Kirjoitin justiin kännykkään viestin jolla ajattelin kertoa siskolleni että sairastn bulimiaa ja luultavasti masentunut.. Mietin vaan että kannattaako, kokemuksia? Ruvetaanko mua heti "kyttäämään" ja näin..? Toisaalta haluaisin apua, mutta kynnys on vaan niin korkea, ja pelkään että kuvittelen kaiken, että liioittelen "ongelmaani" ja että saan vain naurut jos rupeen siitä puhumaan..
Sain tuossa paripäivää sitten jonku kohtauksen (alkoholilla on osuutta asiaan)jossa jouduin ilmeisesti psykoosiin/paniikkikohtaus, olin kuulemma huutanut vain ja mut vietiin sairaalaan ja putkaan. Ikinä ei ole hävettänyt näin paljon ja tiedän että perhe nyt jo huolissaan, en haluaisi lisätä heidän huolta..
Voi olla että vain purin pahaa oloa joka on nykyään miltei kokoajan. Bulimia mulla "ollut vasta" alle puolivuotta mutta en vain pysty lopettamaan sitä, silloin tällöin on parempia päiviä jolloin en ahmi enkä oksenna, mutta pahoina päivinä en muuta teekkään.. Muitten seurassa pysytn syömään kunnolla, sen takia koitankin olla mahdollisimman vähän yksin.. Masennuksen ja muun varmaan laukas se että melko pitkäaikainen suhteeni päättyi eroon pettämisen kautta, minua siis petettiin paljon muuta paskaa mulle sattunut, liian monta rakasta menettänyt.. Koitan huomenna saada kerrotuksi siskolleni tästä, ei helppoa sillä en ole hyvä puhumaan siitä miltä tuntuu, sen takia tuota viesti hommaa ajattelin, niin että olen itse myös paikalla. Jo tämän kirjoittaminen helpotti hieman, toivottavasti ette kyllästy jos/kun luette.. Ja anteeksi vuodatus..
Sain tuossa paripäivää sitten jonku kohtauksen (alkoholilla on osuutta asiaan)jossa jouduin ilmeisesti psykoosiin/paniikkikohtaus, olin kuulemma huutanut vain ja mut vietiin sairaalaan ja putkaan. Ikinä ei ole hävettänyt näin paljon ja tiedän että perhe nyt jo huolissaan, en haluaisi lisätä heidän huolta..
Voi olla että vain purin pahaa oloa joka on nykyään miltei kokoajan. Bulimia mulla "ollut vasta" alle puolivuotta mutta en vain pysty lopettamaan sitä, silloin tällöin on parempia päiviä jolloin en ahmi enkä oksenna, mutta pahoina päivinä en muuta teekkään.. Muitten seurassa pysytn syömään kunnolla, sen takia koitankin olla mahdollisimman vähän yksin.. Masennuksen ja muun varmaan laukas se että melko pitkäaikainen suhteeni päättyi eroon pettämisen kautta, minua siis petettiin paljon muuta paskaa mulle sattunut, liian monta rakasta menettänyt.. Koitan huomenna saada kerrotuksi siskolleni tästä, ei helppoa sillä en ole hyvä puhumaan siitä miltä tuntuu, sen takia tuota viesti hommaa ajattelin, niin että olen itse myös paikalla. Jo tämän kirjoittaminen helpotti hieman, toivottavasti ette kyllästy jos/kun luette.. Ja anteeksi vuodatus..
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja jos et oikein saa mitään puhutuksi, niin tuo kirjoituksesi oli tosi hyvä ja selkeä, tulosta se ja anna systerille, niin siitähän se juttu lähtee etenemään ihan hänen toimestaan.
Kyllä sä pystyt, ja varmasti kannattaa!
viesrtin kirjottaminen on varmaan hyvä juttu. itekki oon miettiny sitä, kun en poikaystävälle varmaan muuten pysty kertomaan. en vaan oo saau kerrotuksi, ei oo rokeutta, eilen oli taas sellanen olo etten halua, en halua apua... en osaa mun tuntemuksia edes kirjottaa...
Kiitos jo näistä vastauksista, lisää vastauksia ja mahd. neuvoja otetaan tietenkin mielellään vielä vastaan.. Voi olla että jollekin näytän tämän viestiketjun, jos vaan pystyn, kuten sanoin, kynnys on korkea..