Tälläisen väittämän kerran luin että voisi ja siitä asti olen ollut kauhuissani :D En ole muistanut lääkäriltä asiaa kysyä...
Eli svt EI VOI laukaista kammiovärinää???
olisi helpottavaa
91144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yleensä ihmisellä on enemmän niitä eteisperäisiä lisälyöntejä, mutta on myös kammiosta tulevia. Korostan, että sydän on muuten terve. Siis jos on terve sydän, kammiovärinä ei tule helposti, vaikka olisi kammiolisälyöntejä. Svt laukaisee joskus eteisvärinän ja siitä voi tulla veritulppa. Niin tuli Isoveljelleni. Kaikki asiat voi laukaista jotakin, turha etukäteen murehtia.
Ja vielä. Turhaan asiasta murehdit. Olen 27-vuotias svt:tä kärsivä. Ja tuskin viimeinenkään. Elä, äläkä murehdi! :D
Ja yritän elää svt:ni kanssa murehtimatta mutta välillä se on hankalaa... ymmärrät varmaan :)
Miten usein sulla tulee kohtauksia? Ja miten kauan ne kestää? Loppuuko kotikonstein?
kohtaukset alkoi tasasella rytmillä, nykyään aina epätahdilla ja joskus tulee myös lyhyitä ilmeisesti eteisvärinäkohtauksia, mutta tulppa riski on ymmärtääkseni aika pieni jos kohtaus ei kestä kauaa...?
Ja huoliani lisää hiukan se että isäni kuoli sydänperäisesti alle 40veenä, joskus sitä vaan miettii onko perinyt jonkun jutun että on sama kohtalo...
Onneksi välillä on pitkiäkin aikoja ilman mitään oireita :)
mä kärsin svt myös.. tosi rasittavaa.. joskus tuntuu ettetn jaksa ainaista jumputusta :(:(
mulla pulssi menee kahteen sataa yleensä mutta onneks nykyää hengityst pidättämäl saan rytmin käännettyä.. e toistaseks ole joutunu sairaalaa.. tutkimuksii olen menossa..lapsena tutkittu ja svt todettu..eli olen kärsiny näistä pitkään.. olen nyt 24v nainen..
kyl tää ahdistaa mua ainaki..kukaa ei ymmät´rrä miltä tuntuu nää kohtaukset jolla ei tätä ole:(:( sit ku ne tulee iha yht äkkiä.. esim ruoka päydäs.. sängys matkalla jonneki.. saunan jälkeen rasituksen jälkeen ja millon missäki..koskaa ei voi ennustaa koska takykardia iskee:(:(:( kun sais jotai apua tähän!!!
Olen kans 24v nainen ja juuri tänään viimeksi tuli kohtaus. Mulla pulssi oli 130 ja oli ihan riittävästi kun tuli huono ja hutera olo. Pikkuhiljaa alkoi laskeen syke. Kesti kokonaisuudessaan varmaan n. 45min kunnes syke oli jotain 70.Tosin otin n.15min kohtauksen alettua 10mg propalia(vai mikä nyt onkaan) niin kai se alkoi sit vaikuttaan. Verenpaine oli jotain 170/90. Viimeksi kohtaus oli 2,5kk sitten. Mut taas oli kyllä tosi kamala tunne. Koittaa rauhottua ja miettiä jotain muita asioita kun sydän hakkaa niin että meinaa tulla rinnasta läpi. Ei onnistu oikein multa. Sit mulla tulee aina kauhea pelko et mitä jos sydän yhtäkkiä pysähtyy tai alkaakin lyömään vielä nopeempaa. Tosi kurja olo...
Mutta meen lääkärille taas ja toivosin että laittas johki tutkimuksiin. Svt:tä pari lääkäriä on sanonut sen olevan mut mistäs sitä tietää..Täytyy itselle saada mielenrauha. Ainakin vähän..
Mulla on kans todettu svt. Se alko jo melkeen kolme vuotta sitten. Reilun vuoden päivät sain kärsiä yksin siitä, lääkärit diagnosoi sen paniikkihäiriöksi, mikä sitten kehittikin paniikkihäiriön oikeesti, kun tiesin, että joku oli oikeesti vikana sydämessä, eikä korvien välissä. Mutta koska kukaan ei uskonut mua, sain ihan yksin miettiä ja pelätä seuraavaa tykytyskohtausta uskoen että kyseessä oli joku vakavampikin vaiva.
Mulla kohtaukset alkaa ihan yhtäkkiä. Pulssi ei nouse tai laske pikku hiljaa, vaan sen on heti 200 ja sama homma kun kohtaus loppuu; saman tien takas normaali pulssi.
Eka mulla tuli vaan semmosia lyhyitä pari minuuttia kestäviä svt-kohtauksia. Mutta puoltoista vuotta ekasta kohtauksesta tuli parin päivän sisällä tosi monta pidempikestosta kohtausta, joista viimenen kesti yli puol tuntia. Sillon ensihoitajat sai lyönnit nauhalle ja vihdoin svt todettiin mulla oikeesti.
Nyt joku neljä kk sitten mulle tehtiin katetriablaatio, mikä lopetti svt-kohtaukset, lisälyöntejä ei kuitenkaan. Mutta nyt pari viikkoa sitten mulla tuli taas svt-kohtaus, tosin kesti vaan muutaman sekunnin. Silti inhottava kun sai toimenpiteen jälkeen huokasta helpotuksesta ja ajatteli että voi taas elää ihan normaalisti ilman pelkoa seuraavasta kohtauksesta. Saas nyt nähä että tuleeko vielä...
mulla alkaa kanssa iha tyhjästä kohtaukset.pulssi on kahdessa sadas..pysyy siinä tasaisena ja loppuu yhtä äkkiä ja palaa normaalin rytmiin.niitä ei voi ennakoida mitenkää:(:( mäkin olen ajatellu sitä ablaatiota..mut jos joku meneeki vikaa siinä.. ja se ei autakaa..olen kuullu ettei ole mikää kiva toimen pide:(:(
Siinä ablaatiossa ei oo käytännössä mitään riskejä. Pahin mitä voi tapahtua on että ne polttaaki vähän väärästä paikasta ja sitten pitää asentaa tahdistin. Mutta näin ei oo käyny koskaan ja yliopistollisessa sairaalassa, jossa mulle tää toimenpide tehtiin, on vaan kerran tullu komplikaatioita potilaalle, joka nyt sattu oleen 80v vanha mies ja jolla oli valmiiksikin jo jotain sydänongelmia.
Että kannattaa kyllä käydä siellä jos vaan mahdollisuus on!