Haluaisin kysyä neuvoa ja mielipidettä.
Olen 22v nainen, opiskelua edessä vielä muutama vuosi. Toinen puoliskoni vakituisessa työssä. Yhdessä olemme viettäneet monta monta vuotta ja avioliitto vielä joku päivä edessä. Vain toisella meistä siis vakituiset tulot ja vuokralla asutaan.
Niin kauan kuin muistan, olen halunnut äidiksi ja se tuntuu elämäntehtävältäni. Vauvakuume tulee aina välillä kovempana ja aina välillä pystyn pysymään jotenkin nahoissani. Nyt olemme keskustelleet mieheni kanssa vauvan hankkimisesta ja kummatkin olisivat niin onnellisia jos mahaani alkaisi kasvaa pieni nyytti. En voi kuvitellakaan mitään muuta maailmassa, joka voisi tehdä elämästäni enemmän elämisen arvoisen kuin oma lapsi.
Nyt on vaan todellisuus edelleenkin vastassa, enkä tiedä onko vieläkään oikea aika hankkia lapsi, koska vain toisella meistä vakituiset tulot, eikä omaa asuntoakaan. Opiskelun voi aina keskeyttää vuodeksi, mutta en tiedä onko se järkevää. Pelottaa tehdä suuri päätös ja pelottaa että saisin omien vanhempieni vihat päälleni, kun heidän mielestään ei varmaan ole vielä oikea aika.
Pitääkö meidän vielä odottaa muutama vuosi? Vai mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Olen 22v nainen, opiskelua edessä vielä muutama vuosi. Toinen puoliskoni vakituisessa työssä. Yhdessä olemme viettäneet monta monta vuotta ja avioliitto vielä joku päivä edessä. Vain toisella meistä siis vakituiset tulot ja vuokralla asutaan.
Niin kauan kuin muistan, olen halunnut äidiksi ja se tuntuu elämäntehtävältäni. Vauvakuume tulee aina välillä kovempana ja aina välillä pystyn pysymään jotenkin nahoissani. Nyt olemme keskustelleet mieheni kanssa vauvan hankkimisesta ja kummatkin olisivat niin onnellisia jos mahaani alkaisi kasvaa pieni nyytti. En voi kuvitellakaan mitään muuta maailmassa, joka voisi tehdä elämästäni enemmän elämisen arvoisen kuin oma lapsi.
Nyt on vaan todellisuus edelleenkin vastassa, enkä tiedä onko vieläkään oikea aika hankkia lapsi, koska vain toisella meistä vakituiset tulot, eikä omaa asuntoakaan. Opiskelun voi aina keskeyttää vuodeksi, mutta en tiedä onko se järkevää. Pelottaa tehdä suuri päätös ja pelottaa että saisin omien vanhempieni vihat päälleni, kun heidän mielestään ei varmaan ole vielä oikea aika.
Pitääkö meidän vielä odottaa muutama vuosi? Vai mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
odottaisitte viel, ainaki että saat opiskeltua valmiiks,koska mihin teillä on kiire.Lupaan että nautit raskaudesta paljon paljon enemmän ku olet saanu opiskelut menneisyyteen...
Tietysti raskautta ei suunnitella vaan niitä edelleen saadaan.
Mutta minä sinuna tosiaan opiskelisin valmiiks.
Ja hei monet perheet asuvat vuokralla...no problemos...me itse haetaan edelleen vuokra kolmioo koska asuntojen myyntihinnat on älyttömän ylhäällä...
Mun mielestä ei oo mitenkään huono ajan kohta. Miks olis? Ymmärrän kyllä, että opiskelut on kesken, mutta kouluun voi tosiaan palata. En tiedä mitä alaa opiskelet, mutta saisitko heti työpaikkaa opintojen jälkeen? Tai ainakaan vakituista työsuhdetta. Mä opiskelen hoitoalaa ja oon aatellu, että mun olis helpompi palata kouluun kuin muutaman vuoden kotona olleena pätkätyöläisenä.
Sekava sepustus. Mut tosiaan mun mielestä ajan kohta ei oo huono. :)
Heippa!
Uskon, että ajankohta on hyvä. Itselläni on samanlainen tilanne. Olen 22-vuotias nainen, yliopisto-opiskeluja jäljellä vielä 3 vuotta. Avomiehelläni opiskeluja jäljellä 2 vuotta. Asumme vuokralla pienessä kaksiossa kahden koiran kanssa. E-pillereitä on jäljellä viikoksi, elokuun lopulla alamme vauvantekohommiin. Ajatuksena olisi opiskella vielä ensi vuosi, jäädä kesän alussa äitiyslomalle kahdeksaksi kuukaudeksi, sitten opiskella puolipäiväisesti viisi kuukautta ja taas hoitaa lasta kesä. Tässä vaiheessa mieheni olisi valmistunut, ja itsellä opintoja jäljellä vielä n. 1,5v. Haluan lapsen juuri nyt, koska toisen lapsen voisimme hankkia sitten opintojeni lopussa, ja vasta myöhemmin siirtyisin työelämäänn, kun lapset on jo hankittu. Uskon, että opintojen ja lapsen yhteensovittaminen on helpompaa kuin lapsen ja töiden. Ja näin opiskelijana ollessa tulotkaan eivät romahtaisi äitiyslomalla. Jos olisin töissä, ja jäisin kotiin hoitamaan lasta, tulot romahtaisivat. Minulla on tuttuja, jotka opiskelevat yliopistossa ja kantavat vauvoja mukana koulussa. Itsekin aikoisin tehdä näin niin paljon kuin mahd. Haluaisin kysyä ihmisiltä, miten voi jouduttaa raskauden alkamista? Tehdäänkö lapsi missä vaiheessa kuukautiskiertoa? Onko hedelmällisyyttä lisääviä ruokia? Tupakoin askin päivässä, jos aloitamme lapsentekopuuhat esim. 15. elokuuta, milloin tupakointi pitäisi lopettaa? Ja onko jollakulla tietoa siitä, mitä rahoja saan kelalta, jos olen opiskeleva lastaan itse hoitava äiti, ja myös mieheni opiskelee? Kiitos vastauksista :)
Mitä varhaisemmin lopetat tupakoinnin, sitä parempi. Eikä tämä rajoitu lasten saantiin. Nopea sauhuttelun lopettaminen on parempi itsesi ja parempi ympäristön (lähiympäristön ja tupakan tuotannon alueiden) kannalta.
suunnitelma teillä, mutta muistakaa nyt että ei se vauva taivaasta tipu.. siis on erittäin mahdollista, että vielä ens kesänä et ole äitiyslomalla. e-pillereiden vaikutus voi jatkua kuukausitolkulla lopettamisen jälkeen varsinkin jos niitä on syönyt useamman vuoden. Sama homma, tupakointi vaikeuttaa raskaaksi tuloa, joskus jopa estää sen! eli polttaminen kannattaa lopettaa heti. Ja näistäkin huolimatta suunnitelmat ei aina mene niin kuin haluaisi.. sillä vaan sanon, että mahdollinen pettymys olisi pienempi. mut onnea yritykseen, saattaahan teitä suht nopeastikin onnistaa!
en haluaisi kuulostaa negatiiviselta, mutta aika pahasti osui silmään kirjoituksestasi se, miten olet aikatauluttanut lasten"teko"hetket.
Lapsia ei siis todellakaan tehdä, mutta yrittää voi.:) Toisilla onnistaa heti, toisilla menee vuosia, tai sitten lasta ei välttämättä saa koskaan. Eli se, ette "teette" yhden nyt ja toisen ennenkuin opintosi loppuvat, ei tosiaankaan välttämättä onnistu. Kaikki ei muutenkaan aina mene nappiin lasten kanssa, eikä kaikkea voi suunnitella etukäteen ennen lapsen syntymää, saati sitten sen jälkeen.
Toivottavasti teillä kuitenkin menee paremmin, kuin monella meistä muista.
Itsekin olen 22v, kohta vuosi yritystä takana, saldona yksi keskenmeno.
Itse sain lapsen kesken opiskelujen. Jatkoin opiskelut kunnialla loppuun äitiysloman jälkeen. Olin niin innoissani kouluun paluusta, että numerotkin olivat viitosta viitosen perään (lähihoitajaksi opiskelin). Jotenkin elämäänkin oli tullut perspektiiviä niin paljon enemmän, että sitä meidän alalla tärkeää elämänkokemusta oli sitten rutkasti enemmän.
Nyt olen työelämässä. Yritämme toista lasta, eka kierto menossa. Hirveästi pelottaa. Meidän työpaikassa on kaksi saanut keskenmenon tänä keväänä ja tuskin vähiten tuon kolmivuorotyö-rumban vuoksi. Kotihoidossa ei aivan petipotilaita ole asiakkaat, mutta työajat ovat aamua, iltaa ja yötä ja tuon myötä uni ja syömisrytmi on päin peetä.
Opiskelu ja raskaus taas oli helppoa yhdistää, opettajat ymmärsivät ja antoivat mm fyysisesti helpoimmat työharjoittelupaikat raskaana oleville.
Nyt taas, kun on oikeasti työelämässä...raskaus ei ole sairaus ja näin ollen puurrettava on.
Itse olen sijainen, joten liialliset sairaslomat aiheuttavat äkkiä potkut. Meilläkin on miehellä vakkaripaikka. Oma talo on jne. Itsellä kyllä riittää noita sijaisuuksia enkä aio vakipaikkaa jäädä odottelemaan ennen toista lasta. Voi kestää vuosikausia ennen kuin sellaisen saa. Joka tapauksessa: olen monesti ajatellut, että ois pitäny toinenkin lapsi saada heti opiskelujen jälkeen, ennen työelämää. Mulle sopi parhaiten se, vaikka rahatilanne olikin huonompi.
jälkeen olemaan puoli vuotta töissä ennen äitiyslomaa. se oli tosi hyvä homma, koska näin äitiyslomaraha oli paljon isompi mitä opiskelujen päätteeksi olisi ollut.
Minun tilanteeni muistuttaa omaasi sikäli, että vauvakuume on kova ja opiskelut vielä kesken. Meillä aloitettiin juuri nyt vauvan yrittäminen, joten oikein hyvällä säkällä vauvaa odotetaan syntyväksi ensi keväänä. Koskaanhan tosin ei voi tietää, mitä tapahtuu oikeasti...
Olen 23-vuotias, mies täyttää syksyllä 25. Teen graduani ja odotan valmistuvani joulun jälkeen. Mies opiskelee samaa alaa ja valmistuu ehkä vuoden jälkeeni. Elämme käytännössä opintotuella kokonaan. Asumme vuokralla opiskelijakolmiossa.
Jos vauva syntyisi keväällä, se olisi pari kuukautta valmistumiseni jälkeen. Niin lyhyeksi aikaa tuskin kukaan työnantaja haluaa maha pystyssä olevaa naista, joten luultavasti tulen elämään minimiäitiysrahalla lapsen saatuani. Yksi suunnitelmistamme on, että äitiysvapaan jälkeen jäisin vanhempainvapaalle, eli olisin 9 kk kotona, jonka jälkeen menisin töihin ja mies hoitaisi lasta kotona. En halua laittaa lasta päivähoitoon alle kolmivuotiaana. Miehen valmistuminen osunee tuohon minun töihin siirtymiseen sopivasti.
Tietysti voi käydä niin, että raskautuminen viivästyy (tai ei tapahdu ollenkaan...!), jolloin luultavasti yritän saada jotain töitä ennen synnytystä. Muuten joudun olemaan työttömänä kotona kohtuuttoman pitkään. Omalla alallani (tutkimustyö) tosin ei mennä tekemään mitään parin kuukauden sijaisuuksia. Saatan mahdollisesti jopa aloittaa tohtorin tutkinnon, eli en mene sittenkään virallisesti töihin, vaan jatko-opiskelen.
Tiedän edessä olevan luultavasti niukat ajat tuon lapsen ensimmäisen 9 kk ajan, mutta toisaalta, eihän lapsi paljoa kuluta. Pakollisia kalliita hankintoja on jonkin verran edessä, mutta suunnittelen ostavani paljon käytettyä ja säästämällä muillakin tavoilla, esim. kestovaippailu, kantoliina (korvaa kalliit sitterit ja aluksi vaunut) jne. Lisäksi luultavasti ainakin miehen vanhemmat tulevat avustamaan meitä.
Mielestäni lapset on ihan hyvä hankkia nuorena ja opiskellessa on hyvä väli: on ihan turhaa vouhotusta, että täytyisi olla oma asunto, isot tulot, vakityöt molemmilla jne. Suomessa kukaan ei nälkään kuole, vaikka hetkellisesti toinen joutuisi työttämäksi ja pienilläkin tuloilla pärjää, jos ei lankea kulutushysteriaan.