Olen huonossa kunnossa enkä jaksa taisella tätä sairautta vastaan. Nyt olen valmis luovuttamaan "vastuun" muille ja olen valmis menemään hoitoon. Olen elänyt melkein neljä päivää alle desillä vettä ja hoidossa minua odottaa nenämahaletku.
Lihoaminen pelottaa aivan valtavasti ja myös tuo letku pelottaa. Pelkoani häivyttääkseni haluaisinkin tietää miltä tuo letku tuntuu? Tuntuuko se epämukavalta? Tottuuko siihen pian? Jotain komplikaatioita?
Teille jotka tykkäätte arvostella voin sanoa, että tiedän olevani sairas. Söisin normaalisti jos voimani siihen taistoon riittäisivät. Olen niin syvällä, että omin voimin en selviä.
Lihoaminen pelottaa aivan valtavasti ja myös tuo letku pelottaa. Pelkoani häivyttääkseni haluaisinkin tietää miltä tuo letku tuntuu? Tuntuuko se epämukavalta? Tottuuko siihen pian? Jotain komplikaatioita?
Teille jotka tykkäätte arvostella voin sanoa, että tiedän olevani sairas. Söisin normaalisti jos voimani siihen taistoon riittäisivät. Olen niin syvällä, että omin voimin en selviä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tytölleni on laitettu letku monta kertaa.Ihmettelin, ettei hän pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä toimenpiteenä. Aluksi tuntui kurkku aralta, mutta letkuun tottui muutamassa päivässä.Letku on pehmeää materiaalia ja melko huomaamaton. Hän on käynyt sen kanssa kotona ja jopa kampaajalla. Letkun kanssa voi myös syödä suun kautta ihan normaalisti, jos jaksaa.Letkuun "joutuminen" on ollut myös totaalista lepoa kaikesta ja antaa siten voimia parantumiseen, kun ei enää jaksa yrittää.
Itse oon ollu letkuissa kolme viikkoa.Voin sanoo,et aluks se tuntu aika kamalalta,oli vaikee hengittää,kurkkuu sattu yms.Mut se on tietty yksilöllistä.
Yhdelle äidille,oliko tyttäresi kovin huonossa kunnossa/hengenvaarassa?Kauanko hän oli nenämahaletkussa?Itse en saanut kävellä tuona aikana askeltakaan taikka seistä,suihkussakin valvotusti vain 5min.viikossa.Tosin mä oisin muuten kuollu rytmihäiriöihin tai sydänkohtaukseen.En suosittele.
Toivon,että jaksat käydä taistelun läpi ja päätät parantua.Letkukokemus ei välttämättä ole kovin ihana,mutta siellä saa sentään levätä.Tiedätkö,saatko tuolloin liikkua yms.?Mua kuskattiin ulos ja kahvilaan pyörätuolissa.
Voimia sinulle,ilmoittelethan sitten kuinka voit?Tsemppiä,kyllä se siitä!Kannattaa muuten yrittää syödä kaikki mitä tuodaan eteen,niin pääset nopeammin pois ja kotiin.
Hän oli nyt viimeksi seitsemän viikkoa. Aluksi oli pyörätuolikuljetus vessaan, mutta heti kun paino alkoi nousta, niin pääsi liikkumaan ja lopulta sai ulkoilla puoli tuntia ja käydä kotona ja jopa kampaajalla jne. Kun nenämahaletkuun joutuu, niin kyse on aina vaarallisesta tilasta. Huono verenpaine, alhainen syke, sydänkohtauksen vaara ym. Se minua vaan surettaa, että monilla tällä palstalla kirjoittavilla tytöillä on sellaiset ruokavaliot, että heidän pitäisi todella oikeasti olla osastolla ja tarkassa valvonnassa.
kunnossa tyttäresi on nyt? Toivottavasti on menossa jo parempaan päin. Oikein paljon jaksamista sinulle ja erityisesti tyttärellesi kamppailussa anoreksiaa vastaan.
ei minulla tuntunut yhtään ja sen kanssa pystyi ihan normaalisti hengittämään, syömään, liikkumaan ym. eikä tuntunut yhtään epämiellyttävältä, paitsi että eihän se kivalta näytä, kun nenästä työntyy letku, joka on teipattu poskeen. En koskaan saanut ravintoa nenämahaletkun kautta, vaikka anorektikko silloin vielä olinkin, joten en tiedä miltä se tuntuu.
ai hä? siis mitä tarkoitit? sain eka käsityksen, että sulla oli se letku. Sit viim.lauseesta että sulla ei ollu letkua... wtf?
oli letku jos et saanut ravintoa sen kautta?
aiheutti minulle vakavan vatsaongelman. Ohutsuoli meni jossain kohtaa tukkoon, suolen seinämät siis painuivat yhteen ja mikään ei enää kulkenut mahaa pidemmälle. Seurauksena oli todella kova vatsakipu ja raju oksentelu, kun maha täyttyi sappinesteellä. Sairaalaan tullessa mahalaukku oli jo ehtinyt aika pahasti sappinesteen takia laajeta, minkä vuoksi jouduin teho-osastolle, jossa laitettiin nenämahaletku, jolla nestettä poistettiin. Mahaongelman takia olen niellyt nenämähaletkun kolmesti. Millään kerralla en saanut ravintoa nenämahaletkun kautta, vaikka todella laiha olinkin, ihan siitä syystä, että mun mahani ei kestänyt edes vettä. Kaikki ravinto tuli suoraan nesteenä suoneen. Lopulta maha juoduttiin leikkaamaan. Leikkauksen jälkeen mulla oli jonkin aikaa mahaletku, joka meni suoraan vatsanpeitteiden läpi mahaan ja ohutsuoleen, siitä sain jonkin verran myös ravintoliuosta, kun testattiin kuinka maha kestää. Nyt mulla on iso ruma leikkausarpi keskellä vatsaa ja mahaletkusta jäänyt "reikä" ja siinä ne on ikuisesti. Ei pääse anoreksia ikkinä unohtumaan, vaikka kuinka tahtoisi unohtaa. (Ja kiva katsoa kesän uusia ihania bikineitä kaupoissa, kun tietää, ettei sellaisia voi ruman vatsan takia ikinä käyttää.)
Kyllähän nenämahaletkua käytetään paljon muuhunkin kuin anorektikoiden "syöttämiseen".