Eli siis onko muilla suurperheen äideillä huolehdittavana myös mies? Mies ei osallistu mihinkään, ei siivoukseen, ruuanlaittoon, kaupassa käyntiin, pihatöihin, lasten hoitoon, vaan makoilee sängyssä tai sohvalla ja nenä kiinni tietokoneessa tai telkassa.
Asumme maalla ja meillä on myös eläimiä, jotka, yllätys, minä hoidan ja ruokin. Olen itse vuorotyössä, mieskin käy töissä yhtä lailla. Ja kuten varmaan arvaattekin, suhde on aika huonossa kunnossa.
Ottaa vaan välillä (lue: aika usein!!) päähän.
Ja kyllä, lapset on itse hankittu ja talo ja eläimet. Ettei mitään kommentteja että muuta kaupungin kerrostaloon, pääset helpommalla. Nimittäin sielläkin on asuttu ja homma oli ihan sama. Enempi työtä oli vain lasten ulkoiluttamisessa.
Mutta siis, onko näin muilla vai osallistuuko puolisonne kotielämään?
Asumme maalla ja meillä on myös eläimiä, jotka, yllätys, minä hoidan ja ruokin. Olen itse vuorotyössä, mieskin käy töissä yhtä lailla. Ja kuten varmaan arvaattekin, suhde on aika huonossa kunnossa.
Ottaa vaan välillä (lue: aika usein!!) päähän.
Ja kyllä, lapset on itse hankittu ja talo ja eläimet. Ettei mitään kommentteja että muuta kaupungin kerrostaloon, pääset helpommalla. Nimittäin sielläkin on asuttu ja homma oli ihan sama. Enempi työtä oli vain lasten ulkoiluttamisessa.
Mutta siis, onko näin muilla vai osallistuuko puolisonne kotielämään?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja aja se sinne.Paremmin pärjäät yksin kuin että on yksi lapsi lisää siinä huollettavana.
Jos ei siitä kerran mitään iloa ole,niin miksi pidät sitä.
Ota ennemmin kissanpentu!
mutta silloin kun vielä oli, osallistuimme tasavertaisina kodinhoitoon.
Tietenkin.
Sinun kumppanisi ei kuulosta puolisolle vaan loiselle.
Varsinaiseen viestiin en kommentoi, mutta sinulle Satu esittäisin kysymyksen...
MItenkä sanot, ettei sinulla ole puolisoa, kun toisaalla kerrot, että leskeyden jälkeen olet solminut uuden suhteen, josta sinulla on nämä 2 pientä lasta??? Missäs tämä mies on?
Mikäs pakko sun on mitään tehdä enempi kun mieheskään jos molemmat on töissä? Pistä sinä maaten toiselle sohvalle ja kato kauanko ukko makka, huomaako ettei hommat etene! Niin minä teen. Meillä on vain omakotitalo ja iso piha sekä kissa. Jos isäntä ei tee mitään en tee minäkään muuta kuin ruokaa ja tiskaan. Jos tekee muita hommia menen mukaan. Mitäs sitä toinen ittensä väsyttää yhteisillä töillä.
Jos meillä ei olisi mies osallistunut lastenhoitoon, olisi meillä käynyt jo aikaa sitten sossutäti hakemassa lapsukaiset pois. Olen nimittäin itse ollut välillä siinä kunnossa, että se olen ollut minä joka makaa, ja ihan luvan kanssa.
Kyllä meilläkin ukko mielellään kellahtaa sohvalle, tai asettuu kannettavansa kanssa tuntikausiksi pelaamaan pasianssia tai mitä lie..
Meillä ei auta se, että minäkään en tee mitään.
Ukko saattaa ajatella, että kun en minäkään tee mitään, niin mitäs hänkään.
Minä itse en kestä katslla sekaista huushollia, ja onhan lapset hiettava joka tapauksessa, vaikka ne ei enää mitään pieniä olekaan.
Minä kyllä aikani katsottuani sitä makoilua sanoa pamautan, että voisiko miehenikin tehdä jotakin, niin kyllä hän sitten alkaa pikku hiljaa toimia.
Molemmat kymme työssä, joten tasaväkistä pitisi kodinhoidonkin olla.
Minua häiritsee paljon enemmän sekasotku huushollissamme kuin miestäni.
Luulen, että hän antaisin tiskienkinkasaantua vaikka kuinka korkeaksi torniksi, ennen kuin hän ymmärtää alkaa laittamaan niitä koneeseen.
Lapsia hän kyllä patistaa korjaamaan tavaransa omille paikoilleen, ja latomaan astiat suoraan koneesen.
Koita kestää, Maarja-Liina, pian lapset kasvavat, ja osallistuvat kotitöihin avuksesi.
Hauskaa kesää :)
tv. viiden äiti
Kiitos sinulle viiden äiti (miten noin pienestä tuleekin iloiseksi)!Ja muillekin vastauksista. Helpottavaa lukea muidenkin samankaltaisista kokemuksista.
Meillä ei tosiaan myöskään miestä millään lailla häiritse sekainen koti, mutta minua kyllä. Ja kun vuosia asiasta ollaan puhuttu (tai minä aina sanomassa, että voisiko mies tehdä jotain myös) niin enää ei edes viitsi. Tarinan lopputulos on, että tiemme eroavat aivan varmasti lasten (5kpl) tuosta kasvettua. Olen todellakin tullut siihen lopputulokseen, että pärjään itseksenikin, sillä nytkin tosiaan hoidan lähes kaikki asiat yksin.
Tämä nyt oli tällainen purkaus, kun tuntui että seinät kaatuu päälle. Hyvää kesää teille!
Tästä topicista tuli pari asiaa mieleen:
(tai kolmekin...)
Ensinnäkin parisuhde muuttuu. Vaikka aluksi toivotaan kymmenen lasta ja yhteinen loppuelämä, niin ehkä viidennen tenavan jälkeen mieli onkin muuttunut. "Normikokoisessa" perheessä kun on ne pari lasta, voidaan erotakin; suurperheessä taidetaan pakostakin pysyä yhdessä ?
Niiden viiden tai useamman lapsen jälkeen ei vaimo ehkä ole enää niin timmissä kunnossa. Jospa mies makaa sohvalla siksikin, kun on vaikka uupunut kaksoiselämästään ?
Ja edellisistä yhdisteltynä: jos uskonto ei syynä suureen lapsilukuun, monellako taustalla joku psyykkinen ongelma toisella puolisolla: esim. mies sitouttaa naisen kotiin olemalla "lapsirakas": vauva tuloilleen joka toinen vuosi, niin vaimo pysyy riippuvaisena kotona ja mies voi sitten mennä kuten tahtoo, ja kotona ollessaan sitten maata sohvalla, menoistaan rasittuneena ?
mies laiskan puoleinen ennen hoidin kaiken (omasta tahdostani), kun olin kotona,mutta, kun menin töihin niin aloin hellittää. Koti on välillä kauheessa kunnossa, mutta en stressaa teen minkä jaksan ja mieskin on pikkuhiljaa tajunnut paljonko huushollin pyöritys vaatii työtä. Eli nyt osallistuu ja teemme yhdessä. Aluksi kiukutteli, kun ei olut puhtaita vaatteita valmiina tai astioita, muutta nyt tajuu, että ei oo mun vika vaan tosiaan vois itekkin jotain tehdä ;)
Oikeastaan mieheni on se tekevämpi osapuoli.Ja Se tekee, jolla huvittaa...eli Meillä molemmat. Työnjakoa ei ole oikeastaan koskaan ollut. Se on vaan menny niin... :)