Olisitte nähneet millaisten vaatteiden kanssa poikani kanssa minun piti mennä eilen uimarannalle.
Kauhtunut, kissahtanut, vaalean vihr. t-paita,poikani yllä ja pitkähihaisessa collegessa 10cm liian lyhyet hihat.
Liian pienet uimahousut.
No, enhän minä voinut sille asialle eilen, sunnuntaina mitään. Melkein itku oli silmässäni, kun näin millaisissa vaatteissa poikani tuli.
Oli sovittu, jotta menen hänen kanssa mummolaan, sitten mentiin mummon ja pojan kanssa uimapaikalle. Sitten keskipäivän jälkeen kun tulimme kotiin menin pojan ja hänen ystävän kanssa yleiseen uimarantaan ja taas aivan häpesin pojan vaatetusta.
Onko tämä sitä huolenpitoa, jota "asumiskoti" antaa pojalleni. Eihän he näytä vaivautua perehtyä mihinkään pojassani, ovatko he sokeitakin vielä.
Mitä muka enempi heillä on tarjota tällä hetkellä pojalleni. Nythän ei näytetä pidettävän edes perusasioista huolta.
Soitin aamulla sossuun ja sanoin, jotta soittavat asumiskotiin ja kysyvät: "milloin he menevät pojan kanssa vaateostoksille", tämä kysymys näin, kun asumiskodin johtaja näyttää olevan kuin "tuulispää" kiireinen, kuka poikani kanssa sitten vaateostoksille menisi? Ne miehetkö, jotka litkivät sitä mustaa kahvia siellä, voi paskat! Nyt ottaa minuakin päähän.
Eikö heillä ole edes silmiä päässä, ja jos on mitä he huolsehtivat. Pitääkö kaikesta minun huolehtia kotoa päin.
Haluaisivat vielä jotta tulisin sinne , tai ovat sanoneet jotta saan tulla sinne asumaan siihen taloon poikani seuraksi jos haluan. Menisinhän minä, mutta kai minun on itse sinne ostettava lihatkin jääkaappiin kun ei tahdo kehtaa tuohon köyhäinkotiin ostaa, siinä se, kun näyttää niin köyhältä.
Kauhtunut, kissahtanut, vaalean vihr. t-paita,poikani yllä ja pitkähihaisessa collegessa 10cm liian lyhyet hihat.
Liian pienet uimahousut.
No, enhän minä voinut sille asialle eilen, sunnuntaina mitään. Melkein itku oli silmässäni, kun näin millaisissa vaatteissa poikani tuli.
Oli sovittu, jotta menen hänen kanssa mummolaan, sitten mentiin mummon ja pojan kanssa uimapaikalle. Sitten keskipäivän jälkeen kun tulimme kotiin menin pojan ja hänen ystävän kanssa yleiseen uimarantaan ja taas aivan häpesin pojan vaatetusta.
Onko tämä sitä huolenpitoa, jota "asumiskoti" antaa pojalleni. Eihän he näytä vaivautua perehtyä mihinkään pojassani, ovatko he sokeitakin vielä.
Mitä muka enempi heillä on tarjota tällä hetkellä pojalleni. Nythän ei näytetä pidettävän edes perusasioista huolta.
Soitin aamulla sossuun ja sanoin, jotta soittavat asumiskotiin ja kysyvät: "milloin he menevät pojan kanssa vaateostoksille", tämä kysymys näin, kun asumiskodin johtaja näyttää olevan kuin "tuulispää" kiireinen, kuka poikani kanssa sitten vaateostoksille menisi? Ne miehetkö, jotka litkivät sitä mustaa kahvia siellä, voi paskat! Nyt ottaa minuakin päähän.
Eikö heillä ole edes silmiä päässä, ja jos on mitä he huolsehtivat. Pitääkö kaikesta minun huolehtia kotoa päin.
Haluaisivat vielä jotta tulisin sinne , tai ovat sanoneet jotta saan tulla sinne asumaan siihen taloon poikani seuraksi jos haluan. Menisinhän minä, mutta kai minun on itse sinne ostettava lihatkin jääkaappiin kun ei tahdo kehtaa tuohon köyhäinkotiin ostaa, siinä se, kun näyttää niin köyhältä.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Sossutantan kanssa ei kannata suulliseen keskusteluun ryhtyä ja soitella sinne vaan kirjallinen dokumentointi jättää panokset vastaisen varalle ja toimii paremmin. Tiedän, että se on näkövammasi takia hankalaa, mutta jos vaan pystyt niin jätä soittelematta. Joku sossutantta voi oman elämän puutteessa saada tyydytystä hädässäsi soittamistasi puheluista, jotka tuskin kuitenkaan johda mihinkään. Kirjalliseen vaatimukseen he joutuvat aina vastaamaan, laki sanoo niin. Suulliset lupaukset ovat sanahelinää ja puhelut voivat kääntyä sinua vastaan.
olen ostellut yhtenään lapselleni uikkareita ja muutakin, mutta kun laittavat lapseni sukulaisten matkaan mukana onkin jonkun toisen isomman lapsen vanhoja retaleita, nyt olen ostanut varavaatetta jotta voin esiintyä lapsen kanssa ihmisen näköisinä, edes äitien päivänä eivät laittaneet ostamaani valkoista paitaa...pidän varavaaatteet kotona ja aina vähän ennen kuin käyvät pieniksi vien laitokseen... minkä muunkaan voin? odotellessa milloin lapsi pääsee kotio....
luin tekstisi. Noista näkyvistä asioista juuri voi huomata, jotta heillä siis kellään ei ole "ajatuskaan" mukana mitä tekevät.
Entä muut asiat, vielä tärkeämmät kuin vaatteet?
Tuo juuri saa puistatuksia selkäpiihini.
Tuli eräs asia mieleeni, kun poika oli esikoulussa, esikoulu on päiväkodin kanssa samassa rakennuksessa. Ihmettelin, miksi uudet poikani kumisaappaat, sellaiset Emil, 20E, meni sivusta pystyviivaisesti alaspäin halki.
No, kävin viemässä ne takaisin liikkeeseen täällä maalla sain silloin matkata monta kymmentä kilometriä sinne paikkaan mistä ostin.
Kyllä siinä myyjäkin ihmetteli, kun 9pv:ää sitten ostin nämä kumikengät. Antoi uudet ja laitti tehtaaseen takaisin entiset.
Ne uudet olivat siellä esikoulussa sitten ja vielä vanhatkin, no, minä olin siellä esikoulussa ne 20pv:ää poikani seurassa, kun kysyivät minua, kun poikani oli silloin jo ylivilkas, menimme tenavain kanssa pyynnöstäni eräälle pienelle kävelyretkelle, kunnes katseeni kiinnittyi erään "ulkolais-maassa asujan kenkiin", ajattelin, jotta hänelläkin on Emil-kumpparit. Kunnes oma poikani sitten valisti minulle, jotta ne ovat vaan laittaneet, tai antaneet "lainaksi" tälle pojalle poikani uudet kumpparit. Eihän siinä mitään ajattelin, mutta kun katselin takaapäin kun tämä poika käveli niissä, huomasin jotta tämä ulkomaalainen on liian pieni säärinen niihin kenkiin, ja kun hän astui niin varsi meni joka kerta "lynttään", eli siinä syy miksi varsi sivusta halkesi pystysuoralinjaa alas.
Tuossa yksi esimerkki, miten kaikenlainen välinpitämättömyys on yleistä. Vaikka kysymys oli siis esikoulusta, mutta kun tämä sama porukka on ollut iät ajat yhdessä, eli pikkuihmiset siirtyvät samankaton alla esikouluun, niin kaikki on ikäänkuin yhteistä, hyllyillä on nimellisiä vaatekoreja, sitten vieressä vaatteiden kuivauskaappeja. Kaikkia "kiireen" nimissä lainaillaan, ym..käytäntöä, mieluimmin lainaillaan, kun lähdetään puimaan miksi jollakin ei ole asianmukaisia varusteita.
Nyt kun seuraavan kerran menen sinne. Sanon niille "äijille", jotta hakevat laatikon ja käyn kaikki pienet vaatteet poikani kohdalla läpi.
Katsotaan kuinka paljon pojalle jää "sopivia" vaatteita.
Ihmetteln vaan, että jos vaatteetkin ovat yhteisiä niin lapselle ei kai halutakkaan kehittyvän mitään persoonaa tai identtiteettiä vaan hän on kuin niissä romanialaisten lastenkodeissa. Ai kommuuni-touhua. Puhutellaanko poikaasi edes nimellä vai onko hän vaan "lapsi".
joskus aika lapsellisiksi. Vai että sanotaanko lapseksi... hohhjoijaa...
Anna ihmisten puhua. Ihmisten joilla on ispiraatioita ja mielikuvitusta. Nekin ovat parempaa kun tuollainen paskan puhuminen.
Kaikki ei tarvitse aina olla niin "säännös-sidonnaista", jos sossutkin tekevät kaikenlaista outoa "piipun nuohousta piiputtomille taloille", katsos, kun sitä ei oikein aina ymmärrä.
Sanonko minkä takia, koska siinä ei ole mitään, jota pitäisikään ymmärtää, vaikka puhuvat negatiivisista ja positiivisista merkeistä. Kukahan älykääpiö nekin on keksinyt.
Ja minä vain kysyn, jotta kenelle noita "kaikenmaailman" hienoja kirjoituksia sossu-politiikasta on keksitty. Eivät toteuta mitään niistä itsekään! Ihmettele mielummin sitä. Niin, kenelle ne on tehty ja mitä varten?
Pitäähän sitä joillakin sanamuodoilla sekoittaa kyhän kansan päät. Jotta edes näyttäisi, jotta muka jossain jotain järkeä olisi. Tai suunnitelmia.
huostaanotettu ja sijoitettu lapsi ole edes sopivien, puhtaiden ja ehyiden vaatteiden arvoinen?
Miten suhtaudutte lapsen tai nuoren ihmisen
- ruokailuun ja ravinnon saantiin ja laatuun?
- koulutukseen ja kouluttamiseen?
- kasvattamiseen ja kasvatukseen?
- hoivaan ja hoitoon?
- huoltoon ja huoltamiseen?
onko kaikki yhtä ja sama miten toimii ja tekee
kunhan vain yhteiskunnan raha tilille tulee ja ajallaan?
Hyvistä sijaisperheistä on pula ja sen kyllä huomaa!
Kenen sydämessä on sija lapselle ja nuorelle myös huostaanotetulle ja sijoitetulle?
Kenen kirjoituksesta tämän voi lukea ja aistia niin ettei tarvitse suurennuslasin tai mikroskoopin avulla
lapsiystävällisyyttä ja lapsen parasta
ja lapsen ensisijalle asettamista
etsimällä etsiä?
Piilipuu siis mene sinne asumaan poikasi seuraksi? Kun niin kovasti ikävöi muka? Jotain sekavaa horinaa lihasta.. :o.
Unohditko ottaa aamulla lääkkeesi?
Luuletko, että joku uskookin noita sinun juttujasi Piilipuu?
Haluat vain ärsyttää!
Ensin haukuit ensinmäistä sijaisperhettä, sitten toista, haukuit tukihenkilön, sosiaalijohtajan ja työntekijän, lääkärin, psykologin, opettajat,
lautakunnan jäsenet, nyt sitten on vuorossa laitos niin ja tuo esikoulukin.
Onpas kumma sattuma, kun juuri sinun kohdallesi tulee kaikki kummajaiset!
Olen nauranut aivan vääränä näille sinun jutuillesi. Aluksi minäkin ihmettelin, että jopa jotakin, mutta nyt noi sinun juttusi alkavat olla liian paksuja.
Oletko koskaan miettinyt, kuinka rankkaa elämäsi on kun käytät sen vikojen etsimiseen toisista?
niin, en tee niitä asioita rahasta, eikä ne ole minulle toisten asioita, olen nyt huomannut, jotta toiset hoitaakin näitä "toisten" asioita huonosti, joten kyllä Suomessa pitää näiden asioiden "ryhtiä" nostaa ja niistä pitää puhua, ärsyttää se sitten, tai ei. Puhua pitää. Mitä opitaan jos kukaan ei tuo epäkohtia esiin. Kaikkihan luulevat olevansa vain hyviä. Tai sitten jotta kaikki on sellaisia, jotka hyväksyvät mitä vain, ja miten vain. Minä en.
SIJAISHUOLLOSTA KUULU MITÄÄN
NIIN VALVOVA LASTENSUOJELUVIRANOMAINEN OLETTAA
ETTÄ KAIKKI ON HUOSTAANOTETULLA LAPSELLA SIJOITUKSESSA
OK!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sellaista se on tämä suomalainen lastensuojelu.
Ei puhuta eikä kirjoiteta niin sijoitettua lasta ei ole yhteiskunnalle olemassakaan.....
niin, opettajia, jotka ovat innostuneita työstään, muistan eräänkin, jolla oli oikein villi luokka, ja monta "vaikeaa" vilkkaudessaan oppilasta, ´ja tämä ope tuli eräältä kurssilta, ja hän oli niin täynnä intoa, nyt alkka uusi tuuli tässä luokassa hän sanoi. Kädessään nippu kaikenlaista materiaalia, joita hän innokkaana selvitti muille opeille. Siis se oli jotain se.
Olen nähnyt hyviä lääkäreitä, jotka taitavasti selvittäävät vanhemmille heidän lastensa asioita. Suurin luulo minulla oli psyk.os.lääkäreistä, jotta siellä selvitetään, neuvotaan ja muuta kaikenlaista mielestäni asiaan kuuluvaa, mutta siellä ei ollut mitään sellaista, ei alkuunkaan, ei siis vähääkään.
Olen myös luullut, jotta joku "tukihenkilö", että hänen tehtävä on yrittää tukea ja katsoa vanhemman kannalta asioita, mutta erehdyin, tukihenkilönä ei siis voi toimia sellainen henkilö joka on itse sijari, siksi , että hän katsoo asioita vain oman työnsä kannalta, ja meillehän kävi niin jotta hän toi kokoajan vain julki omaa syyllisyyttään minulle, siis siitä että oli "saanut" kahden sisaruksen ja heidän vanhempiensa välille riidan, niin jotta sisarukset eivät hänen puheidensa mukaan halunneet tavata enää vanhempiaan. Mutta minä en usko, että siinä niin kävi vaan tämä sijari yllytti tyttöjä vanhempiaan vastaan. Minä uskon näin ja sillä siisti. Ja kun tämä sijaisäiti, minun tukihenkilöni, näki papereistani kaikki asia vääryydet, koska minulla on myös jouduttu oikomaan asioita, joista selviää kyllä asioista todellinen luonne. Ja kun tämä luki, näki nämä asiat hänen syyllisyys omista teoistaan tuli niin voimakkaaksi, jotta se häiritsi jatkuvasti siinä työssään olla minulle tuki. Kun hänen olisi pitänyt olla minulle sitä mitä hän oli toiselta riistänyt. Hän alkoi jo pelätä jotta hänen suvussaan, vankasti esiintyvä syöpään kuoleminen taphtuu myös hänelle. Siis en jaksanut enää perehtyä hänen pelkoihinsa, jotka tulivat hänen psyykkeen alkaessa horjua.
Turha jauhaa tästä juttua, mutta kun niin "kovasti" luet näitä juttujani, ja haluat kuulla niitä.
Jos paljon hyvääkin on nähnyt niin sitä osaa vaatiakin,ja havaitsee huonon silloin helpommin. Ja on mihin verrata. Näin on.
i
vaan olemaan niin jotta nuo samat ihmiset tekee meidän vanhempien arviointia, eli siellä on sellainen asunto, johon voin mennä halutessani niin moneksi päiväksi asustelemaan poikani kanssa kun haluan.
Eli nehän saavat sitten kunnalta rahoja sillä vanhemmuudenarvio livulla, jotta ostopalveluna saavat maksaa myös olemistani siellä.
Toki katson sen ihan ihanaksikin asiaksi koska voin silloin olla poikani kanssa ja me voimme omistautua ihan toinen toisellemme vaan. Ja voimme siellä tehdä kaikkea kivaa yhdessä leipoa, ja mitä nyt vain keksimme.
Voin sitten jutella ja yrittää ainakin saada heiltä näköaloja ja näkökantoja poikani syksyllä alkavaan kouluun ja voimme yhdessä katsastaa sellaista kansiota, jonka olen keksinyt pojalleni, kaikki ne asiat mitkä pidän hänessä tärkeänä, siis siinä adhd asiassa, jotka hieman vaikeutta nyt tuo kouluolemisessa.
Eli kun olen siellä minulla ei ole näitä kotirasitteita siellä se tuntuu ihan lomalta ja täydellinen keskittyminen pojan asioihin. En moiti ihan mukavaa. Ja nyt saan olla mukana.
En nyt oikein ymmärrä mikä tässä on Teidän vaikea ymmärtää. Huom! tämä ei ole Hesa, me asumme aina vain tässäkin alueessa "maaseudulla" ja siinä on mielestäni myös maaseudun edut. Meillä on täällä väljempää. On vähemmän porukoita, enemmän mahdollisuutta ja enemmän aikaa ihmisille. Tämä on totta, kyllä olen sen huomannut, kun seuraan noita ruuhka-Suomen juttuja.
"Ensin haukuit ensinmäistä sijaisperhettä, sitten toista, haukuit tukihenkilön, sosiaalijohtajan ja työntekijän, lääkärin, psykologin, opettajat,
lautakunnan jäsenet, nyt sitten on vuorossa laitos niin ja tuo esikoulukin.
Onpas kumma sattuma, kun juuri sinun kohdallesi tulee kaikki kummajaiset!"
Tämä on vienyt minun mielessäni Piilipuulta uskottavuuden aivan täysin.
ja sössötystä. Jos olet todellisuudessa yhtä sekavan oloinen niin enpä ihmettele, että lapsesi on hoidossa muualla kuin luonasi. Eihän jutuissasi ole päätä eikä häntää.
En ollut uskoa silmiäni, kun luin kirjoituksesi. Itse pidän kunnia-asiana, että lapset kulkevat hyvissä, ehjissä ja silitetyissä vaatteissa. Olkoon sitten omia, tai sijoitettuja. Jos joskus unohdan tämän,omat lapset kyllä aika äkkiä ojentavat minua. Usein 24 v. tyttäreni ottaa lapset vaatekauppaan ja ilmoittaa vaan mulle, miten paljon vaatteet maksoivat. Voin sitten siirtää rahat hänen tililleen.
Sain kerran jopa kuulla isomman sijoitetun mummon sanoneen, että totutan lapsen saamaan liian usein uusia vaatteita. Nuorelle 15 v. on mielestäni tärkeää vaatteet, jopa ihan itsetunnonkin takia. En salli itselleni sitä, että lapset ja heidän vanhempansa joutuvat häpeämään, niin kuin sinä jouduit. Pienemmän sijoitetun äiti kerran tokaisi, että empä minä sinulle varmaan ostaisi Adidaksen uikkareita. Lapsista maksetaan kulukorvaus. Kulukorvausta kuuluu käyttää myös vaatteisiin.
Perheessämme kierrätetään myös vaatteita ja tavaroita. Jokainen saa kuitenkin sanoa oman mielipiteensä käytetyistä tavaroista tai vaatteista. Kotona voi aina pitää vähän kuluneenpiakin, mutta silloin kun lähdetään kodin ulkopuolelle pitää olla siistinä!Se on ns. käyntikortti meidän työssä!
olet työhösi perhehtyvä sijaisäiti.
Kannat vastuun ja Sinulla on silmää vaatetukselle ja siisteydelle, näinhän sen pitäisi ollakin.
Minä en vain ollut uskoa silmiäni, sen mitä näen, en ole sokea. Jotta lapseni ´vaatetus asiat olivat heikolla tolalla hänen käynnillään ja ilonpäivänäni.
Niin se vain on kummallista, jos itse olisin ollut sen paikan johtaja-"täti", olisin kyllä silmäillyt poikaa päästä varpaisiin, jotta onko kaikki kunnossa, ja jo ennemminkin, mitä hänen vaatekaappiinsa kuuluu.
Olihan toki sunnuntai mutta onhan poikani nyt ollut jo siellä yli puolikuuta kai olisi ollut aikaa peréhtyä mitä hänellä on mukanaan edellisestä paikasta, kyllähän sinä tiedät nämä jutut , tiedät tasantarkkaan mitä tarkoitan.
Mutta kun tämän paikan "johtaja" on kuin tuuli ja tuiverrus, ei kai ole ollut mielessä tälläiset asiat, vaikka juuri minun mielestäni tälläisistä asioista se tunnetaankin, siis se millainen paikka tämä nyt on.
Vaikka tuossa edellisissä minua kritisoitaisiin kuinka, niin kyllä tuo olisi ollut vähintä mitä pojan ulkoisessa olemuksessa pitää olla, vaatteet asianmukaiset, Sinä edellisen jutun äiti ymmärrät, koska hoidat varmasti kaikki asiat huolella, en ymmärrä miksi minä en saisi kritikoida poikani huonoa vaatetusnäkymää mikä seisoi edessäni kun hän tuli.
Kyllä illalla otti jotenkin päähän kun katselin 2:ta naapurinpoikaa, ja omaani , kun he pelasivat palloa isolla pihallamme , toisilla pojilla oli reippaan näköiset, värikkäät, raidalliset paidat, tai jotain sellaista. Minun pojallani joka joutui tulemaan paikasta, jossa joutuu nyt vielä jonkun ajan asumaan. Oli haalistunut vaaleanvihreä, liian pieni t-paita päällä. Ja kun hän veti college-paidan päälleen oli hihat 10cm liian lyhyet.
Mulle yksinkertaisesti tuli paha mieli. Kun minulla ei nyt enää kotona ole ostettuna pojalle hänen kokoisia vaatteita, koska hän on ollut jo kauan pois ja pidin entisiä silitettynä kaapissa, mutta en ole katsonut minulle kuuluvaksi hänen vaatteiden osto nyt.
En ymmärrä miksi minun sanojani noin arvosteltiin, asia ei vain nyt ollut sillä tolalla kun ajattelin sen olevan.
Uimahousu´jen reunoista jäi painauma jäljet hänen jalkoihinsa, etsin kaapista hänelle edes sortseja.
Kyllä sellainen ihminen joka ottaa tälläisen tehtävän vastaan pitää asioista huolehtia. Sanoo muut sitten mitä sanoo. Paistaa asioiden läpi, ettei niitä hoideta. Kuinka voin muissa asioissa luottaa?
jos ne laski siellä lasten asuinkodissa sen varaan, että kun piilipuu sinulla on näkövamma, niin et näe mitä rääsyjä pojallasi on päällä. Säästöä, säästöä.
Minulle tuli nyt mieleeni, tuosta Sinun tekstistä, jotta entä jos se on niin, että hän siis se "johtaja" arvioi sitä : mitä sanon niistä vaatteista, millainen näkövammani on, ja millainen olen äitinä , kiinnitänkö huomiota, jos lapsen pukeutumisessa on jotain vialla.
Toisaalta mielestäni se olisi aivan sairasta. Jos se niin olisi.
Mutta vanhempien arviointia on vielä jäljellä, minulla vanhalla akalla.
meillä. Mulle on vaan käynyt niinpäin, että olen laittanut lapset siististi puettuina, vaatteet sävy sävyyn, äitinsä matkaan, mutta kun ovat palautuneet, on päällä ollut ties mitä rääsyjä ja miten sattuu puettuna. Minä olen silloin hävennyt ja ajatellut, että jos nyt joku tunnisti nuo "meidän" lapsiksi, niin mitähän ajatteli. Pihalla on oltu vanhoissa rääsyissä, ettei ole tarvinnut vaatteita varoa leikeissä, mutta kun johonkin on lähdetty kodin ulkopöuolelle, niin suihkun kautta puhdasta ja ehjää päälle, en kehtaisi kulkea sellasten räsyisten lasten kanssa. En itsekään lähde mihinkään kuin seinästä reväistynä.
Siistit vaatteet pitää olla ja hiukset laitettuna ja meikit kohdallaan.
Nykyisin saan kyllä hävetä, kun toi nuorisomuoti on tota, että mitä kuluneempaa ja risempaa, sen parempi.
Nyt ovat jo sen ikäisiä, että olen huomautellut, mutta ajattelen, etten enää jaksa stressata niiden kanssa, jos ei heitä itseä häiritse, niin olkoon.
Enemmän hajottavatkin nykyään kuin pienempinä, en tiedä mistä johtuu, kai niistä mopoista.
Tässä se nyt taas nähdään. Olen tiennyt ton huolenpidontason noissa laitoskissa koko ajan.
Olkoon sitten kunnan tai yksityinen laitos, jossa on ulkop.työntekijöitä, niin totuus on, ettei siellä lapsista todellisesti välitetä, hehän ovat vain töissä siellä. Jotkut on täälläkin vain väittäneet, että lasten on laitoksissa parempi, juuri sen vuoksi, ettei siellä kukaan rupea lapsista pitämäänkään, kuten sijarit.
Sijaisperheet vaan ovat hyvinkin tarkkoja siitä, miten lapset on puettu, ettei vaan kukaan pääse sanomaan, ettei edes vaatteita osteta. Tämä on totuus. sijarit myös syyllistyvät siihen, että oikeesti välittävät lapsista, heidän hyvinvoinnistaan ja pukeutumisestaan, mutta siitä meitä juuri syyllistetään, ettei saatais oikeesti välittää. Ihmetyttää tää logiikka täällä.
ei noissa paikoissa ajatella asioita edes noin pitkälle.
Yksintekrtainen ja kylmä totuus on, että niitä ei pätkänkään vertaa kiinnosta miten lapset on puettu, tai mitä mieltä sinä siitä olet.
He ovat ammattilaisia, he tietävät kaiken paremmin kuin muut.
Lisäksi saavat lapsista mielettömät korvaukset, joista olisi kyllä varaa vaatettaa lapset viimoisen päälle. Mihin lie lapsista maksettavat rahat menevät. Ei ne välitä, ihan oikeesti.
Olen näitä laitoksissa puettuja lapsia nähnyt.
Laitoksista ne on kaikki meillekin tulleet. Uskomatonta miten huonoa se hoito niissä oikeesti on.
Olen yrittänyt moneen kertaan täällä siitä puhua, mutta ei minua ole oikein uskottu.
Mikä on muuten "asumiskoti".
Ajattelin jo silloin, kun kerroit onnellisena kuinka hyvään paikkaan poikasi nyt pääsi, että katsotaas nyt, kun vähän aikaa kuluu, et mikä on totuus. En ole kertomastasi ollenkaan yllättynyt.
Tiedän, ettei ne useinkaan ole niin hyviä paikkoja kuin ensalkuun luulisi.
Sanot, jotta sijarina pitää katsoa aina,jotta sijaislapset ovat hyvin puetut.
Sen olen miettinyt, jotta näin he varmaan ajattelevat.
Olen myös miettinyt miten painostavakin ajatus olisi jos itse olisin sijari, ja aina ajattelisin, jotta onko kaikki siinäkin nyt hyvin. Ettei kellään ole nokankopauttamista.
Itsekin olin inan samanlainen kun Sinä amalia, kun sanoit, jotta omastakin ulkonäöstäkin pitää viimeistä piirtoa myöden huolehtia.
Kun olin töissä niin aamulla piti jo itsenäkin kanssa ehtiä tehdä kaikenlaista, jotta oli esittely ja näyttökuntoinen, kun tulee vanhemmaksi niin aina vain pitäisi enemmän laittautua, jotta hieman saisi kätkettyä kaikenlaista "normaalia" vanhentumistakin. mutta nyt ei sillätavalla ihan kohdallani ole, kun en näe itseäni (onneksi)tarkasti peilistä, pysyy ulkonäkö pakostikin paljon luonnollisempana.
Mutta lapsia täytyy aina oivaltaa muistaa, siis ulkonäköä, siinä tarkoitan vaatetusta.
Kärsin syvästi, jos lapsen paita olisi "rypyssä", vaikka vain takaa. Tai jotain ..puhumattakaan , että vähänkin liian pienet vaatteet. Hämmästykseni oli suuri kun en kuullut edes selityksiä tämän "tuojan" suusta.
on sellainen paikka, jotta siellä on koulutettua henkilökuntaa erilaisia "hoitajia", ohjaajia jne. työvuoroissaan. Ja muutamia "pömpeleitä", joissa muutamat nuoret koittavat omia siipiään, eli yksinasumista.
Eli se varsinainen "pömpeli" on sitten varmaan kodin ja laitoksen joku "välimuoto", siellä ei kukaan "vanhemmista" itse asu, vaan ovat duunissa. Ja yövuoroissa vahdin tehtävissä.
On toki minunkin mielestäni ihan hyvä sekin kun sijaisperheessä voi ihan oikeasti alkaa, pitää lapsesta, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, jotta kiintyminen on vaarallista, sellainen liika kiintyminen sijarin puolelta. Olisihan se kovin surullista, jos sijari ei kaiken lisäksi erottaisi niinkuin meidän tapauksessamme, ei erota mitä eroa on adoptiolla ja mitä sijaisena ololla. Nämähän oli netissä suurin otsikoin tuoneet julki kovasti haluavansa "adoptoida".
Silloin jotenkin oli tässä asumiskodissa mielestäni kepeämpi tunnelma, ja varmuutta sille, ettei olisi mitään "outoja" esteitä sille, etteikö lapsi voisi tulla kotiin tapaamisille, ei sellaisia omistushaluja, vaan onhan se heillekin helpotusta kun lapsi menisi viikonloppulomalle luontaisesti kotiinsa. Ja vanhemmille sehän on ihan selvä ja luonnollinen asia ja tottakai niinkuin meillä toivomme ettei tämä jatkuisi enää kovin kauaa. Ja olisimme kokonainen perhe taas. Minullahan nuo muut lapset ovat jo aikuisia ja tämä on minun iltatähteni. Joten kyllä ymmärrän ja olen jo nähnyt elämän suunnan ihmiselle, jotta jokainen loppujenlopuksi sitten on itsellinen ja elää omalle elämälleen, eikä sitä nyt niin koskaan ketään "omista", mutta se etu tässä on jotta, lapset ovat aina meidän lapsiamme.
jos näkee että siellä tarvitaan apua...
se auttaminen muuten ei olekaan enää tätä päivää...
Mutta kyllähän opettajakin (hyvä) huolehtii edes pääpiirteittäin että lapset ja nuoret koulussa saavat oppia ja opetusta
sekä vähän kasvatustakin siinä sivussa
ja toisille opeille on tärkeää että koulussa ruokaillaan jne.
Mutta ei opettaja ketään oppilasta itselleen omi eipä myöskään tarhankaan tätöset!
amalia, kesäpäivää sinulle ja mopoporukallesi, pärinää varmaankin riittää ja mopon osia .....
"en ole katsonut minulle kuuluvaksi hänen vaatteiden osto nyt. "
Miksi lapsen vaatteiden ostaminen ei kuuluisi sinulle? Olisiko rutisemisen sijasta mahdotonta ostaa pari vaatekertaa? Sehän olisi kiva retki ja ilonaihe pojalle ja jos epäilet (niin kuin varmaankin epäilet), että vaatteet päätyvät jollekin toiselle lapselle, niin pidä uudet vaatteet aina omassa kodissasi. Eli sinä vain tuijottelit poikaa koko tapaamisen ajan ja päivittelit miten huonot vaatteet hänellä on? Voi voi. Meidän omatkin lapset kulkevat kirpputorin vaatteissa, siistejä kamojakin sieltä löytyy, kun etsii, jos ei uusia halua hankkia.
Jestas sentään mitä pärpätystä moisesta asiasta, joka olisi pikkuasia hoitaa kuntoon. Kyllä minua sinun juttusi kovasti hämmästyttävät, koti kodin jälkeen on huono ja laitos toisensa jälkeen ei ole mistään kotoisin. Missä ovat ne tavalliset, inhimillisten ihmisten sijaiskodit ja kodinomaiset laitokset, joita minä olen nähnyt? Miten VOI OLLA mahdollista että sinun lapsesi AINA osuu paikkoihin, jotka ovat suoraan kauhukertomuksista sinun tarinoidesi mukaan. Aika uskomatonta.
Koska lapsesta maksetaan sijaispaikalle korvaus kyllä sen tehtävä on myös vaatettaa lapsi asianmukaisesta. Minusta jos lapsi tulee päiväksi vanhemmalle ei tämän tehtävä ole etsiä lapselle sopivaa vaatetta varsinkaan jos muuta on ajatellut.
Uskon myös että vanhempi löytää sijaispaikasta puutteita, ainakin jos huosta on vastentahtoinen.
Ja laitokset on laitoksia ei niissä lapsen yksilöllisyyttä välttämättä oteta huomioon.
mutta että ihminen jaksaa mutista väreistä ja hihan pituuksista niin että "hän ihan kärsii", niin _minusta_ mennään jo vähän liian pitkälle. Onko hän antanut lapsen kaikki vaatteet pois eikä mitään hankkinut tai jättänyt itselleen? Mitä jos lapsen mukana olevat kaikki vaatteet likaantuvat tapaamisen aikana? Väännellään käsiä ja valitetaan, kun sijaisperhe on kamala? Jos vaatteet ovat noin tärkeitä, niin eikö olisi kätevä itse hankkia vaatteita niin saisi haluamansa värit sun muut. Tai sitten saisi laitoksessa suunsa auki eikä rutisisi täällä. Ihan totta, rajansa nyt tällä valituksellakin.
Meillä on tukilapsilla kuivat/puhtaat vaatteet useinkin loppuneet viikonlopun aikana kesken, sitten on menty meidän vaatekaapille ja kaivettu puhdasta päälle. Kauheeta, kyllä on kirpparikamaakin ja on jotain uuttakin. Yksi sijoitetun lapsen äitihän jo sanoi, että hän ei sulata lapsellaan kirpparivaatteita. Uutta siis pitää olla.
Lapset pitävät mielellään vanhempien ostamia ja antamia vaatteita. Meillä välillä tuntui,että pieneksi käyneetkin vanhempien antamat vatteet haluttiin laittaa päälle kun mentiin äitiä tapaamaan.
Itse en käy kirppareilla vaatteita ostamassa, isommat tytöt meillä haluavat käydä itse niissä ja ei minulla sinänsä mitään kirppareita vastaan ole, ei ole vain minun juttuni.
myös perhehuolto saavat huostaanotetusta lapsesta tai nuoresta riihikuivaa rahaa (vuorokausimaksu, palkkio, korvaus jne paikan mukaan)
jolla on tarkoitettu, että kustannetaan lapsen tai nuoren jokapäiväinen eläminen, ravintoineen sekä muine kuluineen.
On verovarojen väärinkäyttöä ja suorastaan rikollista
jos ei lapsella, nuorella
ole asianmukaisia varusteita tms.
jos lapsi on otettu sijaishuoltoon
hoitoon ja huoltoon korvausta/maksua vastaan!
Uskomatonta miten ja mihin äänen sävyyn sijaishuoltajiksi itseään tituleeraavat tällä palstalla kirjoittavat.......
Hyvistä sijaispaikoista on pula...............................
olen tässä Piilipuun kannalla.
Tuollainen perhekoti saa aivan mielettömät korvaukset lapsesta. Vähintä mitä voi vaatia, on että lapset edes puetaan kunnolla, etteivät näytä rääsyläisiltä.
Minulle myös on tärkeää miltä meidän perheen lapset ulkopuolisille ja minulle näyttää. Törkeää lähettää lapsi liian pienissä ja kauhtuneissa vaatteissa kotilomalle.
Itseltä se ei ikinä luonnistuisi. Häpeäisin silmät päästäni, jos mun käsistä lapsi jostain syystä lähtisi em. tavalla puettuna.
Kyllä on lapsen itsetunnonkin kannalta tärkeää, että on edes nätisti puettu, kun kaikesta muusta , kuten omasta kodista ja vanhemmista on joutunut luopumaan. Näyttää siltä, että tuon lapsen mielipidettä ei kuuntele kukaan eikä missään asiassa. Toiset näyttävät tietävän kaiken hänen puolestaan.
Olkaa piilipuusta ihan mitä mieltä tahansa, mutta sitä lasta mun käy niin sääliksi. Kyllä hänen asioistaan vastaava sossu on aivan hukassa, eikä asetu mitenkään lapsen asemaan.
Valita vaan piilipuu. Sulla on oikeus vaatia määrättyä tasoa. Perhekoti on ilmeisesti ns. ammattimainen, joten osoittakoon sen myös. Maksutkin heille on sen mukaiset. Ei kannata kainostella tässä asiassa.
Lapset pitää pitää puhtaina ja nätisti puettuina, eikä siitä tingitä.
näistä asioista puhutaan. Kun näyttää siltä jotta tämä Suomi on varsin puhumatonta kansaa.
Täällä vain lämmetään "sisäänpäin".
Monesti tulee enemmän kiinnitettyäkin sellaisiin asioihin huomiota, jotka todellisuudessa ovatkin
huomion arvoisia asioita.
Ehkä tämä Suomi tulee joskus "kuntoon". Ulkomailla monissa maissa esim. jos jonkun mainitsen :Sveitsi, siellä lapset ovat aina, siis aina tosi hyvin puettuja, vaatteita ei käytetä kovin kauaa aikaa, siellä ei ole ainakaan maan "sisäisesti", mitään omia kirppareita. Sellaisia, jotta toiset sveitsiläislapset siinä mielessä tonkisi jossain kirppareilla vaatteita, kun täällä Suomessa ihmiset ovat monet sellaisessa "köyhyysloukussa" ja pakotettujakin niin tekemään.
En tule unohtamaan Veikko Vennamon sanoja, jotta tulee pian aika Suomeen, kun vanhat vaatteet kelpaavat. Ja näin on käynyt oikein kovasti.
Niin silloin kun poikani ensimmäisen kerran tämän meidän rulianssin aikana nähtiin "jossain", siis jonkun kertomaa: joo, oli nähnyt poikani sijaisäitinsä kanssa, kysyin tietenkin heti, että missä? No, se oli kirpputorilla.
Että silleen. Turha vänköttää minulle leukoja. Se ei ollut alunperin minun suustani. Vaan minulle sanottiin näin.
Se tietenkin on väärin jotta täällä sanon näin.Ja tuon julki sitä, mikä tapahtunut on. Ajatelkaa jos haluatte, että se on minun näkemys asioista, saattahan te niin ajatella. Sillä sehän on ihan totta. Se onkin minun näkemys asioista. Ja ajatukseni ovat omiani, ne eivät ole toisten ihmisten ajatuksia. Siksi sanonkin teille, jos teillä on ajatustyhjiö, älä täytä sitä toisen ihmisen ajatuksilla, turha siis teidänkin on minulle täällä toistella, jotta olet kirjoittanut tai sanonut niin tai niin , no, nehän ovat silloin olleet minun ajatuksiani, älä täytä ajatustyhjiötäsi minunkaan ajatuksillani, vaan täytä ne omillasi. Niin on parempi.
Onhan minunkin mielenkiintoisempaa lukea mitä Te ajattelette, älkää toistelko mitä minä olen ajatellut, sillä toistan vielä, jos et ole huomannut, minähän kyllä tiedän omat ajatukseni.
Eli mitä Sinä ajattelet, se kiinnostaisi minuakin enmmän lukea.
Että kirpputoritkin on kielletty sijaisperheiltä!
Toivon mukaan se on huoltosopimuksessa kirjattuna, että tietävät.
heh
kirpparivaatteita, jos ei diakonissalaitoksen lastenkodilla ole varaa ostaa vaatetta niin kertokoot kyllä vanhemmat ostavat! Huostaanoton syy ei ole varattomuus! vaan hoidon saaminen lapselle!
Laitos on eri kuin sijaisperhe
miks et anna lapsellesi parempia vaatteita, osta nyt toki jotain niiden pienien sijaan!Minä ainakin tekisin niin, kun
minähän huolehdin lapsestani kotona, ei mun tarvi perhekodin vaatteissa lastani pitää kotona!
Ihan tyhmä ajattelutapa. p-kele, mitä vanhempia, vaikka ollaan muka alkoholittomia, nykyisin, ei kyllä tekstin mukaan siltä ole näyttänyt, mitä on tullut luettua!
IHMINEN ON SOKEA MITÄ EI HALUA NÄHDÄ TAI KOKEA!
Noo, en tiedä, mutta epäilyttää jo niin pahasti nuo jutut!
valitukset tuli väärään osoitteeeseen, mutta ei se mitään, pitäisi perustaa uusi palsta otsikolla helsingin diakonissalaitoksen lastenkotien väärinkäytöksistä johtuvat marinat!
miksi et itse sitten hoida poikaasi?ja vaateta häntä?
voithan itsekkin ostaa pojallesi vatteita,hänhän on sinun oma poikasi.
vai onko hänet huostaanotettu?