Miten teillä alkoi syömishäiriö/mikä sen aiheutti alunperin? Pelkään tyttäreni puolesta,hän on laihtunut aivan kauheasti ja en ole vielä kehdannut kysellä ennenkuin olen aivan varma..
kertokaa...
.....................
6635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
se voi alkaa kullakin omista erilaisista syistä mut mulla sen teki koulukiusaaminen,vaikkakin olin normaalipainoinen niin muutama nimittely sai aikaan sen että kuihduin olemattomiin.se kävi hyvinkin alle vuodessa...
Lievä ylipaino, koulukiusaaminen...olin mielestäni ruma ja lihava ja tuntui, että kaikki olivat sitä mieltä. Laihdutus alkoi ihan terveellä tavalla, mutta lihomisen pelossa lopulta bulimia sai vallan. Nyt olen jo parantunut siitä, enkä enää koskaan oksenna. Olin todella ahdistunut tuohon aikaan...
Mäkin olin yläasteen ekalla todella kiusattu, eli itsetuntokin sitte kehittyi sen mukaan. Kannan niitä arpia varmaan lopunikääni vaikka aikaa on menny jo kohta 15v. Katkeruus ei oo helpottanu vaikka anteeks on pyydetty! Toi kaikki varmaan vaikuttaa siihen että sairastuin, mut oon miettiny että bulimian tais varsinaisesti laukaista se, kun melkein 4v sitten tajusin etten oo onnellinen mun silloisen avopuolison kanssa. Meni todella huonosti. Halusin kai näyttää kauniimmalta ja laihemmalta muitten miesten silmissä...vaikka exälle kelpasin aina.
masennus, liialliset paineet ja kauheet stressit. Mun täytyy aina olla täydellinen ja oon aina ollutkin sellainen "tunnollinen" kaikessa ettei kukaan ikinä uskoisi mulla olevan mitään syömishäiriöitä. Ulkopuolelta mun elämä näyttää niin onnelliselta. Alunperin kyl kaikki alkoi siitä että olin todella yksinäinen ja masentunut. Olen sitä kyllä edelleen..
Mulla on ihan sama "ongelma" ton tunnollisuuden kanssa. Tuntuu että välillä pitäis ottaa enemmän sellainen halläväliä-asenne ja olla tavallaan itsekkäämpi, mut ei musta kuitenkaan oo siihen. Sen lisäks että otan paineet ulkonäöstäni niin mulla on myös älytön pätemisentarve ja ehkä miellyttämisenhaluakin joitain ihmisiä, kuten vaikka pomoa kohtaan. Pitäis olla niin helvetin täydellinen koko ajan joka asiassa ja toisten silmissä! Kuhan vaan muut pitää mua korvaamattomana ku mä oon niin hyvä ja tunnollinen!!! Liiankin kanssa oon, myönnetään! Mä uskon että tällaiset paineet kans edesauttaa sairastumista, jos ihminen on siihen yhtään taipuvainen.
Minulla syömishäiriö alkoi koulukavereiden sanomisista. Olin lihava ja aloin laihduttaa. Ensin meni anoreksian puolelle. Äiti tällöin puutui asiaan hienonvaraisesti ja paranin siitä. Jonkin ajan kuluttua sairastuin bulimiaan, jota olen sairastanut jo 3 vuotta. Enää en uskalla kertoa bulimiasta äidille, koska hän pitää minua fiksuna, järkevänä ja pärjäävänä tyttönä, enkä halua pettää häntä. Tämä on raskaampaa kuin uskoisi.
Ota rohkeasti asia puheeksi, näin autat häntä eniten. Jos hän ei kärsi syömishäiriöstä, niin hän ottaa asian rauhallisesti vastaan ja huomaa vain että välität hänestä todella paljon.