Kuvio on seuraavanlainen:
Tyttö ja poika ystävystyvät ja alkavat olla paljon toistensa kanssa. Pojalla alkaa herätä enemmänkin tunteita tyttöä kohtaan ja häntä kiinnostaisi olla enemmänkin kuin kavereita, seurustella. Tyttöäkin näyttäisi kiinnostavan. No, tilanne on periaatteessa aika täydellinen. Mutta ei: jos todelliset tunteensa tuo esille, ei tyttö olekaan kiinnostunut. Tilanteen pakosta välit ovat lähes pakosti poikki. Onneksi kaveruus on usein mahdollista kun aikaa on kulunut.
Olen nähnyt tällaisen monta kertaa ja itse asiassa vähän pelkään sellaisen tapahtumista itselleni.
En oikein ymmärrä, miksi näin näyttää käyvän niin usein (olen muuten poika, 18 v.). Muutama kysymys pohdittavaksi:
Miksi tyttö käyttäytyy kuin olisi kiinnostunut muutenkin kuin kaverina?
Jos hän ei ole kiinnostunut, miksi poika tulkitsee väärin?
Jos tyttö on kiinnostunut, miksei seurustelu käy kuvioon?
Miksi poika ihastuu tyttöön voimakkaammin? Onko näin oikeasti?
Tuossa oli vain muutama mieleen tullut kysymys. Kiva olisi saada asiallisia vastauksia. En ole (ainakaan vielä) missään pulassa, mutta asian ymmärtämisestä olisi hyötyä. Kiitos. :)
Tyttö ja poika ystävystyvät ja alkavat olla paljon toistensa kanssa. Pojalla alkaa herätä enemmänkin tunteita tyttöä kohtaan ja häntä kiinnostaisi olla enemmänkin kuin kavereita, seurustella. Tyttöäkin näyttäisi kiinnostavan. No, tilanne on periaatteessa aika täydellinen. Mutta ei: jos todelliset tunteensa tuo esille, ei tyttö olekaan kiinnostunut. Tilanteen pakosta välit ovat lähes pakosti poikki. Onneksi kaveruus on usein mahdollista kun aikaa on kulunut.
Olen nähnyt tällaisen monta kertaa ja itse asiassa vähän pelkään sellaisen tapahtumista itselleni.
En oikein ymmärrä, miksi näin näyttää käyvän niin usein (olen muuten poika, 18 v.). Muutama kysymys pohdittavaksi:
Miksi tyttö käyttäytyy kuin olisi kiinnostunut muutenkin kuin kaverina?
Jos hän ei ole kiinnostunut, miksi poika tulkitsee väärin?
Jos tyttö on kiinnostunut, miksei seurustelu käy kuvioon?
Miksi poika ihastuu tyttöön voimakkaammin? Onko näin oikeasti?
Tuossa oli vain muutama mieleen tullut kysymys. Kiva olisi saada asiallisia vastauksia. En ole (ainakaan vielä) missään pulassa, mutta asian ymmärtämisestä olisi hyötyä. Kiitos. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
ougey... eli puhun nyt ihan vaan omasta puolestani. mulla on kans käyny samalla lailla, ja se on kieltämättä outoa... ei sitä oikein ymmärrä itekään!!
mulla oli niin, et olin jo aika ihastunu poikaan, ja sitte huomasin, et myös sillä oli kiinnostusta. oltiin tosi paljo yhteydessä, soiteltiin joka päivä ja käytiin leffassa yms... kaikki oli tosi ihanaa ja tuntu menevän hyvin. sit poika alko puhuu seurustelusta, ja mulle tuli ahdistus... en halunnu seurustella, vaikka tuntu et rakastan sitä enemmän ku ketään ikinä voisin!! poika ei tietenkään voinu ymmärtää, ja loukkaantu, koska en osannu kertoa miltä musta tuntu. sitte meni välit pahasti poikki, ja kaverit ihmetteli mikä on vikana. kumpiki oli onnettomia yksin. kuitenki, koska välitettiin, ja välitetään edelleen, paljon toisistamme, jotenki puhuttiin asioista. en usko, et se poika ymmärtää vieläkään miltä musta tuntu, mut ainaki yritin selittää.... miten kukaan voiskaan ymmärtää, jos sanoo et haluis olla yhessä, mut joku panee sisällä vastaan!! se on ihan idioottia... ja voit uskoo, et vietettiin muutama hetki puhelimessa ja kasvotusten selvitellessä kaikkea...
ku ei siitä tuntunu tulevan loppua, alettiin jossain vaiheessa puhua jopa naimisiin menosta!! kaikk kuitenki loppu suhtkoht onnellisesti, sovittiin, et ollaan kavereita ja pidetään aina yhteyttä. oli se koko episodi meitä sen verran koetellu. molemmat tunsi toisensa, poika kylläkin mut paremmin ku mä sen: se kuulee vieläki mun äänestä puhelimessa, jos kaikki ei o kohallaan!! =)
en usko, että pojat ihastuu voimakkaammin... tai mistä sen voi tietää!! jotenki vaan luulen, et, ainaki mä, vaan pakotin itteni hyväksymään asiat sellasena ku ne oli. jos en kerta mitenkään voinu seurustalla, vaikka oisin halunnu, ni mitä voi tehä?!?!?!? ei se ois ollu kummallekaan sellasta ku ois pitäny... eli pojat ei ehkä suostu hyväksymään sitä, ettei voi olla ku kaveri.
Aika mielenkiintoista luettavaa... voin ehkä vähän paremmin nyt ymmärtää, mistä tilanne johtuu, vaikka huomaankin, että se on vieläkin monimutkaisempi kuin ajattelin.
Se on ihan totta, ettei ketään voi pakottaa seurustelemaan - edes itseään.
"pojat ei ehkä suostu hyväksymään sitä, ettei voi olla ku kaveri"
Lienet jopa oikeassa. Miksi näin? Mulla on tyttöjä kavereina. Kuitenkin joistakin, yllättävän monista, kavereista olen ollut enemmänkin kiinnostunut jossain vaiheessa. On kai ollut hinku löytää se joku. Miksi? Miksi ei voisi vain olla kavereita, jos niin on hyvä?
Ehkä siinä pitää olla joku, joka rakastaa ja jota rakastaa. Miksei kavereidenkin välillä voisi olla paljon rakkautta? Kavereita on yleensä paljon, mutta seurustelussa ollaan erikoisasemassa kun kumppaneita on vain yksi. Minä olen valinnut sinut, sinä olet valinnut minut. Me ollaan me.
En tiedä.