Satunnainen lukija ei ehkä huomaa, millaiselle sanomalle hän täällä altistuu. Aborttien puolustajat ja edistäjät esiintyvät hämärien käsitteiden ja sekavien sanakäänteiden takana.
Lopulta aborttiväki edustaa piittaamatonta, raakalaismaista, jopa julmaa, asennoitumista lasta kohtaan.
1977:
"...Osa tutkijoista on sitä mieltä, että lapsi saattaa jo kokea kipua viimeisellä raskauskolmanneksella. Se on ikävää lapsen kannalta, mutta hän kuolee, ei se kipu siis "loukkaa" häntä ollenkaan verrattuna siihen miltä tilanne voi raskaana olevasta naisesta tuntua..."
Elämän arvo perustuu ihmisyyteen, sääliin sekä heikoista ja turvattomista huolehtimiseen.
Älä vaihda omaa elämääsi, äläkä vaida lapsesi elämää, ihmisvastaiseen aborttipropagandaan.
Lopulta aborttiväki edustaa piittaamatonta, raakalaismaista, jopa julmaa, asennoitumista lasta kohtaan.
1977:
"...Osa tutkijoista on sitä mieltä, että lapsi saattaa jo kokea kipua viimeisellä raskauskolmanneksella. Se on ikävää lapsen kannalta, mutta hän kuolee, ei se kipu siis "loukkaa" häntä ollenkaan verrattuna siihen miltä tilanne voi raskaana olevasta naisesta tuntua..."
Elämän arvo perustuu ihmisyyteen, sääliin sekä heikoista ja turvattomista huolehtimiseen.
Älä vaihda omaa elämääsi, äläkä vaida lapsesi elämää, ihmisvastaiseen aborttipropagandaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aloitustesi taso paranee kerta kerran jälkeen. Jatka yrittämistä, joskus saattaa syntyä jo joku hyväkin!
Huomaat, ketä alkuperäisviestissä on siteerattu?
Ei juttua voi pitää tasokkaana, mutta kuitenkin selkeänä ilmaisuna.
Saattaisin leikata ja liimata sinun jutuistasi mitä älyttömämpiä aloituksia, mutta se ei tosiaankaan ole kovin viisasta... Ihmisiä yleensä kiinnostaa tietää myös mistä on puhe, jos lainataan jotain. Eli aloituksen lainaus oli keskustelusta jossa puhutaan kahdeksannella raskauskuulla tehdyistä keskeytyksistä.
Ja todellakin on ikävää jos lapseen silloin sattuu, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen inhimilliseen kärsimykseen jota se äiti on kokenut kahdeksan kuukautta ja jää kantamaan koko lopuksi elämäkseen.
Eikös teidän kaikissa kirjeissä, joita sikiöt kohdusta teille lähettelevät ja kertovat elämästään, ne aina kerro kuinka onnellisia ne ovat turvassa massussa ja miten hyvä ja lämmin on olla... Sillä on siellä sisällä kahdeksan kuukautta onnea, äidillä ulkona elämässä kahdeksan kuukautta helvettiä ja elämä jatkuu...
Nyt mulla meni hermot teihin tietämättömiin ja käsityskyvyttömiin ihmisiin!!!
Aivan sama tuntisiko sikiö kipua VIIMEISELLÄ RASKAUSKOLMANNEKSELLA!!!!! RASKAUSVIIKKOJA ON 40 JA VIIMEINEN KOLMANNES ON SILLOIN 26 VIIKOSTA ETEENPÄIN!!!
KUINKA SUURI OSA ABORTEISTA TEHDÄÄN VIIKOILLA 26 ??? mutinaa,mutinaa,rumia sanoja....
Nyt, jos keskustelette raskauden keskeytyksistä käyttäkää sellaista tietoa joka pohjaa kotimaiseen toimintatapaan, eli älkää linkittäkö Jenkkilän kuvamateriaalia tai heidän mallejaan.
Suomessaa suurin osa keskeytyksistä on varhaisraskauden keskeytyksiä ja myöhäis raskauden aikana on syiden jo oltava hyviä esim. tulevan lapsen vakavat kehityshäiriöt.
Muutoinkin esim. tämä mainittu kivun tunteminen on erikoinen psykologinen juttu... Miettikääpä kävelemään opettelevaa lasta.. Nousee-kaatuu päälleen-itkee-nousee-kaatuu päälleen.... jatkuen loputtomiin, kunnes oppii kävelemään. Aikuinen - yrittäisikö edes toista kertaa sen kaatumisen jälkeen?
Pointtina se, että kivun tunteminen kehittyy ja sen tuntee eri lailla. Nyt en väitä, että lapsi ei tunne kipua. Mutta se tuntee sen eri tavalla kuin aikuinen. Aikuisen kipu on voimakkaampaa, koska aikuinen on niin tyhmä, että jää kiinni siihen kivun tuntemukseen. se on niin ylitsepääsemätön, ettei muuta voi ajatella. Lapsi "unohtaa" kipunsa heti, kun saa muuta ajateltavaa.
Tuo lapsi nousee kaatuessaan ja lähtee uudelleen yrittämään, aikuisen toimiessa taas toisin vastaavassa tilanteessa, on harvinaisen totta. Johtuu elämän kokemuksen kertymisestä ja oppimisesta.
Jotta voidaan kokea epämiellyttävää oloa kivusta tarvitaan siihen kokemuksia siitä, että kipu on epämiellyttävää. Lapsella ei niitä kokemuksia/sitä oppimista vielä ole.