te äidit joiden vauvoilla on todettu yli 3mm niskaturvotusta, kysyisin, että otettiinko verikoe, ja jos lapsi on syntynyt, niin tuliko terve? :)
itselläni oli torstaina tuo kyseinen ultra, ja turvotusta oli sen 3.54mm, ja minulta otettiin verikoe, ja sairaalasta lupasivat soittaa jos jotain löytyy (sitten lapsivesi tutkimukseen)..
olen 22 vuotias ja vko oli 11 4
olisi kiva saada tietää asiasta enemmänkin
(muiden kokemuksia)
itselläni oli torstaina tuo kyseinen ultra, ja turvotusta oli sen 3.54mm, ja minulta otettiin verikoe, ja sairaalasta lupasivat soittaa jos jotain löytyy (sitten lapsivesi tutkimukseen)..
olen 22 vuotias ja vko oli 11 4
olisi kiva saada tietää asiasta enemmänkin
(muiden kokemuksia)
Vastaukset 5
Vanhimmat
oli niskaturvotus kanssa yli 3mm ja sitten mentiin lapsivesi tutkimukseen,josta saikin tuloksia oottaa kolme viikkoo.
Kuitenkin kaikki oli kunnossa ja on edelleen tyttö jo 2v,toisen lapsen kohdalla jäi sitten poimut tutkimatta.
Niskapoimun mittaus on kuitenkin mittaajastakin kiinni eli ei kannata huolestua,ite huolestuin ja meni joulukin siinä miettiessä.
Siis ystävälläni on kolme lasta, kaikilla oli turvonnut niska ja neuvola suositteli lapsivesitutkimukseen. Ystäväni kieltäytyi lisätutkimuksista ja heillä on nyt kolme tervettä ja kaunista, kohta teini-ikäistä lasta.
Tiedän myös perheen jolle syntyi down-lapsi vaikka kaiken piti olla kunnossa. Down-tyttö oli aluksi järkytys koko suvulle, mutta myöhemmin hänestä tuli kaikkien lellikki.
Hienoa tämä nykyajan tekniikka, mutta ehkä kuitenkin vähän liian epävarmaa.
niskapoimuhan on seula jonka tarkoitus on saada mahdollisimman monta haaviin. Turvotus ei vielä kerro mitään, se on vain yksi viite ja sen takia asiaa tutkitaan lisää jolloin saadaan varmoja tuloksia jos niitä tahdotaan.
Se, että poimussa ei ole positiivista tulosta ei takaa vielä mitään. raja kun on vedettävä johonkin kohtaan jossa suurin osa nappaa kiinni, mutta ei silti tule kamalasti turhia nappauksia. Joku siis jää arvon alle vaikka olisi vikaa ja toinen ei. Jos kaikki tahdottaisiin kiinni olisi lapsivesipunktio ainoa varma tapa ja kustannustehokkuudeltaan kallis.
Seula on aina seula ja se ei ole silloin vedenpitävä ja niin siihen kuuluu suhtautua. On vain tullut ihme tapa olettaa ja sanoa ultran jälkeen että on terve vauva vaikak sitä siellä ei taatusti sanota vaan ei ole mitään löydettyä vikaa. Jokainen kuitenkin tuntee sanonnan vuotaa kuin seula joten..
Moni ei edes mieti seulontoihin mennessään miksi sinne menee ja osa menee vain nähdäkseen vauvan ja saadakseen kuvan. Kun sitten löytyykinjotakin muuta ollaan ihan ymmällään kun ei osata asennoitu asiaan sen vaatimalla tavalla. Aikanaan yksi äiti ei huomioinut riskiä lapsivesipunktiosta vaan tahtoi sen koska se oli ainoa tapa selvittää lapsen sukupuoli etukäteen, keskenmenoriskin kustannuksella siis. Lapsi meni kesken ja uutta ei sitten tullutkaan koskaan jostain syytä vaikka yritystä oli. Kamala opetus minusta ja alunperin punktioon lähti kun se oli lähisuvun vammaisen lapsen takia mahdollista vaikka vamman suhteen se ei ollut edes todennäköisempää kuin muillakaan.
Tekniikkaan joka on aukoton voi luottaa, mutta siihen joka ei ole aukoton ei kannata. Neuvola jo kertoo turhien kokeiden osuuden kun kysyy.
meille luvattiin polilta soittaa jos jotain näkyy verikokeessa, ja tänään jo soittivat...
torstaina oli se ultra, ja tänään soittivat että
mahdollisuutemme down lapseen on 1/7 (polilta soitetaan aina jos verikoe on 1/250 tai alle)
aika huippu pieni lukema... joten varattiin aika lapsivesipunktioon, joka on 30.7 (viikolla 16)...
on vain sellainen olo että eihän meille mitään pahaa voi tapahtua! kun ollaan nuoria ja terveitä!
mutta ei sille voi mitään, ajattelen ''pahimpaa''
ettei tulokset järkytä myöhemmin....
nimenomaan downien kohdallahan tieto on vääristynyt ja heidät mielletään vanhojen vanhempien lapsisksi. Kuitenkin nuorilal on myös jostain syystä ollut kohonnut riski saada down-lapsi. Siitä ei vaon puhuta niin paljon koska lukumäärät eivät ole isoja monesta eri syystä. Itselleni asia tuli nimittäin aivan yllätyksenä myös kun siitä eräs luennoitsija kertoi. Valoisa puoli on tietysti se, että nuoret jaksavat erityislapsen kanssa paremmin ja ovat lapsen tukena huomattavasti pidempään kuin esim neli-viisikymppiset..
Etkä ole taatusti ainoa joka ei alkuun osaa ihan oikeasti tajuta että se osui omalle kohdalle. Niin moni kun saa tavallaan sen vapauttavan tuomion.
Pitkä aika kuitenkin odottaa tuota punktiota ja miettiä asiaa ja sitten vielä joudutte odottamaan sen tulosta. Toisaalta aikaa tarvitaan päätöksen tekemiseen mitä sitten jos se heikoin vaihtoehto tapahtuu joten kesä onkin nyt toisarvoinen asia..
Tavallaan katkerintahan kuitenkin on se että joudutte odottamaan ja ehkä ihan turhaan painimaan vaikean asian kanssa jos tilanteenen onkin se 6/7...
Jaksamista nyt asian kanssa, toivottavasti on joku jonka kanssa keskustella asiasta, puolison tietysti mutta muutenkin. Eikä se down-lapsikaan nyt mikään maailmanloppu olisi, vaikka ei tietysti ihan sama kuin mitä olette odottaneet.