Tahtoisin nyt pyytää lasten vanhempia kertomaan ja opettamaan miten eläimiä käsitellään ja kohdellaan.
Lähden kissani kanssa ulos joka päivä taluttaen sitä valjaissa, ja vauhtimme kävelyreissuilla ei ole mitään päätähuimaavaa. Aina, kun pysähdymme nautiskelemaan heiniä, joku lauma lapsia sattuu ilmestymään jostakin ja he juoksevat suin päin malttamattomina kohti kissaani.
Olen monesti sanonut kovaan ääneen ettei eläintä kohti pidä juosta koska se pelästyy. Ei ole vieläkään menny perille. Aina kissani on saada sydärin "hirmuisten" epävarmasti liikkuvien olentojen "hyökätessä".
En viitsi mennä metsiin, koska se on koiraisinta aluetta, ja siellä pidetään 50% koirista irti. Joten meille jää siis aina sama paikka jossa käydä.
Lisäksi minua ottaa aivoon se, että lapset tarraavat flexistä kiinni ilman lupaa (eli se viedään suunnilleen käsistä), eivätkä päästä irti koska he HALUAVAT taluttaa. Tällöin minun on ollut pakko sanoa asiasta kovistellen.
Kolmanneksi **tuttaa se, että lapset seuraavat minua aina rapun ovelle asti, ja odottavat että tulen seuraavan katin kanssa ulos. Kerran törmäsin heihin rappukäytävässä - jotenkin olivat päässeet sisään ovikoodista huolimatta - ja he kysyivät että pääseekö kissoja katsomaan. Sanoin ettei rapussa saa olla ja että meille ei nyt pääse.
Täällä ei siis näköjään saa olla enää rauhassa ipanoilta. Tottakai se kiva viiksekäs pehmoinen karvakeranallekarhu on ihana ja söpö ja kaikkea, mutta rajansa kaikella.
Onneksi penskoja ei ole nyt näkynyt - oovat varmaan kesälomilla.
En vihaa lapsia, mutta en myöskään tule heidän kanssaan hyvin toimeen. Ilkeä en myöskään halua olla.
Jotain fiksuja ideoita kenelläkään tilanteen ratkomiseksi? En kehtaa huutaakaan.
Lähden kissani kanssa ulos joka päivä taluttaen sitä valjaissa, ja vauhtimme kävelyreissuilla ei ole mitään päätähuimaavaa. Aina, kun pysähdymme nautiskelemaan heiniä, joku lauma lapsia sattuu ilmestymään jostakin ja he juoksevat suin päin malttamattomina kohti kissaani.
Olen monesti sanonut kovaan ääneen ettei eläintä kohti pidä juosta koska se pelästyy. Ei ole vieläkään menny perille. Aina kissani on saada sydärin "hirmuisten" epävarmasti liikkuvien olentojen "hyökätessä".
En viitsi mennä metsiin, koska se on koiraisinta aluetta, ja siellä pidetään 50% koirista irti. Joten meille jää siis aina sama paikka jossa käydä.
Lisäksi minua ottaa aivoon se, että lapset tarraavat flexistä kiinni ilman lupaa (eli se viedään suunnilleen käsistä), eivätkä päästä irti koska he HALUAVAT taluttaa. Tällöin minun on ollut pakko sanoa asiasta kovistellen.
Kolmanneksi **tuttaa se, että lapset seuraavat minua aina rapun ovelle asti, ja odottavat että tulen seuraavan katin kanssa ulos. Kerran törmäsin heihin rappukäytävässä - jotenkin olivat päässeet sisään ovikoodista huolimatta - ja he kysyivät että pääseekö kissoja katsomaan. Sanoin ettei rapussa saa olla ja että meille ei nyt pääse.
Täällä ei siis näköjään saa olla enää rauhassa ipanoilta. Tottakai se kiva viiksekäs pehmoinen karvakeranallekarhu on ihana ja söpö ja kaikkea, mutta rajansa kaikella.
Onneksi penskoja ei ole nyt näkynyt - oovat varmaan kesälomilla.
En vihaa lapsia, mutta en myöskään tule heidän kanssaan hyvin toimeen. Ilkeä en myöskään halua olla.
Jotain fiksuja ideoita kenelläkään tilanteen ratkomiseksi? En kehtaa huutaakaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meidän pihalla on aivan sama ongelma. Itse tiedän 19v kokemuksella, että kissa menee täysin paniikkiin, jos joku juoksee sitä kohti.
On se perkele kumma, ettei vanhemmat opeta lapsiansa sen vertaa, että eivät koske vieraaseen eläimeen.
Vieras eläin voi paniikissa käydä päälle, kuten meidän kissat saattavat tehdä, koska tulkitsevat merkkaamansa piha-alueen reviirikseen, ja sattuvat olemaan erittäin tarkkoja reviiristä.
Minä sanon pihan lapsille, että ei saa koskea, koska tämä kissa pelkää, ja voi purra sekä raapia. Silti roikkuvat kimpussa, kunnes otan kissan syliin ja menen sisälle.
Seuraavan kerran kun tämä kiljuva ja ryntäilevä apinalauma hyökkää uudelleen, käyn soittelemassa hieman vanhempien ovikelloja läpi ja juttelemassa asiasta, jos ei mene tajunnan ja toiminnan tasolle, otan talonyhtiöön yhteyttä, niin eiköhän asialle järjesty joku ratkaisu.
Piha kuuluu kaikille, eikä vain räkänokkaisille kakaroille!
Täytyy varmaan pysyä kissin kanssa sisällä!! Lapset ovat lapsia ja uteliaita pieniä ihmisiä! Olisitte tyytyväisiä kun joku ystävällisesti, vaikkakin riehuen tulee tutustumaan. Vaihtoehtoisesti löytyy myös flegmaattisia kiusaajia ja kissan potkijoitakin. Minulta löytyy lasten lisäksi myös kissaa ja koiraa, joten en ole mikään kissan vihaaja.
..pysyä sisällä, kun kissa tahtoo ulos. Jos eläimen ottaa, niin minusta sen ei kyllä tulisi olla mikään seinäkoriste neljän seinän sisällä. Kyllä minä kaverin ulos vien, vaikka sataisi kaatamalla, kun se kerran haluaa.
Onhan se mukavaa jos kissaan tullaan tutustumaan, mutta en pidä tyylistä jolla lapset niitä ylensä tulevat tervehtimään ilman vanhempiaan, eli tulevat melkein suuhun asti.
pitäisi kuulua kaikille ja lapset kyllä oppivat varsin pieninä hyvät käytöstavat, jos niitä joku vaan viitsii ja pystyy opettamaan!
Jos mukula on niin pieni, ettei mitään itse ymmärrä, tokihan silloin on joku vanhempi seurassa, joka valvoo tekemisiä!
Olen kyllä nähnyt hyvin pieniäkin lapsia, jotka osaavat eläinten kanssa olla ja kysyä luvan sopiiko tulla silittämään. Pääsääntöisesti vaan taitaa kakarat olla aika vapaankasvatuksen tuotoksia..Toinen juttu on irtokoirat.. Siksipä meillä ulkoillaan yleensä iltä/yöaikaan, saa kissat nauttia ulkoilusta ilman lapsia ja koiria.
Pitäisitkö sinä, jos vaikka humalainen vieras kävisi tekemään tuttavuutta lastesi kanssa? Eli kenenkään ei pitäisi joutua seurustelemaan omasta mielestään vastenmielisen porukan kanssa.
Kissa voi olla erittäin arka ja saada traumoja tuollaisesta riehuvasta ja huonosti käyttäytyvästä porukasta, pahimmassa tapauksessa pääsee karkuun paniikissaan tai raatelee jonkun. Kuka korvaa, kun mukulalta puuttuu silmä päästä?
Ei tarvitse toivottavasti olla ilkeä, mutta päättäväinen ja esittää asia perustellusti ja selkeästi lapsille, että miksi kissaa kohti ei saa juosta. Ehkäpä sinä saisit opetettua pihan lapsia paremmin, kuin vanhemmat. Opeta heille kuinka kissan kanssa ollaan ja katsomaan saa tulla vasta kun on lupa kysytty. Kannattaa varmaan ystävällisesti puhua vanhemmille ongelmasta ja sopia, että opetellaan yhdessä olemaan kissan kanssa. Vajaa on aikuinen, jos ei sitä ymmärrä.