Missä on se opillinen ero, jonka tähden vl ja el ovat erillään? Käsittääkseni samasta on lähdetty ja jossakin on tiet eronneet. Koskettivatko hoitokokoukset esikoislestadiolaisia? Mitä mieltä niistä ollaan el:ssa? Käyvätkö el:t koskaan vl:en seuroissa, sen tiedän että vanhoilliset eivät käy toisinpäin.
Kummassa on se oikea oppi?
Kummassa on se oikea oppi?
Vastaukset 42
Vanhimmat
"Käyvätkö el:t koskaan vl:en seuroissa, sen tiedän että vanhoilliset eivät käy toisinpäin."
Olen käynyt monestikkin EL:ien kirkkoseuroissa ja kerran seurahuoneellekin. EL:iäkin olen nähnyt RY;llä joten vierailuja tapahtuu. Onko ne sitten kiinnostusta vai uteliaisuutta, en tiedä. En kokenut EL-seuroja mitenkään vieraaksi tai torjuttavaksi kokoontumiseksi. Ennakkoluulot ja asenteet lienee suurin este...
Tätini miäs oli saarnaaja, ja hän sanoi ei ole syytä käydä. Hän kuoli joskus -60 luvun lopulla, Ja hän sanoi, älkää menkö myös kuunteluun helluntais. siellä ne laulaakin että , tuuli se purjeita pullistaa ja kaanaaseen käy matka .
Kristillisyyden (lestadiolaisuuden) historiaa jonkun verran lukeneena ja henkilökohtaisestikin vanhoja (jo edesmenneitäkin) uskovia kuunnelleena, tiedän, että hajaannukset alkoivat siitä, että kristillisyyteen alkoi tulla opinvastaista maailmallisuutta ja "herraskristillisyyttä". Sellainen oli vierasta alkuperäiselle lestadiolaisuudelle.
El:t pitäytyivät entiseen yksinkertaiseen elämään, eivät halunneet alkaa pröystäilemään ja juoksemaan kaiken uuden perässä etunenässä ja näyttämään maailmalle ja muille kristityille, että onhan sitä mammonaa ja sivistystä meilläkin.
Toiset taas alkoivat elämään hienostellen ja koreillen ja kotejaan komeaksi laittaen, vaikka siihen ei olisi varojakaan ollut. Tällainen maailman henki ja koreilun ja näyttämisen tarve teki repeämää kristittyjen välille. Näistä maailman henkeä kantavista ihmisistä tuli vl:a.
Hoitokokouksia ei el:llä ole koskaan ollut. Kauhistuneina el:t ovat seuranneet hengettömäksi tapakristillisyydeksi menneen vl:n toimintaa.
El:ssa ei ole pakkoja, vaan uskon syttymisen myötä kristityt haluavat alkaa seuraamaan Raamatun opetuksia sitä mukaa, kun saavat Raamatusta ymmärrystä ja oppivat sanasta miten kristityt vaeltavat.
Tuo edellä mainittu vaikuttaa ulkoiselta asialta, varsinkin ulkopuolisesta. Mutta sydämen uskolla Kristukseen esikoislestadiolaiset haluavat vieläkin vaeltaa Hänen seuraajinaan matalalla profiililla. Sanasta he saavat voimaa sekä uskomiseen että vaellukseen. Jeesuksen nimessä ja veressä esikoislestadiolaiset uskovat syntinsä anteeksi.
Jos itse käyt molempien seuroissa, huomaat ehkä eron näiden seurakuntien välillä. Kannattaa kuunnella tosi tarkasti mistä kummassakin puhutaan. Kummassa on armon ovi auki syntiselle ja kummassa puhe on lakihenkistä vaatimusta.
En väitä, että välttämättä olisi ulkopuolisen tai hengellisesti oppimattoman helppo huomata ero seuroja kuuntelemalla. Siksi kummatkaan eivät suosittele omille seurakuntalaisilleen vieraiden opettajien puheiden kuuntelemista.
Saat varmaan lisää valaistusta kysymyksiisi toisilta keskustelijoilta. Mutta paras tapa selvittää asiat on mennä paikan päälle.
Hyvää jatkoa sinulle ja Taivaan Isän siunausta!
Kiva nimi tuo "herraskristillisyys". Ei tarvita Raamattua selittämiseen. Eikä se riitäkään!
Kaikki eivät tahtoneet uskoa tavallisia vaatteita ja huonekaluja synniksi. Totta kai siitä tuli erimielisyyttä. Onko se eron syy, sitä en tiedä.
Vanhoillisilla taitaa olla suurempi tarve erottua. Eivät saa sanoa jumalantervettäkään.
"Se mieli, se mieli!". Kaikki riippuu siitä millä mielellä mitäkin tekee. Vai?
ESINSINNÄKIN : Nimitykset ovat oudot, jopa vanhanaikaiset .VL. Vanhollislestadiolaisuus käytimme itsekin mm. Helsingissä tätä nimeä -60 luvulle asti no se siitä . EL. Esikoisl. Tämä nimi johtaa suoraan n. 2000 vuoden taakse jolloin ymmärettiin että JEESUS on JUMALAN Poika ja Esikoinen . Meidän uskomme on perustettu ylä-salissa lukittujen ovien takana ja perustajana oli ei kukaan muu kuin JEESUS KRISTUS .
Maailmanrakkaus näkyy edelleen vanhoillisilla ulospäinkin. Naiset lyhentelevät ja kihartavat hiuksiaan ja koruja käyttävät myös, paitsi korviksia. Ja miesten vaatteissa kulkevat jopa seuroissa.
Eikä vl-miehetkään erotu mitenkään maailman miehistä. On partaa ja hepenettä.
Näin omin silmin suviseuroihin lähtijöitä ja hämmästyin kovasti. Nuorilla miehillä hiukset geelillä pystyyn kammatut, parrat suipot kuin pukeilla, mustat nahkarotsit päällä ja ketjuja roikkui ympäri vaatetusta. Ja tupakka paloi. Kieltämättä tuli mieleen festareille meno.
Onhan sitä monenlaista syntiä el:lläkin, ei sen puoleen! Mutta opetusta ei siitä voi syyttää.
Ulkoistahan se vaan on! Vai onko? Näkyykö usko ulospäin, puhdistuuko ulkokuori, jos sisäpuoli puhdistuu ensin?
Tupakointi pitäisi molemmille saarnata synniksi!
En ole kuullut, että olisi käytetty nimeä vanhoillislestadiolaisuus.
Mutta meillä oli yhdistyksen nimenä Vanha lestadiolaiskristillinen yhdistys. Se nimi varmaan sekoiti monia luulemaan meitä vanhoillisiksi.
Mutta esikoislestadiolaisia olemme olleet kai aina. Yhdistyksen nimi muutettiin juuri sekaannusten välttämiseksi Esikoislestadiolaiset ry:ksi.
Kyllä, niin oli
ja siellä ollaan jo meikeissä ja korvakoruissakin.
"El:t pitäytyivät entiseen yksinkertaiseen elämään, eivät halunneet alkaa pröystäilemään ja juoksemaan kaiken uuden perässä etunenässä ja näyttämään maailmalle ja muille kristityille, että onhan sitä mammonaa ja sivistystä meilläkin."
Tuosta edellä kirjoitetusta olen kyllä täysin erimieltä.
Kyllä voi varsinkin suurien seurojen yhteydessä katsella ikäänkuin läpileikkauksen viimeisimmästä muodista ja uusimmista automerkeistä.. Se mammonan perässä juokseminen näkyy kaikella tavalla. Aina vaan isompia ja hienompia taloja rakennellaan. Autot vaihdetaan lähes vuosittain uusiin, vaatteissa seurataan hyvin tarkkaan muotia ja kaikenmaailman merkkituotteita.
Kumpi on paljastavampaa naisilla olla reilusti pitkissä housuissa vaikka sitten ihan käytännöllisistä syistä, kuin minihameissa tai jossain hörhelöhelmaisissa luomuksissa. Ja kumpi on yksinkertaisempaa pukeutumista? Ja mitä ne vaatteet ja nutturat päässä sitten hyödyttää ketään, jos se aito usko kuitenkin puuttuu?
Sillä ei voi olla aidosti uskossa jos on valmis toisia tuomitsemaan ja arvostelemaan, mutta ei itsekkään käyttäydy sen mukaan kuin on opetettu?
Kyllä on ihan selvästi ns. köyhät ja ns. rikkaat eri porukoissa. Ja hyvin usein sillä ahneudella ei ole mitään rajaa. Mihin sitä maallista mammonaa niin hirveesti tarvii? Onko se sitten ihan oikein?
Kun on nähnyt kuvia esim. suviseuroista niin sen eron huomaan selvästi. Siellä ihmiset ovat huomattavasti yksinkertaisemmin pukeutuneita. Puuttuu se hienostelu kokonaan. Itse en koskaan ole siellä käynyt, mutta esikoislestadiolaisissa seuroissa kyllä olen ja kokemukset ovat juuri noita edellä kuvatun kaltaisia.
En kirjoittanut tätä millään pahalla, mutta kyllä ne tosiasiat pitäisi jokaisen tunnustaa. Kun se kuitenkin on ihan yleisesti tiedossa. Ja näin se tuolla "suuressa maailmassakin" koetaan.
Omanvanhurskauden palvelijalla on se mieli:
kalossit, ikkunaverhot, topatut tuolit, matot, rannekellot, kuulakärkikynät synniksi.
Näinhän se Mestari aikoinaan opetti:
Tuskalla pitää sinun autuaaksi tuleman, ei siis persusta topatulla tuolilla. (Mersuun ei tarvi laittaa puupenkkiä).
Jalat märkänä pitää sinun autuuden tietäsi kulkea, ei missään tapauksessa kalossit jalassa.
Halleluja!!
Se, joka tätä lakioppia ei seuraa, on "herraskristitty´"!.
Leeviläiset ovat löytäneet autuuden perustan lippalakista ja esiliinasta.
Ihan naurattaa. Syntiset vanhoilliset naiset kulkevat miehen vaatteissa!! Miten? Tuskinpa ne miehen pitkiä housuja sentään käyttävät. Jos joku nainen niitä käyttää, ei voine ainakaan koreudesta raukkaa syyttää.
Aika surkeaa, kun kristillisyyden mitta on vaatteissa. Kuollutta farisealaisuutta.
> Toiset taas alkoivat elämään hienostellen ja
> koreillen ja kotejaan komeaksi laittaen, vaikka
> siihen ei olisi varojakaan ollut. Tällainen
> maailman henki ja koreilun ja näyttämisen tarve
> teki repeämää kristittyjen välille.
Kumpikohan porukka nykyään enemmän koreilee? Jos nyt esimerkiksi vertaa viimeisiä juhannusseuroja ja suviseuroja keskenään, niin oli se kyllä melkoista kauluspaita-pönötystä Lahdessa. Muutamalla henkilöllä näin vähän rennompaa asustetta, mutta kyllä heitä sitten nenänvartta pitkin katseltiinkin.
Heidän sydämeensä asti.Valitettavasti joillakin se usko on niin kiinni ulkokuoressa, älä vaan luule pelastuvasi pitkillä suorilla hiuksilla, yksinkertaisella vaatetuksella tai parrattomuudella. Olen muuten aina luullut, että parta Jumalan luoma, kirjoituksesi perusteella sekin on ihmisen omia tekosia.
Tässä on myöskin yksi ero, että es.lestat pitävät Uutta Testamenttia ohjenuoranaan. Muut ja vl:t jättävät joitakin paikkoja huomiotta.
Esim. nämä Paavalin opetukset kristittyjen elämän pyhityksestä ja esikuvasta ovat sellaisia asioita, joita uskoon tullut ihminen haluaa uskon voimasta pitää kunniassa ja elää niiden mukaan. Eivätkä he luule, että niillä voittaa mitään autuutensa hyväksi. Se on vain pahan puhumista, kun jostain aina täytyy haukkua sellaisia, jotka elävät yksinkertaisesti.
Vl:t eivät välitä Paavalin opetuksista naisten pitkistä hiuksista ja kehoituksesta välttää korujen käyttöä. Samoin Raamatusta olen kyllä lukenut siitäkin, että naisten ei pitäisi pukeutua miesten vaatteisiin. Siitäkin pilkkaa saa sellaiset, jotka hametta käyttävät.
Ei kukaan el rakenna autuuttaan tekojen ja "onnistumisten" päälle, se on ihan varmaa. El:t tietävät ja uskovat Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajaan. Vajaaksi sitä ihminen jää joka tapauksessa, jos nyt sitten johonkin hyvään sattuisi voimaa saamaankin.
Ei kristitty niin voi alkaa elämään, että kun kerran en jaksa jossain asiassa vaeltaa kristittynä, niin en sitten halua ollenkaan noudattaa sanaa. Kyllä elämän pyhityskin kuuluu sanan mukaan kristitylle, kun hän on ensin saanut uskon.
Itse en ole käynyt vl:t seuroissa mutta olen kyllä kuvia nähnyt heidän seuraväestään ja siinä ehkä tuleekin sitten suurin näkyvä ero.
Kyllä sydämenpuhdistus pitää tulla ensin ja sen jälkeen muukin olemus muuttuu, sanat oli joku muukin maininnut.
Yhtälailla esikoislestadiolaisuudessa, lapset kun kasvavat vanhemmaksi sielunvihollinen saa petettyä lapsen mielen ja lapsi rakastuu vihollisen metkuihin ja se rupeaa näkymään päällepäin, se tulee esille puheista, käytöksessä ja tällaisille nuoriksi tulleille ei vanhemmat voikaan paljon muuta kuin patistaa seuroihin, seuroihin, siinä rukouksessa et taivaallinen isä avaisi lapseni sokeat silmät ja kuurot korvat ja lapseni saisi katumuksen armon joka aikaansaisi parannuksen sillä parannus tulee autuudeksi.
Minulta kerran kyseli ulkopuolinen kun oli katsellut rukoushuoneella olevaa väkeä et miksi osa pienistä tytöistä on huoramaisesti pukeutunut ja nuoria tulee ja menee autoillaan kesken seuratilaisuuden? Vastasin hänelle, ettei kaikki ole vielä valmiit lähtemään iankaikkisuuteen mutta sitä varten me seuroja pidämme että raakileetkin kypsyisivät lentokuntoon.
Sydän puhdistuu?
Sitten ei voi laittaa päälleen normaaleja vaatteita?
Älä naurata. Kyllä uskon hedelmät ovat jotain muuta kui vaatteilla pelaamista.
minustakin
Aivan oikein se nimetön on asiat ymmärtänny. Sydän puhdistuu uskolla ja sen myötä vasta se elämä asettuu niin, että tahtoo Jumalan Sanaa seurata.
Rajanveto ulkonaisen elämän suhteen voim olla joskus aika vaikeaa. Minulla on kuitenkin sellanen tunne, että sopivat asusteetkin löytyvät kun pääasiana ei enää ole se, miten tämän maailman mukaan voisi parhaiten elää. Monet sellaisetkin ihmiset, jotka eivät sano olevansa uskovaisia, haluavat pukeutua eri tavoin kirkollisiin tilaisuuksiin kuin uimarannalle. Kristittynä naisena ja äitinä olen yrittänyt omille naisenaluilleni sanoa, että naiseus ja miehisyys ovat Jumalan luomaa meissä, mutta että itseään oikealla tavalla rakastava ihminen ei halua laittaa itseään seksistisen maailman mukaan ja kulkea puolialastomana. Omat lapseni, joista osa käy seuroissa, osa ei, ovat olleet kanssani samaa mieltä siitä, että ulkokuorella me viestitämme sisimpiä tunteitamme ja toiveitamme ja haluamme tulla nähdyksi tietynlaisina. Nuoret ovat kauniita eikä heidän tule sitä hävetä tai peitellä, mutta itsensä korostaminen sen muotin mukaan, mikä tässa maailmassa yleisesti vallitsee, ei sovi yhteen itsekunnioituksen kanssa. Nuoret voivat olla täysin viattomia ja yllättyneitä siitä, mitä liian paljastavat vaatteet voivat aiheuttaa - eivät pelkästään vastakkaisen sukupuolen edustajissa, jotka ovat vastuussa omasta valvomisestaan, mutta myös sitä, että nuori voi mieltää itsensä vain naisena, joka pärjää tässä maailmassa sulojensa avulla ja niitä korostaen.
Kaupasta löytyy paljon kauniita vaatteita, joita voi kuka tahansa itseään kunnioittava käyttää. Ei ole pakko ostaa paitoja, joissa on vaikeaa liikkua paljastamatta rintojaan ja hameitakin löytyy, joissa voi istua ilman, että alusvaatteet näkyvät.
EI el:ssä opeteta mitään lakien oppia, jokainen äiti tahtoo neuvoa lastaan, niin myös el-äiti. Vaikka varhaisnuoren liian paljastan pukeutumisen takana tuskin piilee huoruus(eivät taida vielä sellaista ajatella), on kuitenkin opetettava, ettei sellaisia vaatteita ole sopivaa seuroihin laittaa.
Kaikkia nuoria ja meitä vanhempiakin saa seuroihin kutsua. Sanan kuulon alla meistä karisee niin omavanhurskauden kuin muidenkin syntien vaikutusta. Kaikki lähtee uskosta, sen jälkeen tapahtuu muutoksia muualla. Oikein kirjoiti nimetön.
T äiti-ihminen, jolla on kokemusta murrosikäisten kasvattamisesta ja paljon hramaita hiuksia, mutta myös kiitollista mieltä siitä, miten Jumala kutsuu omia lapsia.
Kirjoituksesta. Nuorten ja pienpienkin äitinä tuli kyyneleet silmiin lukiessa. Emmehä muuta voi kuin rukoilla ja neuvoa lapsiamme, Jumala antaa uskon ja ymmärryksen.
Huoramaisista vaatteista, siinä on iso ero tavallisiin verrattuna,surullista jos et näe sitä eroa.
On kokemukset, kiitos kirjoituksestasi.
T. toinen äiti-ihminen
El:ssä on hoitokokouksia joka viikko. Niissä Suuri Parantaja itse hoitaa Sanallaan ja armollaan meitä ontuvia ja raajarikkoja.
Mutta , en koskaan mynnä että meillä .
Molemmissa joukoissa on paljon ihmisiä jotka pääsee taivaaseen ja paljon jotka ei pääse. Ihan niinkuin raamatussa kerrotaan viimeisestä tuomiosta.
Paikkakunnallani oli jokunen vuosi sitten EL:ien isot seurat ja sain hyvin tutut lähetysmiehet käymään meillä kylässä pikaisesti seurakaffeilla, kun oli hieman poikkeava seura-aikataulu eikä varsinaista väliaikavierailua ollut järjestettynä. Laitoin siinä kahvitellessamme puhelinkuuntelun VL:ien seuroista päälle, kas kun itsekin silloin tällöin kuuntelen niitä ja kyselin lähetysmiehiltämme, arvaavatko kuka siellä puhuu. Pitkään he koittivat löytää oikean vastauksen, mutta eivät sitten keksineet kenelle ääni kuului. Kun sitten lopulta kerroin heille, mistä kuuntelu tuli, totesivat saarnaajamme hyvin viisaasti, että samaan taivaaseen tässä kaikki ollaan menossa. Itse saarnasta ei löytynyt moitteen sijaa.
Täällä käytetään puheenvuoroja herraskristillisyyden paheista ja yksinkertaisen olemuksen hyveistä, mutta ei se hyvät ihmiset tie taivaaseen löydy eikä ole edes yhtään sileämpi, vaikka säkkikankaassa kulkisimme ja tuhkaa heittelisimme päähän. Omanvanhurskauden mitta on ainoa mittapuu, jolla kristittyjä arvioidaan ei-kristittyjen eli maailman puolelta. Eli siis se miten hurskaalta kaikki näyttää ulkonaisesti on maailmalle tärkeää. Varmaan yksinkertainen olemus on sitten maailmalle sitä, mitä he odottavat Kristittyjen olemukselta.
Meidän kristittyjen ei tarvitse kuitenkaan alentua käyttämään samoja välineitä uskomme mittaamiseen. Eiköhän meillä pitäisi olla ainoana mittapuuna usko ylösnousseeseen Jeesukseen ja tuomarina ja arvioitsijana Jumala itse. Ei meistä kukaan kykene kuten Jumala tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. YKsinkertainen olemus ei liene Jumalallemme se ensimmäinen asia, jota Hän tuijottaa.
En minä ainakaan pysty arvioimaan viekö VL:n piiristä saatu usko paremmin taivaaseen kuin EL:ien puolelta, missä itse vaikutan. Se mieli se mieli.
Opillisia eroja mainittujen seurakuntien väliltä löytynee joitakin mm. seurakuntaopin puolelta, jossa VL:ien kanta on jyrkkä, EL:ien kanta armollisempi eli EL-seurakunnasta ei ketään eroteta. Myös ehkäisyn käyttöön suhtaudutaan VL:n puolella jyrkästi, EL:n puolella vaihtelevammin. Naispappeuden suhteen puolestaan VL-seurakunta näyttäisi olevan loivempi kannanotoissaan, kun taas valtavirta EL:n puolelta mukailee Luther-säätiön kannanottoja. Jne.. Mielestäni kaikesta kuitenkin näkee, kuulee ja tuntee sen, että samasta tuutista ollaan lähdetty Lapin herättäjän vanavedessä. Eiköhän lopulta ne eroamisen syytkin löytyneet vahvojen yksityishenkilöiden henkilökohtaisista erimielisyyksistä, ei niinkään suurista opillisista kysymyksistä.
Eroja on, usko on se, joka lopulta vie perille.
Vanhinten kirjassa J.A. kirjoitti 30-luvulla hajaannuksen syistä. Surullinen todiste siitä, että todellinen vanhurskaus on ollut johtavilta miehiltä täysin hakusessa. Siinä on perinne.
Ilokseni olen huomannut, että monta hyvää mielipidettä on tullut avaukseeni. Jotenkin el:t ovat taustalla yleisestä tietoisuudesta, sillä kaikki mitä lestadiolaisuudesta sanotaan, on vanhoillislestadiolaisuudesta.
Minulla on kai menossa joku kriisi uskomisen suhteen ja niin kamalaa kuin se onkin, mieleen on tullut kysellä, mitä on opetus ja uskovaisena eläminen muualla kun vl:ssa. siitä kuitenkin tulee välittömästi paha mieli. Aivan kuin menisi vieraille tulille lämmittelemään. Mistä sitä loppujen lopuksi tietää, missä se oikea Jumalan valtakunta on. Voi että olisi yksinkertaista, jos se olisi aina ja heti siellä, missä joku haluaa pelkästään uskoa omat syntinsä anteeksi. Ettei tarvitsisi sen parannuksentekemisen kynnyksen jälkeen alkaa pohtimaan, onko sitä tullut tehtyä se parannus oikeaan joukkoon. Tällaisessa saattaa uupua se vasta virinnyt uskonliekki.
Jospa kuitenkin uskaltautuisit kuuntelemaan el:n seuroihin! Se kannattaa! Jumala kutsuu sinua selvästi. Uskon, että on vaikea ratkaista tällainen asia, kun on koko ikänsä kuullut oikean tien olevan vl:ssa.
Uskon, että kun näet ja kuulet ja seuraat el:sia, teet joitakin havaintoja ja päätelmiä. Vertaa heidän elämäänsä Raamatun opetuksiin. Tutki ja kysele.
Niin monet maailmastakin ja muista uskonsuunnista ja jopa vl:sta tulleet ovat etsineet ja käyneet monet seurakunnat läpi ja ajatelleet, että el:ssa ei ainakaan ole oikeaa uskoa. Mutta toisin on käynyt. Kun he ovat uskaltautuneet el:n seuroihin, ovenpieletkin ovat huutaneet heille, että täällä se on. Nyt olen vihdoinkin löytänyt.
Et menetä mitään, vaikka käyt kuuntelemassa ja vaikka keskustelemassa. SINUN täytyy vain uskaltaa tehdä se.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ennenkaikkea Jumalan rauhaa!
Väärin sanoa, ettei SRK:sta löydy Jumalan sanaa ja uskoa.
Kuinka joku EL tohtii sellaista väittää?
Omat heikkoutensa on EL:ssakin. Ei mikään joukko pelasta, vaan usko Kristukseen syntiensä sovittajana.
VL:ien Raamatun mukaunen saarna armosta ei muka olisikaan totta?
Omahyväistä ajattelua
Olet oikeassa siinä, että ei kuuluminen johonkin joukkoon pelasta ketään.
Ja esikoisten joukkoon ei voi edes liittyäkään.
Oikeaan elävään kristillisyyteen synnytään uskon kautta Kristukseen.
Esikoisissa uskotaan, että Jeesus on lunastanut meidät syntiset kovalla kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän on myös ylösnoussut ja siksi ilo on suuri.
Siinä olet myös oikeassa, että el:ssakin on heikkoutensa, nimittäin siinä seurakunnassa on vain syntisiä ihmisiä. Nimittäin eivät he elä synnissä, mutta joutuvat silloin tällöin synteihin. Mutta Jumalan suuresta armosta kristityt saavat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja he uskovat myös itsensä armosta autuaiksi.
Saarnat siellä vl:ssa voivat olla totta, mutta JOS puuttuu Pyhä Henki, ei saarnoilla ole merkitystä, eikä kukaan silloin voi pelastua. En itse jäisi noin epävarman päälle. Lähde sinäkin varmuuden vuoksi kuuntelemaan el:a.
Mutta enhän minä ole mikään tietäjä, uskova olen kuitenkin.
joka oli keksitty. Ei takuulla oikeasti tapahtunut. Aivan kuin joku saarnaaja nyt ei tuntisi ääntä tai puhetapaa, senverran pienet on nämä piirit el:ssä, että tuo tarina paljastuu aivan varmasti valheeksi. Itse olen kuunnellut VL puheita ja heti kyllä huomaa jos ei ole omia.
Itse uskon, että tästä maailmasta ei löydy täydellistä seurakuntaa, eli ihmisyhteisöä Uskon myös, että mikään nimetty joukko ei ole Jumalan valtakunta. Jeesus itse sanoi, ettei Jumalan valtakunta tule näkyväisellä tavalla, vaan on niiden keskellä ja sydämissä, jotka Häneen uskovat. Hän sanoi myös, että missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä olen heidän keskellään.
Ajattelen, että varmaan useissa maanpäällisissä yhteisöissä eli seurakunnissa on niitä, jotka pelastuvat ja niitä, jotka eivät pelastu. Seurakunta ei pelasta ketään, vaan henkilökohtainen usko Jeesukseen. Ajattelen, että seurakunnan tarkoitus on tukea tätä ihmisen henkilökohtaista uskoa.
Ressukka!
Puhut sellaista mikä ei ole totta!!
Kaikessa puhutussa Jumalan sanassa on Pyhä Henki.
Nyt ovat jotkut väärät opettajat saaneet sinut vain uskomaan, ettei niin ole.
Laestadiuskaan ei tuollaista höpöä opettanut.
Missä tahansa kuuluu Jumalan sana, siellä vaikuttaa Pyhä Henki.
Älä sinä usko valheita, joita sinulle syötetään.
Synnit voi julistaa Isän, Pojan ja PH:n nimeen anteeksi pappi tai vanhoillinen kristitty siinä kuin esikoinenkin. Jumalan sana vaikuttaa aina, se on sen tehtävä, eikä se palaa tyhjänä takaisin koskaan.
Tuskin on tarina. Tottahan se on.
Erehdys on sattunut myös toisin päin, ja siitä on minullekin aikoinaan eräs saarnaaja kertonut.
Erehdys paljastui vasta kahvipöydässä, kun yhteisiä tuttavia ei ollutkaan.
Jos Raamattua luetaan missä tahansa itsekseen tai ääneen, uskon, että siinä kuuluu Pyhän Hengen ääni.
Mutta jos sanan selittäjä on uudestisyntynyt, kuuluu hänen kauttaan Pyhän Hengen vaikuttama puhe.
Uudestisyntymätön saarnaaja/saarnamies/pappi ei voi selityksellään/saarnallaan johdattaa armoa kaipaavaa kuulijaa oikealle sydämen särkymäpaikalle, koska hän ei ole ollut siellä itsekään. Silloin sokea taluttaa sokeaa.
Se, että sana ei palaa tyhjänä koskaan tarkoittaa muuta asiaa kuin syntien anteeksi julistamisessa tarkoitetaan. Sana vaikuttaa joko parannusta tai loukkausta, se synnyttää joko rakkautta tai vihaa.
Koska jeesus asuu uskovien eli uudestisyntyneiden sydämillä, voivat uudestisyntyneet uskovat, papit ja kaikki uskovat, todistaa syntejään katuvalle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Voi sen tehdä joku muukin, vaikka kuolleessa uskossa oleva, mutta siinä ei silloin ole Pyhää Henkeä mukana. Silloin se on vain ulkonainen rituaali.
Pyhä Henki täytyy olla vaikuttavana tekijänä välittämässä uskon syttymisessä syntisen sydämelle hänen alkaessa uskomaan Jeesuksen lunastustyö omalle kohdalleen.
Ei ole mikään hokkuspokkus-juttu, että kun nuo maagiset sanat lausutaan, että usko silloin syttyisi automaattisesti.
Jumala Pyhän Henkensä kautta vaikuttaa opetuslastensa välityksellä, kun käytetään päästöavaimia , jotka Jeesus itse on antanut opetuslapsilleen, ei kenelle vain.
Eivät kaikki pelastu, jotka sanovat Herra, Herra, Valitan, tämä on pyhää sanaa, ei minun keksintöäni.
Edellinen puhuu nyt vastoin omia uskon kokemuksiani ja mielestäni myös Raamattua ja Lutherustakin vastaan, joka oli sentään melkoinen jeppe Raamatun tulkitsijana.
Lutherin mukaan synninpäästön voi tehdä vaikka puhuva aasi ja siinä silti tapahtuu syntien anteeksi antamus. Se kun taitaa olla kuitenkin niin, että synninpäästö tapahtuu oman uskon kautta ja omalla uskolla vastaanotetaan se mantra, jolla synnit upotetaan unohduksen mereen. Silläkään ei lopulta liene merkitystä, mitä ne synninpäästössä käytetyt sanat ovat, vaikka lestadiolaisuudessa käytetty '...nimessä ja veressä' onkin erityisen kaunis tapa. Jos syntisen pitäisi ensin arvioida, onkohan pappi tai saarnaaja uudestisyntynyt, jotta voisi sitten päätellä saako hänkin oikeasti uskoa syntinsä anteeksi, niin kyllä täällä vaeltelisi ympäriinsä melkoisen sekavaa sakkia kädet maata viistäen ja silmät epätoivosta ymmyrkäisinä. Vai olenko tässä nyt väärässä uskossa ?
Ei Jeesus kuitenkaan jättänyt taivaan valtakunnan avaimia kenelle vain, ei fariseuksille eikä kirjanoppineille, ei juutalaisille eikä muillekaan sen ajan uskovaisille tai noidille.
Ainoastaan Hänen omat opetuslapsensa saivat Jeesukselta syntien anteeksijulistamisen vallan.
Jumalahan synnit sitten taivaassa anteeksi antaa Jeesuksen tähden, kunhan ne ensin on maan päällä anteeksi annettu, kuten sana sanoo.
Ei olekaan sanoilla niin tarkkaa miten synnit anteeksi julistetaan. Jeesuksen nimi ja veri nyt kuitenkin ovat ne "elementit", joissa synnit puhdistuvat.
Ei Pyhä Henki asu uudestisyntymättömän sydämellä eikä siten voi välittyä toisen sydämelle. Uskolla tietysti vastaanotetaan syntien anteeksiantamisen armo. Vastaanottavan ihmisen täytyy uskoa syntien anteeksitodistajan olevan itse uudestisyntynyt ja Pyhän Hengen saaneiden seurakunnassa ja avainten haltija.
Eikö Luther puhu nimenomaan ehtoollisen yhteydessä tuosta aasista. Ehtoollista voi jakaa vaikka aasi, siinä syntien anteeksiantamus otetaan vastaan uskovalla sydämellä, vaikka jakaja ei olisi uskossa. Jeesuksen asettamat ehtoolissanat luetaan siinä ääneen eli siteerataan suoraan Raamattua. Sana ja Pyhä Henki on sidoksissa sakramenttiin ja se voidaan ja täytyy uskoa.
Valitettavasti sielunvihollinenkin toimii seassamme ja langettaa ihmisiä epäuskoon ja kuolleeseen uskoon antamalla heille "varmuuden" tunnetta omasta uskon oikeudesta. Siksi niitä maata viistäviä käsiä ei juuri näy missään.
En ole velvollinen määritttelemään, enkä halua sitä tehdäkään, kuka on väärässä uskossa; varsinkaan näin lyhyen kommentin pohjalta. Mutta hieman erilaiset käsitykset meillä on.
Herännyt ja syntinsä tunteva ihminen on Jumalan silmäterä.
Eikö sinunkin olisi syytä uskoa, että Jumalan Pyhä Henki on jo puhutellut tuota ihmistä. Jumala on jo antanut hänelle uskon. Jeesuskin sanoi tälläiselle: "Uskosi on sinut pelastanut". Hän juuri etsii Jeesusta toisesta uskovasta.
Ei Jumala johdata häntä fariseusten luo, vaan johdattaa jonkun uskovan hänen luokseen. Ei fariseuksilla ole hänelle mitään annettavaa.
Pitäkääkin huoli, ettette tyrkytä ehtoja tälläiselle ihmiselle, kuten esim. että pitää seurata ihmisoppeja.
Mainos. Meinaatko että se autuus löytyy vain meidän porukasta. Kyllä se Jumala voi vaikuttaa VL-seuroissakin ja missä tahansa, missä hänen sanaansa julistetaan, ei vain meillä.
Toinen ihminen anna toiselle pyhää henkeä. Jos niin olisi uskohan olisi meidän ihmisten käsissä.
Ota huomioon:
1 Kirkkomme papit tai muut ei-lest. kristityt eivät ole noitia tai fariseuksia (joukkona).
Täysin sopimatonta vertailua.
2 Fariseusta saamme silti jokainen hakea itsestämme.
3 Taivaan valtakunnan avaimet on annettu Kirkolle. Kirkko on seurakuntamme.
4 Synninpäästö on sidottu Jumalan sanaan ja virkaan, ei oikeanmalliseen ihmiseen.
Tämä on Laestadiuksen ja Lutherinkin opetus.
5 Anteeksiannon tuo Jumalan lupaus armosta.
Sen saa uskoa jokainen, joka sen kuulee ja sielulleen kaipaa.