vuotiaana vielä tuo kaikki edessä päin. Tällä hetkellä elämä näyttää siltä, että kyseinen asia voisi olla ajankohtainen kun ikää on kertynyt 34. Mutta siis todellakin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Etenkin jos joku samanikäisenä ensisynnytyksen kokenut, kertoisi kokemuksestaan?
ensisynnyttäjän ikä
Tanja
405680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
18v. sain pikkuiseni
...tuli 21(melk22)vuotiaana, viime marraskuussa=).
Olin just täyttäny 29(2002) vuotta kun vauveli synty maailmaan. Mielestäni olin juuri sópivan ikäinen saamaan ekan lapsen.Aikaisemmin olisin ollut liian nuori. Toisen lapsen haluaisin vielä joskus mutta siihen voi mennä vielä vuosia.
oli tuolloin 21. (vuonna 1998) Sitä en ymmärrä, kun monet vanhemmat ihmiset sanovat että olen jo paljon kerinny, kun on kaksi lasta nyt ja ikä 26. Niin sitten kun kysyy heiltä asiaa, niin vastaus on: noo alle 20 vuotiaana...
Ensisynnyttäjien keski-ikähän on nykyisin jotain 30 luokkaa. Sekin voisi laskea mikäli yhteiskunta tekisi asialle jotain, että kannattaa yleensä synnyttää tänä päivänä, kun on niin monia, jotka "ei kerkee"... Harmillista..
kuukautta vaille 20v.
Ikää oli 26 v. Tosin vauva olis saanut tulla jo pari vuotta aikaisemmin, mutta ei tärpännyt ennemmin.
18 vuotta kun sain esikoiseni. Nyt siitä on aikaa pian 10 vuotta, ja neljäs lapsi on tulossa tämän vuoden puolella. Siinä sivussa on käyty koulua ja saatu ammatti sekä rakennettu "uraa".
Minä synnytin 18 vuotiaana.
ja toinen tuli kun olin 29
Olin 21-vuotias, kun synnytin esikoiseni. Toisen lapsen sain 22-vuotiaana ja kolmannen 28-vuotiaana. Nyt kun olen 34-vuotias, en todellakaan jaksaisi enää synnyttää.
Olen 34-vuotias ensisynnyttäjä ja vauvan lasketun ajan koettaessa taidan olla jo 35 vee. En koe olevani mikään vanha harppu, päinvastoin !! Mielestäni olen nuori, nuorekas ja elämäni kunnossa. Siispä 34-vuotiaanakin jaksaa ja ennättää vallan mainiosti aloittaa vauvapuuhat.
Mutta nämähän ovat yksilöllisiä juttuja...
Nimim. Tanjalla ei siis ole niin mitään kiirettä ! Älä ota paineita ympäristön painostuksesta. Tee omat ratkaisusi -niin minäkin ja hyvällä menestyksellä !!!!
Minä sain ensimmäisen 28-vuotiaana ja viidennen 42-vuotiaana. Ei ole mitään eroa jaksamisella ainakaan minun kohdallani. Vauvat on ihania tälläkin iällä.
Pääsin aikanaan ylioppilaaksi ja sitten pidimme ensimmäisen luokkatapaamisen n. viidentoista vuoden kuluttua. Eräs entisistä luokkatovereistani sanoi minulle ENSIMMÄISEKSI tavatessamme näiden vuosien jälkeen: "Voi kuule, kyllä minä kadehdin sinua koko kouluajan, kun sinulla oli niin nuori äiti. Omani oli niin vanha, hän oli jo 35, kun minä synnyin."
Joo, se oli silloin 70-luvulla se. Nyt elämme 2000-lukua. Eikös se ole parasta että lapsella on HYVÄ äiti !!??
Jokainen tyylillään. Vai haluatko tosissaan kieltää ihmisiltä vanhemmuuden KRONOLOGISEEN IKÄÄN vedoten ?? Yksilöhän voi olla fyysisesti ja psyykkisesti aivan eri-ikäinen kuin kalenteri näyttää. Tokihan sen tiedät.
viisitoista vuotta ylioppilaaksi tulosi jälkeen, olet siis nyt itse noin 35-vuotias. Oletko nyt itse mielestäsi liian vanha lasta hankkimaan? Onko sinulla lapsia ollenkaan? Mitä hyviä asioita sinulle koitui nuoresta äidistäsi? Mitä huonoja asioita luokkatoverillesi koitui vanhemmasta äidistään? Äitini oli 39-vuotias kun synnyin. Itse synnytin nuorimmaiseni 36-vuotiaana, esikoiseni 23-vuotiaana.
mä sain esikoisen kun kerkesin just täyttämään 17.
nyt odotan toista lastani olen 27.
Ensimmäiseni sain 30v ja nyt lapsia on 3 kpl
ja mamma on 35 v. Ikä oli ihan hyvä ensimmäiseni saamiseen, oli jo kerinnyt kiertää ja nähä maailmaa. Ei ollut enää turhia konhootuksia...
esikoinen syntyi kun olin 20-v, keskimmäinen kun olin täyttänyt 21-v. ja kuopuksen synnytin 24-v. Nuorena jaksaa pienten lasten kanssa.. ja sitä on vielä itse nuori kunhan lapset ovat jo isoja =)
Mä olin tosiaan 22 kun synnytin ekan, 23 kun tokan.. Kyllä vähän välillä ihmetyttää miksi ihmiset jättää lastenteon myöhemmälle iälle. Itse koen helpommaksi kun tekee muksut nuorena niin ehtii vielä vaikka mitä! Tosin mitään "uranaista" musta ei tulis muutenkaan tekemälläkään..
Vai "...ihmetyttää miksi ihmiset jättää lastenteon myöhemmälle iälle".Omat perusteluni ovat seuraavat:
1.)En ole koskaan aiemmin ajatellutkaan haluavani lapsia, nyt yli 30 vuotiaana on ensimmäistä kertaa tullut mieleen, että myös minusta voisi tulla joskus äiti.
2.)Edelliseen liittyen, en varmasti olisi aiemmin ollut valmiskaan ko. vaativaa tehtävään. Omaa elämää ja omia asioita niin paljon tehtävänä ennen ajan antamista lapselle.
3.)Haluan hoitaa tulevat lapseni itse, enkä kuskata heitä vieraan ihmisen hoidettavaksi. Tähän minulla ei ainakaan ole vielä koskaan aiemmin ollut taloudellisesti mahdollisuuksia.
4.)Haluan tarjota tulevalle lapselleni parhaan mahdollisen lapsuuden, tähän liittyy oleellisesti tuo taloudellinen vakaus(vauraus) josta nyt "vanhempana", voin pikkuhiljaa päästä nauttimaan, kun olen aiemmat vuoteni käyttänyt omaan itseeeni ja samanaikaisesti turvannut tulevaisuutta taloudellisesti.
Ihan sopivat perustelut mielestäni. En minäkään AIKONUT tehdä lapsia, itseasiassa olin päättänyt olla tekemättä.. Kuitenkin tulin raskaaksi kaikesta huolimatta ja hormoonit pistivät päässä ajatukset toisinpäin! Äidiksi kypsyy raskausaikana.
En minäkään lapsiani vie vieraille hoitoon, vaan mieheni työn ansiosta voimme kaikki olla "kotona" tai ainakin yhdessä. Lapset on näin ollen aina helppo ottaa töihin mukaan. Monille käy niin että kun tarpeeksi kauan odottaa "oikeaa hetkeä" niin on jo liian myöhäistä, sitten tehdään kalliita lapsettomuus hoitoja kun omat avut ei enää toimi kunnolla. No, mutta kaikesta huolimatta kyllä 35 on vielä aika yleinen "vauvailu" ikä, tunnen aika moniakin ihmisiä jotka ovat vauva-uran aloittaneet yli kolmekymppisenä..
Onnea kuitenkin tulevaan koitokseen, sitten kun vauva-aika on ajankohtainen!!
Esikoiseni syntyi heinäkuussa ja täytyin sitten lokakuussa 18 v.
En ole katunut yhtään, mutta kuuleehan sitä kuinka nuorena olen alkanut lapsia tekee. Nyt murrosikäisen lapsen kanssa on helpompaa, kun vielä muistaa oman murkkuiän suht hyvin.
Niin moni synnyttää yli kolmekymppisenä (Häkkisen Erja, Väisäsen Riitta julkkiksista, jne). Minulla ainainen työttömyyden, opiskelun ja pätkätöiden välillä purjehtiminen ja elannon jostain kaapiminen ei kerta kaikkiaan ole antanut mahdollisuuksia "hankkia" lasta. Ens vuonna siis vihdoin ajattelimme alkaa yrittämään (jos äijä on kuvioissa enää mukanakaan).
...ja vauva 4-viikkoinen.
ja odotan ensimmäistä lastani.
no huh huh, ajatteleppa omaa ikääsi, kun lapsesi on esimerkiksi 15-vuotias...olisit vähän ajatellu lastasi, ennenku noin vanhana hankkiuduit raskaaksi.
Mikä sinä olet arvostelemaan toisten ratkaisuja ? Jokainen tapaus on niin erilainen. Voihan vaikka olla niinkin, ettei haikara ole ovelle kolkutellut vuosikymmeniin vaikka olis kuinka ollut yritystä ja hyvää tahtoa. Minulla tärppäsi vasta yli 30-vuotiaana.
Ihmisten elämäntilanteetkaan eivät aina ole valmiita pienen tulolle.
Jos jotakuta onnekasta on Luoja siunannut vauvelilla vaikka sitten "vasta" nelikymppisenä, niin ei muuta kuin valtavat onnittelut !!!! Iällä ei ole merkitystä, tärkeintähän on että lapsi saa rakastavan kodin.
Olin 18 vuotias kun poikani syntyi.19-vuotias kun eka tyttäreni syntyi ja ennätin juuri täyttää 22 kun toinen tyttöni syntyi!
Nyt olen 25 v ja elokuussa kaksi lasta on jo koulussa!
En tosissaankaan kadu mitään!
...että olen melkein kotirouvana lasten kanssa! Olen vaan 12 tuntia/viikossa iltaisin töissä! Suuri haaveeni toteutuisi vielä jos saisimme pari lasta vielä ja ostettua ison talon!
oon ollu 2 viikkoo vaille 28, kun eka synty ja 33 kun toinen. Raskaudet molemmat helppoja , synnytykset erilaisia.
Eräs vnha kätilö sanoi, että sekä nuorilla että vanhoilla äideillä on puolensa. Nuoret jaksaa fyysisesti, mutta eivät välttämättä osaa huolehtia kaikesta tarpeeksi. Vanhat taas huolehtii liikaakin, mutta ei tahdo jaksaa fyysisesti. Siis riippuu naisesta ja vauvasta ja vähän siitä muustakin perheestä, miten kaikki alkaa sujua, ei siis niinkään iästä.
Minulla on pelkkää positiivista kerrottavaa. Sain ensimmäisen lapseni 34-vuotiaana. Nyt 35-vuotiaana suunnittelen vielä toisen lapsen yritystä. Ensimmäinen raskaus meni erittäin hyvin, ei ollut ongelmia. Raskaaksi tuleminenkaan ei kestänyt pitkään, n. 2-3 kk, mutta tilastojen mukaan siihen kyllä yli kolmekymppisellä menee keskimäärin huomattavasti kauemmin kuin kymmenen vuotta nuoremmilla. Siksi aiommekin yrittää kakkosen hankkimista pikapuoliin.
Ainoa ongelma, joka minulle tulee mieleen, on geenivirheiden yleistyminen 35 ikävuoden jälkeen. Toisaalta tietysti keinoja löytyy niiden poissulkemiseksi - itse en kuitenkaan teettänyt lapsivesitutkimusta enkä aio sitä tehdä toisellakaan kerralla.
Lapsi on ollut aika huonouninen ja valvottanut, mutta olen mielestäni jaksanut hyvin eikä hermoromahduksia ole tullut. Olen jo ehtinyt olla sen verran työelämässä, että en ole tuntenut jääväni mistään paitsi, vaikka olen vähän taukoa pitänytkin. Minulle lapsi on sopinut oikein hyvin tähän elämäntilanteeseen.
nyt melkein 21 ja kax lasta:)
Itse odotan vielä esikoista ja ikää on 21 vuotta!
Mielestäni jokainen tietää itse parhaiten milloin ja minkä ikäisenä on valmis äidiksi! minä olen jo parhaat rilluttelu vuodet käynyt läpi ja se ei enää kiinnosta! Myös nuoremmalla iällä voi tarjota lapselle taloudellisestikkin hyvän kodin...
17v, kun esikoinen synty ja 19v kun kuopus synty.nyt kaikki kauhisteleen että miten sä noin nuorena.Se oli mun valinta ja päivääkään en oo katunu.=)
Synnytin esikoiseni ollessani 16vuotias.
sain esikoisen 15 vuotiaana ja kuopuksen 17 vuotiaana. Nyt ikää 26 v, lapset 8 v ja 10 v.
:-)
Olin 19-vuotias ensisynnyttäjä. Seuraava synnytys 23 v ja kolmas 27 v. Nyt on kiva kun lapset on jo suht isoja ja itsekin "vasta" 36 v.
Sain ensimmäisen lapseni 19vuotiaana.Toinen syntyi 1,5 ensimmäisen jälkeen.Nyt kolmas tulollaan tossa 02/04
Eka kuukautta ennen 24v. synttäreitä.