Minulla on nyt 5-vuotias rotikkauros. Koulutettu kentällä ja lisää kotona. On ollut hieno ja tottelevainen, ei mitään ongelmia. Nyt tuli vieraita, koira oli hakenut vieraan kassista sukat. Minä komensin irti. Sukat tipahtivatkin heti lattialle ja minä rupesin niitä siitä ottamaan. Koirapa päättikin ottaa ne vielä takaisin. Sain kahdesta hampaasta nirhauman käteen. Kyllä oli nolo koira kun tajusi tapahtuneen. Nyt mietin, uskallanko enää luottaa koiraani? Mitähän sen päässä tapahtui?
Yllätyksiä löytyy
kummastunut
51226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos olit sopivassa asennossa kyyryssä, koira saattoi luulla, että halusit leikkiä. Koirathan pyytää toisiaan leikkiin laskemalla etupään alas. Ja kun koirasi vaikutti nololta, uskoisin, ettei tuossa ollut kyseessä muu kuin vahinko. Sen piti luultavasti ottaa kiinni sukasta, teki pienen virhearvion ja nappasi vahingossa vähän kädestä. Jollei teillä ole tuohon mennessä ollut ongelmia, eikä mikään ole muuttunut, noin vanha koira ei enää ala uhittelemaan johtajalleen.
Isäni edesmennyt seropi (bokseri saksanpaimen) ja äitini leikkivät kerran kepillä vetoleikkiä, koira yritti ottaa lyhyestä kepistä parempaa otetta ja vahingossa puri kulmahampaalla äitini peukalon kynnestä läpi. Koira säikähti hirveästi ja oli TOSI pahoillaan tapahtuneesta. Koiraa ei rankaistu eikä kukaan alkanut pelkäämään sitä. Koira kuoli muutama vuosi sitten syöpään. Se eli pitkään tapahtuneen jälkeen (oli tuolloin 4-5 -vuotias) eikä sen kanssa ollut ikinä mitään ongelmia. Kyse oli vahingosta ja koira oli entistä varovaisempi leikkiessään ihmisten kanssa.
Toisin sanoen sinulla ei ole aihetta huoleen, ellei näitä ala sattua useammin.
Kiitos rohkaisevasta vastauksestasi oikein esimerkin kanssa! Tilanne oli aika lailla kuvailemasi kaltainen ja vieläkin, vaikka tapahtuneesta on jo useampi päivä, koira käy tavallista useammin nuolaisemassa kättäni! Muistaa mokansa. Hyvä niin. Iloista kesää!
pahoillaan tapahtuneesta ja yrittää hyvitellä ja tavallaan pyytää anteeksi.
Voin varmuudella sanoa että se ei tarkoittanut pahaa.
Jospa ne sukat on hyvän tuoksuiset?
Onko sukkien omistajalla koiraa?
Osta koirallesi jokin uusi lelu..
täytyy antaa ruokarauha.
Tuo ei liity suoraan ruokailuun, mutta liittyy kuitenkin kiertäen. Se sukka on sen koiran saalis eli ruokaa.
Yleensä opetetaan, että koiralta pitää voida ottaa ruoka pois milloin vaan.
Itsekkin olen sitä opettanut. Nyttemmin olen liittynyt siihen koulukuntaan, joka pitää sitä asiaa aivan hulluna ideana.
Koira katsoo hölmönä, kun sen ruokaa viedään. Koira on opettu siihen ja se tyytyy siihen. Sitten eräänä päivänä sen vaistot kertoo" saatana et koske mun ruokaan tai kuolet" Se on aivan luonnollista. Silloin koira saattaa huomata, että se olikin koulutettu ettei saa murista ja vielä vähemmän puraista ja se häpeää. Mutta vaistot ehti ensin ja olisi voinut käydä huonostikkin.
Meillä koira saattaa ärähtää herkemmin, jos sukka on ehditty viedä portaan alle pesään. Ulkona paskakokkareet jne. otan kyllä suusta ja komennan "JÄTÄ".
Mutta esim. pesässään se on paikassa, josta ei pääse karkuun, puolustaa saalistaan vaistomaisesti. Siis sisätiloissa tämä on vaarallisempaa touhua minusta.
Jokainen uskoo mihin uskoo, mutta itse kun olen antanut ruuan koira saa syödä rauhassa. Kukaan ei saa mennä häiritsemään. Koirani ei saa häiritä myös minun ruokailuani, joten se on tasapeli. Ja lapset ei mene koiran lähelle ruoka-aikana.
Tuo sukka asia on kinkkinen. Se ei ole aina leikkikalu koiralle. Se onkin joskus "saalis". Sinun täytyy opetella seuraamaan, miten se luihuilee saaliin kanssa ja milloin on kyseessä leikkikalu. Opettaminen ei poista vaistoja, jotka on syvällä.
En osaa selittää, mutta omasta koirastani olen oppinut näkemään, milloin se vaan makeilee "saaliilla" ja milloin se on oikea "saalis" ja se haluaa pitää sen. Häntä heiluu leikkiessä ja makeillessa aivan erilailla ja se ei luimuile karkuun.
Kiitos vastauksestasi!
Mielenkiintoinen tuo ruokajuttu. Itse olen opettanut koiran luottamaan siihen, että hän saa ruokansa syödä rauhassa, mutta ei olla siitä mustasukkainen. Pentuvaiheessa istuin lattialla ruokakuppi jalkojeni välissä sormet ruokakupissa aina silloin tällöin. Koira söi, mutta varoi tarkasti sormiani. Sittemmin vein vaikka jonkun pienen lisäpalan kuppiin, joten se oppi, että jos kuppia lähestyy, sillä voi olla positiivisia seurauksia, ruokaa ei tarvitse varjella. Olen kanssasi samaa mieltä, että on turhaa kiusaamista ottaa kesken kaiken ruokakuppi pois. Koiralta vaadin ihmisten ruokailun kunnioittamisen, saman hänkin on ansainnut.
Mutta se sukkajuttu oli kyllä koiralle saalis, itse kassista etsitty (vaikka se tiesikin, että se oli luvaton juttu). Aina aikaisemmin mikä tahansa on suusta tipahtanut käskyllä, niinkuin nytkin, eka kertaa se vain päätti ottaa saaliinsa takaisin. Monta kertaa esim. kun olemme metsässä ja sillä on jotakin suussa tarkastan, mikä se on. Joskus se saa pitää löytämänsä, joskus ei, ja aina on tyytynyt päätökseeni. Onneksi sanakin uppoaa: keväällä se löysi kyyn metsäpolulta, mutta ei ottanut suuhun, kun kielsin. Onneksi satuin huomaamaan, mitä se oli bongannut!