Olen ollut avoliitossa miehen kanssa 10v. Seurustelun alkua lukuunottamatta mies ei ole ollut mikään erityisen aktiivinen seksin suhteen. Pikkuhiljaa seksi ja ylipäänsä läheisyys on hiipunut. Nyt on jo vuosia ollut niin, että sekstattu on miehen aloitteesta kerran kuussa - mutta nyt viime aikoina sekin vähä on jäänyt pois. Minun aloitteeni ovat tulleet aina miehen mielestä väärään aikaan, joten olen lopettanut aloitteiden tekemisen - jatkuva torjunta loukkaa liikaa.
Kärsin tilanteesta, sillä pidän seksistä ja haluaisin huomiota muutenkin edes kerran päivässä. Olen kysynyt, onko miehellä toinen ja hän on sanonut, että ei, ja uskon kyllä sen. Omasta haluttomuudestaan hän ei halua keskustella.
Miehellä ei ole kertomansa mukaan työstressiä. Suurimman osan hänen energiastaan vie hänen rakas harrastuksensa. Joskus ajattelenkin, että juuri tuo harrastus on tullut väliimme. Tyhmä ajatus toki.
Tunnen itseni epäviehättäväksi (mitä ehkä olenkin, en tiedä enää) ja arvottomaksi. Välillä mietin eroa, mutta en toisaalta haluaisi rikkoa perhettä. Meillä on siis lapsikin. Toiseksi rakastan miestä kuitenkin niin paljon, että ajatus erosta tuntuu pahalta. Ikävöinhän häntä jos olemme vaikka työmatkan tms vuoksi viikonkin erossa.
Meillä on muuten kaikki suht. hyvin, paitsi että kaikki fyysinen läheisyys puuttuu. Olen puutteessa ja maailma tuntuu olevan pullollaa himottavia miehiä. En kuitenkaan pystyisi salasuhteeseen. Tuntu vain siltä, että jotain on tapahduttava tai kuihdun.
Onko muilla kokemuksia haluttomista miehistä? Millaisia syitä haluttomuuteen voi vielä olla? Vai onko vain niin, etä joillakin libido vain on niin pieni?
Kärsin tilanteesta, sillä pidän seksistä ja haluaisin huomiota muutenkin edes kerran päivässä. Olen kysynyt, onko miehellä toinen ja hän on sanonut, että ei, ja uskon kyllä sen. Omasta haluttomuudestaan hän ei halua keskustella.
Miehellä ei ole kertomansa mukaan työstressiä. Suurimman osan hänen energiastaan vie hänen rakas harrastuksensa. Joskus ajattelenkin, että juuri tuo harrastus on tullut väliimme. Tyhmä ajatus toki.
Tunnen itseni epäviehättäväksi (mitä ehkä olenkin, en tiedä enää) ja arvottomaksi. Välillä mietin eroa, mutta en toisaalta haluaisi rikkoa perhettä. Meillä on siis lapsikin. Toiseksi rakastan miestä kuitenkin niin paljon, että ajatus erosta tuntuu pahalta. Ikävöinhän häntä jos olemme vaikka työmatkan tms vuoksi viikonkin erossa.
Meillä on muuten kaikki suht. hyvin, paitsi että kaikki fyysinen läheisyys puuttuu. Olen puutteessa ja maailma tuntuu olevan pullollaa himottavia miehiä. En kuitenkaan pystyisi salasuhteeseen. Tuntu vain siltä, että jotain on tapahduttava tai kuihdun.
Onko muilla kokemuksia haluttomista miehistä? Millaisia syitä haluttomuuteen voi vielä olla? Vai onko vain niin, etä joillakin libido vain on niin pieni?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En voi käsittää. Minä haluan aina vaimoani,
toisin päin ei niin usein.Onko miehelläsi jokin fantasia mikä ei toteudu? Olen kuullut ,että moni
mies kyllästyy normi sexiin miksi? 10,5 vuotta.
Luin tuossa kirjoitustasi ja ajattelin tilanteesi tuntuvan hyvin tutulta, tosin meillä seksiä ja läheisyyttä on enemmän.
Minä haluaisin miestäni joka päivä, mutta hänen tarpeensa eivät ilmeisesti ole samanlaiset kuin minulla. Olemme jutelleetkin asiasta, kun jossakin vaiheessa minä olin niin turhautunut (ja puutteessa), että usein yhteinen sänkyhetki päättyi katkeraan itkuun. Siis kun kömmittiin saman peiton alle, ja oli ollut ikävä, ja teki mieli hieman helliä toista... Ja alkoi sitten seksihalutkin herätä, muttei mies vastannut samalla tavalla.
Tiedän, että mieheni työ on raskasta ja stressaavaa, eikä silloin aina ole seksiin haluja tai energiaa, mutta murhetta tuleekin siitä, että vaikka minullakin on raskasta välillä, eivät omat haluni siitä yhtään vähene. Olen mielestäni parhaassa iässä seksuaalisesti, olen sinut itseni kanssa ja huolehdin hyvinvoinnistani ja ulkonäöstäni. Miehen mielestä hän on minuun hyvin tyytyväinen, pitää hellyydestä ja seksistä kanssani, muttei vaan halua yhtä usein kuin minä. Vaihteluakin on ollut, pientä "maustetta" ja yllätyksiä, sellaiset ovat tyydyttäneet meitä molempia, mutta useamminkin vois kyllä leikkiä yhteisiä leikkejä. Pitäisikö nyt vaan sopeutua harvoin koettuun laatuseksiin?
Joskus olen huomannut, että mies innostuu silloin, kun hän ei huomaa minun toivovan seksiä. Vaikkapa ehdotan hänelle rentouttavaa hierontaa päästä varpaisiin, teen sen ihan ilman mitään eroottista virettä, ja hups, vahingossa lipsutaan sitten miehen aloitteesta seksin puolelle!
Joskus taas tietoisesti yritän välttää halimista tm., kunnes mies itse alkaa kaivata sitä. Silloinkin käy monesti niin, että mies alkaa haluta minua eroottisesti. Olenkohan ollut välillä liian innokas?
Tunnen mieheni rakastavan minua, ja muutenkin on kaikki kunnossa. Rakastajan taitojaan en usko hänen tuhlaavan muualle.
Itse en ole vielä kovin kokenut näissä hommissa, mutta mielestäni kuten itsekkin mainitsit niin pieni takapakin ottaminen voisi autta tilannetta. Seuraa sitten millaisia vaikutuksia sillä on. Itsekkin ajattelin kerran, että seuraavaksi saa poikakaverini tehdä aloitteen( kun itse olen omasta mielestäni viriilissä iässä ja sen takia voi aloitteen tekwminen olla aika voimakkaasti minuun puolella) ja aika pianpoikakaverini teki itse aloitteen. Että voihan olla että jos liikaa "vonkaa" niin toinen tuntee olonsa ahdistuneeksi tai jotain sinnepäin. Mutta onnea yritykseen=) (Ps.Entä jos miehessäsi on vielä se saalistamisen vietti tallessa? niin olisi hyvä antaa tämän puolen tulla esiin=))
Olin viisivuotta avoliitossa miehen kanssa joka on edelleen kuin sielunveli, tietää minusta melkein kaiken (kaksi ja puoli vuotta erossa on tehnyt tehtävänsä, eli enää ihan kaikkea jaeta keskenämme) ja viihdyn hänen kanssaan silloinkin kun muut ihmiset rassaavat hermoja.
Puoltoista vuotta meni ok, sitten alkoi se kausi kun minua ei huvittanut seksi enää yhtään. Meillä oli kyllä läheisyyttä ja muuten todella mukavaa mutta yhtäkkiä vain kaikki seksiin liittyväkin tuntui vastenmieliseltä. Loppujen lopuksi koskettaminenkin oli inhottavaa. Viisi vuotta olimme yhdessä ja sitten mulle riitti. Otti tosi koville tehdä se päätös, että ero se tulee. Mutta tällähetkellä olen todella tyytyväinen että niin tein. Meillä oli yhteinen koira, kuin oma lapsi, ja nykyään asuu miehen kanssa. Huollamme kaveria kuitenkin yhdessä :)
Olen miettinyt syitä miksi en enää halunnut miestäni, mutta en saa mitään varsinaisesti jäsennettyä. Mitää primääristä syytä en tähänkään päivään mennessä ole löytänyt.
Luulen että syy on ihan henkisellä tasolla. Meistä tuli jotenkin vähän liian hyvät kaverit tai siis ehkä väärin muotoiltu näin, mutta joku tämän tyyppinen asetelma kuitenkin oli.
Tällähetkellä olen onnellisessa parisuhteessa, vuoden ollaan tunnettu, jossa lähennytään kokoajan sitä hetkeä että ollaan oikeasti parhaat ystävät mutta myös seksi paranee päivä päivältä. Haluan miestäni yhä enemmän mikä on aivan mahtavaa!
Ja mitä tulee siihen, etten halunnut seksiä silloin siinä vanhassa suhteessa... Sen jälkeen kun sain päätettyä että ero tulee ja saatiin homma hoidettua siihen pisteeseen, että molemmilla oli oma osote, aloin elää puhtaasti omaa elämää. Heti seuraavana kesänä löysin itsestäni ne seksihalut mitkä olivat olleet piilossa jo pitkään. Pelkäsin nimittäin etten enää ikinä halua seksiä samalla tavalla kun joskus "teininä" jolloin se oli uutta ja ihanaa.
Halusin vain kertoa yhden esimerkin. En mitenkään osoittaa että ero on ainoa vaihtoehto, mutta näin siis meillä.
kun meillä on alusta asti ollu erilaiset halut.Alussa (7.5v sit) meillä oli aina 2/viikko ja sillon mulle ois käyny joka päivä.Myöhemmin itelläkin vähän harveni ja miehellä viel enemmän.Sit yhtäkkiä mies ei tuntunu haluavan enää ollenkaa ja sit salapoliisina mulle selvis et käytti hormoneja.Eli melkein tuntuu käyttävän kaikki ketä bodaa,reakentaa kehoa tai harrastaa voimamieslajia,kuten mun mies.Ja se vie seksihalut kyllä minimiin,ellei testosteronia käytä(mikä päivastoin nostaa halut pilviin ja hermot tiukaks/arvaamattomaksi.No me ollaan sit aina oltu erilaisia ja välillä se on ollu niin kova pala et oon harkinnu vierastakin,mut en sit kuitenkaa pystyis sitä tekee,se kun viel tulis ilmi(ja varmasti tulis,oon huono valehtelemaan),niin se ois suhteen loppu ellei jotain pahempaa...