Niin, siis onko kenelläkään kokemusta sellaisesta, ettei morsiammen isä syystä tai toisesta pääse tyttärensä häihin? Kuka tällöin on luovuttanut morsiammen sulhaselle vai onko kukan?
Tilanteemme on siis se, että häät ovat 14.7. ja isäni joutui viime viikolla moottoripyöräonnettomuuteen. 8 kylkiluuta solisluu on mennyt poikki kylkiluut ovat painununeet keuhkoihinpäin. Hänen hengittämisensä on niin vaikeaa, ettei tavallinen happinaamari riitä, vaan hän joutuu ilmeisesti tänään leikkaukseen, mistä syystä onkin hyvin epätodennäköistä, että hän pääsisi häihimme.
Olen hänen ainoa lapsensa, kuten myös hän oli omien vanhempiensa ainoa lapsi, joten minun tai hänen veli ei voi luovuttaa, kun ei veljiä ole (eikä siskoja). Myös kaikki isovanhempani ovat kuolleet, joten kumpikaan vaarikaan ei ole käytettävissä.
Isälläni on 2 miespuolista serkkua, jotka ovat tulossa häihin, mutta he eivät ole olleet niin kamalan läheisiä, sillä asuvat muutaman sadan kilometrin päässä ym. Toinen vaihtoehto on, että luovutuksen hoitaisi minulle melko läheinen kummisetäni, joka tosin on äidin veli. Kolmantena vaihtoehtona on, ettei minua luovuta kukaan, vaan että joko kävelen itse kirkin puoliväliin, jossa kohtaan sulhaseni tai että kävelemme sulhasen kanssa yhdessä koko matkan.
Riippumatta siitä, miten käy, toivoisin kummini pitävän häissä jonkinlaisen kumminpuheen, kun ei isän puhetta kuitenkaan tule. Olisiko siis aivan hölmöä valita isän serkku luovuttamaan sulhaselle, mutta kummi pitämän puhe jne. Miten itse tekisitte/miten olette nähneet tehtävän tällaisissa tilanteissa?
Tilanteemme on siis se, että häät ovat 14.7. ja isäni joutui viime viikolla moottoripyöräonnettomuuteen. 8 kylkiluuta solisluu on mennyt poikki kylkiluut ovat painununeet keuhkoihinpäin. Hänen hengittämisensä on niin vaikeaa, ettei tavallinen happinaamari riitä, vaan hän joutuu ilmeisesti tänään leikkaukseen, mistä syystä onkin hyvin epätodennäköistä, että hän pääsisi häihimme.
Olen hänen ainoa lapsensa, kuten myös hän oli omien vanhempiensa ainoa lapsi, joten minun tai hänen veli ei voi luovuttaa, kun ei veljiä ole (eikä siskoja). Myös kaikki isovanhempani ovat kuolleet, joten kumpikaan vaarikaan ei ole käytettävissä.
Isälläni on 2 miespuolista serkkua, jotka ovat tulossa häihin, mutta he eivät ole olleet niin kamalan läheisiä, sillä asuvat muutaman sadan kilometrin päässä ym. Toinen vaihtoehto on, että luovutuksen hoitaisi minulle melko läheinen kummisetäni, joka tosin on äidin veli. Kolmantena vaihtoehtona on, ettei minua luovuta kukaan, vaan että joko kävelen itse kirkin puoliväliin, jossa kohtaan sulhaseni tai että kävelemme sulhasen kanssa yhdessä koko matkan.
Riippumatta siitä, miten käy, toivoisin kummini pitävän häissä jonkinlaisen kumminpuheen, kun ei isän puhetta kuitenkaan tule. Olisiko siis aivan hölmöä valita isän serkku luovuttamaan sulhaselle, mutta kummi pitämän puhe jne. Miten itse tekisitte/miten olette nähneet tehtävän tällaisissa tilanteissa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
olen pahoillani isäsi tilanteesta, toivottavasti hän paranee pian.
Mutta sitten varsinaiseen kysymykseen. Miksei siis kummisetäsi voi luovuttaa sinua ja pitää sen puheen, jos kerran olette läheisiä? Mielestäni sen luovuttajan ei todellakaan tarvitse välttämättä olla isän puolelta, tärkeämpää on, että hän on sinulle läheinen. Mielestäni juuri kummisetä olisi paras "isän korvike", jos oma isä ei pääse.
Tietysti halutessasi voit kävellä yksinkin tai miehesi kanssa. Itse kuitenkin valitsisin sen kummisedän, varsinkin jos hän on läheinen.
äitisi luovuttaisi sinut. Itse ajattelin näin omalla kohdallani, koska isäni on kuollut ja olen todella läheinen äitini kanssa. Onko luovuttajan pakko olla mies, kun harvemmin se enää on oikeasti toisen "luovuttamista" isältä sulhaselle, siis että siirtyisi isän katon alta sulhasen katon alle :)
Mun isä on myös saanut sairaskohtauksen ja istuu pyörätuolissa.
Me kävelemme miehen kanssa koko matkan kaksin.
Miksi pitää olla luovuttaja ?
Mitä hienointa kun kävelemme matkan yhdessä ja ennen alttaria mieheni kumartaa isääni kohti ja tavallaan pyytää kättäni.
Näin siis meillä.
Toinen vaihtoehto oli veljeni tai kummisetäni.
miellä ensi kesänä häät ja poikani taluttaa...
mutta siis ehdottaisin tässä tilanteessa että menette yhdessä sinne alttarille, tai äitisi, siihen hommaan käy melkein kuka tahansa...
tsemppiä!
Meillä oli häät 16.6.07 ja mut talutti kanssa poikani,vieraat sanoivat että oli ihana näky ja olen kiitollinen pojalleni kun talutti.
Mun isäni niin huonossa kunnossa ettei kyennyt häihin lainkaan,samoin kun äitini.
vaihtoehdoilta, niin mikset kävelisi yksin alttarille?
Pahoitteluni isäsi johdosta, pikaista paranemista hänelle ja voimia sinulle ja perheellesi!
Minut saattaa alttarille kummini, joka otti suureksi ilokseni tämän kunniatehtävän vastaan pienen harkinnan jälkeen; isäni kuoli vuosi sitten. Äiti oli myöskin miettinyt, olisiko hänestä tuohon, mutta sanoi sitten suoraan, ettei hän pysty. Ja nykyäänhän monet parit kävelevät kahdestaan alttarille, kyllä te löydätte mieleisenne tavan.
Pahoitteluni isäsi puolesta, toivottavasti hän paranee hyvin.
sut pitää luovuttaa? mikset sä voi kävellä sulhansen kanssa niinku normaalit ihmiset tekee.
jos olisin sinun asemassasi, kävelisin sulhasen kanssa alttarille. en ainakaa pyytäis ketää serkkuja, enkä haluis kävellä yksinkään.
Toivon, että isäsi toipuu täysin ja että sinä ja kumppanisi kaikesta huolimatta nautitte päivästänne!
Oma isäni on kuollut, joten olen päättänyt pyytää kahta miestä saattamaan minut alttarille: isäni läheisimmät ystävät, joista toinen oli isäni bestis lapsuudesta asti, toisesta taas tuli hyvä ystävä naapuruuden kautta - jopa niin hyvä, että vanhempani valitsivat hänet puolisoineen kummikseni.
Sinuna pyytäisin kummiani apuun tai kävelisin alttarille yksin. Jos isäsi pystyy puhumaan/kirjoittamaan, niin voit aina kysyä myös hänen suositustaan.