Olen ollut parisuhteessa kohta kolme vuotta ja mieheni on samalla paras ystäväni, mutta naispuolisia ystäviä minulla ei juurikaan ole.
Aikanaan koulussa muut oppilaat alkoivat karttaa minua, koska minulla oli kotona suuria ongelmia psyykkisesti sairaan vanhempani takia, joka aiheutti aika paljon hankaluuksia.
Lukion jälkeen en ole mennyt minnekään opiskelemaan. Opiskelen avoimessa yliopistossa, jossa ei ole mitään tiettyä porukkaa opiskelemassa samaa alaa. Töissä kaikki ovat minua noin 7-8 vuotta vanhempia ja se on tämän ikäisten naisten välillä liikaa. Olen siis 22-vuotias.
Joskus olen käynyt jossain tanssitunneilla tai aerobicissa, mutta tuntuu, että muut naiset tulevat sinne yleensä jonkun ystävän kanssa.
Missä voin saada uusia ystäviä? Olen ajatellut, että jos/kun saan opiskelupaikan, niin sitä kautta sitten, mutta en tiedä, saanko vielä nyt opiskelupaikkaa. Missä ihmiset yleensä ystävystyvät?
Mieheni on minua 10 vuotta vanhempi ja hänen kaverinsa ovat joko sinkkuja, jotka eivät tunnu koskaan löytävän ketään vakituista tyttöystävää tai sitten he ovat jo naimisissa ja parin lapsen isiä, jolloin olen törmännyt siihen ilmiöön, että "vaimot" katsovat minua oudosti ja tuntuvat ajattelevan, että tuollaisenko nuoren pimun kanssa tuokin seurustelee. Suhteemme on kuitenkin kestänyt kolme vuotta ja ensi kesänä olemme menossa naimisiin, joten ihan höpöhöpö suhteesta ei ole kysymys, kuten eräskin minua 10 vuotta vanhempi "vaimo" sanoi suoraan päin naamaani. Ko. pariskuntaa emme olekaan sen jälkeen tavanneet. Olen nuori vaikkakin olen menossa ensi kesänä naimisiin. En silti aio hankkia heti lapsia ja alkaa elää sellaista perhe-elämää moniin vuosiin.
Haluaisin ystäviä. Mistä saisin niitä? Tuntuu, että törmään joka paikassa vain mukaviin miehiin, mutta naispuolisia, kivoja ja luotettavia ystäviä en löydä mistään. Olen ihan suhteellisen sosiaalinen, en ole epämuodostuneen näköinen ja nautin elokuvista, baarissa käymisestä, tanssimisesta, hyvästä ruuasta ja ylipäätään jutustelusta.
Toivon asiallisia vastauksia/kommentteja.
Aikanaan koulussa muut oppilaat alkoivat karttaa minua, koska minulla oli kotona suuria ongelmia psyykkisesti sairaan vanhempani takia, joka aiheutti aika paljon hankaluuksia.
Lukion jälkeen en ole mennyt minnekään opiskelemaan. Opiskelen avoimessa yliopistossa, jossa ei ole mitään tiettyä porukkaa opiskelemassa samaa alaa. Töissä kaikki ovat minua noin 7-8 vuotta vanhempia ja se on tämän ikäisten naisten välillä liikaa. Olen siis 22-vuotias.
Joskus olen käynyt jossain tanssitunneilla tai aerobicissa, mutta tuntuu, että muut naiset tulevat sinne yleensä jonkun ystävän kanssa.
Missä voin saada uusia ystäviä? Olen ajatellut, että jos/kun saan opiskelupaikan, niin sitä kautta sitten, mutta en tiedä, saanko vielä nyt opiskelupaikkaa. Missä ihmiset yleensä ystävystyvät?
Mieheni on minua 10 vuotta vanhempi ja hänen kaverinsa ovat joko sinkkuja, jotka eivät tunnu koskaan löytävän ketään vakituista tyttöystävää tai sitten he ovat jo naimisissa ja parin lapsen isiä, jolloin olen törmännyt siihen ilmiöön, että "vaimot" katsovat minua oudosti ja tuntuvat ajattelevan, että tuollaisenko nuoren pimun kanssa tuokin seurustelee. Suhteemme on kuitenkin kestänyt kolme vuotta ja ensi kesänä olemme menossa naimisiin, joten ihan höpöhöpö suhteesta ei ole kysymys, kuten eräskin minua 10 vuotta vanhempi "vaimo" sanoi suoraan päin naamaani. Ko. pariskuntaa emme olekaan sen jälkeen tavanneet. Olen nuori vaikkakin olen menossa ensi kesänä naimisiin. En silti aio hankkia heti lapsia ja alkaa elää sellaista perhe-elämää moniin vuosiin.
Haluaisin ystäviä. Mistä saisin niitä? Tuntuu, että törmään joka paikassa vain mukaviin miehiin, mutta naispuolisia, kivoja ja luotettavia ystäviä en löydä mistään. Olen ihan suhteellisen sosiaalinen, en ole epämuodostuneen näköinen ja nautin elokuvista, baarissa käymisestä, tanssimisesta, hyvästä ruuasta ja ylipäätään jutustelusta.
Toivon asiallisia vastauksia/kommentteja.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kaltaisesi leimataan helposti ns, "horoksi", totta tai ei. Nuori nainen saa kyllä miehistä- varsinkin vanhemmista- helposti "ystäviä".
Minäkin haluaisin ystäviä niin kovasti. Itsetuntoni on huono ja ystävät olemassa olollaan kohentaisivat sitä.
Seurustelin aikaisemmin miehen kanssa monta vuotta, joka oli paras ja ainoa ystäväni. Nyt olemme eronneet ja olen miehen kanssa, jolla ei ole aikaa minulle. Hänellä on paljon ystäviä ja montaa rautaa tulessa, niin että olen vain yksi ajanviete muiden joukossa. Silloin kun hän on seurassani, hän on liian lähellä, pitää minua otteessaan ja inhoan sitä. Hänen huomionsa ei ole koskaan tasapainoista.
Elämästä ei tule yhtään mitään. Olen todella yksinäinen. Olen 23-vuotias.
mikä hänessä on, hänen kirjoituksensa perusteella, sellaista, minkä perusteella hänet leimataan horoksi?
Mutta ehkä tarkottivat sitä, että leimautuu jos hän seurustelee ja kuitenkin ottaa esim. vapaita miehiä ystäväksi varsinkin silloin mutta on se mahdollistakin vaikka kummatkin seurustelisikin. Alkaa jutut liikkumaan, koska tuskin kukaan leimaa miksikään ellei ole silminnäköjöitä, että miksi toi nainen tapailee koko ajan toisia miehiä etenkin jos se tapailu on kiivaampaa kuin joku satunnainen kahville meno ystävän kanssa, työkaverin tms. Itse sinkkumiehenä tapailen jos olenkaan tapailen ainoastaan vapaita naisia niin ei tule mitkään kolmiodraaman ainekset kasaan jos ei jää pelkän ystävyyden asteelle.
ois kiva kirjotella ja tutustua uusiin ihmisiin!:)
oon nainen, -83
[email protected]
Minun työöystävälläni on hieman sama ongelma. Hän on minua 8 vuotta nuorempi (25 v.) ja tuntuu, että kaikkien ystävieni vaimot/tyttöystävät joko väheksyvät häntä tai ovat muuten vain vihamielisiä. Luulen, että naiset pelkäävät tätä nuorempaa naista, ja se ilmenee tällaisena aggressiona. Pelkäävät varmaan, etä heidänkin miehensä vaihtavat nuorempaan, vaikka ei meidän tapauksessa ollut sellaisesta kyse.
Hänkään ei opiskele, joten on vaikea tavata oman ikäisiään naisia. Miehiä kyllä tapaa, mutta ongelma on siinä, että vaikka minä luotan tyttöystävääni, en luota yleensä näihin miehiin. Itsekin miehenä tiedän, että ainakin alitajuisesti miehet ajattelevat naisia valloituksen kohteena. Ei minullakaan ole "naisystäviä", joita tapaisin säännöllisesti kaksi. On eri asia tavata naisia tuttavapiirissä, yhdessä muiden kanssa. Ehkä olen hieman vanhanaikainen..
Halusin vain kommentoida muutamia asioita:
Havaitsin, että lausahdukseeni: "Kaikkialla tapaa vain mukavia miehiä" on reagoitu myös väärällä tavalla. Tarkoitin vain, että ylipäänsä esim. töissä tapaa välillä mukavan oloisia miehiä ja mieheni monet kaverit ovat ihan mukavia, mutta yhdenkään kanssa ei minulla ole koskaan ollut mitään säpinää tai että olisin ylipäätään viettänyt vapaa-aikaani kahden kesken jonkun muun miehen kuin omani kanssa, enkä sellaista ole missään tapauksessa etsinyt tai haluamassa. Rakastan miestäni ja tiedän, ettei hän sietäisi lainkaan sitä, jos minulla olisi hyviä miespuolisia kavereita, joita hän ei tunne. Enkä minä puolestani sietäisi sitä, jos miehelläni olisi hyviä naispuolisia kavereita. Olemme molemmat mustasukkaisia luonteita, mistä ei sinänsä ole mitään haittaa, koska viihdymme niin hyvin yhdessä. Aina ei tarvitse ajatella, että jos sanoo, että joku on mukava, niin että siihen liittyisi jotain muuta kuin vain sitä että ko. ihminen on mukava ihminen. Piste. Tuli nyt vähän pitkälti selostettua, mutta alkoi vaan ärsyttää nuo väärät käsitykset.
Tiedän, että monet pitävät 10 vuoden ikäeroa liian suurena, ja ajattelevat ehkä, että mies käyttää hyväkseen nuorta tyttöä tai sitten niin päin, että nuori tyttö on "vanhemman" miehen kanssa rahan vuoksi yms. Myös minä pidin aiemmin tuollaista ikäeroa liian suurena. Meidän tapauksessamme ei ole kummastakaan kyse, vaan olemme jo vajaa kolme vuotta asuneet yhdessä, viettäneet lähes 24 h kaiken mahdollisen vapaa-ajan keskenämme ja häät häämöttävät edessä.
Kiitos kommenteista ja tässä mailiosoitteeni, jos joku haluaa kertoa omista murheistaan tai tutustua tms.
[email protected]