Kotimaan toimittaja referoi vanhoillislestadiolaista uskon näkemystä seuraavasti:
"...korostivat sitä, ettei uskossa olevalle riitä jäsenyys rauhanyhdistyksessä tai missään muussakaan instituutiossa kuten kirkossa. Jumalan valtakuntaan ei myöskään pääse hyvillä teoilla tai omilla ansioilla, vaan usko on Jumalan lahja, jonka Hän yksin armossaan voi antaa Kristuksen ansion tähden. "
Jos usko on Jumalan lahja, jonka Hän yksin armossaan voi antaa, onko siis olemassa ihmisiä joil ejumala ei anna tätä "uskon lahjaansa"?
Ovatko jotkut ihmiset Jumalan ennalta jo taivaaseen ja armon osallisuuteen valitsemia ?
Vai miten tämä kysymys Jumalan antamasta uskon lahjasta on ymmärrettävä ?
"...korostivat sitä, ettei uskossa olevalle riitä jäsenyys rauhanyhdistyksessä tai missään muussakaan instituutiossa kuten kirkossa. Jumalan valtakuntaan ei myöskään pääse hyvillä teoilla tai omilla ansioilla, vaan usko on Jumalan lahja, jonka Hän yksin armossaan voi antaa Kristuksen ansion tähden. "
Jos usko on Jumalan lahja, jonka Hän yksin armossaan voi antaa, onko siis olemassa ihmisiä joil ejumala ei anna tätä "uskon lahjaansa"?
Ovatko jotkut ihmiset Jumalan ennalta jo taivaaseen ja armon osallisuuteen valitsemia ?
Vai miten tämä kysymys Jumalan antamasta uskon lahjasta on ymmärrettävä ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ole taivaaseen pääsemisen ehto, mutta vl-yhteisöön kuuluminen ja perinnäissääntöjen tinkimätön noudattaminen puolestaan avaavat taivaan portit!
Vaikka tuo toimittaja referoi ihan oikein teot ja sanat eivät kohtaa todellisuudessa. Viitaten tuohon Kinnusen pitämään alustukseen niin esimerkiksi siinä tuodaan erittäin selkeästi esille se kuinka tärkeää on kuulua ajalliseen yhteisöön ja sen osallisuuteen. Että tuon yhteisön saattamana kulkee taivastiellä.
Tokihan tämä asia tuli esille myös monessa seurapuheessa.