Eipä ollut mahollisuutta päästä suviseuroihin. Perhetilanne on vaikea, on kaksi lapsista sairaana ja itse viimeisilläni raskaana. Tämä vauva on viides. Ja mitn pian seuraava voi taas ilmoittaa tulostaan. Näistä äitien vaikeuksista ei yhtään ole kyetty avoimesti puhumaan, esim. seurakuntapäivillä. Täytyis olla joku paikka missä uskovainen äiti vois rehellisesti ja suoraan puhua omista tuntemuksistaan ja ajatuksistaan! Sillä onhan nämä arkoja ja vaikeita asioita.Ja monilla äideillä on huutava tarve puhua näistä "lapsiasioista" ja saada tukea. Voimat on vedetty äärirajoille tosi monen kohdalla! Tosihan on ettei näistä asoista voi puhua jokaisen uskovaisen kanssa. Ei kaikki haluakaan ymmärtää… Paljon on äitejä jotka uupuvat ja kieltävät uskonsa tämän ratkaisemattoman kysymyksen painamana. Mikä se paikka on missä voi puhua, onkin sitten se vaikeampi kysymys...?Aina ei riitä pelkästään ystävän tuki. Eikä niihin ystäviin aina saa pidetyksi yhteyttä kun on vaikea päästä minnekään. Onko kohtaloni jättää usko vai sairastua burn outiin?
Missä voi äiti puhua?
Väsynyt äiti
18026159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 47 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 180
Vanhimmat
Kuin olisi Jumala kuullut minua... olen toinen samanlainen tapaus, Väsynyt äiti!Istahdin tähän koululaisten huoneen tietsikan ääreen hetkeksi, vauvansyötön välillä, kaikki muut on suviksissa. Voimat arjessa ovat loppuneet aikaa sitten. Suviseurat onkin mulle hengähdystauko kun mies ja isoimmat lapset on kaikki siellä. On tässä ollut monta päivää yhtä äkkiä aikaa ajatella. Kauhistuttaa mitä on mieleen tullut. Hauaisin lähteä pois ja jättää kaiken taakse. Tämän uskon. Kunpa pääsisin karkuun. Ei ole yhtään niin luotettavaa ihmistä että vois jutella...Niin sinun kirjoitus, Väsynyt äiti, lohduttaa minua! Jumalan siunausta ja voimia sinulle!
Minulla ei ole sanan lahjaa. En osaa kertoa mitä tunnen. mutta voi miten ymmärrän teitä. itsekin samassa tilanteessa.Että ei illalla tiedä miten jaksaa seuraavan päivän. Olihan ne mullkain haaveet erilaisesta elämästä.
Missä on vl-naisilla tilaisuus tuoda äänensä esiin? Heillähän ei ole oikeutta osallistua sananjulistukseen.
Kyllä VL-naisilla on aika paljon valtaa seurakunnassa. Perheelliset naiset käyttävät valtaa esim. siinä, mihin koulun tilaisuuksiin paikkakunnan uskovaisten perheiden lapset saavat osallistua. He ovat myös kovia tarkkailemaan toisia perheitä, ettei siellä tehtäisi mitään, mitä ei ole erikseen sallittu.
Puhujien vaimojen tiedän vaikuttavan hyvin paljon miestensä välityksellä, ja vaikuttivat paljon myös hoitokokousvuosina. Monet vanhemmat vl-naiset ovat hyvin tiukkoja uskonkäsityksissä ja menneinä vuosina he olivat ahkeria "puhuttelijoita" jos joku ei mennyt heidän mielensä mukaan.
Isoäiti-iässä olevat naiset taas vaikuttavat koko suuren sukunsa asioihin ja vaikutusvaltaansa monet heistä käyttävät hyvin mielellään ja ahkerasti.
Ei naisten ääntä ole vaiennettu seurakunnassa. Siellä on hyvin äänekkäitä ja vaikutusvaltaisia naisia. Monet tiukimmat tuntemani vl:t ovat nimenomaan naisia.
Kuinka monta naista käyttää valtaa SRK:n johtokunnassa?
Sukupuoleen katsomatta vl-liikkeen piirissä ovat suuressa vaarassa henkisesti väsyneet ja heikoiksi tulleet. Heitä kovistelevat juuri nämä pärjäävät miehet JA NAISET.
Tästähän on kysymys. Heikot sortuu elontiellä. Se, että joku pärjää mainiosti viiden alle viisivuotiaan lapsensa kanssa on vl-piirissä merkki, että siihen pystyy kuka vaan.
Ja jos joku tämän asian tähden lopulta mielenterveyden horjuessa hylkää uskonsa, häntä pidetään pirun houkuttelemana.
Kristityt heikoimman puolella?
Pakkosynnyttäminen on riittävä alistamistapa.
"Ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään. Jumalan lapsina me tiedämme, että se on Pyhä asia Jumalan elämä, ja elämän mahdollisuudet on kätketyt juuri siemeneen. Siksi ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty. Vaikka niinkin kävisi että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen."
(Päivämies 14.2.1979)
Tämä määräys alistaa kaikki vl-naiset. Synnyttäjä-äiti on naisen ideaali, muilla naisilal ei ole todellista asemaa eikä arvoa.
Naisten sorto kirkon piirissä on syvintä vanhoillislestadiolaisuudessa.
Nainen ei ole millään tavoin vapaa eikä voi hallita omaa ruumistaan.
Tunnen myös naisia, jotka allekirjoittavat tuon Päivämiehen tekstin. Enimmäkseen he ovat jo siinä iässä, että omat lapset ovat jo aikuisia. Heillä tuntuu olevan ajattelun juonena se, että kerran he ovat synnyttäneet paljon lapsia, niin synnyttäkööt myös nuoremmat.
Minulla on uskovainen isoäiti joka on vakuuttanut että ennen vanhaan lestadiolaisuudessa ajateltiin että ei niitä lapsia tarvi tehdä enempää kun jaksaa. Se on ollut uskovaisten näkemys, että tässä asiassa on Jumala jättänyt ihmiselle vastuun ja ratkaisun mahdollisuuden. Mutta mummoni ei puhu tiedoistaan kovaan ääneen. Mutta on minulle jutellut. Nykylinja on aika uutta kuitenkin, vielä 50-luvulla ehkäisy oli uskov. pariskunnan ja lääkärien keskeinen ratkaisu.
Ehkäisy julistettiin synniksi vasta 60-luvulla pappiseriseuran jälkeen. SRK-laisuus eli voimansa tunnossa heikkisaarislaisten johdolla. Luotiin opit televisiosta, ehkäisystä ja lähetystyöstä synteinä. Luotiin oppi hoitokokouksista ja puimatantereiden puhdistamisista.
Samanaikaisesti otettiin pimeää rahaa SYT-säätiöltä ja tehtiin politiikkaa seuratoiminnaksi naamioituna.
Sympatiani on kokonaan teidän uupuneiden äitien puolella. Ei muuta kuin kumit kehiin vaan. Tiedätte varmasti ettei kenelläkään ole oikeutta puuttua teidän ikiomaan elämäänne.
Toivon edelleen jotta srk.n resuperseet pysyisivät omissa aviovuoteissaan.
Voimia kaikille äideille toivoo Vanha Hurja.
Teologinen asiantuntemus ja harkintakyky oli potkittu pois 60-luvulla.
Minä olen oppinut että kristillisyydessä nimenomaan yksinäiset naiset ovat oikein erityissuojeluksessa.
Heistä pidetään oikein tosi hyvä huoli. Eli lapset ei ole naisen mittari.
Avioliittoon lapset taas luonnollisesti kuuluvat ja niitä syntyy sen verran ja siisä tahdissa kuin JUmala on parhaaksi nähnyt. Ihminen kyllä mielellään asettuisi tässä Jumalan yläpuolelle ja sanoisi mikä on "viisasta".
vaikka nainen olenkin. Olet ilkeä!
On myös eri lailla ajattelevia uskovaisia miehiä.
Luepa tämä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027782187
Keskustelua on jatkettu täällä, tule mukaan lukemaan ja kirjoittamaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027944080
Lestadiolainen keskustelukulttuuri on sovituissa rajoissa ja fraaseissa pysyttelemistä parhaan taitonsta mukaan.
Ymmärrän vaikean tilanteesi. Minä kävin hulluuden rajamailla. Minun vaihtoehtoni olivat uskaltautua luopumaan vl:sta uskosta tai siirtyä vähitellen mielisairaalaan. Tiedät varmaan kumman valitsin.
Mutta asioista pitää saada puhua! Se on kaamea vankila ja häkki, että ei voi purkaa sydäntään ja epäilyksiään ja sitä että Jumala on suorastaan hävinnyt elämästä. Minulle kävi juuri niin, että Jumala vain hävisi ahdistusten myötä.
Asioista pitää saada puhua oli sitten vanh.lestadiolainen tai kuka muu tahansa. Ei usko tee kenestäkään parempaa, eikä kyllä huonompaakaan kuin toisesta. Siksi kaikki tarvitsevat avointa tilaa missä tuntea ja ajatella vapaasti. Eikös se kristityn vapauskin ole juuri sitä? Mutta miten se toteutuu sinun kohdallasi?
Keskustele. Huuda ääneen. Sinä et saa tuhota itseäsi. Se ei ole oikein. Ei Jumalan tarkoittama usko voi oikeasti vaatia ihmistä tuhoamaan omaa elämänsä.
Voimia!
kertoo Sinun olevan vain iljettävä feikki, joka yrität heittää varjon "uskovaisten" ylle...
Voimia Sinulle!
Varmasti se väsyttää, antaa elämänsä vain ja nimenomaan lasten, kodin ja perheen hoitamiseen. Siinä ei aina riitä ymmärrys, eikä voimat.
Toisille se on niin helppoa, hoitaa lapsia ja pyörittää kotia, on kuin olisi luotu sellaiseen. Mutta sitten on niitä, jotka ihan tosissaan kamppailevat voimiensa äärirajoilla, ja vieläpä kovin yksin.
Siinä sitten kärsii helposti moni lapsikin. Vanhemmat lapset laitetaan "auttamaan" perheen lasten hoitamisessa ja pikkuhiljaa se onkin sitä, että "haepa sitä, haepa tätä". Lapsi ei saakaan enää leikkiä huolettomana, ennekuin on huolehtinut oman osuutensa perheessä, jossa hänenkin täytyisi saada olla lapsi.
Ja jos menet toiselle uskovaiselle sanomaan, että olet väsynyt, helposti saa vastaan laihan lohdun: "Ei Jumala anna raskaampaa taakkaa kuin me jaksamme kantaa." Niin, mutta onko se taakka Jumalan antama vai olemmeko me kuormanneet omnan kärrymme niin täyteen, ettemme jaksa oikein puskea sitä eteenpäin enää?
Onhan se olemassa sekin asenne, että kyllä se hoituu, kun Jumala siunaa ja siunaahan se, mutta on kyettävä erottamaan omat äärirajansa.
Eihän voi ajatella, että laittaa rullaaseen yhden luodin ja sen ohimolle ja sanoo, että kyllä Jumala siunaa, ettei luoti osu kohdalleen ja tapa minua.
Ei kannata tanssia nuoralla uhastaankin. Se, ettei kaikkia ole tehty kestämään samaa, on aivan tosi asia.
Jumala rakastaa sinua, teetpä millaisia ratkaisuja tahansa. Olet vain ihminen ja siksi inhimillinen. VOimat voivat huveta ja silloin sinulla on oikeus miettiä, mitä täytyy tehdä, jotta jaksat kantaa huolta itsestäsi. Sen kautta kannat huolta myös lapsistasi ja jaksat olla hyvä äiti.
Ehkäpä juuri Jumalaa enemmän pelkäät muiden uskovaisien tuomiota, mutta muista; Se ei ole Jumalan silmäpari, joka pahasti katsoo.
Jumala rakastaa meitä ja tietää, ettemme ole täydellisiä, vaan saamme sanoa myös ääneen, ettemme enää jaksa.
Voimia teille.
Onko seurakunta ymmärtänyt vähän väärin tehtävänsä? Senhän pitäisi olla uskovalle niinkuin perhe, joka auttaa, tukee ja kannustaa. Voisivat järjestää niin, että sieltä saisi sekä keskusteluapua, että ihan käytännön apua, ilmaiseksi ja ilman että sitä avuntarvettansa pitäisi häpeillä tai kieltää. Ihmisiä me kaikki ollaan, eikä jakseta mitä vaan.
Mutta jos/kun et siellä vl-joukoissa saa tukea, niin miten olisi joku muu paikka? Eikös kansankirkollakin ole jotain ammattiauttajia, joiden luokse voisi mennä, jos ei itsellä kovin paljoa pane hanttiin? Ehkä se vähän helpottaisi tilannetta.
T: Tiinaliina
Etkö tiedä että jos v-lestadiolainen kääntyy kansankirkon "epäuskoisen" auttajan puoleen, hänet voidaan erottaa siionista. Silloin menee sosiaalinen verkosto ja ystävät.
Voisitko selventää miten joku voidaan erottaa? :O Vähän oudolta kuulostaa!
Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta olen usein miettinytkin että kun olen 12-lapsisen perheen vanhin, niin olen koko ajan joutunut tekemään jotakin. Olen alkanut inhoamaan kotielämää ja miettinyt miten selviäsisin useamman kuin kolmen lapsen kanssa. En usko selviäväni. Voihan sitä aina rukoilla ettei Jumala anna enempää lapsia kuin jaksan hoitaa, mutta siltikään se ei ole niin helppoa! Ymmärrän teitä väsyneet äidit!
Ylvi, vastaan sinulle. Erottaminen tapahtuu niin että tavallinen uskovainen ry:llä seuroissa käyvä päätetään ry:n johdon toimesta erottaa siionista. Katsotaan että hän on kieltänyt uskonsa jollakin teollaan, eli on rikkonut jotain vl-kieltoa.
Hoitokokousvuosina tosin erotettiin tuhansia ihmisiä ympäri maan eri rauhanyhdistyksissä vallan aiheettomasti. Heitä syytettiin erilaisista vääristä hengistä, joista ei kukaan ollut tätä ennen kuullutkaan, ja vaadittiin tekemään julkirippiä. Silloinhan suurin osa ry:llä olleista ihmisistä pieniä koululaisia myöten kävi varmuudeksi tekemässä julkiparannusta seurakunnan edessä asioista, joista he eivät ymmärtäneet mitään. He alistuivat hoitomiesten vaatimuksille. Omantunnon ääni sivuutettiin. Se ei ollut oikein, vaan kyse oli johdon vallankäytöstä ja ihmisten nöyryyttämisestä. Sattui usein myös niin ettei syntejään anteeksi pyytävälel vanhukselle lainkaan myönennetty snteeksiantoa. Saaranmiehet komensivat hänet "istumaan" ja "miettimään vielä", en tiedä mitä. Se oli kauheaa katseltavaa.
On olemassa lisäksi yhdestä asiasta eli televisiosta virallinen erottamispäätös. SRK:n vuosikokouksen päätöksen mukaan jokainen uskovainen, joka hankkii television kotiin, erotetaan sekä ry:n jäsenyydestä (jos on ollut jäsen) ja katsotaan kieltäneen uskonsa, eli häntä lakataan tervehtimästä.
Kiitos ymmärryksestä ja empaattisesta kirjoituksestasi. Voi miten itse ymmärrän sinua. Luota rauhassa siihen että Jumala on antanut ihmiselle vastuuntunnon ja järjen juuri sitä varten että hän elää järjellisesti ja omien voimavarojensa mukaan. Siinä määrin kuin pystyy, kaikkiin asioihin ei elämässä voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin pystyy.
Luitko muuten tämän:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027404322
että se oli sillo 70-luvulla tuommosta. Mutta ei se ny iha taia tollasta enää nykypäivänä olla. En oo ite ainakaa kuullu mitää tollasia erotus juttuja.
Mutta ei niitä väärintekoja eli väärin perustein tehtyjä erottamisia voida noin vain sivuuttaa. Silloinhan siionissa tuomittiin helvettiin tavallisia uskovaisia ihmisiä ihan syyttä. Nuo erehdykset pitää tietysti korjata. Eikö sinustakin? Niinhän Jumalan sana meitä neuvoo.
sinne pikapikaa ilmoittautumaan/osallistumaan...
uskoa, että jos joku on todella vakavasti ahdistunut ja masentunut äidinosaansa, että viikonlopun aviopuolisoleiriltä saa sitä mitä tarvitsee.
Lievemmissä tapauksissa leireistä on varmasti hyötyä. Rankemmisssa tapauksissa epäilen vahvasti.
Olen kyllä aviopari-leireillä ollut pari kertaa. Niissä vasta ahdistun lisää. Ei siellä asioista puhuta suoraan ei tosiaankaan.Vaan kasvatetaan kuormaa. Olin helpottunut kun päätettiin mieheni kanssa että emme enää vääntäydy niihin.
Minun ex-mieheni sai uuden ihastuksen srk:n aviopuoliso-leiriltä. Tuli aviokriisi ja lopulta ero.
yritetään tarjota ihmelääkettä nimeltä Armoevankeliumi. Ei kannata suostua siihen. Sillä ei ole mitään käyttöä siinä vaiheessa, kun psyyke on rikki. Se voi vaan hankaloittaa, kun tuntuu ettei siitä saa apua, ja alkaa vaan lisää epäillä kaikkea.
Väsynyt äiti, onko miehesi sinun tukenasi?
Mieheni on ja ei ole tukena. Hän on kauhuissaan kun on nähnyt missä tilassa olen. Haluaisi että parantuisin.Mutta ei hän miehenä taas käytännössä suostu edes keskustelemaan hedelmöittymiseen liittyvistä ristiriidoista. Joiden tähden olen tietysti itse lamassa.Että pyrstö irti, nokka tarttui...Pahinta on että tämä väsymykseni ja hänenn se asennoituminen etäännyttää meitä toisistamme.
miehesi suhtautuminen etäännyttää teitä toisistanne. Te soudatte eri suuntiin.
Anteeksi vaan, mutta minusta vanh. lestadiolaisesta liikkeestä puuttuu ihmiselle terve kyky ymmärtää lähimmäisen tuskaa. Se näkyy siinä, että ollaan valmiita uhraamaan ihmishenkiä, jotta oman uskonopin virheettömyyteen ei tulisi naarmuakaan.
Kyllä minä itkin lukiessani sinun kirjoitustasi, varsinkin kun taustalla soivat siionin laulun sanat: "Ken nyt käypi murheellisna etsimähän autuutta, hän saa kuulla lohdutuksen, jota Herra tarjoaa."
Mutta ei, ei lohdutusta. Siionin Herra tarjoaa korvamerkittyä armoa. "Sinä otat kaikki lapset vastaan tai armo evätään sinulta." Autuuteen on tullut ehto. Näin minun mielestäni.
Ja siionin laulu jatkuu: "Autuaat ja onnelliset on ne köyhät, vaivaiset; heitä varten valmistettiin valtakunta taivasten." - Teillä on tuota vaivaa ihan kylliksi. Sitä voitaisiin helpottaa, mutta ei. Ei teistä tule autuaita ja onnellisia. Vaan Herra antaa teille turhaa kuormaa lisää. Eikä kukaan ymmärrä. Kristus on poissa, Hän joka söi porttojen ja publikaanien kanssa.
Mutta ei. Uskovainen vaimo on synnytyskone, vaikka seksuaalisuutta voisi toteuttaa ilman että lapsiluku enää kasvaisi. Ja voisitte yhdessä keskittyä hoitamaan noita rakkaita lapsianne.
Minä tiedän ehkä vähän laidasta minkälaisessa helvetissä sinä elät. Kaikki suunnat ovat tukossa. Mutta avaa sydäntäsi. Se on nyt kaikkein tärkeintä. Sinä olet tärkein nyt. Eivät lapsesi tarvitse sairasta äitiä. Ajatukseni ovat kanssasi.
((siunausta!))
....lukea tämän kaltaisia tekstejä.
Itsellänikin jotain kokemuksia vl-opeista, mutta en itse ole koskaan joukkoon kuulunut.
Kuinka äidit voidaan ajaa tuohon asemaan pakotettuna??
Tuohan on jo suorastaan psyykkistä väkivaltaa ja alistamista miehiltä.
Olemme mieheni kanssa molemmat auttavalla alalla, hän poliisi, minä yhteistyössä poliisien kanssa.
Onneksi minulla on lasten kanssa aina ollut tuki, turva ja hellä syli mieheni kainalossa. Ei ole koskaan tarvinnut taistella lasten lukumäärästä, vaikka olemme molemmat todella lapsirakkaita ja meillä on useampia lapsia itselläkin.
Olimme yhtä mieltä lasten lukumäärästä, kun tuntui siltä, että nyt on se määrä, jonka kanssa jaksetaan touhuta ja peuhata ja kaikki saavat tarvitsemansa rakkauden ja huomion.
Olen myös lukenut kirjoituksia, miten pienemmät lapset jätetään peräti 5-vuotiaitten sisarusten vastuulle???
Eihän se voi olla totta??? Oikeasti??
Kyseessähän on jo puhtaasti lasten heitteille jättö, johon sosiaaliviranomaiset tietäessään puuttuvat ja vl:t eivät ole mitenkään eri asemassa tämän asian kohdalla kuin kukaan muukaan.
Jos lapsia ei pysty/jaksa hoitaa, on ehkäisy oikea vaihtoehto.
Väsynyt äiti, haluaisin jutella kanssasi, mutta tuskin siihen suostut, koska olen silmissäsi väärä-uskoinen. Ja myönnän olevani peräti ateisti pohjimmiltani, vaikka tapa-kristittynä kirkkoon kuulunkin.
Silti en käytä alkoholia, olen uskollinen, koitan toimia oikein, muita tukien. Rakastan perhettäni yli kaiken!!!
Silti haluan toivottaa sinulle jaksamista väsynyt äiti!!!! Halauksia :)
Kyllä se masentunutta mieltä suuresti ilahduttaa ku saa lukea että on tuntematon ihminen joka osoittaa myötätuntoa. Ja on kallis asia että epäuskostasi huolimatta olet jaksanut rakataa ja hoitaa lapsia ja avioliittokin on hyvällä mallilla. Siunatkoon Taivaan Isä teidän perhettä. Ja rukouksessa lähestyn Jumalaa että auttaisi kun tämä masennus ja väsyminen on saanut aikaan raskauden pelkäämisen minulla.
Kasvakoot lapsenne Jumalan varjeluksessa.
Toivon puolestani, että oma miehesi ymmärtäisi sinua ja olisi tukenasi,jotta sinä jaksaisit!!!
Epäuskostani huolimatta en hyväksy koskaan uskottomuutta,koska avioliiton on perustuttava luottamukselle,rehellisyydelle, avoimuudelle, keskinäiselle rakkaudelle ja kunnioitukselle.
Näin myös lapset saavat oikeat lähtökohdat elämälle, koska totuushan on, että uskottomuudesta kärsivät eniten lapset!!!
Rakastan aviomiestäni niin paljon, että en pystyisi elämään itse itseni kanssa, jos pettäisin häntä. Omatunto ei antaisi rauhaa ikinä!!!
Vl.ät ovat ihmisiä, kuten muutkin. Jokainen perhe on erilainen niin kuin muillakin!
Meillä perheessämme olemme myös samoilla linjoilla "lapsimäärän" suhteen ja ajattelemme samoin asioista. Lisäksi olemme tasa-arvoisia kaikin puolin! Lisää olisimme lapsia halunneet, mutta niitä ei annettu. Olemme todella kiitollisia siis näistä neljästä, ei ainakaan Meillä lasten ole pienempiä tarvinnut hoitaa. Kamalaa tuollainen!
En haluaisi edes uskoa, että tuollaista voisi tapahtua! :(
Kuka tahansa voi väsyä, onpa lapsia yksi tai yksitoista. Me olemme erilaisia jaksamisenkin puolesta. Väsyneenä myös mieliala tahtoo laskea ja jos ei saa apua, mieli voi jäädä alavireelle ja asiat tuntuvat mahdottomilta. Ymmärrän toki, että myös miehesi voi olla hämmentynyt ja hänen hyvä tarkoittavat sanat voivat saada vaan keskustelun ajautumaan urille, joissa koet ette tule kuitenkaan kuulluksi. Niin se vaan tahtoo olla kun molemmat ovat väsyneitä. Onko sinulla luotettavia ystäviä, joille puhua tai hae ammattiapua, jos koet myös masennusta. On olemassa myös uskovaisia terapeutteja, joille voit puhua pelkäämättä, että tulet leimatuksi tai syyllistetyksi. Voimia ja siunausta sinulle väsynyt äiti. On luopa myös uupua. Yleensähän kriisin kautta löytää jotain itsestään ja elämästään, vaikka se käykin kivun kautta.Jo itsesi ja perheesi vuoksi toivon teille siunaantuvan oikeanlaisia tukijoita ja apua tähän tilanteeseen.
Meikäläiset terapeutit ne just syyllistääkin. Minä en ikäinä menis uskovaiselle ammattiauttajalle. On huonot kokoemukset.
Muuten kirjotuksesi oli hyvä ja siitä saa tällainen toinen väsynyt äiti hyvinkin tukea ja rohkaisua. Sille olis täälläkin käyttöä... Siis oon vl-nainen ja haluamattani raskaana.
Onpa harmi, jos on kokemus / mielikuva uskovaisesta terapeutista on tuollainen. Pelottavaa ajatella, jos pelkää saavansa vielä kaksinkertaisen syyllistämisen. Uskon kuitenkin, että uskovaiselle terapeutille on helpompi puhua vaikeaksi kokemastaan asiasta, johon liittyy myös uskonnäkökulma. Jos terapeutti on ammattitaitoinen, osaa kyllä kuulla ja ymmärtää jo inhimilliseltäkin puolelta ja ammatillisestikin, että voi väsyä ja asiat tuntua mahdottomilta. Terapeutin tehtävä on kuunnella ja auttaa selkiyttämään ajatuksia eteenpäin, ei antaa ohjeita tai kieltoja. Ja jos taustalla on hoitoa vaativa masennus, sekin on syytä huomioida. Monesti masennuksen taustalla on kuitenkin elämäntilanteeseen liittyvät syyt ja niihin ei ole syytä masennuslääkkeitä määrätä vaan enemmänkin auttaa tosiaan kuulluksi tuleminen, ymmärryksen saaminen ja rohkaisu löytämään itselle sopiva näkökulma. Inhimillisyyttä. Viestistäni voit ehkä tulkita, että katson itsekin asiaa kokeneena niin äitinä, uskovaisena ja pitkän terapiatyökokemuksen omaavana.Kaikille väsyneille äideille rohkaisua, voimia ja lupaa tulla kuulluiksi!
Ei se uskovainen terapeutti anna lupaa ehkäistä hedelmöittymistä. Ja se on yksi tosiasia silloin kun on loppuun uupunut fyysisesti ja mieleltään ja todellisuudentajukin on sitä sun tätä. Olen usk. nainen ja äiti ja kokenut toistuvia masennuksia. Ne ajoittuvat aina raskausaikaan ja synnytkseen. Raskaus ei vaan enää minulle sovi, mielen terveys ei kestä.
Kuules, kyllä se vaan oli ainakin viel 80-luvulla ihan totta et 5v vahti paria itteesä nuorempaa sisarusta.
Meidän tuppukyläs vaan ei sosku ottanu asiaan mitää kantaa, kun ko, viranomainen ittekki kuului ko, seurakuntaan.
Kommentti oli et kaikki on kunnossa, vaikka 3 ja 5 vuotiaat pojat raahas vauvaa vaunuissa kylän kaupan luo ja tulivat itte ostoksille lapun kanssa ku äiti ei jaksanut.
Eipä tulis itelle kyl mieleenkää pistää nti 6v:tä vahtimaan näitä 4v tuplia,en uskaltais,enkä ees halua!!!
Moni vl-lapsuuden elänyt on aikuisena terapiakierteessä. Hänellä ei saanut olla lapsuutta lainkaan. Ja se mikä oli oli täynnä turvattomuutta kun piti kantaa aikuisten huolia. V-lestadiolaiset perheet pystyvät tarjoamaan ruoan ja vaatteet mutta. Ihmiseksi kasvuun tarvitaan turvaa, hyväksymistä ja rakkautta ilman ehtoja.
ei Tyyneli tarkoittanutkaan, että terapeutti antaa luvan ehkäistä tai olla ehkäisemättä. Eihän toisen ihmisen puolesta voi toinen ihminen näin henkilökohtaisessa asiassa päättää ehkäiseekö vai ei. Terapeutit kuuntelevat ja auttavat omaa ajattelua ja näkökulmaa selkiyttämään kuten Tyyneli kirjoitti. Väsymykseen ja todellisuuden tajun hämärtymiseen kannattaa tosiaan hakea apua. Olen itsekin kokenut saaneeni apua ja asioiden alkaneen näyttää valoisimmilta nimenomaan uskovaisen terapeutin luona. Se ehkäiseekö vai eikö, ei noussut pääkysymykseksi vaan elämäntilanne kokonaisuudessaan ja mistä saan voimia/ mikä auttaa. Ja tietenkin se, mitä muuta olin elämässä kokenut ja minkä kautta omakin väsymys alkoi selittyä.Mutta voihan sitä mennä muunkin kuin uskovaisen terapeutin luo. Itselleni oli onni löytää nimenomaan uskovainen terapeutti, sopi minulle.
On silläkin merkitystä että terapeutti on itse jo rajannut konkreettisista apukeinoista joitakin pois ja leimannut ne synniksi. Sellainen terapeutti ei tarkastele kunkin potilaansa elämäntilannetta voimensa vaan jo oman hengellisen katsomuksensa rajaamasta ikkunasta käsin.
Tämä on hyvä jokaisen tietää joka menee lahkolais-terapeutin vastaanotolle. Terapeutin pitäisi kuluttajansuojamielessäkin jo ensi tapaamisessa tehdä selväksi oma hegenllinen vakaumuksensa ja sen vaikutus hoitoon.
ja kengännumero, paino, pituus, mitä rasvoja käyttää leivän pääällä ja mikä on seksuaalinen suuntaus... tarkoitatko todella että terapeutin hengellinen vakaumus kuuluu asiakkaalle? oletko kiinnostunut itse mitä sosiaalityötoverisi edustavat, onko sillä merkitystä ammatillisen asiakastyön kanssa tekemistä. Voihan se olla, että sosiaalityössä sekoitetaankin asiat oman taustan mukaisesti. Terapeutit ovat kuule käyneet pitkät koulutukset ja läpäisseet aikamoisen seulan saadakseen oikeuden. Otapa selvää TEO:n ohjeistuksista.
Asiakkaan on hyvä tietää terapeutista , toki vain niiltä osin kuin vakaumus oletettavasti leimaa terapeutin työtä.
Kun vanhoillislestadiolaisen terapeutin mielestä perhesuunnittelu on kadottava synti, tämä on jokaisen naispotilaan hyvä tietää. Tietääkseni vl-uskovaiset tuomitsevat samoin synnillisiksi suurimman osan kulttuurielämyksistä. Kulttuuri, kuten musiikki- ja teatteriesitykset sekä elokuvat tarjoavat usein aineksia omien ongelmien pähkäilyyn ja ratkomiseen. Elokuvien ja teatterin synnillistäminen ei anna "terapeutista" asiallista eikä luotettavaa kuvaa. Itse en menisi sellaisen terapeutin puheille.
Muuten, täysin perusteettomasti provosoidut. Siihen sinulla linee omat tarkoitusperäsi.
mielenkiintoista miten tällä palstalla jonkun hyvää tarkoittava ajatus tulkitaan väärin ja keskustelu siirtyy johonkin epäoleelliseen asiaan. Lähtökohtana tällekin keskustelulle on ollut väsyneen äidin tarve tulla kuulluksi. Kun seuraa eri nimimerkkien kommentteja keskustelussa, huomaa keskustelun lopulta olevan aivan toisessa aiheessa. Palautetaanpa keskustelu asialinjalle. Erilaisia vakaumuksia omaavia ihmisiä on eri yhteiskunnan aloilla ja ammatilliseen toimintaan ei kuulu omaa näkemystään tuoda esille jos sitä ei erityisesti kysytä. Sosiaalityöntekijänä tiedät varmaankin, että asiakastilanne on asiakasta varten ja työntekijän omat näkemykset eivät ole oleellisia. Sinun kommentistasi voisi halutessaan laajentaa, että muillakin aloilla vastassa oleva virkailija/ työntekijä toisi ensin omat vakaumukset tai poliittiset näkemykset esille. Näitä asioita ei saa kysyä myöskään työnhakuhaastattelussa. Miten sitten terapeuteille tällain velvoite tehdä selkoa omasta uskostaan. Tiedän muuten sossujakin, jotka edustavat eri uskontoja ja tuntuis oudolta jos he ensimmäisenä kertoisivat olevansa esim. jehovia tai helluntailaisia....
Sinä väsynyt äiti,
Luin päivällä kirjoituksesi. Se sai minut monenlaisiin ajatuksiin. Itsekin äitinä väsymyksen läpikäyneenä.
Esitän joitakin kysymyksiä sinulle. Toivon, että pohdit niitä tai jos jaksat niin vastaat.
Ihan aluksi kysyn sinulta mitä itse ajattelisit, jos sinun lapsesi tai miehesi tulisi tänne ja kyselisi apua elämän vaikeuksiin?
En halua olla mitenkään ilkeä tai osoittaa sormella yhtään mitään tai ketään, mutta itse ajattelen niin, että ensiksi me puhumme näistäkin murheista puolisollemme, eikö?
Jos ei jaksa puhua, kirjoita vaikka kirje. Kerro mitä ajattelet tai koet. Ehkä hänelle tulee yllätyksenä, että sinulla on haave itsenäisestä elämästä jossain toisaalla?
Käy mielessäsi tilannetta läpi.Tilannetta, jossa kertoisit lapsillesi ja miehellesi jättäväsi heidät siksi että olet väsynyt äidin rooliin.
Luulen, että jo nyt mikäli sinulla on ymmärrystä asioihin tätä miettiessä tulet siihen tulokseen, että ongelmien purkaminen on alkanut väärästä päästä.
Suurin osa uskovaisista puolisoista haluaa tukea kumppaniaan jos hän kokee väsymystä.
Minulle tuli sellainen olo myös, että sielunvihollinen ei ole koskaan jouten.
Pieni siemen jostakin vapaasta elämästä jossain ja hakea ajatukselle tukea anonyyminä jostain ei ole, ymmärrät varmasti, sellainen neuvo mitä Jumalan sanalla hoidettu omatunto sinulle antaa.
Mietipä hetki tilannetta jossa lähdet kotoa. Tiedät, että sen jälkeen kun jätät perheesi, sinulla omatunto kuuntelee jotain muuta kuin Pyhän Hengen neuvoja.
Luuletko, että olisitko kiusauksista vapaa itseksesi? Ei sielunvihollinen ennen rauhaan jätä ennen kuin on saanut lopulliseen ansaan ja omakseen.
Toivon, että et koe tätä lakina tai ahdistava tekstinä.
Kirjoitan sellaista taustaa vasten, että itse olen ollut lähdössä, jo ovella. Minulla oli tunnolle kertynyt erinäinen määrä nimellisiä ja nimettömiä asioita ja vähitellen aloin nähdä miehessäni ja perheessäni syitä siihen etten jaksa.
Syy oli se, että en ollut jaksanut puhua asioista avoimesti mieheni kanssa eikä hän tiennyt kuinka ahtaalla olin. Hain itsekin tukea sellaisilta tahoilta ketkä eivät minua hoitaneet,rohkaisseet tai tukeneet uskomaan vaan halusivat nähdä uskon taakkana.
Viimeinen ajatus mikä minut pysäytti oli se, että mitä sanon lapsilleni kun lähden. Miten selitän heille sen etten jaksa uskoa, vaikka olen aina heille opettanut, että usko on lahjaa ja tärkein asia elämässä.Toivon, että sinäkin pohdit asiaa.
En ole koskaan kokenut Jumalan valtakuntaa ja omaa miestäni niin rakkaana kuin tuona iltana kun sain keventää omantuntoni taakkaa ja kaikkea elämäni väsymystä. Oma juro mieheni osoittautui enkeliksi.
Koen tällä hetkellä elämässäni suurta Jumalan siunausta. Koti ei kiillä joka päivä, mutta saan armosta olla uskomassa. Se merkitsee jotain.
Hae apua. Joko neuvolan kautta tai niin kuin joku tuolla sanoi, seurakunnan kautta.
Joku meni vinoilemaan että seurakunnan puoleen kääntyminen olisi huono asia. Hänen vastauksensa on 70-luvulta. Mieluummin hakea apua kuin tuhota elämänsä.
Vielä yksi kommentti.
Pilko elämäsi pieniin palasiin. Mieti, mikä on se asia mikä sinulle on tärkeintä elämässä. Oletko valmis uhraamaan uskonlahjasi ja perheesi sen takia ettet rohjennut hakea apua?
Pilko elämäsi niin pieniin palasiin, että pohdit millä lopulta on merkitystä. Vain sillä, että sinulla on synnit anteeksi. Eikö niin?
Ja sinä vastaat vain omasta kohdastasi.
Kannattaa joskus riisua itsensä kaikesta turhasta. Tämä on Taivaallisenkin Isän tahto joskus. Meidän on käytävä pohjalla pohtiaksemme uskomme henkilökohtaisuutta ja sitä mitä elämässämme arvostamme.
Sinä elät elämäsi rankinta aikaa ehkä pari vuotta vielä. Sitten lapset kasvavat ja tuokio niin he ovat jossain ulottumattomissamme. Mitä meille siloin jää?
Olemmeko me jossain maailman turuilla toteuttamassa omia haaveitamme etsien nautintoa joka taholta? Vai katsommeko me miehen kanssa elämää taaksepäin ajatellen siitäkin selvittiin. Yhdessä. Ja Taivaan Isä siunasi elämämme kaikesta huolimatta.
Toivon sinulle voimia. Puhu miehesi kanssa. Hänet on annettu sinulle elämän lahjoista suurimpana, lähimmäksi saattomieheksi.
Sanon tämän mikä täällä otetaan lähes kirouksena vastaan, mutta oikean elämän ohjeita ei haeta mistään netin palstoilta.
Rakkain terveisin, ison perheen äiti
luin mitä olit kommentoinut tuonne ylhäälle miehestäsi.
Ole kiitollinen että sinulle on annettu uskovainen mies.
Apua haetaan muualta kuin ehkäisypillereistä. Näin se vain ihan loppuun asti ajateltuna on. Sielunvihollisen saarna on väkevä. Se tuntuu helpolta tässä hetkessä. Mutta sinä tiedät mitä sielunvihollinen tahtoo.
Tarvitset apua. Ammattiapua.
Soita heti huomenna neuvolaan.
Anteeksi vain, mutta olen hieman järkyttynyt tuosta kirjoituksestasi.
Eiköhän täällä ole käynyt selväksi, että monenlaista apua ja yritystä on tämä väsynyt äiti ehtinyt jo kokeilla.
Anna hänen purkaa tuntojaan. Mitä vahinkoa siitä on?
nähnyt mainintaa ammattiavun hakemisesta.
Ammattiavun esille tuominen on erittäin tärkeää. Hyvin tehty.
Mutta tuota pelottelua en voi hyväksyä.
Mikä se semmonen usko on missä ei saa ajatella?
askarruttaa
useaan otteeseen kehoitin tätä äitiä miettimään ja pohtimaan. Eikö?
Mutta sinä et ehkä halua jonkun pohtivan jotain muuta kuin eroamista vl:stä. Onko näin?
ei ole sairaampaa ja alistavampaa lahkoa!
tuo oli? En minä vaan nähnyt avaajan kirjoittavan missään, että hän haaveilisi vapaasta itsenäisestä elämästä ja suunnittelisi perheensä jättämistä. Miksi panet omiasi? Omasta elämästäsikö kerrot, mutta eihän se ole toisen elämää. Muutenkin tuommoinen neuvojen mahdoton jakeleminen tuntuu tyhmältä. Mitä ne väsynyttä ihmistä auttavat? Ahdistavat vain lisää. Se auttaa, että joku kuuntelee HÄNTÄ, eikä tuputa omiaan.
eroamisesta mitään. (muistaakseni, paitsi omasta)
Mutta asioita PITÄÄ olla mahdollista kyseenalaistaa. Ihmismieli menee muuten solmuun. Tämä on ihan psykologian perustotuuksia.
Mutta kirjoita sinä omalla tavallasi, minä vastasin jo tälle äidille. Hän päättää välittääkö hän minun kirjoituksestani. Jos se sotii hänen henkeään vastaan, eikait hän siihen reagoi.
ihminen tarvitsee. Ollaan kaikki kuuntelijoina. Jätetään liiat neuvomiset pois.
mitä esirukouspyynnöt pitäisi sisällään jos niitä kerättäisi missä tahansa?
Luuletko löytäväsi ihmisjoukon missä ei ole ongelmia tai väsymystä?
Voit käydä vaikka vauva-lehden aihe vapaalla.. Noin aluksi
VL-usko alistaa erityisesti naisia ja varsinkin äitejä. He, joilla on uusi elämä vastuullaan, kantavat raskaimmat taakat. Ja eikun saarnaajat vaan lyövät ja ahdistavat. Miehillä valta, naisilla kuorma, se on vl-järjestys.
Lyöjiä ja leimaavia mielipiteitä on tästä omasta lähipiiristä helposti saatavilla, heitä en kaipaa enää lisää.
Vaikka en ole sinulle %-nimimerkkiselle neuvojalle osaltani mitään selityksiä velkaa, totean että en ole koskaan ollut aikeissa jätää miestäni, avioliittoani enkä perhettäni.
Haluan vain turvata oman jaksamiseni jotta kykenen huolehtimaan avuttomien pienten lasteni hyvinvoinnista, sillä he ovat täysin riippuvaisia vanhempiensa kyvystä hoivata, jaksaa, ymmärtää ja kasvattaa heitä. Lapsi tarvitsee paljon paljon muutakin kuin vain ruoan ja puhtaat vaatteet. Kasvattaminen ja yhdessä kasvaminen perheenä on merkinnyt aina paljon muutakin kuin perunan keittoa ja pyykin pesua.
Että osuukin aina näitä Raamatulla päähän lyöviä besserwissereitä kohdalle, olisihan se pitänyt arvata. :-((
Kiitos unohtui. Lämmin kiitos rohkaisevista kommenteisa. Haluaisin keskustella lisääkin näistä asioista. Mulla ei välttämättä ole taas pitkään aikaan tosin mahdollisuutta lukea puhumattakaan että vastata tänne. Kun suvikset loppuu, ympärivuorokautinen rumba käynnistyy taas...
oli niin niukka että vastasin sen pohjalta mitä ajatuksia se minussa herätti.
Ihanaa kuulla, että olet sitoutunut perheeseesi ja avioliittoosi.
Kerrotko, mikä tuossa soti niin sinun uskomisen asiaa vastaan että se oli kuin "Raamatulla päähän" löisi?
Kerroit, että miehesi ei suostu keskustelemaan tai kyseenalaistamaan kristillisyyden näkemyksiä perhesuunnitelusta. Itse ilmeisesti olisit? Koitko siksi että sinua lyödään Raamatulla?
Kerrohan..
?
Mitä vastaisit siihen.
Jumala ei siis ohjaakaan meidän ajatuksiamme, vaan niitä ohjaa yhteisö? Senkö tästä voi päätellä?
Olen viikonlopun aikana kuunnellut muutamia hetkiä suviseuroja ja katsonut kuvia netistä. Miettinyt, miten onnellisilta perheet näyttävät. Marimekkoa löytyy, "yhtään suveiseuraa ei ole jäänyt käymättä" -ja lapsia on toistakymmentä... Toisaalta voinut kuvitella kiiltokuvan toisen puolen. Pienen perheen äitinä katsoessani asiaa vl-äitien osa tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Miten kukaan heistä jaksaa?
Nyt luin sinun rohkeaa tunteiden tuuletustasi ja arvostan keskustelun avaustasi. Ymmärrän todella sen, että asian purkaminen vaikka edes nimettömänä ja jonkun nimettömän tuki on merkittävä. Kaikille tunteille on oltava tila ja mahdollisuus tulla julki. Tunteet ovat tunteita -ne tulevat ja menevät. Tunteet tuovat viestiä sisältämme, ja niitä on tärkeä oppia kuulemaan. Arvostaa itseään ilman ulkopuolelta tulevaa normitusta, aina ajatellen sitä mitä olisi oikein tuntea omassa viiteryhmässään.
Toivon, että saat rakentavaa tukea ja keskustelukumppaneita omiesi paristakin. Meidän rakastava, ihmisen ajatuksia paljon suurempi Jumalamme tietää, mitä tekoa olemme. Hän kestää kysymyksemme, väsyneen itkun ja ihmisten tekemien rajojen kyseenalaistamiset.
Perhe, lapset, kaikista suurimpana usko Kristukseen ovat suuria lahjoja. Voimia sinulle tähän yöhön ja huomiseen.
Viestisi herätti myötätuntoa. Olen itse uskovainen ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että vaikka VL:n kanta ehkäisyyn on mikä on- monet käyttävät omaa harkintaa asian suhteen: useilla eteläsuomen koulutetuilla VL naisilla on vain pari-muutama lapsi ja muutamaT VL miehet ovat sanoneet, että lapsia syntyy niin paljon kuin äiti jaksaa... siitä voi jotain tulkita.
Itsellenikin asia on ollut paljon pohdintaa aiheuttava. Ajattelen niin, että jos lapset tulee ottaa Jumalan lahjana, miksi VL käyvät pitkiä hedelmällisyyshoitoja- eikö sekin pitäisi nähdä Jumalan tahtona, jos lasta ei saa. Lisäksi vaikka käyttää ehkäisyä, voi rukoilla Jumalalta, että jos haluaa vielä ehdottomasti lapsen antaa, HÄN sen antakoon.
SIUNAUSTA ELÄMÄÄSI!
Mitä ihmettä? Eikö se ole kaksinaamaista, että vl-äiti julkisesti kannattaa ehkäisykieltoa KAIKILLE MUILLE äideille, mutta itse sitten sallii itselleen ehkäisyn?
Eikö tuo ole farisealaisuutta, sitä jota Jeesus einten vihasi?
Sait oikeita ajatuksia tänne netin palstalle,kiitos niistä jotka minuakin liikutti.terv.ex vl äiti
Oon itse yrittänyt selvittää kun minusta ei sellaisen rationaalisen perhesuunnittelun kieltämiselle löydy Raamatusta Jumalan sanaa perusteluksi. Ei Jumala ole kieltänyt huolehtimasta jo olemassa olevista lapsista ja keskittämästä voimavaroja. Ja huolehtimasta omasta terveydestä, niin henkisestä kuin ruumiillisestaki. Mutta mies taas vaikka on Raamatusta samaa mieltä minun kanssa, väittää että saarnamiehien käsitys meikäläisyyden perinteestä sitoisi uskovaista ratkaisussa enemmän kuin Raamatun sana. Miten sitte lienee mutta voimat on loppu.
Nimimerkille "Sinua Siunaten": hyväksytkö siis joidenkin kohdalla ehkäisyn, mutta tuomitset taas joidenkin muiden kohdalla ehkäisyyn turvautumisen?
Yksi tapaus tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027405477
miten ihmeessä sinä neuvot hakemaan apua neuvolasta tai seurakunnasta, ja täällä ei saisi kysellä mitään? Miten ne neuvolassa neuvoo uskovaista äitiä? Mitä ihmeen vertaistukea sieltä saa???
Entä jos tukea ei saa mieheltä?
En ole ap, mutta hyvin ahtaalla, mies ei tue, en jaksa enää. Ihan turhaa sananhelinää kaikki jonninjoutavat hopinät, että kuormaa ei anneta enempi kuin kantaa jaksaa.
Sitä paitsi, olen kysellyt sieltä ja täältä , mihin tämä ehkäisykielto perustuu ja uskovaisetkaan ei osaa vastata siihen. Jokainen vaan sanoo, että puhujat niin neuvoo...ja kantsii olla kuuliainen. Oikeasti, pitäisihän se perustua raamattuunkin. Siellä sanotaan että lisääntykää ja täyttäkää maa...ja myös että viljelkää ja varjelkaa maata. Miksi meillä jokaisella ei sitten ole pakko olla omaa maalänttiä,jota viljelemme?
Miksi voimme ostella kultakoruja, vaikka raamatussa selvästi tuomitaan kullan ympäriripustaminen?? miksi permanentti on sallittu, vaikka raamatussa sanotaan, että pää tulee kiharoista rupiseksi????????
...kuinka syyllistät jo nyt masennuksesta kärsivää äitiä, joka ensimmäisenä tarvitsisi tukea, ymmärrystä ja lohtua muilta, sen sijaan, että otat tuollaisen asenteen häntä kohtaan!!!!
Kuinka edes voit kirjoittaa tuollaista tekstiä puhtaalla omalla tunnolla, kadutko edes sanojasi, joilla aiheutit varmasti lisää pahaa oloa väsyneelle äidille!!??
saarnamies itselleen profeetan valtuudet?
Mitä siellä raamatussa sanotaankaan vääristä profeetoista?
Huvittaa,vaikka pitäis ennenminkin itkeä moinen sadismi ja harhaan johtamisen vietti.
Mutta ymmärtäkää ihmiset jokainen mies on vastuussa Kristukselle perheestään.Jokaisella perheellä on oma huoneenhallitustehtävänsä johtaa perhettään, rukouksella ja Pyhän Hengen ohjauksessa.
Kukaan saarnamies ei sitä voi teiltä ottaa pois.
Miksi saarnaatte Jumalasta ja Kristuksesta mutta kiellätte sen voiman?
Voiskohan netistä löytyä väsyneiden VL-äitien palsta? Tai voithan perustaa yhteisön missä VL-äidit sais purkaa tunteitaan. Kaikki VL:t ei hyväksy psykologilla käymistä, mutta siitä ainaki minä oon saanu suuren avun. Olen entinen VL, ja äitini väsymyksen huomasin selvästi.
Haluaisin rohkaista sinua väsynyt äiti purkamaan tunteitasi vapaasti. Jos näin ei saa tehdä, on vaarana ahdistavien ajatusten purkautuminen jotain muuta kautta, joko psyykkisen tai ruumiillisen oireilun kautta. Usein hullujenkin ajatusten kertominen vaikkapa nimettömänä, auttaa jaksamaan eteenpäin, ja luottamaan Jumalan johdatukseen päivän kerrallaan.
Lapset ovat Jumalan lahja, mutta esim. äidin psyykkinen tai ruumiillinen sairaus, tai yksinkertaisesti lääkärin varoitukset ovat myös mielestäni Jumalan viestejä meille uskovaisille. Kyllä ihmisen tulisi ymmärtää aina oma osuutensa, eli joskus voi joutua myös kieltäytymään mahdollisesta lapsesta, vaikkapa sopimalla siitä puolison kanssa. Ellei puoliso tätä ymmärrä, on meillä jokaisella itsemääräämisoikeus ruumiiseemme, eli voimme kieltäytyä yhteiselämästä. En usko, että Jumalan tarkoitus on koskaan ottaa äiti pois lapsilta ennen aikojaan. Joskus näin käy odottamatta, mutta jos on jo varoitettu, ettei äiti kestä seuraavaa raskautta, on se jo kuin auton alle hyppäisi. Eikä sellainen tietoinen teko voi olla Jumalan tahto.
Tuntuu, että jotkut vl-äidit ja isätkin ovat unohtaneet, mitä on vapaus johon Kristus meidät vapautti. Perinteiden kunnioittaminen on hieno asia, mutta jos se vaatii äidin mielenterveyden tai hengen, on menty jo synnin puolelle toista kautta!
Oma tilanteeni on eritavalla vaikea, eikä minun tarvitse miettiä ehkäisyä omalla kohdallani. Jos joutuisin, voi olla etten kykenisi olemaan lohduttajan osassa. Uskoa ethän silti hylkää, siinä on voimamme, ilomme ja toivomme. Jumala näkee vilpittömään sydämeemme, kun näitä asioita avoimena Hänen edessään tutkiskelemme. Jumala on rakkaus!
Pahimman aamukiireen jälkeen vastaan vain tähän, kun sanot:
"Uskoa ethän silti hylkää, siinä on voimamme, ilomme ja toivomme. Jumala näkee vilpittömään sydämeemme, kun näitä asioita avoimena Hänen edessään tutkiskelemme."
Niin, en vaan oo saanu kirkastumaan miten voisin yhdistää ehkäisyn hyväksymisen kun se on seuroissa kielletty ja synniksi saarnattu. Jos sulla on tästä ymmärrystä miten se tapahtuu, kerropa...
Raamatussa ei kielletä ehkäisyä.
Martin Lutherinkin ohjenuorana oli Raamattu ja omatunto, ei katolisen kirkon perinteet ja pappien saarnat tai ts. "yhteistunto".
Jeesus nosti ylimmäksi ja tärkeimmäksi asiaksi rakkauden. Laki, omaisuus, usko, toivo eivät auta mitään, jos sinulta puuttuu rakkaus Jumalaa, itseäsi ja lähimmäisiäsi kohtaan. Tilanteessasi ehkäisyn käyttäminen olisi lähimmäisenrakkautta olemassaolevia lapsiasi ja miestäsi kohtaan. Myös itseään on lupa rakastaa ja hoitaa.
Älä hylkää uskoa Jumalaan. Jumala rakastaa meitä kaikkein heikoimpiakin. Luota Jumalan armoon, rakkauteen ja - jos joskus teet väärin - anteeksiantoon. Jumala ei hylkää uskovaista ihmistä (eikä hevin epäuskoistakaan).
Ainakin 60-luvulla myös vl:ien piirissä on käytetty ehkäisyä ja ei niin kauan sitten Päivämiehessä todettiin, että joskus voidaan joutua tilanteeseen, jossa uusi raskaus eí ole mahdollinen. Tämän lauseen voi tulkita niinkin, että äidin/isän/molempien väsyessä tai sairastuessa ei Päivämiehen kirjoittajatkaan pidä ehkäisyä vääränä.
Seuraa kuitenkin mieluummin omaa omaatuntoasi ja Raamatun rakkaudellisia sanoja, kuin Päivämiehen toimittajien kirjoituksia tai vanhojen hyvintoimeentulevien puhujamiesten käsityksiä.
Siunausta sinulle!
voi saada sitä sopimaan samaan lauseeseen. Siis ehkäisyä ja sitä että säilyttäisit hyvän omantunnon.
Selibaatti on toki käytettävissänne.
Tuolla aiemmin puhuit Raamatulla päähän lyömisestä.
Et selvittänyt sitä sen tarkemmin mitä sillä tarkoitit, mutta tämä äskeinen kommenttisi kertoo sen mitä ehken ajattelet.
Eli tarkoituksesi on löytää täältä tai jostain lupa ehkäisylle, eikö?
Eli et halua vastauksia uskovaisilta ihmisiltä vaan niiltä ketkä antaisivat luvan tässä kohdassa löysätä.
Asiaan löytyy muukin ratkaisu. Kehoitin sinua hakemaan ammattiapua.
Mutta onko niin että asemasi tai julkinen puolesi ei anna tähän mahdollisuutta?
Tiedän monia ihmisiä ketkä ovat hakeneet jollekin omalle vaikealle asialleen ratkaisua täältä netistä. Heistä hyvin harva on jaksanut säilyä uskomassa.
Elämässämme tulee aina olemaan erilaisia kiusauksia ja vaikeuksia, ne ovat niitä koettelemuksia mitkä Jumala antaa meille siksi, että me ymmärtäisimme mikä elämässä on lopulta tärkeää.
Mitäpä,jos miehesi kokee näiden kokemusten jälkeen etääntyneensä sinusta ja alkaakin etsiä neuvoa netistä. Löytää ymmärtävän "uskovan" naisen ja juttelee ja purkaa elämäänsä hänelle ja huomaakin että heillä on enemmän yhteistä kuin sinulla ja hänellä ja ilmoittaa että onkin löytänyt itselleen juttukumppanin täältä. Ethän silloin pane pahaksesi?
Asiat ovat rinnastettavissa täysin toisiinsa.
Nyt ymmärrän myös sen miksi et ole saanut tukea ystäviltäsi oikeassa elämässä. He haluavat uskoa lapsen lailla, sinä etsit jotain muuta.
Me monet olemme väsyneet, kokeneet elämässämme kovia. Mutta kun Jumala on saanut näyttää meille mikä elämässä on tärkeintä olemme saaneet ratkaisuja ja päässeet eteenpäin.
Sielunvihollisen saarna on se, että aina syy on siinä että olet uskomassa liian ahtaasti, olipa asia mikä hyvänsä.
Toivon, että näytät miehellesi nämä keskustelut ja kerrot kirjoittaneesi tänne.
"Tiedän monia ihmisiä ketkä ovat hakeneet jollekin omalle vaikealle asialleen ratkaisua täältä netistä. Heistä hyvin harva on jaksanut säilyä uskomassa."
Nyt otettiin jo SRK:n perustyökalu eli AVOIN PELOTTELU käyttöön.
Ylläoleva kirjoittaja paljasti nyt konkreettisesti sen, miksi rauhanyhdistyksen piirissä on mahdotonta käytännössä käydä avointa keskustelua ja saada apua. Leimaaminen ja tuomiohenki käy päälle välittömästi! Siinä ei väsyneistä äideistä jää mitään jäljelle.
pahimmillaan - häpeä ihminen "rakkauden neuvojasi!" Epäinhimillisyydestä ja rakkaudettomuudesta "aidon" vl:n tunnistaa.
>> Seuraa kuitenkin mieluummin omaa omaatuntoasi ja Raamatun rakkaudellisia sanoja, kuin Päivämiehen toimittajien kirjoituksia tai vanhojen hyvintoimeentulevien puhujamiesten käsityksiä.
Olitko suviseuroissa? Kuulitko miten Jumalan sanaa selitettiin? Meissä uskovaisissa on sama uskonkäsitys, se juuri yhdistää meidät Juamlan valtakunnan asukkaat. Eri tavalla hengellisesti ajatteleva ei voi kuulua tähän valtakuntaan.
Sinä kuulut juuri noihin ihmisiin, joilta puuttuu rakkaus ja, jotka vain kasaavat kuormia heikoimpien päälle.
Perustele mielipiteesi Raamatulla. Näytä minulle/meille lukijoille kohta, jossa kielletään ehkäisy yksiselitteisesti.
Jumala on luonut miehen ja naisen toisilleen avuksi ja tueksi ja kumppaneiksi. Ei naista miehen makuualustaksi tai pelkästään lasten synnyttäjäksi. Naisella pitää olla energiaa ja aikaa myös hoivata olemassaolevia lapsiaan, huolehtia itsestään, rakastaa miestään ja olla hänen kanssaan.
Avioliiton erottaa hyvästä kämppäkaveruudesta tai ystävyydestä yhteinen seksuaalielämä ja suhteen intiimiys. Missä kohtaa Raamatussa sanotaan, että ainoa hyväksyttävä ehkäisykeino on nimenomaan hävittää yksi avioliiton kauneimmista ja herkimmistä puolista, poistaa juuri ne hetket, jolloin puolisot ovat intiimisti lähellä toisiaan? Eikö tämä etäännytä puolisoita entisestään?
Miksi pelottelet jo valmiiksi ahdistunutta ihmistä, että mieskin voisi vielä hylätä (löytämällä täältä toisen naisen)? Missä on kohtuullisuudentajusi? Missä on lähimmäisenrakkautesi? Empatiakykysi? Eikö kyseinen henkilö olekaan sisaresi, jolle toivot vain hyvää? Ovatko vain vahvat ja menestyvät sinun veljiäsi ja sisariasi?
Kenenkään ei ole tärkeää pystyä elämään jonkin tietyn seurakunnan, tässä tapauksessa vl:ien tapaan. Tärkeää on uskoa Jumalaan ja rakastaa Häntä sekä Hänen luotujaan (myös itseään ja lapsiaan ja miestään) kaikesta sydämestään.
Valitettavasti vl:t vaativat usein kaikilta sitä (8-15 lasta), mihin kuitenkin oikeasti vain vahvimmat pystyvät. Tämä ei ole Jumalan, ei ollut myöskään Jeesuksen tahdon mukaista.
Herra siunatkoon sinuakin ja antakoon sinulle armoa ja rakkautta!
---juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä. Sillä yksi ja sama on kaikkien Herra. Rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
Eli Luojaan, Lunastajaan turvaaminen on jotain ihan muuta, kuin yhden liikkeen säännöt, kiellot ja käskyt.
Jumalan valtakunta on iloa, rakkautta, rauhaa ja vapautta Jumalassa. Sisariutta ja veljeyttä. Jumalan valtakunta ei ole siellä taikka täällä, se on meidän uskovaisten sydämissämme, joita Jumalan rakkaus ja usko Jumalaan yhdistää.
Yksittäiset opinkäsitykset ja seurakuntien nimet saattavat eri ihmisillä/eri maissa poiketa, mutta se, mikä yhdistää, on halu etsiä Jumalan läheisyyttä, Hänen rakkauttaan, totuuttaan ja tahtoaan.
Jumala yksin ja ihminen itse tietää, onko joku henkilö Jumalan valtakunnassa. Loppujen lopuksi siitä päätetään viimeisellä tuomiolla.
Kaikkein lyhimmin asian voisi sanoa, kuten itsekin ilmeisesti tarkoitit ja toivottavasti myös kyseinen seurapuhuja: usko yhdistää Jumalan lapset uskovaisten valtakunnaksi, sisariksi ja veljiksi.
En päässyt suviseuroihin, vaikka olisin kyllä mielelläni tullut.
sanotaan Raamatussa.
Enkä ole missään kieltänyt avun hakemista. En.
Mutta sitäpä ei kukaan ole halunnut kommentoida.
Jos elämässä on oikeasti vaikeaa. Siihen avun antavat ammatti-ihmiset ja aidot ystävät. Ei mitkään netin anonyymit ihmiset.
Sielunvihollisella ja hänen apureillaan on kiire. Sen näkee.
Paavalikin tietämättömyyttään epäuskossa luuli tekevänsä oikein kun vainosi uskovaisia. Mutta kun Jumala sai hänelle kirkastaa hänen tilansa hän huomasi kuinka väärässä oli ollut.
Toivon sinulle Paavalin osaa.
on mahdoton nähdä ja kokea sitä lämpöä ja rakkautta mitä Pyhän Hengen yhteys voi tarjota.
Lämpöä ja rakkautta?
Sellainen vaatii keskinäistä kunnioitusta ja ihmisten voimavarojen erilaisuuden hyväksymistä.
Sanoit:
>> Jumala yksin ja ihminen itse tietää, onko joku henkilö Jumalan valtakunnassa. Loppujen lopuksi siitä päätetään viimeisellä tuomiolla.
Mutta vanhoillislestadiolaiset tietävät jo ennen Jumalaakin lähimmäisistään kuka pääsee taivaaseen ja kuka joutuu helvettiin. Tuomioitaan he lukevat myös toinen toisilleen hoitokokouksissa. Vanhoja uskovaisia he saattavat yhtäkkiä julistaa "saatanan lapsiksi" ja erottaa uskonsisarten ja -veljien porukasta, vaikak ihminen itse haluaisi edelleen vaan olla vl.
Olipa raitis ja viisas kirjotus täynnä syvällistä pohdintaa. Toivottavasti eräät Päivämieheen kirjoittavat lukisivat tämän!
Kiitän sydämestäni kirjoittajaa ja toivon hänelle runsasta Jumalan siunausta. Kunpa kaltaisiasi olisi enenmän uskovaisten keskuudessa.
ol tavannut VL:sta, joka ei hyväksyisi psykologolla käymistä!! Minulle sitä on suositeltu monilta tahoilta ja olen siitä suuren avun saanutkin. Ihmettelen suuresti...
Tämä on monimutkainen ja yksilöllinenkin asia. Jos on lapsesta asti kasvatettu uskomaan, että ehkäisy on kaikissa tapauksissa syntiä, on sen käsityksen muuttaminen varmaan lähes mahdotonta.
Itse olen vasta aikuisella iällä saanut parannuksen armon, ja ehkä siksi en ehkä tulkitse saarnoja aina niin mustavalkoisesti. Synti pitää tuntea synniksi myös omakohtaisesti. Täytyy myös oppia erottamaan laki evankeliumista. Uskovainen voi luottaa myös omaan tuntoonsa, ja uskaltaa nähdä että ihmiset ovat erilaisia.
En tiedä kuinka vanha olet, mutta ehkä noin 30-vuotias otaksun. Olisiko sinulla mahdollisuutta mennä itseksesi vaikkapa diakonin tai hengellisen terapeutin vastaanotolle? Minä en voi analysoida mielesi tilaa, mutta sinua voisi helpottaa, että joku ulkopuolinen kertoisi, onko sinulla edellytyksiä ottaa juuri nyt vastaan lisää lapsia. Minä ainakin uskoisin lääkäriä tai terapeuttia. Emmehän jätä syöpähoitojakaan vain Jumalan varaan, vaan otamme vastaan lääkityksen.
Miehesi ei kenties osaa tai uskalla sinua neuvoa, mutta kyllä hänenkin tulisi kunnioittaa, jos sinulle määrättäisiin "lomaa" lasten saamisesta.
Ymmärrykseni on heikko, ja olen tehnyt oman elämäni suhteen ratkaisuja, joita en voi muille suositella, koska en tiedä kuinka kauan itsekään jaksan niiden kanssa. En tiedä teenkö srk:n näkökulmasta syntiä. Jumalan johdatukseen kuitenkin luotan, ja jatkuvasti rukoilen. Ei kenenkään tarvitse itseään haavoittaa sen vuoksi, että ei ole saanut yhtä hyviä eväitä elämään kuin joku toinen. Jumala rakastaa meitä vaivaisia, ja viimeiset tulevat vielä ensimmäisiksi...
Jeesus rakastaa syntistä, vaikka vihaa syntiä. Meistä ei kukaan kykene elämään synnittömästi. Jeesus näkee meistä vain sen tunnemmeko syntimme vai olemmeko omavanhurskaita! Uskallan sanoa, että sinä ainakin tunnet syntisi, kun noin nöyrällä mielellä tänne kirjoitit.
Eiköhän nämä asiat sinulle kirkastu, kun päivän kerrallaan elät sen mukaan kuin jaksat. Sinullakin on oikeus uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, olivat ne sitten mitä tahansa.
Voit myös kirjoittaa minulle yksityisesti, jos haluat. Jumalan rauhaa!
Tässä ketjussa on hyviä ajatuksia, paljon. Miten ne saadaan eteenpäin rauhanyhdistyksessä ja SRK:n päätöksiä muutetuksi?
Siinä psykologilla käymisessä on se ihmisoppien vaara...
...vai oliko tuo kirjoituksesi täysi provo???
Teidän asenteethan ovat kuin islamin uskosta, vain kaapu puuttuu.
Hei ihan oikeasti, syytät toista, mutta mitäs Raamattu sanookaan : "älä tuomitse...."
Selibaatti avioliitossa?
Rakasteluhan on aviopuolisoitten KAUNEIN rakkauden osoitus toisiansa kohtaan. Vai onko sen tarkoitus mielestäsi pelkästään uuden raskauden aikaan saaminen???
Mihin Raamatun jakeeseen , kokonaisopetukseen tai Jeesuksen käskyyn perustuu vakaumuksesi tietyn ja tietyllä ulkoisella tavalla rajatun porukan
yhteisestä uskonkäsityksestä pelastuksen ehtona ja edellytyksenä ?
Joh. 14.2. Jeesuksen jäähyväispuhe Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa...
ja lisäyksenä totean, että lukevatko Vl-uskovaiset Päivämiestä kuin jotain pyhää kirjaa?
Mksi on tärkeää edes tilata sitä, vai onko slloin epäuskossa jos ei tilausta tee?
...yli 21 vuotta enkä siltikään sitä nähnyt tai kokenut. Löperipuhetta. Käy maailmassa ni tiedät että löytyy sitä rakkautta ja lämpöä täälläki. Ainaki yhtä paljon ku siellä "sisällä".
Tämä suviseurahössötys on jotain aivan muuta kuin sitä mitä Jeesus käski meidän tehdä, saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
Nämä suvikset on sellainen mediatapahtuma jolla yritetään kosiskella kansan suosiota, pullistelemalla kävijämäärillä ja muilla sellaisilla massajutuilla joissa oikea Jumalan poika jää toiseksi. Tunnethan sydämessäsi, että jos olet uupunut ja et saa voimaa matkalle, sinne on turha mennä. Kyllä nuo puheet olivat suurimmalta osin sellaista yleispälätystä, että aivan kuin olisi kirkossa istunut ja kuunnellut ennalta kirjoitettua tekstiä joissa sanoja pyöritellään kauniiseen ketjuun, jossa kukaan ei vaan pahastu. se on sitä yleis pälä pälä pälä...,
jossa ei ole henhen voimaa ja tule palavuutta, kuten oli Lestadiuksen ja Raattamaan aikaan kun ihmisillä oli hengen nälkä ja ihmiset tulivat ravituksi Jumalan sanasta.
Näinhän meille aina kirjoitetaan, että voimia sinulle annetaan juuri sen verran kuin tarvitset. Eli et voi olla väsynyt, tai sitten olet epäuskoinen.
Tai tyhmä on kirjoittaja, joka kirjoitaa näin väsyneelle ihmiselle, äidille, joka pakko- pannaan aina raskaaksi, missä se tyhmyys tiivistyy, sakissa luonnollisesti.
SRK:ssa on kaksi aihetta, joista ei uskalleta puhua avoimesti: hengellisen vallan väärinkäytöstä hoitokokouksissa ja uupuneista äideistä.
Vl-äidit ovat kokeneet suurta ahdistusta jo vuosikymmenten ajan. Ei siinä pelkät äitileirit auta.
Eikös sinulla ole yhteyttä Herraan?
Ketjun järkyttävin komenti on tämä
"Mutta mies taas vaikka on Raamatusta samaa mieltä minun kanssa, väittää että saarnamiehien käsitys meikäläisyyden perinteestä sitoisi uskovaista ratkaisussa enemmän kuin Raamatun sana. Miten sitte lienee mutta voimat on loppu."
Tämä on aloitajan itsensä kirjoittama
Ja taas ketjun lohdullisin ja Kristillisin näkökulma on tämä
"ja muutamat VL miehet ovat sanoneet, että lapsia syntyy niin paljon kuin äiti jaksaa"
Sen minä vain sanon aloittajalle että ole kuuliainen omalletunnollesi ja Jumalalle älä ihmisille.
Nimimerkini takaa löytyy aiheesta keskutelua paljonkin...
ehkäisykieltoa.
Ymmärsin tämän itse, kun luin Raamattua.
Lukekaa Raamattua, se vapauttaa.
Voimia!
Tuo on totta. Mopin palstalta luin tästä asiasta myös keskustelua. Raamatusta ei tosiaankaan löydy mitään kohtaa jossa Jumala olisi ehkäisyn kieltänyt. Joidenkin saarnaajien käyttämät perustelut ehkäisyn syntinä pitämiselle eivät ole Raamattua tuntevien mukaan koskeneet lainkaan ehkäisemistä vaan ihan muista asioita. Kyse on vissiin jonkinlaisesta perinteestä joka on lähtenyt maaseudun elämäntavoista.
Mutt tällä ehkäisykiellolla meitä äitejä nykyään yhä painostetaan rauhanyhdistyksellä ja tervehditäänkin mahankohtaa tarkkailemalla.
on minullakin mennyt etten ole jaksanut suviseuroihin... Nyt jaksoin päiväseltään käydä, lähinnä lasten ja mihen toiveesta, mutta mieluummin olisin ehkä ollut kotona lepäämässä.
Tuttuja ovat tunteesi. Nuorimmaistani odottaessa lääkäri laittoi minut käymään psykiatriselle poliklinikalle käymään väsymyksen takia. Psykiatri kysyi että eikö me äidit puhuta näistä asioista toistemme kanssa, kun hänellä käy 7-8 äitiä ja kaikki sanoo ettei ole ketään jolle puhua. Minulla on kyllä ollut ystäviä joille olen voinut puhua, mutta auttaako se aina jos elämäntilanteessa ei tapahdu muutosta muuta kuin raskaampaan suuntaan?
Erittäin pitkän pohdiskelun jälkeen olen päättänyt etten jaksa uutta raskautta tällä hetkellä. Puhuin lääkärille tästä asiasta ja hän tarinani tuntevana sanoi että ehkäisy on minun tapauksessani minun hoitamista. Ei ole kiva olla uni- masennuslääke kierteessä vuositolkulla. Asia on minulle erittäin kipeä ja raskas. Nytkin itken kun kirjoitan tätä.Mielenterveystoimistossa missä olen käynyt ihmeteltiin sitä kun sanoin että en voi olla uskovainen jos ehkäisen. Eiväthän he voi ymmärtää että uskovainen ei ehkäise. Onko se uskominen sitä ehkäisenkö minä vai en?
Tunnen suurta huonommuutta tämän asian kanssa tässä uskossa. En jaksa iloita uskostani. Missä on ilo, missä on rauha, missä on vapaus?
Tällä hetkellä olen kuin rajalle, menenkö toiselle puolelle. Toivon että elämääni tulisi taas ilo mitä olen kokenut. joka päivä rukoilen ja ristin käteni :Auta! Auta vielä kerran. Tuntuu että minulta vaaditaan suorituksia uskon eteen. sellaisia suorituksia mihin minä raukka en kykene ja pysty.
Kiitos kirjoituksestasi, ajatuksistasi, lähetän siunaavia ajatuksia sinulle missä lienetkin. Niin samoin kuin olen itse kokenut ja todeksi elänyt. Kuvaat elävällä tavalla mitä ollaan molemmat koettu. Että ei oel ketään kelle puhua. Pitäiskö tosiaan perustaa kirjoittajarinki, meidän väsyneiden vl-äitien. :-) Eri juttu mistä aikaa kirjoittamiseen ja yhteydenpitoon! Kerran vuodessa kun muut perheenjäsenet on suviksissa ei taida riittää...
Tässä kohtaa on minun psalmini ydin, kun kirjoitit:
"Tuntuu että minulta vaaditaan suorituksia uskon eteen. sellaisia suorituksia mihin minä raukka en kykene ja pysty."
En minäkään.
Miksi sinä Jumalan hylkäisit? Ei Jumla sinun harteille aseta noita taakkoja vaan ihmiset.
Eikä Jumala ole sinua hylännyt. Et sinä sillä Jumalaa kiellä ettäs itsesi hoidat terveeksi. Ole siunattu ja vapaa.
Ymmärräthän sinä itsekkin että tuo on lääkkeitten väärin käyttöä. Ettäs jaksaisit tuon synnytys opin täytää tulee sinun turrutaa oma itsesi lääkeisiin.
Ajattelen että ehkäisy on syntiä silloin kun sen tarkoitus on pönkitää sitä ihmisen omaa itsekyyttä. Ehkäisemättömyys taas on syntiä silloin kun äiti on ajettu tuohon tilaneeseen jossa kukaan ei voi olla varma siitä että ihminen ei turvaudu epätoivoisiin ratkaisuihin, jota ehkäisy ei ole.
Ei ehkäisy ihmelääke ole eikä asiat muutu päivässä eikä viikossa...
Uskovainen ei ehkä ehkäise mutta ihmisen tulee pitää huolta toistaan ja itsestään. Sinullekkin on annettu monta lasta hoidetavaksi. Meidän on käsiketty kyllä lisääntyä ja täytää maa mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Ei sitä annettu sinun eikä minun tehtäväksi yksin sitä täytää.
Ihmiselle on annettu käsky viljellä ja myös varjella. Ei meillä ole omalla toiminnallamme oikeutta tehdä vääryyttä lähimmäitä (lapsiamme ja miestä ja kaikkia lähipiiriämme vastaan)...
Ettäs sinua kanettavakses on taakoja ja kuormia pantu enemmän kuin jaksat kantaa.
Käännä katseesi Kristukseen. Ei sinulla muuta tietä ole taivaaseen kuin uskoa itsesi Kristuksen sovitustyön kautta keskelle taivasta.
Ei raamattu ehkäisyä kiellä vaan synnin joka eroitaa meidät Jumalasta. Ajattelisin ettäs syntiä teet kun omaa vanhurskautta synnyttämällä haet. Armo tulee yksin uskota ja yskin armosta ettei kukaan kerskaisi.
Minä rukoilen puolestasi. Ja pyydän hoida itsesi LASTESI TÄHDEN!
Kyllä minä sen ymmärrän ettäs sinut on kasvatettu ajattelemaan ettei uskovainen ehkäise ja jos ehkäisee niin ei ole uskovainen. ONKO NYT SINUSTA OIKEASTI KYSE EHKÄISYSTÄ?
Pitäsi kuitenkin pysytä eroitamaan kaksi asiaa. Ehkäisy ja ehkäisylääketieteen käyttö sairauden ja terveyden hoidossa.
Kyllähän miehet voivat kiistää sen mitä toistuvat raskaudet ja jatkuva paine tekevät naiselle. Minä kuitenkin tiedän mistä sinä puhut.... Kuinkahan monta viestiä minä tänne palstalle ole kirjoittanut jota kaltaisesi ihmiset ymmärtäisivät oman ihmisarvonsa ja sen ettei Jumala asettanut meidän päällemme tuollaisia taakkoja.
Sinä ehdollistat nyt oman uskosi ja armon tekoihisi ja se on kuule raamatun vastaista...
Kaikessa rakkaudessa sanon sinulle että kuuntele niitä lääkäreitä ja ammatiauttajia ja pidä paussia uudesta raskaudesta.
Niin kuin sanot sinulta vaaditaan suorituksia sen uskon eteen.. Se on ehdollistettua evankeliumia ja se oppi on perkeleestä.
Jumala vaatii sinuta yskin uskoa armon ehtona. Yksikään teko ei kelpaa ei yksikään. Usko sinäkin ansiotta anteeksi kaikki ihan kaikki Jeesuksen maahan vuotaneessa sovintoveressä.
Toipuminen alkaa pienistä askelista joista suurin on uskaltautua heitäytyä yksin armon varaan ja myöntää ettei jaksa synnyttämällä pelastusta ansaita.
Lisäksi mielenterveyshoito on tukossa jonoista eikä apua ole helppoa saada. Suviseuraraeissa ei piristänyt sillä tämä masennukseni on kestänyt jo kuukausia.
saamaan lapsia. Mietoi olisiko olosi yhtään parempi, jos miehesi syytäisi sinua siitä, jos tulet raskaaksi, koska et halua käyttää ehkäisyä?
Ristiriita tilanteet ovat vielä vaikeampia ja tämä asia on sinun ja miehesi välinen, mutta jos miehesi ei halua käyttää ehkäisyä niin toden- näköisesti vaikeusia tulee... Eli ei välttämättä olosi helpotu ollenkaan vaan päinvastoin. Kyllä minä ainakin olisin iloinen sitä, jos mieheni iloitsisi kanssani uudesta raskaudesta. Itse saan voimia näistä laulun sanoista "ei sielä enää muisteta ,et ompi oltu sodassa..." Eli ei tätä elämää ole niin helpoksi tarkoitettu vaan kaikilla on myös koettelemuksia.
Millä perusteella näin:
> Eli ei tätä elämää ole niin helpoksi tarkoitettu ...
Millä perusteella väität että elämä on jotenkin tarkoitettu vaikeaksi?
Tottakai jokainen kohtaa vastoinkäymisiä. Mutta ihmisellä on järki sitä varten että hän siinä määrin kuin pystyy, pyrkii ennalta välttämään joutumasta kohtuuttomiin vaikeuksiin. Tämä edellyttää että tuntee itsensä ja omat toiveensa elämän suhteen.
Totuus on että vl-äidit eivät voi/saa puhua tästä lapsiasiasta missään ääneen...joillakin kuitenkin kuten minulla sattuu olemaan niin hyvä tuuri että on pari ystävää jotka ajattelevat lapsiasiasta samalla tavalla ja joiden kanssa siitä asiasta pääsee jonkin verran myös keskustelemaan ja myös rakas mieheneni ajattelee tässä lapsiasiassa mös minua ja samalla tavalla kuin minä..että lapsia otetaan vastaan sen verran kuin äiti jaksaa..ja isä..vaikka lääketieteellistä ehkäisyä ei käytetä niin lasten tuloon voi vaikuttaa myös luonnollisin keinoin...kun kumpikin ovat rakkaudesta sitoutuneet siihen että seksiä harrastetaan vain silloin kun äitikin sitä oikeasti haluaa ja pystyy siitä nauttimaan (minä kun en ainakaan kykene nauttimaan seksistä/harrastamaan silloin kun tiedän että tulisin varmasti raskaaksi)...minusta tällainen "ehkäisy" on molemmin puolista rakkautta aviopuolisoaan kohtaan, kun kumpikin sitoutuvat ja haluavat rakkaudella säästää toisiaan liian raskaalta taakalta. Tällöin myös raskaaksi tuleminenkin on mahdollista jos Jumala niin tahtoo..kuten hedelmöityshoidoilla lapsen saaneetkin perustelevat sitä sillä, että ei se ole niin varmaa että lasta kuitenkaan tulee, vaan se on Jumalan tahto jos se lapsi alkaa keinohedelmöityksellä kehittyä.
Mutta siitä että lapsiasiasta ei voi/saa uskovaisten keskuudessa puhua "pahaan sävyyn"...on mielestäni sääli ja kamala kohtalo...suurin osa uskovaisista äideistä ei uskalla tuoda mielipidettään julki/olla toista mieltä kuin uskonto saarnaa..monet vaan hiljaisuudessa kärsivät kohtaloaan ja puhuvat aivan toista kuin ajattelevat..mikä minusta on kummallista..kuinka joku voi iloiselta naamalta sanoa että "meille on taivaan Isän lahjoittaut uuden viidennentoista elämän, joka syntyy ensi kesänä, olen niin onnellinen näistä suurista Jumalan lahjoista joita meille on annettu/annetaan......", mutta sitten kotia mentyään hän itkee miehelleen/jos ei uskalla miehelleenkään tunteitaan näyttää niin sisimmissään kärsii, on jatkuvasti hunolla tuulella ja ei jaksa antaa lapsilleen rakkautta niin paljon kuin pitäisi, josta lapset taas kärsivät..useimmat myös joutuvat hakeutumaan psykologin juttusille.
Onko tämäkään oikein ja hyvää ja ihmisarvoista eläää????? Jos SRK:ssa olisi naisia sanomassa mielipiteensä niin olisikohan asiat kenties toisin?? Siksikö SRK:n johtokunnassa ei naisia ole ettei heidän mielipiteitään tarvisi ottaa tässä asiassa huomioon????Kaikenlaisa kysymyksiä tässä väkisinkin herää????
Yhteenvetona siis oma tiivistetty mielipiteeni ehkäisyn suhteen on että lapsia otetaan vastaan juuri sen verran kuin vanhemmat jaksavat...siitä että saako käyttää lääketieteellisiä keinoja vai onko turvauduttava luonnolliseen ehkäisyyn niin minä en uskalla mennä sanomaan mitään..itse olen kokenut luonnollisen ehkäisyn hyväksi...omatuntoni sallii sen...eli jokainen valitsee siis lapsiasiassa sellaisen tien minkä omatunto sallii ja siihen ei ole kenelläkään muulla uskovaisella nokan koputtamista, Jumala se on joka näkee ihmisten sydämiin ja tuomitsee tai armahtaa.
Vielä yksi mielipide sellaisille äideille joilla mies ei hyväksy minkäänlaista ehkäisyä,vaan pakottaa vaimon ottamaan kaikki lapset vastaan vaatimalla saada seksiä aina/silloinkin kun nainen ei jaksaisi...silloin miehesi ei kunnioita sinua eikä osoita rakkautta sinua kohtaan..jos hän sinua oikeasti rakastaa ei hän halua saattaa sinua jatkuvasti sellaiseen tilaan johon et halua,eikä sellaiseen oravanpyörään mistä omalla vaimolla ei ole pois pääsyä vaan hän joutuu omaa tahtoaan vastaan voimaan sekä hankisesti että fyysisesti huonosti ja väsymään elämäänsä. Onko silloin uskovaisen äidin elämä seesteistä onnea ja iloa jota sen kuuluisi olla.
Meillä on kans niin että mieheni ei hyväksy pidättäytymistäni eikä tietenkään mitään ehkäisyä, ei kondomiakaan, eikä lääketieteellistä. Minä olisin valmis joiksikin vuosiksi tässä ehkäisyllä pidentämään vauvojen tulovälejä. Voimia ei nyt ole. Tämä on päälläoleva kriisi avioliitossani.
Sain suuresti lohtua sanoistasi. Niin totta on että monella raskaana olevalla uskovaisella äidillä suu puhuu muuta kuin sydän. Raskauden mittaan sitä kypsyy uuteen lapseen eikä tietenkään sit pientä uutta ajattele pahalla. Mutta ei ne voimat siitä lisäänny! Valitettavasti. Haluan jaksaa antaa henkistä yhteyttäkin lapsilleni, en vain pyörittää ruoka ja pyykki puljua. Haluan jaksaa lisäksi saada aikaan elämässäni muutkin kuin lapsia.
Omituinen ilmiö muuten on tämä. Olen havainnut tällaisen joistakin uskovisista naisista. Kun he ovat yli 40 niin silloin he ovat innoissaan omasta raskaudestaan, ja haluavat vielä lisää. Oon tulkinnu niin että kun elämä on pyörinyt koko ajan lasten ympäirillä, lasten tulo nlopuminen on kriisi ja suuri pelottava muutos. Siksi heistä moni haluaa pitkittää lapsen saamista mahdollisimman vanhaksi.
Emme me RY.läiset ajattele noin.
että seksiin täytyy suostua, jos mies niin haluaa?? kai sinulla on oikeus kieltäytyä??
Rakkaudella luin tarinaasi sinä väsynyt äiti. Kolmen lapsen vl-(?)äitinä tiedän jotain tuntemuksistasi. Viimeisen kohdalla päätin, etten "tee" enää lapsia, joita en tahdo jaksaa hoitaa enkä rakastaa. Psykiatri diagnosoi minulla pitkittyneen synnytyksenjälkeisen masennuksen ja joukon muita psyykkisiä oireita.
Nyt suuri kipu sielussani seuraan masennukseni vaikutuksia rakkaisiin lapsiini; kun en jaksanut rakastaa, huusin, kun en jaksanut kärsivällisesti kieltää, pakotin, kun olin itsekkin peloissani, tartutin sen lapsiinikin.. Liian suurin saappaisiin laitoin lapset vielä niin pienet.
Ja tästä kaikesta syytän vain itseäni; sitä sinisilmäistä -melkein vielä itsekkin lasta- äitiä, joka uskoi kaiken ehkäisykiellosta ja siitä, että Jumala antaa voimia yms.
Nyt käytämme ehkäisyä. Jos itse joudummekin joskus kadotukseen, saavatpahan lapset sentään pitää toivottavasti tervehtymässä olevan äitinsä kotona. Uskon, että niin on parempi, kuin olisin mielisairaalassa...
Voimia sinulle, sinulla on oikeus ehkäisyyn, vaikkei miehesi sitä hyväksyisi. Ajattele asiaa jo olemassaolevien lastesi kannalta. Mikä heille on parasta? Pakkosynnyttämisen seuraukset (äidin väsymys ja mielenterveydelliset ongelmat) näkyvät useissa isojen perheiden lapsissa. Niin myös meidän...vaikka meidän perhe ei vielä edes kovin isoksi ehtinytkään.
Se on niin rohkaisevaa kun sain lukea kirjoituksesi! Olet nähtävästi yhteisesti puolisosi kanssa kyennyt ratkaisemaan tämän umpiperän josta en itse löydä ulospääsyä. Juuri sinun tapasi on se jota jokainen äiti haluaisi, omille lapsilleen hyvän ja turvallisen lapsuuden niin että äiti tekee parhaansa ja saa tehdä parhaansa ettei väsytä itseään ulkokohtaisten määräysten takia - - Silläminusta tuntuu just ulkokohtaisilta kun saarnaajat toistelee sitä että pitää ottaa vastaan kaikki lapset. Totta kai otan vastaan mutt aen millään yli voimieni. Naiset on tässä erilaisia kuten ihmiset aina. MIKSI KAIKILTA USK. ÄIDEILTÄ VAADITAAN SITTE SAMA SUORITUSTASO?? Joku äiti vaan virkistyy kun saa kahdekasnnen vauvan. Mutta itse en tunne olevani sitä tyyppiä. Mies ei suostu tästä asiasta keskustelemaan. En tiedä mikä on tulevaisuutemme. Tiedän etten saisi jäädä umpikuja-ajatuksiin.
Vielä toivotan sinulle rakas Toinen väsynyt toipumista masennuksesta ja onpa hyvä että olet päässyt psykiatrille. Sinulla on valoa tunnelin päässä. Sekin että olet saanut päätöksen tehtyä varmasti helpottaa oloa! Ehkä asiantuntijan diegnoosi saisi mieheni mielen muuttumaan tai ainakin hän voisi alkaa ajatella asiaa syvemmin.
Tee niinkuin oikeaksi koet, sillä sinulla on oikeus omaan kehoosi, ei miehelläsi.
Mieheni tekee paljon muuta ns. "syntiä" joten emme oikeastaan keskustelleet ehkäisystä, vaan ilmoitin hänelle asian. Yhdessä tietysti toteutamme sen käyttöä. Mietityttää, mitä vastaan kyselijöille, uteliaille.. Masennuksesta en ole vielä valmis kertomaan, mieheni ei ymmärrä sitä lainkaan.
Monta on solmua meidän elämässä tällä hetkellä, vakavan fyysisen sairauden uhka leijuu ilmassa, taloudelliset huolet ja lasten ja äidin psyykkiset vaikeudet, yksinäisyys ja tunnekylmä avioliitto. Valoa ei siis kovinkaan tunnelin päässä näy... En voisi enää kuvitellakaan tähän tilanteeseen uutta raskautta ja lasta, en vakaumuksen varjollakaan. Se ei liene ihme. Mielestäni se olisi jo suurta julmuutta kaikkia meitä kohtaan. On suorastaan ihana ajatella, tulevaisuudesta: "sitä ja sitä voin tehdä ja silloin ja silloin en taatusti ole raskaana". On jotain omaa elämääkin tiedossa tulevaisuudessa! No, tuli vähän asian vierestäkin.
Voimia loppuraskauteesi ja uuden lapsen vastaanottamiseen.
on tuskin Jumalan sanan vastaista! Vaikka SRK ei sitä myönnäkään, myös psyykkinen sairaus on ihan oikea sairaus. SRK:n näkemyksen mukaan psyykkisesti sairas äiti kykenee sopivalla lääkityksellä synnyttämään, joten ei muuta kun lisääntymään. Mielestäni tuollainen kanta on täysin vastuuton ja elämää halveksiva. Jos mielenterveytesi ei kestä jokavuotista synnyttämistä, Jumala rakastaa sinua entistä enemmän kun pidät taukoa synnyttämisessä jolloin kaikki lapsesi saavat terveen äidin ja hyvän kasvuympäristön.
Siunausta ja jaksamista elämäänne!
Tämä klisee, jota on aina viljelty, on mielestäni täyttä bullshittiä. Ei ole olemassa mitään vl-geeniä, joka tekee kaikista vl-äideistä kaiken jaksavia synnytyskoneita. On todellakin olemassa äitejä, jotka kahdentoista lapsen kanssa harrastavat kaikenlaista, urheilevat, ovat superrakastajattaria miehelleen, kouluttavat lapsensa ja kouluttautuvat itsekin, työskentelevät synnytysvälit, väittelevät tohtoriksi, rikastuvat rahallisesti liiketoimillaan, eivätkä koskaan nuku vaan hehkuvat vuosikymmenestä toiseen "äitiyden onnea"..
Näistä tapauksista Päivämies kirjoittaa, mutta sellaisia yli-ihmisiä on niin kovin harvassa, ettei meidän tavallisten vanhempien kannata tuohon edes pyrkiä -tulee turhia suorituspaineita. Jaksetaan tehdä se mihin kykenemme, eikä kurkoteta kuuseen...
Päivämiehessä kirjoitetaan toisinaaan noista superäideistä.
"Saduista" jää tavallisesti se jatko-osa kertomatta, eli miten uskovaisten perheiden hajoamiset ovat yleistyneet, lapset alkoholisoituneet..jne.
Kukapa haluaisi olla häviäjän joukkuessa?
Minulla oli raskasta n 10 v sitten kun vimppa lapsi syntyi ja heitä on 7.
Olin erittäin väsynyt lasten sairastelusta ja yövalvomisesta
Menin työpaikka lääkärille ja hän ehdotti minulle kierukkaa ja minä en olisi sitä hyväksynyt mutta hän sanoi minulle napakasti ja sanoi että mä annan uuden ajan ja hän laittaa sinulle sellaisen ja katsotaan asioita eteenpäin et sinä jaksa loputtomiin valvoa ja töissäkäydä että sinä palat loppuun ja lapsilla ei ole äitiä.
Miulla on vahvoja särkylääkkeitä joita minun pitää syödä paivittäin ethän sinä voi odottaa ja lääkkeitä ei voi odotusaikana syödä.
Lääkäri sanoi että sinulta voisi kohdun poistaa ja se olisi hyväksyttyä mutta kun kohdussa ei ole mitään miksi poistaa.
tää vaan pitää hyväksyä näin ja
Ja toivon että jumalakin ymmärtää tämän näin ja saan taivaspaikan niinkuin muutkin.
Onneksi tapasit ammattimaiselal ja vastuullisella otteella toimineen lääkärin. Kaikille ei osu kohdalle yhtä määrätietoista asiantuntijaa joka sanoisi suorat sanat.
Toivit todellakin täysin oikein ja näinhän on meikäläisyydessä asia ymmärrettykin vielä 50-luvulla ja sitä ennen.
Olet oikeassa! Ehkäisykiellosta ei ole kirjallisesti erikseen vuosikokouspäätöstä, kuten tv-kiellosta on. Asiasta vallitsee hämmennystä ja yksiopikoisia luuloja.
Ehkäisyä on käsitelty eri vuosina SRK:n julkisuuteen antamissa julkilausumissa ja Päivämiehen artikkeleissa.
Ehkäisykieltoa on muutettu ilman ihmeempää sisäistä keskustelua, noin vain, Päivämiehessä julkaistuissa kannanotoissa eri aikoina.
Muuttaminen on näin SRK:lle helppoa, kun ei ole kirjallista dokumenttia johon uutta tulkintaa voidaan verrata. Tosin vl-uskovaiset ovat johtajilleen niin uskollisia, etteivät he vaadi mistään SRK:n asioista dokumentteja.
Ehkäisykannanotot ovat vaihdelleet seuraavalla tavalla.
1)Ennen sotia ei asiaan otettu kantaa.
2) Päivämies vuodelta 1957: asia pariskunnan ja lääkärin välinen ratkaisu:
"Kun me yksityiset kansalaiset, avioparit ja kodit olemme lainalaiseen yhteiskuntajärjestykseen sidottuja, olemme me siinä asemassa myöskin laillistettuun lääkärintoimeen nähden...me myös siirrämme vastuun syntyvyyden aiheelliseksi katsotusta RAJOITTAMISESTA kokonaan lääkärin vastuulle."
3) Päivämies 1967:
"Silloin kun nähdään odottava äiti kuolemanvaaran edessä, saa kristitty myös nähdä Jumalan tahdon ja alistua tarvittaessa äidin hengen pelastamiseksi välttämättömään."
4) Päivämies 1974: Voimakkaasti em. kannoista kiristetty linja:
"...Perhesuunnittelu on synti kaikissa muodoissaan. Ei voi tulla kysymykseen kalenterin seuraaminen, ei edes yhteisestä sopimuksesta erillään oleminen...se on Jumalan Sanan mukaan sallittu vain hetkeksi sairauden vuoksi. Mutta sairauttakaan ei saa tehdä pahemmaksi kuin se todellisuudessa on ja näitä tekosyitä käyttää väärään tarkoitukseen."
5) Päivämies 14.2.1979: äärimmäisen tiukka kielto
"Ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään. Jumalan lapsina me tiedämme, että se on Pyhä asia Jumalan elämä, ja elämän mahdollisuudet on kätketyt juuri siemeneen. Siksi ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty. Vaikka niinkin kävisi että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen."
6) Päivämies 12.10.2005: Lääketieteellisistä syistä sallittu:
"Vaikean sairauden tai muun ylitsepääsemättömän esteen edessä voidaan joutua ratkaisuun, jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen."
Siitä, miten tätä viimeisintä yksittäisen lääkärin suusta lehteen painettua mielipidettä on tulkittava, vallitsee erilaisia käsityksiä.
Juhani Alaranta kirjoituksessaan Siionin Lähetyslehdessä on vakuuttanut, että ehkäisykiellosta ei ole olemassa erilaisia tulkintoja, on vain yksi sama vanha ehdoton kielto.
ja kipuilujen jälkeen myös minulle asennettiin kierukka. Puhuin lääkärilleni miten se on minulle kova pala. Hän tuumasi että nyt hoidetaan minun terveyttä. Vuosia olen kärsinyt uupumisesta ja masennuksesta. Eihän sitä voi suoraan sanoa johtuuko se just isohkosta perheestä. Perheetönkin voi sairastua masennukseen. Masentuneen äidin pitää vain jaksaa hoitaa se iso perhe.
Pitkään minäkin jaksoin ihmeen hyvin. Varmaan nuoruudenkin takia ja hyvän terveyden mutta kamelinkin selkä voi katketa.
Fyysisesti olen hyvässä kunnossa. Alapää on hyvässä kunnossa kun olis yläpääkin!
Ei sitä masennuksen syytä voi tietystikään aina peheen tai raskauksien päälle laittaa. Mutta masentuneena ei kykene kantamaan kasvavaa kuormaa. Pitisi saada apua ja pysyvä muutos jotta pääsisi irti masennusta synnyttävästä kierteestä. Se on kuin mustassa pimeässä tunenlissa olis. Valoa ei näe. Ei osaa itse itseään auttaakaan.
Kiitos kun kirjoitit. Sydämestäni kiitän!Lohduttaa kun on ilmennyt että samantapaisia kokemuksia monella, kuormaa ikään kuin jaamme... Voimia sinulle ja iloa. Ja jokaiselle kun on tänne kirjoittanut...
Vähän kummalliselta kieltämättä tuo vaikuttaa.
Tunnen Alarannan. Missä lehden numerossa se kirjoitus mahtaa olla, löytyisi meiltä varmaan jos saan tiedon!
En usko että äidin väsymisen takia lapsi alkoholisoituu...en halua niin ajatella! Mutta miten jaksaisin antaa lapsilleni enemmän henkistä, jotain oikeaa...kun itsellä on näköalat heikot.
puhutaan näistä asioista. Ja jos joskus puhutaankin niin aina löytyy joku superäiti joka tokaisee että päivät ovat kuin voimat, yksi menee siinä missä kahdeksankin jne. tyyliin. olisi kiva jutella ihan henkilökohtaisesti!
Ja sekin että kaikki miehet eivät yksinkertaisesti mitään isä tyyppejä. Vaikka minunkin mies on työssään varmasti huippuhyvä ja talous on ok ja muutenkin ihan kunnon mies mutta hän ei osaa eikä ymmärrä kotona oma-alotteisesti tarttua kotitöihin. Tekee kyllä jos pyydän jotain tekemään. Mutta olen niin väsynyt jokapäiväiseen pyytämiseen. En jaksa enää sanoa lähes kaksikymmentä vuotta samoista asioista joka päivä. Ja kotihommian riittää vaikka kellon ympäri.
Sekin tuntuu että ymmärrän jos lapsia tulee ja mies on täysillä siinä mukna, mutta kun tuntuu että "kuorma" jaa ihan liikaa minun harteille.
Eikä ole tarkoitus mollata jos totean että näin mielestäni on.
Voimia sinnekkinpäin ja kiva jos yhtään pystyy antamaan jotain jollekkin.
Tiedän monia perheiden äitejä, jotka samoissa mietteissä kuin sinä. Itse olen myös usein jutellut eri ystävien kanssa tästä aiheesta, ja ihmetellyt sitä, miksi missään SRK:n tilaisuudessa ei oteta esille äidin henkistä vointia ja sen hoitamista... Mielestäni ehkäisyn pitäisi olla sallittua silloin, kun on kyse äidin joko henkisestä tai fyysisestä sairaudesta ja se tosiaan on osa äidin hoitoa..! Ja tiedän kyllä useampia vl-suurperheiden äitejä joilta kohtu poistettu äidin hengen vuoksi,eikä mielestäni ole väärin kuunnella lääkäreiden lausuntoja kun kyse ihmishengestä. Ihmettelen sitäkin, miksi ehkäisyn käyttö hoitokeinona on muutettu niin ehdottoman kielteiseksi, jos se kerran on aikaisemminkin ollut hyväkyttävää uskovaisten piirissä. Ihmettelen kyllä suuresti miksi näistä asioista ei koskaan puhuta missään.. Jokatapauksessa suuresti voimia ja jaksamisia kaikille väsyneille äideille! Ja Jumalan siunausta jokaiseen hetkeen. Toivottavasti lähiaikoina jossain saadaan esille keskustelua tästäkin asiasta!
oli maininta miten suuren perheen äidit ovat YLEENSÄ VAHVOJA.... Sanottu käsittääkseni median edustajille kun oli kysytty ison perheen äidin jaksamisesta. Olikohan lausunnon antanut joku vanhahko mies jonka ei ole tarvinnut kipuilla tän asian kanssa? En kyllä tunne oikeastaan yhtään suurperheen äitiä joka kokee itsessään olevansa vahva. Miksi asioita ei kysytä uupuneelta äidiltä miten hän kokee asian?
Ei tarvi ihmetellä mistä omakin huonommuuden tunne tulee, kun ajattelee tälläisiä lausuntoja. Äärirajoilla kamppailen jaksamiseni kanssa ja en koe olevani se vahva vl-nainen vaan aika heikko. Joka päivä huokaan Jumalan puoleen, että auta selviämään tästä päivästä. Anna olla lapsilleni tarpeeksi hyvä äiti.
Sitten kokee olevansa porukan petturi ja luopio kun tänne kirjoittelee ja puhuu jaksamattomuudestaan. Puhu siinä sitten neuvolan väelle...
Onko sinun tunteesi sitten synitä? Onko se että sinut on vedetty fyysisen ja psyykkisen jakasmisen äärirajoille ja koko kehosi ja mielesi kertoo että muutosta pitäisi saada syntiä?
Hyvin jaksava suurperheen äiti omaa myös hyvän mihen ja hyvät tukiverkot. Hyvän fyysisen ja psyykisen terveyden kantaa ja hoitaa lapsia. Hänellä on myös hyvää tuuria eikä hän joudu kampailemaan vaikeuksien kanssa joihin moni muu joutuu törmäämään.
Tai voi olla että hänen arvoasteikkonsa on toinen eikä hän kärsi tunnontuskia elämäntavastaan josta toinen voisi ajatella että noin ei voi tehdä.
Mikä petturi on se joka tietää ettei voi muuallakaan juuri puhua kuin täällä. Eihän asioista saa ja voi puhua oikeilla nimillä. Tai jos puhuu kaikki vain kuitataan välinpitämättömästi.
Puhu hyvä ihminen siellä neuvolassa. EI ne näitä asioita ensimmäistä kertaa nää. Voisit saada sieltä jonkinlaista perpektiiviä siihen mistä NORMAALI läytyy. Se löytyy jostain sieltä vl ja neuvolan kanan puolivälistä :) ....
miten puhua "ulkopuolisille" kun omissa piireissäkään ei saa puhua miten on väsynyt ja miten Jumalaankin on luottamus hyvin hataraa kohta. Kun on yrittänyt luottaa ja kuormaa on enemmän kuin mihin kohtuudella pysty.
Varmaan terapeutillekkin turhauttavaa kun vuosikausia ihminen ravaa terapiassa ihmettelemässä omaa väsymystään. Vuosien jälkeen uskalsin varovasti sanoa että olen harkinnut ehkäisyä. Terapeutti huokasi, että olen monta vuotta odottanut milloin itse ymmärrät tuon. Olen kokenut tämän terapeutin mukavaksi ihmiseksi, ikäiseni nainen. Hänkin sanoi että kokee lapsien olevan lahjaa. Mutta pitääkö niitä väkisin vääntää jos voimat ovat loppu? Tämä on asia mitä minä en meinaa jaksaa ymmärtää.
että eennenkin jotain pahaa oikesti tapahtuu niin puhut näille "ulkopulisille"....
Kuka sinulle sanoo että sinun pitää lapsia tehdä yli voimiesi?
Etkö sinä näe että olet uskosi ja armosi ehdollistanut tekoihin. Synntä ja pelastu...
On totta että meille on annettu käsky lisääntyä ja täytää maa, mutta et voi sitä tehdä lähimmäisen rakkautta rikkoen
Ihmettelen, ettei kenellekään voi puhua. Onko se totta? Luulisi, että omalle miehelle voi puhua heti jos on väsynyt eikä roikkua netissä valittamassa. Ei ole mitään järkeä, että vasta sitten puhuu tai valittaa kun on jo mielenterveys vaarassa. Omat vanhempani huomioivat toisiaan erityisen hyvin, lapsia oli paljon, mutta isä oli aina apuna ja auttoi äitiä tosi paljon aina silloin kuin oli kotona. Hän kävi myös puhujamatkoilla, mutta huolehti perheestä ja eristyisesti vaimosta tosi hyvin.
Puhukaa hyvät ihmiset puolisollenne asioista, ei tämä netti ole mikään apu teille, olette vain kyynistyneet.
Olipa ilkeä kirjoitus. Etkö osaa lukea? Avaaja nimenomaan ei saa mieheltään vastakaikua eikä ymmärrystä ! Sinä et nähtävästi koe myötätuntoa vaan haluat päin vastoin syyllistää loppuunuupunutta naista. Tiedän itse sattumoisin mitä on uupumus. Jossain tilanteessa kirjoittaminen ja ymmärtämyksen saaminen jopa tuntemattomilta kohtalotovereilta saattaa ihemeesti lohduttaa...
Olet itsekäs ja paha ihminen.
Olimme kerran mieheni kanssa keskustelu-illassa ja siellä tuli esille meidän äitien jaksamiset
Puhuttiin miesten harrastuksista ja miten äidit on sidottu kotiin kun on pienet lapset ja lapset sairastaa.
Ei otettu yhtaan kantaa siihen että miten meidän pitäs jakaa kotitöitä ja yö valvomisia että äitikin jaksas
Sanottiin vaan raakasti että se on äidin osa
(minusta silloin tuntui kun olin väsynyt ja lapset sairasti että vai niin niinkö te aina tosiaan ajattelette .)
Eikö se ole isän osa samoin kuin äidin osa.
Sehän on meidän molempien yritys.
Kyllä meillä on paljon äidit oppimista ja opettamista miehissä että me saadaan lapsista reippaita ja raittiita kansalaisia.
Jaksakaa rukoilla että jumala rakastaa meitä heikoimpiakin laumassaan ja ominaan pitää.
Kyllä se monesti tuntuu kun ry:lle menee että sitä on kuin kärpanen, kukaan ei huomaa heikointa vaan ne vahvat talloo meidän heikoimpien päältä.
Kiitos sinulle, en osaisi kirjoitta aniin hyvin kuin sinä mutta snalla tavoin olen kokenut. Juuri samanlaiset ovat mietteeni. Pienenä ja heikkona sitä tulee seuroihin. Ja seurakuntapäiväillä en meinaa jaksaa enää käydä. Ei siellä tule asiallisesti nämä asiat käsitteleyyn, mutta kyllä menee loputkin voimat. Olen väsynyt nyt kokonaan suorittamaan enää mitään.
En ole ilkeä enkä paha, olen herkkä perheenäiti, joka ihmettelee, ettei kotona voi puhua näistä asioista. Ihmettelen edelleen, ettei puolisot voi puhua keskenään esim. väsymyksestä. Meillä mies on aina ymmärtänyt minua ja toiminut sen mukaan. Esim. vaikeat raskaudet. Hän on auttanut ja hoivannut, että niistäkin on selvitty. Kotonani oli paljon lapsia, ja isä oli äidin kaverina, ei kulkenut harrastuksissa yms. Siksi en meinaa millään ymmärtää, että on tuollaista. Minusta netissä ei kuitenkaan apua saa, vaan se apu pitäisi löytää sieltä kotoa.
Koen siis erittäin paljon myötätuntoa ja ihmettelen edelleen, miksi avioliitoissa ei puhalleta yhteen hiileen. Ymmärrän väsyneitä äitejä, mutta miksi miehet eivät ota tätä huomioon.
En ole ilkeä, olen herkkä perheenäiti, joka ihmettelee, ettei miehelle voi puhua väsymyksestä. Luin ekan viestin uudelleen, eikä siinä mainittu ettei mies ymmärrä. Minulle on järkytys ja yllätys, ettei perheissä puolisot puhalla yhteen hiileen. Itsellä on takana monta vaikeaa raskautta, joista on syntynyt aivan ihania pienokaisia, joten ymmärrän monenlaista myös väsymystä. Sitä en meinaa millään ymmärtää, ettei se läheisin ihminen sitten voisi ymmärtää vaan ainoa lohtu tuntuu olevan tuntemattomat netissä. Minulla mies on koko ajan auttanut ja ollut tukena, ymmärtänyt kun olen sairastellut ja raskaudet olleet aivan tosi vaikeita. Lapsuudenkodissani oli paljon lapsia, ja isä oli äidin lähin tuki. Siksi ihmettelen edelleen.
Ymmäsit minun viestin varmaankin tahallasi väärin. Todellakin ihmettelen, että ainoa apu olisi netissä. Väsynyt ihminen tarvitsee apua kotona ja nimenomaan puolison huomaamaan tilanne. Ei siis kannata haukkua ihmistä, kun et edes tunne kuinka herkkä olen. Itsekin tiedän jotakin aiheesta, mutta minusta apua kannattaa etsiä muualta. Aviomiehelle kannattaa puhua uudestaan, jos ei mene perille. Perhe on yhteinen yritys.
Luin eka viestin uudelleen, enkä saanut kuvaa että miehelle olisi puhunut. Yllätyin, ettei perheissä puhalleta yhteen hiileen. Ilkeä en ole, eikä kannata tuntemattomille laukoa mitä tahansa. Olen tavallinen perheenäiti, jolla monia vaikeita raskauksia. Syyllistää en halua, mutta todellakin ihmettelen, kun asioista ei puhuta kotona, vaan netti ainoa lohtu.
Kaikki miehet ei kypsy avioliittoon vastuunkantajaksi koskaan. Tällaisia on uskovaisissakin.
Totta on tuo näkemyksesi. Valitettavasti näin on, mikä avuksi?
Moni meikäläinen nuori mies avioituu aivan liian nuorena. Tämä on tosiasia. Vastuuta ei ole vielä kasvanut, on vaan se viettipuoli. Eikä se sitten kerkiä kasvaakaan kun on jo monesta pienestä vastuussa ja itselläkin on vielä murrosikä menossa.
Keskustelu ketjua ja älkää unohtako meitä äitejä jotka emme jaksa. Onneksi mieheni hyväksyy ehkäisyn, joten meille kaksi lasta saa riittää.
Yleensä ehkäisypäätöksessä se on vaikeampi uskovaiselle naiselle kuin miehelle. Mistähän tämä johtuu? Siis, vaikutta asiltä että hirmusen usein mies tuntuu ottavan tämän "käytännöllisenä" asiana.
Ehkä se johtuu siitä, että vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä naisen asema on yhteydessä äitiyteen. Nainen on kunnioitettu ja hyväksytty, kun hänellä on monta lasta.
Suuri lapsimäärä lisää tietenkin myös miehen kunniaa, mutta se ei ole samalla tavalla identiteettiä määrittelevä juttu kuin naisilla. Miestä kunnioitetaan paljon myös esimerkiksi uran tai muuten hyvän ammatin tai erityistaitojen ja ahkeruuden vuoksi.
Naisen kunnia ja arvostus riippuu ensinnäkin siitä, että on ylipäänsä päässyt naimsiin ja toiseksi siitä, että on äiti. Esim. vl-kirjallisuus ei tunne juuri lainkaan sanaa "nainen", vaan naisiin viitataan "äiteinä". Nuorten kirjoissa on "tyttöjä", mutta sen jälkeen heistä tulee "äitejä".
Tästä piirteestä johtuu myös kummallisesti korviin särähtävä viime aikojen haastetteluissa esille tullut nuorten vl-naisten/äitien tarve korostaa, että he eivät ole nimenomaan äitejä, vaan omia itsejänsä (ihan kuin äityis sulkisi pois mahdollisuuden olla ylpeä itsestään yksilönä ja naisena). Hartaasti omista lapsista haaveilevaa tämä särähtää korvaan: kuinka ylpeä olisinkaan itse, jos voisin kutsua itseäni äidiksi!
Ehkäpä tämä kunnia-asia ei ole kaikkialla näin, mutta ainakin Pohjois-Suomen vanhoillislestadiolaisissa pikkukunnissa on ollut näin.
Vaimo on aivan masentunut, ei motiivia työntekoon - no kotityöt kyllä onnistuu. Liekö syynä lapsettomuus moiseen...???
Laittakaapa itellenne koira. Jokin söötti rotunen. Se voisi vähän helpottaa, vaikka se ei tietenkään lasta korvaa. Koira terapoi mukavalla tavalla.
On niitä allergioita joten eipä voi ottaa... mutta kiitos kuiteskin vinkistä !
Jumalaan niin suuresti, ettei tällä palstalla valita oloaan...Jumala antaa meille kullekin oman juoksun...meidän voimiemme mukaan ...jos voimamme uupuvat..hän vie meidät perille..jos vain luotamme armoevankeliumin kantavaan voimaan.t.lyyleri
!!!
!!!
Vaikka saarnoissa saarnataan ja puhutaan synnistä, ehkäisystä ynnä muusta, niin siltikin ihmisillä on lupa käytää järkeä omien asioiden hoitamiseen. Ei tämä uskominen niin ahdistavaa ole, ettei voisi omaa järkeä vähän käyttää. Tärkeintä on uskoa kaikkitietävään jumalaan, mutta ihmeiden aika on ohi. Suunnitelkaa vapaalla omallatunnolla perhettänne ja eläkää sen mukaista elämää vastaisuudessakin. Olette onnellisia ja avoimia ihmisiä eläessä omaa elämää..
... Ammattiauttaja...
...jo kysyin sinulta, Lyyleri, että jos vaikkapa tyttäresi saisi kuolemantuomion jos vielä tulisi raskaaksi, niin miten reägoisit? Kannustaisit vain raskautumaan, auttaisit häntä hyväksymään ennenaikojaan kuolemisen vai kehoittaisitko ehkäisyn käyttöön ottoon?
Arvoevankeliumiko antaa sinulle oikeutuksen kieltää toiselta avunpyyntö tämän palstan kautta?
Jos jokin on syntiä niin tuollaiset kirjoittelut. Häpeä!
käytä ehkäisyä. Se on niin yksinkertaista.
Ei Jeesus halua uskon asioitten olevan noin monimutkaisia.
Hyvänen aika sentään!
Kiitos rehellisestä ja avoimesta keskustelunaloituksesta. Todennäköisesti olet tällä avauksellasi tullut aloittaneeksi prosessin, jolla saattaa olla kauskantoisempia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kirjoituksesi on jo tavoittanut jo useita tuhansia lukijoita, näistä varmasti paljon myös vl-äitejä ja tulevia sellaisia.
Itse edustan aivan toisenlaista maailmankatsomusta ja elämänpiiriä. Olen sekulääriä valtaväestöä edustava kokolihaa syövä heteromies, ja liputan arvoliberaalin ja rationaalis-tieteellisen maailmankatsomuksen puolesta. En ole uskovainen millään muotoa.
Erilaisesta taustastani huolimatta, tai ehkä juuri siksi, tunnen sympatiaa puolestasi. Olet vaikeassa tilanteessa, ikäänkuin kahden tulen välissä. Toisaalla on vl-yhteisö, toisaalla on oma jaksamisesi ja terveytesi. En kuitenkaan halua "tuputtaa" sinulle maallisen maailman herkkuja, koska en usko sinun haluavan uskosi hylkäämistä. Mutta toivoisin että huomaisit pelastuksesi ei edellytä uskostasi luopumista. Ehkäisy ei ole syntiä. Lisäksi toivoisin sinun miettivän mistä nämä vl-liikkeen ihmisarvoa loukkaavat määräykset kumpuavat. Itse olen vakuuttunut että taustalla on vain ja ainoastaan yksi raadollinen syy: valta! Keski-ikäiset vl-miehet ovat 70-luvulla oivaltaneet kuinka valta otetaan. Se otetaan uskonnon avulla! Ja miten valtaa kasvatetaan? Sitä kasvatetaan määräyksellä joka varmistaa liikkeen kasvun. Ehkäisykielto takaa vl-liikkeen kasvun ilman lähetystyötä.
Mielestäni on tärkeää että tätä ketjua jatketaan jotta aloitteellesi saadaan mahdollisimman suuri huomioarvo ja näkyvyys. Todennäköisesti ihmisoikeusliittokin on jo viestisi noteerannut.
Pidetään siis tämä viestiketju kasvussa ja toivotaan sinulle jaksamista ja rohkeutta päättää itse omasta elämästäsi!
jo pari vuotta sitten.
Olisi kiva tietää, mitä Väsyneelle äidille nyt kuuluu? Toivottavasti hyvää!!
Olen ehdottomasti samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Olen entinen vl ja seurannut läheltä sukuni ja ystävieni vl-elämää. Itse luovuin uskosta mm. siksi, etten voinut hyväksyä vl-liikkeen patriarkaalisia rakenteita. Pidin uskoa oikeana, mutta en saanut liikkeestä elämälleni eväitä.
Vanhoillislestadiolaisuudessa samastetaan henkilökohtainen usko uskoon erehtymättömästä yhteisöstä, vaikka saarnapuheissa korostetaan henkilökohtaista uskoa. Se että oma elämäntilanne tai identiteetti joutuu ristiriitaan yhteisön arvojen, ihanteiden ja normien kanssa johtaa voimakkaaseen kriisiin. Siitä kertovat lukuisat uupuneiden äitien tarinat tälläkin palstalla.
Näyttää siltä, että vl-liikkeen miepuolisilta mielipidevaikuttajilta ei paljon näytä tukea tulevan, vaikka uskoisin heidän jollain tasolla ymmärtävän että ehkäisyssä ei ole kysymys pelkästän itsekkyydestä (kuten Seppo Lohi suviseuroissa pitämässään alustuksessa mainitsi) vaan kamppailusta oman jaksamisen ja perheen hyvinvoinnin puolesta. Ja se tuskin voi olla uskon vastaista.
Suurin syy, miksi ehkäisy julistetaan synniksi jopa terveyssyistä on se, että halutaan pitää kiinni seurakunnan erehtymättömyysopista. Uusia näkemyksiä asioihin ei voi tulla, ja vanhoihin (nykyisiin) haetaan perusteet historiasta, huomioimatta lainkaan sen ajan tai tapahtumien kontekstia. Sen sijaan että nähtäisiin että vl:t ovat joukko erehtyväisiä opetuslapsia, nähdään seurakunta "totuuden patsaana ja perustuksena" Tämä on tyypillistä fundamentalistisesti ajattelevalle uskovalle kaikissa uskonnoissa, ei ainoastaan "elävässä uskossa." Fundamentaalinen ajattelu samastetaan uskoon ja siksi kriittinen ja kyseenalaistava ajattelu nähdään uskosta luopumisena.
Mutta lestadiolainen seurakunta on jo erehtynyt: käynnistämällä ihmisvetoisen hoitokokouspuhdistusten aallon 1970-luvulla, jota liikkeen piirissä kutsutaan kainosti "ylilyönneiksi." Se joka on kokenut ko. ajan, tietää sisimmässään, miten väärässä seurakunta voi olla. Samoin se voi olla väärässä myös muissa asioissa kuten absoluuttisessa ehkäisykiellossa.
Uskovalle ihmiselle on kova pala alkaa nähdä, että oma seurakunta ei olekaan se viimeinen auktoriteetti vaan se on viime kädessä raamattu ja omatunto, jonka valossa yhteisönkin näkemyksiä tulisi tarkastella. Niin teki myös vl-vaikuttajien suuresti arvostama Martti Luther. Henkilö-auktoriteettien näkemysten seuraaminen ei tee niitä sen enempää oikeaksi. Kyseenalaistaminen ei tarkoita uskosta luopumista, vl-yhteisö vain näyttää tekevän sen vaikeaksi.
Vl-naisilla on oikeus ja vastuu päättää omasta elämästään ja omasta kehostaan ja myös vastuu syntyneiden lasten hyvinvoinnista. Vastuu ei kuulu yhteisölle eikä saarnamiehille eivätkä he tunne jokaisen ihmisen tilannetta. Lestadiolaisenkin uskon mukaan kuitenkin Jumala tuntee: Siksi on ehdottomasti oikein kuulla oman omantunnon ääntä. Omantunnon ääni ei ole sama kuin yhteisön tulkinta raamatusta. Vanhoillislestadiolaisuudessa ei tosin voi puhua kuin puolittuneen yhteisön raamatun tulkinnasta, koska naisten osallistuminen siihen on minimaalista. Siksi on tärkeää että naiset avaavat suunsa niin kuin tässä ketjussa ovat tehneet. Hieno asia!
Kappas vaan, se on todellakin jo niin vanha aloitus. Empäs huomannu. Tästäköhän sitten lähti liikkeelle se ihmisoikeusliiton tutkimus ja Voimala-ohjelmat. Mitähän muuten mahtaa kuulua sille ihmisoikeusliiton jutskalle, tietääkö kukaan?
Mutta hyvä että on pidetty tätä keskustelua yllä. Todellakin olisi mielenkiintoista tietää mitä väsyneelle vl-äidille nyt kuuluu. Pelkään pahinta, toivon parasta.
Ehkäisy on noussut tärkeimmäksi kysymykseksi koko vl-liikettä ajatellen. Ehkäisykieltohan on voimassa jotta yhteisö saa lisää jäseniä lapsista liikkeen sisältä.
Onko vl-niin kammottava "liike" ettei siihen kukaan ehdointahdoin halua liittyä? Siksikö tämä sisältä tuleva jäsenhankinta on niin tärkeää?
Vl-usko perustuu hyvin paljon pelkoon, yhteisöstä erottamisen pelkoon. 70-luvun muistot elävät vahvoina 50-60v mielessä.
Luulen että jos yhteisö ei hyväksy ehkäisyä, sen on pakko ottaa 70-luvun keinot käyttöön, puhdistaakseen jäsenistönsä niistä "tapauskovista" jotka likaavat yhteisöä. Eli jos ehkäisyä ei hyväksytä, mutta tiedossa on että hyvin suuri osa nuorista pareista sitä käyttää, asialle täytyy tässä valossa "tehdä jotain" jottei seurakunta näytä erehtyväiseltä.
Vl-ihmisillä ei ole parisuhde-ongelmia, pettämistä, jättämistä, päihderiippuvuutta, tms. Miksikö? Koska ihminen jolla ongelmia on, erotetaan uskosta, jotta seurakunta pysyy "puhtaana" Tosin kun elämässä on noita "ongelmia" ei usko tai siitä erottaminen enää taida tuntua kuin vapauttavalta.
Kun ongelmansa on ratkaissut, eronnut tai palannut, päässyt päihteistä jne, on kyllä valmis tulemaan "takaisin" mutta ongelmia? Niitä ei suvaita.
Seurakunnan edessä hän vaietkoon - eihän seurakunta ole mikään Jumala.
seurakunta-jumala ja ylimpänä jumalalana työvaliokunta joka on oikea jumalien jumala - seurakunnalta ja sen edustajilta kaikki synnitkin vilkutellen pyydetään anteeksi - joskus maallinenkin oikeus (jälkijättöisesti) ruotii jo anteeksi annettuja syntejä ja rankaiseekin kuten nyt ikävästi kävi tuossakin pedofiiliasiassa
http://metku.net/~pesu/ehkaisy/luonnolliset.php
menestyksekkäästi jo 3 vuotta!
"Lapsirajoitus on synti kaikissa muodoissaan." - Puhujainkokous 1997
"Ehkäisy ei ole luvallista missään olosuhteissa." - SRK:n pääsihteeri A. Hautamäki 2009
Puhujainkokousten asialista käydään konttorilla etukäteen läpi ja käsiteltävät asiat valmistellaan yksimielisyyden hengessä. Näissä kokouksissa tulee esiin pelkästään miesnäkökohta, koska puhujiksi ei oteta naisia. Päätökset tehdään ilman äänestyksiä. Kukaan ei uskalla asettua omantuntonsa kanssa auktoriteetteja vastaan, koska puhuttelu seuraisi yksimielisyyden murentamisesta. Kun avioliitto on solmittu niin aviopuolisot raamatun mukaan tulevat yhdeksi lihaksi, eikä ulkopuolisilla ole osaa aviovuoteeseen minkään opin varjolla. Jokainen perhe kantaa yksin vastuun jaksamisestaan ja toimeentulostaan luottaen Kristuksen suorittamaan lunastustyöhön
"Jokainen perhe kantaa yksin vastuun jaksamisestaan ja toimeentulostaan luottaen Kristuksen suorittamaan lunastustyöhön."
Mutta puhujainkokous on tässä ottanut kantaa ja tullut puolisoiden väliin. Minun vaimoni ei enää jaksa hoitaa lapsiamme enkä itsekään, ja me olemme joutuneet "ulkoistamaan" viiden lapsemme perushoidon eli päivisin he ovat hoidossa kodin ulkopuolella. Onko eettisesti oikein että emme ehkäisisi vaan tuottaisimme koko ajan lisää uusia lapsia muiden hoidettavaksi?
Meille on luvattu ilman mitään tekoja uskoa kaikki erheet anteeksi. Miksi siis pitää puhujainkokouksessa meidän päällemme panna suorituspainetta lasten lukumäärän suhteen. Eikö kyseinen kokous asettanut itsensä ylitse Jeesuksen lunastustyön. Lasten lukumäärää ja vanhempien jaksamista ei kukaan ulkopuolinen saa tulla aviovuoteeseen arvioimaan. Jos kerran ehkäisy katsottiin jossain vaiheessa murhan veroiseksi synniksi, niin eikö sitten läheiseen vihastuminen olekaan enää saman veroinen asia... Ristillä annettiin uskon tähden kaikki anteeksi ryövärille, ei siinä lueteltu sääntöjä tai päätöksiä.. Tähän pitää saada luottaa. Puhujat ovat erehtyviä ihmisiä ja heidän ilmoitukset eivät historian näkökulmasta ole aina olleet pyhästä hengestä!
Mistään negatiiviststa asioista ei saa puhua. Insestikin unohtuu kun siitä vaikenee riittävän kauan.