Mihin oikikseen on helpointa päästä? Minkälaiset pääsykokeet olivat; oliko vaikea? Paljonko täytyi lukea ja minkälaista tekstiä? Kannattaako pääsykokeisiin valmistua vuotta ennen jo? miten itse teitte?
ja te jotka olette päässeet, onko opiskelu kauhean rankkaa? miten olette muuten viihtyneet?
kertokaahan omia kokemuksia oikiksesta.:)
ja te jotka olette päässeet, onko opiskelu kauhean rankkaa? miten olette muuten viihtyneet?
kertokaahan omia kokemuksia oikiksesta.:)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lapin oikis on näistä kolmesta oikiksesta helpoin, sinne menevät ne, jotka kyllästyvät yrittämään etelän tiedekuntiin. Jos tässä ketjussa on joku sieltä, niin varmasti suuttuu väitteestä, enkä tiedä, onko sillä edes todellisuuspohjaa, kunhan sillä tavalla vaan on totuttu sanomaan.
Pääsykokeet ovat perinteisesti olleet täyttä pilkunnussintaa eli opetellaan 500-800 sivua tekstiä niin, että kokelaat polottavat vaikka sivukaupalla tekstiä ulkoa. Teksti on ihan tyypillistä oikistekstiä, samaa mitä tenttikirjoissakin. Nykyään on soveltavampia tehtäviä ja Helsingissä myös aineistotehtäviä eli "Hauki on kala"-tekniikka ei välttämättä riitä. Helsinkiin 98% käy valmennuskurssin.
Pääsykokeisiin ei voi valmistautua etukäteen, koska kirjat julkaistaan vasta 3kk ennen koetta, että abit pääsevät vielä mukaan. Jos on koko syksy aikaa, avoimessa yliopistossa kannattaa suorittaa pari kurssia, pääsee paremmin sisään tekstin tyyliin ja tenttitapoihin.
Opiskelun rankkuus riippuu itsestä. Tenttejä tulee ja menee, läpi pääsee kun on lukenut tarpeeksi. Toiset lukevat niin, että tekevät tentin parin-kolmen viikon välein, toiset tekevät 3-4 tenttiä lukukaudessa. Opiskelu on puisevaa ja yksinäistä, vastapainoksi ainakin Helsingissä on melko viriili ainejärjestö, joka järkkää bileitä ja erilaisia muita tapahtumia jatkuvalla syötöllä. Pykälässä voi hyvin hukata pari vuotta ilman ainoatakaan noppaa ;-)
http://www.helsinki.fi/oik/tdk/
http://www.pykala.fi/
Rollosta valmistunut, enkä ollenkaan vedä hernettä nenuun. Lapin yliopistoon on vähän helpompi päästä kuin muualle, koska hakijoita on vähemmän. Ei siinä sen ihmeempää. Ja monet ovat käyneet jo ennen Roihin hakemista lyömässä päätään Porthanian seinään. Niin minäkin. Mutta ihan kelpo väkeä me porojuristitkin olemme :-)
Muutenkin vastaus on täyttä asiaa, koe on ihan uskomatonta pilkunrakastelua. Alkuperäisen kysyjän kannattaa katsoa tiedekuntien nettisivuilta aiempia pääsykoekysymyksiä ja niiden mallivastauksia.
Oikikseen pääseminen vaatii jonkinverran lukemista, joten lukemistekniikkakurssi voi olla ihan kannattava investointi. Oikeustieteen yleisopukset ovat erittäin hyvää pohjalukemista, jos kerta aikaa on, samoin avoimen kurssit.
Itse pyrin kaksi kertaa, ja kävin avoimen kursseja sen verran kuin siinä välissä ehdin työn ohessa. Muistan itse eritoten harmitelleeni koulussa omaksumaani huonohkoa lukemistekniikkaa sekä pyrkiessä että myöhemmin tentteihin valmistautuessa. Opiskelu vaatii ennenkaikkea sitkeyttä ja itsekuria. Se tarvittava sisälukutaito testataan siinä pääsykoevaiheessa.
oli laatittu kysymyksiä, joihin ei saanut apua valintokeokirjoista eikä myös suoria vastauksia koeektekstistä (n. 20 sivua). Täytyi arvailla, mitä kirjoittaa voisi ajatella ajatuksissaan.
Moni varmasti tuleekin nyt sen perustella hylättyksi, vaikkapa olisi valintakoeaineston perusteella päässyt sisään.
Ihan hyvä vaan, että tulee joku "älykkyysraja" sisäänpääsyyn myös oikikseen.
Tämäntasoisia ymmärtäjiä/tekstintuottajia ei tiedekunta kaipaa:
"Täytyi arvailla, mitä kirjoittaa voisi ajatella ajatuksissaan."
Aivan säälittävää selittelyä. Pääsykokeenhan juuri kuuluu mitata, miten hyvin hyvin kokelas pystyy omaksumaan tietoa alalta. Aineistotehtävät ovat siihen tarkoitukseen erinomaisia.
tämän vuoden aineistotehtävällä ei kyllä ollut mitään tekemistä onnistuneen aineistotehtävän kanssa, eikä kyllä mitannut lainkaan sitä, kuinka pyrkijät ymmärsivät tekstiä, sillä vastausvaihtoehdot olivat todella epäselviä. uskon, että suurinosa niistä, jotka nyt valittavat aineistotehtävästä, olisivat pitäneet normaalista aineistotehtävästä. ja erittäin moni niistä, jotka nyt saavat huonot pisteet aineistotehtävästä, olisivat menestyneet perinteisessä aineistotehtävässä. sen lisäksi aineistotehtävästä vielä yleensä voisi mainita sen, että vaikka aineistotehtävä (edelleenkin onnistunut, ei tämän vuoden) mittaakin hyvin sitä, kuinka hyvin ymmärtää ja omaksuu alan tekstiä, oikeustieteellisen pääsykokeessa aika on erittäin rajallinen, eikä siinä erinomainen ymmärtäjäkään ehdi antaa kuin murto-osan itsestään siitä, mitä olisi tarjolla.
Aineistotehtävä oli puhdas luetunymmärtämistehtävä, ja mielestäni mittasi hyvin hakijan kykyä erottaa pitkästä (ja epäselvästä, myönnän!) tekstistä kysymysvaihtoehtojen kannalta olennaiset asiat ja punnita eri ristiriitaisten lausumien painoarvoa.
Itse ehdin tehdä sen kokeen alkupuolella, mutta lähtiessäni koetilaisuudesta 10 minuuttia ennen koeajan loppumista huomasin monien vasta aloittaneen 10 sivun artikkelin lukemisen, taisi tulla kiire...
Kahden pisteen menetys väärästä vastauksesta ja vain yksi piste oikeasta oli kyllä turhan ankaran kuuloista, mutta toisaalta, sillä ne piste-erot sitten varmaan tehdään.
ehtinyt lukea aineiston huolellisesti JA vastata huolella kaikkiin kuuteen muuhun tehtävään? (Siis: huolella?) Ja samalla olla niin varma vastauksistaan, että lähtee 10 minuuttia ennen pois? Esseetkin olivat aika pitkiä, mm. viimeinen tehtävä, piti yhdistellä kirjan eri osia. Järkevintä kokeessa mielestäni oli keskittyä kuuteen muuhun tehtävään (maksimi 60 pistettä), koska niistä saatavat pisteet ovat varmempia, mikäli osasi pääsykoekirjat kunnolla. Aineisto (maksimi 10 pistettä) oli tosiaan luetunymmärtämistä, mutta tuskin kukaan voi olla varma vastauksistaan, sen verran tulkinnanvaraista se oli.
käsittääkesni ymmärsin hyvin, mitä siinä sanottiin, mutta kysymykset eivät lainkaan olleet tekstistä, vaan arvailuja eli veikkauksia.
Menin myös n. 10 min. ennen loppua pois.
Aloitin itse kyllä ekasta tehtävästä ja huomasin sen vasta silloin kun olin edellä olevat tehtävät tehnyt. Kun huomasin jäljellä olevan ajan ja tekstin laajuden, kirjoitin nopeasti parissa minuuttissa loppukysymykset, ja palasi sitten tekstiin.
Minusta vaikeata olivat vielä prosessin kysymykset, kun en aina hyvin ymmärtänyt, mitä kysyjä halusi. Kun luin niitä kirjoituksia, huomasin, että niitä prosessin kysymyksiä on tulkittu eri tavalla. Siinä ne olisi voitu esittää selkeämmin. Itse panostin enimmäkseen prosessiin ja näköjään tuo menikin huonosti.
Ehdin lukea aineiston useaan kertaan ja uskaltaisin sanoa olevani 90% varma vastauksistani, siis niistä 8 kohdasta, joihin vastasin pikemminkin pitää/ei pidä paikkansa. 2 kohtaa katsoin niin epäselviksi, etten uskaltanut arvailla.
Ei minulle muutenkaan tullut missään vaiheessa lainkaan kiire, lähdin 10 minuuttia ennen koeajan päättymistä ja olin käyttänyt sitä edeltävät 20 minuuttia tarkistamiseen. Kaikkiin tehtäviin ehdin vastata huolellisesti ja rauhassa.
Luin ensin kaikki tehtävät nopeasti läpi, aloitin helpoimmalta tuntuvasta, eli roomalaisen esseestä (Sukujen asema jne). Siitä siirryin heti aineistoon, jonka jälkeen tein muut tehtävät, helpommista vaikeampiin. Luulen tästä järjestyksestä olleen apua, sillä vaikeimmatkin tehtävät onnistuivat paremmin kun ne oli jo alussa lukenut ja jättänyt "hautumaan" päähän muita tehtäviä tehdessä.