Olen ollut pitkään masentunut (n. 10 vuotta) ja kokeillut ties minkälaisia lääkkeitä, mistä ei ole ollut apua. Aivan viime aikoina olen alkanut miettiä, olisiko diagnoosini sittenkin väärä. Joku aika sitten uutisissa kerrottiin, että iso osa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivistä ei saa oikeaa diagnoosia, ja siitä tulikin silloin mieleen, että voisiko minullakin olla se. Olen lueskellut sairauden oireita, ja osa tuntuukin täsmäävän hyvin. Ongelma on siinä, että en osaa oikein tunnistaa omia tunteitani, enkä tiedä miltä eri oireiden edes pitäisi tuntua.
Olen tehnyt kaikenlaisia tyhmyyksiä elämässäni, holtittomista seksisuhteista rahan tuhlaukseen, ym. Vuosia sitten yritin itsemurhaa "puolitosissani", ja muutenkin olen monta kertaa tehnyt käsittämättömiä päätöksiä ihan yllättäen, koska en ole sillä hetkellä nähnyt mitään muuta tietä ulos. Myöhemmin aina häpeän kaikkea, ja tiedän tasan tarkkaan mitä olisi pitänyt tehdä, mutta ikinä en sillä hetkellä näe edessäni järkeviä vaihtoehtoja.
Kuitenkaan en ole muistaakseni ikinä tuntenut mitään maniaan liittyvää euforiaa. En ole ikinä ollut psykoosissa. Tiedän aina turhankin hyvin mikä on totta ja mikä ei. En usko, että puhun tai liikehdin nopeasti, minkä pitäisi olla yksi oireista. Puheenaiheet ja ajatukset eivät vaihtele nopeasti, eikä ole mitään tärkeydentunnetta.
Olen joskus ärtyisä, mutta nykyisin melko harvoin. Sen sijaan levoton olen usein, siis henkisesti, ei fyysisesti.
En osaa sanoa vaihtelevatko mielialani usein. Ennemminkin tuntuu siltä, kuin olisin yleensä masentunut, joskus normaali, ja hyvin harvoin iloinen. Toisaalta mielialani vaihtelevat lyhyiksi ajoiksi hyvin helposti erilaisten tapahtumien myötä. Esim. olen tosi iloinen, kun tilaamani postipaketti saapuu, ja sitten taas masentunut heti kun huomaan laskun... En kylläkään ole lukenut, että tämä olisi mikään kaksisuuntaisen mielialahäiriön oire.
Haluaisin mielelläni kuulla mitä kokemuksia muilla on erityisesti siitä miltä tämän sairauden eri vaiheet tuntuvat, ja mitä muuta tähän liittyy, mitä ei välttämättä jossain lyhyessä artikkelissa niin tarkkaan kerrota. Lääkkeiden vaikutukset kiinnostavat myös. Onko kukaan ollut samassa tilanteessa kuin minä, eli pitkään masentuneena, ja sitten lääkkeiden avulla onnistunut tuntemaan taas olonsa hyväksi??
Monet pitävät kaksisuuntaista ikävänä diagnoosina, koska se ei ikinä parane, mutta itse olisin todella kiitollinen, jos saisin jonkinlaista tolkkua tähän elämään. Tuntuu kuin eläisin jossain sumun keskellä. Muistan millaista elämä oli joskus, mutta en enää pysty pääsemään pois tästä jähmeydestä. Jotenkin ajattelen niin, että aivoissani on joku katkaisija off-asennossa, ja jos joku lääke saisi sen kääntymään, pystyisin taas olemaan olemassa ja edistymään jotenkin. Olen yli 30-v, mutta tunnen itseni 15-vuotiaaksi. En ole päässyt mihinkään. En ole aikuinen vieläkään.
Olen tehnyt kaikenlaisia tyhmyyksiä elämässäni, holtittomista seksisuhteista rahan tuhlaukseen, ym. Vuosia sitten yritin itsemurhaa "puolitosissani", ja muutenkin olen monta kertaa tehnyt käsittämättömiä päätöksiä ihan yllättäen, koska en ole sillä hetkellä nähnyt mitään muuta tietä ulos. Myöhemmin aina häpeän kaikkea, ja tiedän tasan tarkkaan mitä olisi pitänyt tehdä, mutta ikinä en sillä hetkellä näe edessäni järkeviä vaihtoehtoja.
Kuitenkaan en ole muistaakseni ikinä tuntenut mitään maniaan liittyvää euforiaa. En ole ikinä ollut psykoosissa. Tiedän aina turhankin hyvin mikä on totta ja mikä ei. En usko, että puhun tai liikehdin nopeasti, minkä pitäisi olla yksi oireista. Puheenaiheet ja ajatukset eivät vaihtele nopeasti, eikä ole mitään tärkeydentunnetta.
Olen joskus ärtyisä, mutta nykyisin melko harvoin. Sen sijaan levoton olen usein, siis henkisesti, ei fyysisesti.
En osaa sanoa vaihtelevatko mielialani usein. Ennemminkin tuntuu siltä, kuin olisin yleensä masentunut, joskus normaali, ja hyvin harvoin iloinen. Toisaalta mielialani vaihtelevat lyhyiksi ajoiksi hyvin helposti erilaisten tapahtumien myötä. Esim. olen tosi iloinen, kun tilaamani postipaketti saapuu, ja sitten taas masentunut heti kun huomaan laskun... En kylläkään ole lukenut, että tämä olisi mikään kaksisuuntaisen mielialahäiriön oire.
Haluaisin mielelläni kuulla mitä kokemuksia muilla on erityisesti siitä miltä tämän sairauden eri vaiheet tuntuvat, ja mitä muuta tähän liittyy, mitä ei välttämättä jossain lyhyessä artikkelissa niin tarkkaan kerrota. Lääkkeiden vaikutukset kiinnostavat myös. Onko kukaan ollut samassa tilanteessa kuin minä, eli pitkään masentuneena, ja sitten lääkkeiden avulla onnistunut tuntemaan taas olonsa hyväksi??
Monet pitävät kaksisuuntaista ikävänä diagnoosina, koska se ei ikinä parane, mutta itse olisin todella kiitollinen, jos saisin jonkinlaista tolkkua tähän elämään. Tuntuu kuin eläisin jossain sumun keskellä. Muistan millaista elämä oli joskus, mutta en enää pysty pääsemään pois tästä jähmeydestä. Jotenkin ajattelen niin, että aivoissani on joku katkaisija off-asennossa, ja jos joku lääke saisi sen kääntymään, pystyisin taas olemaan olemassa ja edistymään jotenkin. Olen yli 30-v, mutta tunnen itseni 15-vuotiaaksi. En ole päässyt mihinkään. En ole aikuinen vieläkään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että joitakin lääkkeitä (seronil, cipralex, tms) käyttäessä olen ehkä ollut jollain tavalla "hullumpi" kuin tavallisesti. Ehkä ne ovat saattaneet laukaista jonkinlaisen manian?, koska muistaakseni juuri niihin aikoihin olen tehnyt kaikki järjettömimmät tempaukseni. En muista oikein kunnolla.
jutella psykiatrin kanssa ja täytellä se md-kaavaketestijutsku vai mikä lie.
Kuten totesit eivät kaikki 2-suuntaiset kärsi maniasta/psykoottisuudesta,jee...
Kuulostaa Bipolaariselta eli 2 suuntaselta mielenhäiriöltä
Et todellakaan ole välttämättä sairas, sillä jokaisen oma persoonallisuus on hyvin yksilöllistä ja on riippuvainen kasvatuksesta että elinympäristöstäsi.
Kuka tahansa Hispaniasta luokiteltaisiin hyvin nopeasti skitsoksi ja mainitsemallesi kaksisuuntaiselle hyvin nopeasti.
Et ole sairas vaan elät täysin luonteellesi vieraassa ympäristössä jossa ei sallita poikkeavaa käytöstäsi millään tavoin.
Italiassa kenties naurusi / itkusi lueteltaisiin hyvinkin tunteelliseen ja vilkkaaseen elämääsi normaalisti kuuluviin tunteiden ilmauksiin.
Et ole sairas vaikkapa verrataan omaa itseänikin juuri tuohon ryhmään kuuluvaksi henkilöksi, koska vastasin Jorvin srlan mielenterveystestiin kaikkiin 13 kysymykseen juuri niin, että yhdestäkin kyllä vastauksesta oltaisiin huolestuneita mutta kun kaikkiin vastasin "kyllä" niin olen täydellisen epäonnistunut - hoidon tarpeessa oleva,jonka olisi mitä pikimmin otettava yhteyttä päivystävään lääkäriin.
Todellakin jos uskoisimme sen kaiken mitä ns asiantuntijat pitävät täydellisenä sairauteen viittaavana reaktiona, uskallan väittää vastaan ja jyrkästi.
Mitä arvelet seuraavasta kysymyksestä - oletko saattanut läheisesi vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin tekemiesi ajatusten tai tekojen johdosta - no kyllä olen mutta jos riskejä ei tietyssä määrin voida ottaa niin ei voi todellakaan voittaa juurikaan mitään pikavoittoja ainakaan liike-elämässä.
Mitä tulee muihinkin vastaaviin niin vastasin aivan kaikkiin juuri niin kuten ei olisi saanut vastata missään tapauksessa niin monta kertaa.
No hyvin menee jokatapauksessa ja koirat haukkuu - mutta karavaani kulkee..???
kun minulla oli mania en ollut mitenkään euforinen vaan pikemminkin äärimmäisen ahdistunut ja itkuinen. että ei se kaikilla mene saman kaavan mukaan...