Mitä mielikuvia herättää?
Mielestäni jollainen epäluottamus toista osapuolta kohtaan, mutta entäpä sitten, kun sukset menee ristiin?
Mitä mieltä ja miten reakoisit, jos kuvitteellisesti ajatellen suhteen alkuvaiheessa toinen osapuoli haluaa tehdä avioehdon?
Mielestäni jollainen epäluottamus toista osapuolta kohtaan, mutta entäpä sitten, kun sukset menee ristiin?
Mitä mieltä ja miten reakoisit, jos kuvitteellisesti ajatellen suhteen alkuvaiheessa toinen osapuoli haluaa tehdä avioehdon?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ihan järkeväähän avioehto on tehdä, monissakin tapauksissa. Onhan se aika kohtuutonta, jos menettää asuntonsa tai jopa toimeentulonsa kun puoliso haluaa eron.
Mutta järki ja tunne eivät useinkaan kulje käsi kädessä. Jonkinlaista epäluottamusta on varmasti helppo tuntea, jos toinen haluaa avioehtoa.
miäleenkä tehrä sillon 1969,ku ei meil ollu ku toisemme.
Kyl se kantsii tehrä,jos on mist tekkee.Se vähä riippuu,mist roikkuu.Eikö niin ?
pointti onkin, että helppo tai helppo on tyhjätaskujen mennä kimppaan, mutta miten sitten, kun rikas ja tyhjätasku perustaa liiton. Äkkisiltäään tulee mieleen, että rikas rakastaa rahojaan enemmän, kuin aviopuolisoa.
Ihmisten täytyisi olla nykymaailamssa sen verran sivistyneitä että ymmärtäisivät tosiasiat.
Se toine "rahastaa" ja toine rakastaa.
Kyl siin onki avio-ehto tarpeen.
Jollekin RIKAS on parempi kuin RAKAS !
Noin kymmenen vuotta sitten minun sukulaiselleni meinasi käydä huonosti. Miehellä on maatila, metsää ja lisäksi toimeentulo muualtakin.Hän seurusteli ja oli todella rakstunut nuoreen naiseen. Naisen suvussa on ollut vähän semmosta epärehellistä porukkaa, mutta eihän ketään voi sen perusteella mennä tuomitsemaan.
Kihlat oli ostettu ja kaikki näytti olevan hyvin. Molemmat kulkivat vuorotöissä, joten olivat liikkeellä milloin sattui ja sattuipa, että tyttö nähtiin kulkemassa aivan oudon tyypin kanssa. Mies ei heti uskonut asiaa, kun sukulaiset varoittelivat häntä, mutta sitten tytön isä oli kertonut jollekin tutulleen, että tyttö tienaa kivat rahat, kun on muutaman vuoden maimisissa. Tuttu ei ollutkaan hiljaa vaan kertoi asian eteen päin ja viimein se tuli sulhasenkin korviin. Kihlaus purkautui ja tyttö muutti yhteen sen tyypin kanssa, joka oli jo aiemmin nähty hänen mukana, eli kyseessä oli bisnes.
mutta entä kun toinen alkaa puhua avioehdosta yli kahdenkymmenenviiden avioliitto vuoden jälkeen, ja omaisuus hankittu yhdessä näitten vuosien aikana.
Mikä taka-ajatus teillä tälläisesta tulee mieleen, tai mistä alkaen ehto pitäisi päivätä alkavaksi.,,,,,,,kiire tietää.
Ja täsä on sit 25v. EHTO:KAIK PUALIKS !
Kerron esimerkinki;miäs toi huushollii mittavast rahaa,mut kaik ostettii vaimon nimii.Vaimo "heitti pupujussit" pihal ja assuu uure miähe kans siin
talos...
Heil oli ehto,jo nuaren tehty;kummanki omaisuus on se,mitä se on PISTE.Lapset oli isän pualel ja moittivakki et miksette muuttaneet sitä.
Isä ei muistanu koko ehtoo.
alkaessa niin ja jos tiedät tai uskot saavasi perintöjä/ perinnön, nekin laitetaan paperiin. Kaikki muu tulee yhteiseen tarkoitukseen.
nuorena on naimisiin menty ja täysin tyhjätaskuna.
Kaikki omaisuus on molempien nimissä ja yhteishankinnoin hankittu,,,,,,en ymmärrä miestä nyt.
tullut mieleeni, jos miehellä on avioliitonulkopuolinen lapsi,,,,
Jos miehellä on au-lapsi, hän perii miehen omaisuudesta aina osan.
Minun mieleeni tuli, että miehellä olisi tiedossaan jokin rahakas hanke, jonka tulosta hän ei halua - avioeron sattuessa - molempien jaettavaksi. Vai onko avioehto vain muotiasia, joka on tulossa jokaiseen liittoon?
, mutta onko avioehdolle perustetta, mielestäni sitä ei voida tehdä ellei toisella ole liittoa solmittaessa huomattavaa omaa- tai perittävää omaisuutta?
Oisiko miehelle on tulossa suuri perintö?
Jos on perintöä tulossa, niin toivottavasti perinnön jättäjä älyää tehdä tastamentin, jossa sulkee lasten puolisoiden avio-oikeuden pois. Jos tulee ero, perinöä ei lasketa yhteiseen omaisuuteen siinä tapuksessa.
Näin todella on. Tärkeää on huomata sekin, että myös vanhemmat voivat tehdä lapselleen testamentin, jolla lasten puolisot jätetään perittävän omaisuuden ulkopuolelle.
perinnöt on saatu, ja nekin yhteisomistuksessa.
Ei vaan selitystä asiaan ole selvinnyt.
Olemme muuten onnellisesti eläneet yhteiseloa, mutta tämä asia tuli yllättäen hänen ehdotuksestaan.
Mutta onko sitten pelko iskoutunut, koska miehen velipojilla vaimot ovat lähteneet omille-teilleen hetken mielijohteesta.
En tiedä, outoa tämä kuitenki on minulle.
jos omaisuus on hankittu yhdessä niin sehän huomioidaan avioehtoa tehdessä, eli suostut vain ehtoon jossa sinulle kuuluu puolet jo hankitusta omaisuudesta.
Jospa kumppanisi on nähnyt unta lottovoitosta;) tosin saatat itsekin sen voittaa ehdon tekemisen jälkeen.
Mitäs jos hän pelkää sinun tekevän jotain ja haluaa näin turvata oman osansa.
päiväys tietysti sille päivälle jolloin avioehdon allekirjoitatte, jos meinaan on jo tullut lotossa täysosuma ;)
...jos mies pitkän avoliiton tässä vaiheessa alkaisi vaatia avioehtoa. Eihän sillä ehdolla ole mitään käytännön merkitystä, jos ei tule eroa. Vai olisiko miehelläsi jo uusi katsottuna? Kyllä minulla ainakin epäilys heräisi.
En kyllä suosittele laittamaan nimeäsi minkäänlaiseen avioehtoon jos kaikki omaisuus on yhdessä hankittu ja perinnötkin tulleet yhteiseen käyttöön. Aika kieroa peliä mieheltä.
hyvä tehdä, varsinkin silloin kun omistaa valmiiksi jotain arvokasta.
Nykyaikana ei kannata uskoa että se olisi epäluottamus lause vaan se on viisautta. Katselee vain ympärilleen niin näkee kuinka paljon ihmiset eroilevat ja kuinka nopeasti.
tehdä avioehto. Tietääpähän että rakastaa todella eikä ole niiden omaisuuksien perässä. Tämmönenkin pointti ja tiedän tapauksen, että näin oli hyvä.
mieleen ja hyvä kommentti, että koetetaanpas rakkaus suhdetta näinkin, että turha kyttäillä omaisuuksia eron kohdatessa.
, kun menee naimisiin. Jos tulee ero, pitää saaha kompensaatiota siitä.
eikös se mene sit jos menee alle 5kymppisena avioon. Silloin saa jonkun kerta korvauksen oisko noin parin vuoden ja jos liitto päätyykin eroon ois vielä mahdollisuus taas saada perhe eläkettä...tietty maksetut otetaan pois.
Siitähän saisi kapitaalia. Kyllä silloin pitäisi avioehto laittaa .. :DD
sen päättyessä?
Käsittääkseni avoliitto on verrattavissa avioliittoon lain edessä monessa suhteessa.
luottaa toiseen ihmiseen sillä kaikki me muutumme ajan kanssa ja siksi omaisuus on hyvä pitää aina omana.
Jos tässä iässä menee vihille niin tottakai pitää tehdä avioehto. On sitten selkeämpää perintöjen kannalta kun toinen kuolee. Voihan sen ehdon laatia niin, että avioon mennessä ollut ja perintönä sen aikana tullut omaisuus on suojattu, mutta yhdessä hankittu omaisuus on yhteistä. Aika kummalta tuntuu jos joku loukkaantuu avioehdon esittämisestä. Siinä olisi ainakin hyvä syy olla menemättä naimisiin. Voihan sitä asua avoliitossakin.
joissa avioehdon tekeminen on molemmille osapuolille eduksi, esim. puolison yrityksen konkurssissa tai takuuvelkakuvioissa toisen puolison nimissä oleva omaisuus säästyisi.
Avioehto on mielestäni ihan hyvä asia, ellei jompi kumpi havittele rikastuvansa toisen kustannuksella ja ajattele jo valmiiksi avioerossa hänelle tulevaa taloudellista hyötyä. Lesken talouden voi halutessaan turvata muilla keinoin, esim. keskinäisellä testamentilla. Voihan avioehdossa määritellä erikseen ja yksilöidysti osan ennen avioliiton solmimista hankitusta omaisuudesta erilliseksi ja muun yhteiseksi.
Minusta se ilmaisisi suurempaa epäluottamusta, jos toinen suhtautuisi kielteisesti avioehdon tekemiseen. Jos kuunapäivänä ajattelisin avioliittoa omalle kohdalle, minusta avioehto olisi kai itsestäänselvyys ihan riippumatta omaisuusmassojen jakautumisesta.
Ajattelepa seuraavaa tilannetta: jos avioituisit varattoman kanssa, hankkisitte molempien nimiin omaisuutta, esim. mökkikiinteistön tai vaikkapa uuden kotipaikan, ja puolisosi kuolisi ennen sinua, hänen lapsensa perisivät todennäköisesti vaimosi avio-osuuden sinunkin omaisuudestasi.
Jos omistat enemmän kuin puoliso, saat kuoleman jälkeen pitää omaisuutesi, kunhan muistat sanoa viimeistään perukirjoitustilaisuudessa, ettet maksa tasinkoa. Asia on silla selvä.
avioehto, ei muusta puhettakaan.
Jos olisin tyhjätaskuna menossa vihille ja toisella olisi omaisuutta, niin silloin sitäkin suuremmalla syyllä avioehto, - en haluaisi että kukaan luulisi minun tavoittelevan vain toisen omaisuutta.
Lisäksi toisen puoliskon lapsiakin kohtaan kohtuullisempaa.
ei ole epäluottamus toista kohtaan.
En suostuis avioliittoon ilman avioehtoa vaikka menisin naimisiin maailman rikkaimman miehen kanssa.
Toimisin minäkin. Eli oma on omaa, se vähäkin ja toisen raharikkaus olkoon hänen. Tässä elämän vaiheessa.
sanoisin et alas kalppia siitä..:/ Hitto jos yhteen mennään,niin silloin ei aleta mitään erottelemaan..
olisi sinulla ja suvullasi ja miehesi tyhjätasku ja ehkä hänellä olisi jälkeläisiäkin?
menisin yhteen ollenkaan sellaisen ihmisen kanssa,jonka kanssa en jakaisi kaikkea..Jos olis epävarma tilanne,niin en silloin kyllä yhteen tuppautuisi..
Ja kenenkään taskut ei niin tyhjiä ole,etteikö siellä jotakin olisi..vaikka sitten vain rakastava käsi..:)
järjellä varustettu tekee avioehdon. Se ei ole missään tapauksessa epäluottamuksen osoitus toista kohtaan. Jos toinen siitä loukkaantuu tai ei suostu, sen pitäisi kyllä laittaa varoituskellot soittamaan päässä.