Pekka Saarnio, Dosentti, Lehtori, Tampereen yliopisto, Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos
Alkoholi on Suomen yleisin laillinen ja kannabis laiton päihde. Tarkastelen ensiksi tässä katsauksessa alkoholin ja kannabiksen haittavaikutuksia uusimman tutkimustiedon pohjalta. Pohdin sen jälkeen nykyistä huumausainepolitiikkaa ja sen vaihtoehtoja. Vallitsevasta ilmapiiristä johtuen huumeista on lähes mahdotonta kirjoittaa ilman jyrkkää tuomitsemismentaliteettia. Yritän malttaa mieleni ja suhteuttaa johtopäätökseni tarkastelun kohteena olevien päihteiden haittavaikutuksiin.
Alkoholin ja kannabiksen haittavaikutukset
Kannabiksen vaikutuksia koskevaa suomenkielistä tieteellistä kirjallisuutta on niukasti. Alkoholin vaikutuksia koskevaa kirjallisuutta sen sijaan on huomattavasti enemmän, hyvänä esimerkkinä M. Salaspuron & al. (1998) toimittama Päihdelääketiede. Siinä käsitellään asiantuntevasti, joskin melko suppeasti, myös kannabista. Siksi suosittelen kannabiksen vaikutuksista perusteellisemmin kiinnostuneille lukijoille G. Nahasin & al. (1999) toimittamaa teosta Marihuana and medicine. Siihen on koottu uusin kannabista koskeva lääketieteellinen sekä osin myös psykologinen ja yhteiskuntatieteellinen tieto. Lisäksi kansainvälisistä tieteellisistä aikakauslehdistä (esimerkiksi Addiction, Drug and Alcohol Review ja Journal of Drug Issues) on luettavissa aihepiiriä koskevia tuoreita artikkeleita.
Alkoholin vaikutuksista keskushermostoon tiedetään paljon muttei kuitenkaan kaikkea. Tutkimusta mutkistaa muun muassa se, ettei alkoholilla ole muiden päihteiden tapaan hermostossa spesifiä sitoutumis-tai vaikutuskohtaa, vaan se vaikuttaa useaan neuronijärjestelmään ja viestinkulun mekanismiin (Kiianmaa 1998). Alkoholin muuhun elimistöön kohdistuvia vaikutuksia käsitellään laajasti Päihdelääketieteessä (Salaspuro & al. 1998).
Kannabis sisältää useita kymmeniä kannabinoideja, joista tetrahydrokannabinoli (THC) on psykoaktiivisin (Adams & Martin 1996; Kobayashi & al. 1999). Kannabiksen keskushermostovaikutuksia koskeva tutkimus on edennyt nopeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana (Nahas & al. 1999). Tutkijat ovat muun muassa löytäneet kannabinoidireseptorin, sen ligandin eli endogeenisen kannabinoidin sekä kehittäneet reseptorille antagonistin eli vastavaikuttajan. Palapeli ei kuitenkaan ole vielä koossa, kannabinoidisysteemin merkitystä aivojen toiminnan kokonaisuuden kannalta ei toistaiseksi tiedetä kovin tarkasti. Kannabiksen vaikutuksia muuhun elimistöön tarkastellaan perusteellisesti teoksessa Marihuana and medicine (mt. ).
Tarkastelen seuraavaksi haitta haitalta alkoholin ja kannabiksen käytön vaikutuksia. Esitys perustuu pääosin näiden päihteiden ja haittavaikutusten välisiin yhteyksiin , sillä kausaalisuhteiden perusteellinen tarkastelu olisi mahdotonta tiiviissä katsauksessa. Tämän jakson lopussa tarkastellaan lyhyesti myös alkoholin ja kannabiksen myönteisiä terveysvaikutuksia.
Kuolleisuus
Alkoholilla on voimakas kuolleisuutta lisäävä vaikutus sekä populaatiotasolla (Mäkelä 1999) että alkoholisteilla (Saarnio & Mäkelä 1997). Kannabiksen ei ole todettu lisäävän kuolleisuutta (Hall & Solowij 1998).
Myrkytykset
Suuret alkoholiannokset vaikuttavat keskushermostoon hengenvaarallisesti, jolloin muun muassa hengityksen säätely lamaantuu (Kiianmaa 1998). Alkoholimyrkytykset aiheuttavatkin merkittävän osan alkoholikuolleisuudesta (Mäkelä 1999). Kannabis sen sijaan ei ole erityisen myrkyllinen aine, eikä ihmisillä ole havaittu siitä aiheutuneita kuolemia (Hall & Solowij 1998). Eläinkokeissa kuolettava THC-annos on ollut huomattavasti korkeampi kuin muilla yleisesti käytetyillä huumeilla.
Somaattiset sairaudet
Runsas alkoholin käyttö aiheuttaa monenlaisia somaattisia sairauksia. Ne esiintyvät usealla taholla, esimerkiksi hermostossa, maksassa ja verenkiertoelimistössä. Alkoholisairauksia tarkastellaan perusteellisesti Päihdelääketieteessä (Salaspuro & al. 1998). Kannabis aiheuttaa vähemmän sairauksia, eikä niitä koskeva tieteellinen näyttö ole yhtä ristiriidaton kuin alkoholin kohdalla. Kannabiksen haittavaikutukset suun alueella ja hengityselimistössä lienevät samankaltaisia kuin tupakan, joskin tutkimustulokset ovat ristiriitaisia (Hall & Solowij 1998). Kannabiksen on eläinkokeiden perusteella arveltu vaikuttavan haitallisesti myös immuunijärjestelmään. Sitä ei ole luotettavasti osoitettu ihmistutkimuksissa (ma. ). Kannabiksen käyttö ei myöskään ole lisännyt hiv-positiivisilla miehillä riskiä sairastua aids: iin (ma. ).
Riippuvuus
Sekä alkoholi että kannabis synnyttävät riippuvuutta (Kiianmaa 1998;Kobayashi & al. 1999). Kannabis ei kuitenkaan aiheuta alkoholin tapaan voimakasta fyysistä riippuvuutta, vaan kyseessä on psyykkinen riippuvuus. Eräässä amerikkalaistutkimuksessa selvitettiin sitä, kuinka suurelle osalle eri päihteitä kokeilleista kehittyi riippuvuus (Anthony & al. 1994). Alkoholin osalta tuo luku oli 15%ja kannabiksen osalta 10%. Mainittakoon vertailun vuoksi, että vastaava luku oli nikotiinilla 32%ja opiaateilla 23%. Kummallista kyllä, mutta voimakkaimmin riippuvuutta aiheuttava aine on laillisesti ostettavissa.
Kummankin päihteen ongelmakäytön lopettamista seuraavat vieroitusoireet (Adams & Martin 1996;Kiianmaa & Hyytiä 1998). Alkoholin vieroitusoireet ovat kuitenkin voimakkaampia kuin kannabiksen, ja pahimmillaan ne saattavat johtaa kuolemaan.
Riippuvuuden tarkastelun yhteydessä on syytä mainita paljon keskustelua herättänyt porttiteoria. Sen mukaan kannabiksen käyttäjät saattavat siirtyvä muiden huumeiden käyttäjiksi, kannabis on siis välivaihe niihin. Porttiteoria esiintyy myös suomalaisessa huumevalistuksessa. Siinä ei valitettavasti selosteta, millaista keskustelua porttiteoriasta on käyty kansainvälisissä tieteellisissä aikakauslehdissä.
Valistajat esittävät porttiteorian siten ikään kuin kannabiksen ominaisuudet sinänsä johtaisivat muiden huumeiden käyttöön. Sitä ei ole tieteellisesti todistettu (Hall & Solowij 1998). Kaksi muuta, osittain päällekkäistä hypoteesia sen sijaan ovat saaneet tieteellistä tukea. Ensinnäkin monet kannabiksen käytön nuorena aloittavat henkilöt ovat jo lähtökohtaisesti riskialttiita monenlaiselle ongelmakäyttäytymiselle (ma. ). Samaan tapaan on voitu osoittaa, että hyvin nuorena aloitettu tupakointi ennakoi suurella todennäköisyydellä ongelmallista alkoholin käyttöä varhaisessa aikuisiässä (Pulkkinen 1982). Kenenkään mieleen ei ole tullut väittää, että tupakointi johtaa alkoholin käyttöön.
Toisen hypoteesin mukaan siirtyminen muihin huumeisiin tapahtuu pääasiassa sosiaalisen verkoston vaikutuksesta (Hall & Solowij 1998). Kaveriporukalla ja sen mahdollisilla yhteyksillä huumerikollisiin on siinä huomattava merkitys. Paradoksaalista kyllä, mutta kannabiksen kriminalisointi todennäköisesti edesauttaa siirtymistä muihin huumausaineisiin, sillä ammattirikolliset myyvät mitä huumetta tahansa, kunhan se tuottaa voittoa. Myyntivalikoimaan sisältyy siis laaja ainekirjo. Syntyy tavarataloista tuttuja heräteostoja. Sekä koti-että ulkomaiset tutkimukset osoittavat päihteiden sekakäytön olevan yleistä (ma. ; Saarnio & al. 1998).
Kognitiiviset häiriöt
Alkoholin ja kannabiksen akuutit vaikutukset kognitiivisiin toimintoihin ovat osin samanlaisia, osin erilaisia. Ne heikentävät suoriutumista vaativissa tehtävissä kuten esimerkiksi autolla ajossa (Heishman & al. 1997;Kurzthaler & al. 1999).
Kummatkin aineet heikentävät ajattelu-ja havaintotoimintoja sekä muistia, alkoholi jopa täydelliseen muistinmenetykseen asti (Adams & Martin 1996; Hall & Solowij 1998;Kiianmaa 1998). Kannabiksen muistiin kohdistuvista haittavaikutuksista todistaa myös käyttäjien viljelemä toteamus: "Pilvenpolttajilla ovat aina kaikki tavarat hukassa". Alkoholi ja kannabis heikentävät myös tarkkaavaisuutta ja motorista koordinaatiota (Adams & Martin 1996;Kiianmaa 1998). Lisäksi kannabis vaikuttaa subjektiiviseen ajantajuun siten, että kulunut aika yliarvioidaan (Adams & Martin 1996). Erityisesti kokemattomilla kannabiksen käyttäjillä voi esiintyä ahdistus-ja paniikkireaktioita (ma. ).
Alkoholin ja kannabiksen pitkäaikaiskäytön vaikutukset kognitiivisiin toimintoihin poikkeavat oleellisesti toisistaan. Alkoholistinen juominen aiheuttaa vakavia kognitiivisia häiriöitä, jotka ilmenevät muun muassa ongelmanratkaisutaitojen ja oppimisen voimakkaana taantumisena, ja lopputuloksena saattaa olla vanhuusiän dementian kaltainen tylsistyminen (Evert & Oscar-Berman 1995;Fals-Stewart & al. 1994). Alkoholisteilla esiintyy myös eriasteista aivoatrofiaa ja aivojen toiminnallisia häiriöitä. Kannabiksen kokeilemisen tai satunnaiskäytön ei ole havaittu aiheuttavan päihtymyksen jälkeisiä kognitiivisia häiriöitä (Fant & al. 1998). Pitkäaikaiskäytöllä lienee lieviä vaikutuksia kognitiivisiin toimintoihin, joskin tutkimustulokset ovat ristiriitaisia (Hall & Solowij 1998). Askettäin raportoidun laajan epidemiologisen tutkimuksen mukaan kannabiksen pitkäaikaiskäytöllä ei ole negatiivisia vaikutuksia kognitiivisiin toimintoihin (Lyketsos & al. 1998).
Psykoosit
Runsas alkoholin käyttö aiheuttaa psykooseja (Mäkelä 1998). Paljon huomiota saaneesta, myös suomalaisessa huumevalistuksessa esiintyvästä kannabispsykoosista sen sijaan ei ole tieteellistä näyttöä (Hall 1998). Kannabiksen käytöllä on tutkimusten mukaan yhteys skitsofrenian puhkeamiseen muttei itse taudin insidenssiin eli esiintymistiheyteen (ma. ). Kyse lienee siitä, että kannabiksen käyttö edesauttaa skitsofrenian puhkeamista siihen ennestään alttiilla henkilöillä (ma. ). A. Tien ja J. Anthony (1990) päätyivät epidemiologisessa tutkimuksessaan tulokseen, jonka mukaan alkoholin käyttöön liittyvä psykoosiriski (OR 7. 9) on nelinkertainen verrattuna kannabiksen käytön psykoosiriskiin (OR 2. 0).
Muut mielenterveyshäiriöt
Runsas alkoholin käyttö on vahvasti yhteydessä muihin mielenterveyden häiriöihin, mikä näkyy päihdehuollossa niin sanottuna kaksoisdiagnoosiproblematiikkana (Mueser & al. 1998). Alkoholiriippuvuuden ja erilaisten persoonallisuushäiriöiden välinen komorbiditeetti oli äskettäin julkaistussa amerikkalaistutkimuksessa 58% (Morgenstern & al. 1997). Runsas alkoholin käyttö on myös yhteydessä depressioon (Schuckit 1994).
Kannabiksen käyttöön yhdistetystä amotivaatiosyndroomasta, joka esiintyy myös suomalaisessa huumevalistuksessa, ei ole tieteellistä näyttöä (Adams & Martin 1996). P. Nelson (1994-95) on arvioinut aiheesta tehtyjä tutkimuksia ja päätynyt siihen, että amotivaatiosyndrooma ei ole relevantti kliininen käsite. Hänen tekemänsä uuden tulkinnan lähtökohtana on absorptiivinen kognitiivinen tyyli, jolla tarkoitetaan mystiikkahakuisuutta. Kannabiksen käyttö vahvistaa absorptiivista tyyliä, mikä edelleen johtaa kannabiksen käytöstä riippumattoman depression kanssa amotivaatiosyndrooman mukaisiin oireisiin. Nelsonin teoriaa ei liene koeteltu empiirisesti.
Raskausvaikutukset
Raskausajan alkoholin käytön lapselle aiheuttamasta fetaalialkoholisyndroomasta on vahva tieteellinen näyttö (Halmesmäki 1998a). Kannabiksen haittavaikutukset raskauteen lienevät samantyyppisiä kuin tupakan, joka aiheuttaa muun muassa sikiön kasvun hidastumista (Halmesmäki 1998b). Kannabiksen syntymäpainoa alentavasta vaikutuksesta ei kuitenkaan ole yhtäpitävää tieteellistä näyttöä (English & Hulse 1997).
Väkivalta
Alkoholin ja väkivallan välisestä yhteydestä on selvä näyttö (Brismar & Bergman 1998). Itse vaikutusmekanismeista sen sijaan on erilaisia näkemyksiä. Todennäköisesti alkoholi sinänsä ei aiheuta aggressiivisuutta, vaan yhteys saattaa syntyä alkoholin estoja poistavan ominaisuuden kautta (Kiianmaa 1998). Kannabiksen ja väkivallan välisestä yhteydestä ei ole näyttöä (Abel 1977).
Onnettomuudet
Alkoholilla on vahva yhteys onnettomuuksiin ja tapaturmiin (Brismar & Bergman 1998). Kannabiksen osalta näyttö on ristiriitainen, toisissa tutkimuksissa yhteys on voitu osoittaa, toisissa ei (Adams & Martin 1996). Akuutin kannabispäihtymyksen aiheuttamat kognitiiviset häiriöt todennäköisesti heikentävät suoriutumista ainakin autolla ajamisen kaltaisissa monimutkaisissa tehtävissä.
Terapeuttiset vaikutukset
Alkoholilla ei liene sepelvaltimotauti-ja aivoinfarktikuolleisuutta ehkäisevää vaikutusta lukuun ottamatta terapeuttisia vaikutuksia (Mäkelä 1999). Kannabiksella on eräitä terapeuttisia vaikutuksia (Gowing & al. 1998;Nahas & al. 1999). Niitä koskevissa tutkimuksissa on myös käytetty synteettisiä kannabinoidivalmisteita, kuten esimerkiksi levonantradolia ja nabilonia, joilla pyritään välttämään kannabiksen haittoja (Koe 1999;Lemberger 1999). Kannabis ja synteettiset kannabinoidit poistavat kipua, lievittävät pahoinvointia, parantavat ruokahalua sekä alentavat silmänpainetta (Gowing & al. 1998). Terapeuttisten vaikutusten voimakkuudesta on liian aikaista tehdä pitkälle meneviä päätelmiä.
Johtopäätöksiä
Alkoholi on selvästi kannabista haitallisempi päihde (Taulukko 1). Alkoholin ja kannabiksen yhteiskunnalle aiheuttamista haitoista ei liene tehty vertailevaa tutkimusta, mutta tämän haittavertailun perusteella niiden välillä täytyy olla huikea ero. Siksi tuntuukin merkilliseltä, että alkoholikontrollia ollaan lieventämässä ja kannabiskontrollia tiukentamassa. Kontrollin voimakkuuden pitäisi olla järkevässä suhteessa päihteen haitallisuuteen.
Taulukko 1. Kooste alkoholin ja kannabiksen haittavaikutuksista
(xxx = selvä yhteys; xx =epäselvä yhteys; x =ei yhteyttä).
Alkoholi Kannabis
Kuolleisuus xxx x
Myrkytykset xxx x
Somaattiset sairaudet xxx xx
Riippuvuus xxx xxx
Kognitiiviset häiriöt xxx xxx
Psykoosit xxx xx
Muut mielenterveyshäiriöt xxx xx
Raskausvaikutukset xxx xx
Väkivalta xxx x
Onnettomuudet xxx xx
Alkoholin osalta on vielä mainittava, että sen haittojen riskifunktiot, toisin sanoen käyttötason ja haittojen esiintyvyyden väliset suhteet, ovat keskenään erilaisia (Edwards & al. 1996). Kohtuukäyttäjä ei todennäköisesti saa maksakirroosia, mutta hän voi kaatua pikkujouluhumussa ja saada aivovamman. Kannabiksen osalta riskifunktioita ei liene tutkittu, vaikka se periaatteessa olisi mahdollista ja tarpeellistakin.
Huumausainepoliittista pohdintaa
Suhtautuminen kannabikseen on avainasemassa suomalaisessa huumausainepolitiikassa. Voisi jopa väittää, että se ratkaisee täkäläisen huumausainepolitiikan onnistumisen. Huumausainepoliittisessa keskustelussa olisi tärkeätä ottaa kantaa toisaalta kannabiksen ja alkoholin väliseen suhteeseen sekä toisaalta kannabiksen ja muiden laittomien huumeiden, kuten esimerkiksi amfetamiinin ja heroiinin, väliseen suhteeseen.
Julkisessa keskustelussa ja kirjoittelussa käytetään ylimalkaisesti käsitettä huume, vaikka huumausaineet ovat keskenään hyvin erilaisia, myös niiden haittavaikutukset. Illustroin seuraavalla analogialla kannabiksen, alkoholin ja heroiinin välistä problemaattista suhdetta suomalaisessa huumejulkisuudessa: kannabis --pahoinpitely, alkoholi --törkeä pahoinpitely, heroiini --tappo. Kannabis mielletään meillä samaan ryhmään heroiinin kanssa, mutta tuskin kenellekään tulisi mieleen samaistaa pahoinpitely ja tappo. Olisi aika merkillistä, jos pahoinpitelijä saisi tuomion taposta. Kuulostaisi niin ikään kummalliselta, mikäli törkeään pahoinpitelyyn syyllistynyt selviäisi ilman rangaistusta. Hänelle sanottaisiin, että törkeä pahoinpitely kuuluu asiaan, se on maan tapa.
Kaikkien huumausaineiden niputtaminen saman otsakkeen alle on toisellakin tapaa arveluttavaa, jopa vaarallista. Tarkoitan sillä nuorille suunnattua valistusta, jossa kannabis rinnastetaan esimerkiksi amfetamiiniin ja heroiiniin. Valistuksen yleisperiaatteeseen kuuluu, että kirjoitetaan ja puhutaan totta. Tämä ei toteudu ainakaan kannabiksen osalta. Monesti nuoria sen sijaan pelotellaan, levitetään joko täysin väärää tai paisuteltua tietoa. Kun nuoret sitten kokeilevat kannabista ja huomaavat, että eihän sillä niin dramaattisia vaikutuksia ole, niin he saattavat ajatella, että myös muita aineita koskeva valistus on pötyä. Ja ottavat kenties amfetamiinia tai heroiinia, jotka ovatkin jo aivan eri luokan päihteitä.
Esitän seuraavassa kolme huumausainepoliittista vaihtoehtoa ja tarkastelen sen jälkeen, millaisia johtopäätöksiä niistä on tehtävissä.
Vaihtoehto 1.
Nykyinen huumausainepolitiikka, jossa kannabiksen käyttö ja hallussapito ovat kriminalisoituja.
Vaihtoehto 2.
Sama kuin edellä, mutta kannabiksen käytöstä ja vähäisestä hallussapidosta ei rangaista.
Vaihtoehto 3.
Kannabiksen käyttö ja vähäinen hallussapito dekriminalisoidaan sekä sallitaan valvottu myynti.
Vaihtoehtoja pitäisi punnita ennen kaikkea rationaaliselta kannalta. Mitkä ovat kannabiksen kriminalisoinnin hyödyt ja haitat?Ja kenelle siitä on hyötyä tai haittaa? Mitkä puolestaan olisivat kannabiksen dekriminalisoinnin hyödyt ja haitat? Ja taas, kenelle? Aivojen kannabinoidireseptoreista, joita neurotutkimukseen perehtymätön tuttavani nimittää "pieniksi väkäsiksi", avautuu huikea yhteiskunnallinen panoraama.
Ensimmäinen vaihtoehto eli nykytilanne olisi hyvä, mikäli se toimisi. Se on ikävä kyllä johtanut eräänlaiseen peliasetelmaan, josta eräät tahot selvästi hyötyvät, toiset puolestaan häviävät. Tuossa pelissä ovat mukana poliisi, tiedotusvälineet, poliitikot, hoitoinstuutiot sekä tietenkin rikolliset ja käyttäjät.
Poliisi on selvästi hyötyjä, sillä se saa lisää julkisuutta, resursseja ja toimintavaltuuksia. Sen vuoksi poliisin on edullista esittää huumetilanne mahdollisimman synkkänä. Tiedotusvälineet ovat toinen hyötyjä, sillä huumeaiheiset jutut ovat myyviä, ne tuottavat selvää rahaa. Kolmas hyötyjäryhmä ovat poliitikot. Huumeista puhuminen on erinomainen keino saada poliittista julkisuutta, joskin siitä saatava hyöty on vähenemässä, sillä yhä useammat poliitikot pyrkivät samalle apajalle. N. Christien ja K. Bruunin (1986) esittämät näkemykset huumausaineista "hyvänä vihollisena" ovat näiden kolmen tahon osalta erittäin osuvia.
Hoitoinstituutiot hyötyvät tilanteesta sikäli, kun ne saavat pidettyä toimintansa käynnissä. Ne eivät ole saaneet läheskään yhtä suuria resurssilisäyksiä kuin poliisi, ja tässä tullaankin pelin häviäjiin eli huumeiden käyttäjiin. Heidän mahdollisuutensa saada asianmukaista hoitoa eivät ole erityisen hyvät. Etenkin laitoshoitopaikoista on pulaa, ja lisäksi kunnat eivät mielellään maksa kalliita huumehoitoja. Nämä pulmat eivät niinkään kosketa pelkkiä kannabiksen käyttäjiä, sillä heidän hoidontarpeensa ovat pääsääntöisesti erilaisia kuin alkoholin ja muiden huumeiden käyttäjien. Avohoito on yleensä riittävä kannabisriippuvuuden hoitamiseksi.
Rikolliset ovat selviä hyötyjiä --mikäli eivät joudu poliisin käsiin. Paradoksaalista kyllä, mutta nykyinen huumausainepolitiikka yhdessä kasvavan kansainvälistyminen kanssa näyttää itse asiassa ruokkivan ammattirikollisuuden kasvua. Kannabis on Suomen ylivoimaisesti yleisin laiton päihde, ja siksi ammattirikolliset panostavat sen salakuljetukseen ja myyntiin (Partanen & Metso 1999). Todennäköisesti ammattirikolliset ovat innokkaita kannabiksen kriminalisoinnin kannattajia.
Nykytilanteen haittana voidaan myös pitää yleisen lainkuuliaisuuden heikkenemistä kieltolakiajan malliin. Sellaisia lakeja ei pitäisi säätää, joita ei pystytä kunnolla valvomaan tai jotka koetaan epäoikeudenmukaisiksi. Kannabiksen kokeilijat ja satunnaiskäyttäjät, jotka lienevät suurimmat käyttäjäryhmät, eivät varmaankaan haluaisi olla tekemisissä ammattirikollisten kanssa.
Ratkaisukeskeiset terapeutit ovat huomanneet, että ongelman jääräpäiset ratkaisuyritykset tuottavat monesti paljon mittavamman ongelman kuin alkuperäinen ongelma (Mattila 1998). Tämä pätee myös nykyiseen huumausainepolitiikkaan. Tiukan kannabiskontrollin mukanaan tuomat haittavaikutukset eivät ole järkevässä suhteessa kannabiksen haittavaikutuksiin.
Toinen vaihtoehto ei poikkea oleellisesti ensimmäisestä vaihtoehdosta. Se voisi itse asiassa olla huonompi ratkaisu, sillä se parantaisi ammattirikollisten toimintamahdollisuuksia. Käyttäjille se olisi sikäli hyödyksi, että he voisivat ilman kiinnijäämisen pelkoa hakeutua nykyistä paremmin hoitoon. Suomen nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa periaatteessa toisen vaihtoehdon, sillä lain mukaan vähäisestä huumausainerikoksesta ei tarvitse nostaa syytettä (Rikoslain. . . 1993). Tätä mahdollisuutta ei ole juuri käytetty, syyttämättä jättäminen on ollut harvinaista.
Kolmas vaihtoehto voisi murtaa edellä kuvatun peliasetelman. Se vapauttaisi poliisin resurssit muiden huumeiden vastaiseen työhön. Ammattirikolliset menettäisivät kannabismarkkinat, mikä edelleen heikentäisi porttiteorian taustalla vaikuttavaa, muiden huumeiden käyttöön johtavaa sosiaalista mekanismia. Resursseja voitaisiin suunnata entistä enemmän myös huumeiden käyttäjien hoitoon. Kolmannen vaihtoehdon toteuttaminen edellyttäisi huomattavaa asenteellista muutosta koko yhteiskunnassa.
Kannabiksen dekriminalisointi ja valvotun myynnin käynnistäminen olisi mittava tehtävä. Se pitäisi suunnitella huolellisesti erilaiset riskit huomioon ottaen. Kontrollisysteemin tulisi olla tiukka mutta toimiva. Suuren kannabismäärän salakuljetus, hallussapito ja myynti olisi syytä pitää edelleen kriminalisoituna. Kannabista ei myöskään kannattaisi vapauttaa keskioluen tapaan samanaikaisesti koko maassa, vaan sitä pitäisi kokeilla jossakin suurehkossa kaupungissa tai muulla rajatulla alueella. Suomessa on aikaisemmin tehty vastaavankaltainen alueellinen myyntikoe alkoholin osalta (Kuusi 1956). Kokeiluun olisi liitettävä myös perusteellinen tutkimusseuranta, joka kohdistuisi edellä esitetyn pelin eri tahoihin.
Kolmannen vaihtoehdon kaltainen kannabispolitiikka ei ole johtanut Hollannissa yhteiskunnan kannalta dramaattisiin seurauksiin (MacCoun & Reuter 1997). Hollannissa pyritään rationaaliseen huumausainepolitiikkaan, jonka tavoitteena on huumausaineiden käytöstä johtuvien haittojen minimoiminen (Korf & al. 1999). Siellä ei suinkaan ole "nostettu käsiä pystyyn" huumeongelman edessä.
On selvää, ettei yhteiskunnan ole syytä helposti hyväksyä uutta päihdettä, esimerkiksi kannabista. Samanaikaisesti pitää kuitenkin nähdä tosiasiat: kannabis on jo pitkään ollut täällä, eikä sen käyttöön ole pystytty vaikuttamaan kriminalisoinnilla. On myös tärkeätä huomata, että päihteiden haittavaikutuksissa on oleellisia eroja. Alkoholi on selvästi kannabista haitallisempi päihde. Niihin kohdistettava kontrolli pitäisi mitoittaa tämän mukaisesti.
Pekka Saarnio on dosentti ja valtiotieteen tohtori Tampereen yliopiston Sosiaalipolitiikan laitokselta. Kirjoitus on ilmestynyt myös Yhteiskuntapolitiikka lehdessä 2/2000.
Lähteet:
Abel, E. : The relationship between cannabis and violence: A review. Psychological Bulletin 84 (1977) , 193-211.
Adams, I. & Martin, B. : Cannabis: Pharmacology and toxicology in animals and humans. Addiction 91 (1996) , 1585-1614.
Anthony, J. & Warner, L. & Kessler, R. : Comparative epidemiology of dependence on tobacco, alcohol, controlled substances and inhabitants: Basic findings from the National Comorbidity Study. Clinical and Experimental Psychopharmacology 2 (1994) , 244-268.
Brismar, B. & Bergman, B. : The significance of alcohol for violence and accidents. Alcoholism: Clinical & Experimental Research 22 (1998) : Supplement 7, 299-306.
Christie, N. & Bruun, K. : Hyvä vihollinen. Huumausainepolitiikka Pohjolassa. Espoo: Weilin Göös, 1986.
Edwards, G. & al. : Alkoholipolitiikka ja yhteinen hyvä. Helsinki: Edita, 1996.
English, D. & Hulse, G. : Maternal cannabis use and birth weight: A meta-analysis. Addiction 92 (1997) , 1553-1560.
Evert, D. & Oscar-Berman, M. : Alcohol-related cognitive impairments: An overview of how alcohol may affect the workings of the brain. Alcohol Health & Research World 19 (1995) , 89-96.
Fals-Stewart, W. & Schafer, J. & Lucente, S. & Rustine, T. & Brown, L. : Neurobehavioral consequences of prolonged alcohol and substance abuse: A review of findings and treatment implications. Clinical Psychology Review 14 (1994) , 755-778.
Fant, R. & Heishman, S. & Bunker, E. & Pickworth, W. : Acute and residual effects of marijuana in humans. Pharmacology, Biochemistry and Behavior 60 (1998) , 777-784.
Gowing, L. & Ali, R. & Christie, P. & White, J. : Therapeutic use of cannabis: Clarifying the debate. Drug and Alcohol Review 17 (1998) , 445- 452.
Hall, W. : Cannabis use and psychosis. Drug and Alcohol Review 17 (1998) , 433-444.
Hall, W. & Solowij, N. : Adverse effects of cannabis. Lancet 352 (1998) , 1611-1616.
Halmesmäki, E. : Raskaus ja alkoholi. Teoksessa: Salaspuro, M. & Kiianmaa, K. & Seppä, K. (toim. ) : Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim, 1998a.
Halmesmäki, E. : Huumeet, lisääntyminen ja raskaus. Teoksessa: Salaspuro, M. & Kiianmaa, K. & Seppä, K. (toim. ) : Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim, 1998b.
Heishman, S. & Arasteh, K. & Stitzer, M. : Comparative effects of alcohol and marijuana on mood, memory and performance. Pharmacology, Biochemistry and Behavior 58 (1997) , 93-101.
Kiianmaa, K. : Alkoholi. Teoksessa: Salaspuro, M. & Kiianmaa, K. & Seppä, K. (toim. ) : Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim, 1998.
Kiianmaa, K. & Hyytiä, P. : Päihteiden vaikutusten neurobiologinen perusta. Teoksessa: Salaspuro, M. & Kiianmaa, K. & Seppä, K. (toim. ) : Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim, 1998.
Kobayashi, H. & Suzuki, T. & Kamata, R. & Saito, S. & Sato, I. & Tsuda, S. & Matsusaka, N. : Recent progress in the neurotoxicology of natural drugs associated with dependence or addiction, their endogenous agonists and receptors. Journal of Toxicological Sciences 24 (1999) , 1-16.
Koe, B. : Levonantradol. Teoksessa: Nahas, G. & Sutin, K. & Harvey, D. & Agurell, S. (eds. ) : Marihuana and medicine. Totowa: Humana Press, 1999.
Korf, D. & Riper, H. & Bullington, B. : Windmills in their minds?Drug policy and drug research in the Netherlands. Journal of Drug Issues 29 (1999) , 451-472.
Kurzthaler, I. & Hummer, M. & Miller, C. & Sperner-Unterweger, B. & Günther, V. & Wechdorn, H. & Battista, H. -J. & Fleischhacker, W. : Effect of cannabis use on cognitive functions and driving ability. Journal of Clinical Psychiatry 60 (1999) , 395-399.
Kuusi, P. : Alkoholijuomien käyttö maaseudulla. Kokeellinen tutkimus alkoholijuomien käytöstä eräissä maalaiskunnissa ja kauppaloissa. Helsinki: Väkijuomakysymyksen tutkimussäätiö, 1956.
Lemberger, L. : Nabilone. Teoksessa: Nahas, G. & Sutin, K. & Harvey, D. & Agurell, S. (eds. ) : Marihuana and medicine. Totowa: Humana Press, 1999.
Lyketsos, C. & Garrett, E. & Liang, K. -Y. & Anthony, J. : Cannabis use and cognitive decline in persons under 65 years of age. American Journal of Epidemiology 149 (1999) , 794-800.
MacCoun, R. & Reuter, P. : Interpreting Dutch cannabis policy: Reasoning by analogy in the legalization debate. Science 278 (1997) , 47-52.
Mattila, A. (toim. ) : Voimavarat, ratkaisut ja tarinat. Helsinki: Kuntoutussäätiö, 1998.
Morgenstern, J. & Langenbucher, J. & Labouvie, E. & Miller, K. : The comorbidity of alcoholism and personality disorders in a clinical population: Prevalence rates and relation to alcohol typology variables. Journal of Abnormal Psychology 106 (1997) , 74-84.
Mueser, K. & Drake, R. & Wallach, M. : Dual diagnosis: A review of etiological theories. Addictive Behaviors 23 (1998) , 717-734.
Mäkelä, P. : Alkoholiin liittyvät kuolemat. Yleisyys ja yhteys sukupuoleen ja sosioekonomiseen asemaan. Helsinki: Stakes, 1999.
Mäkelä, R. : Alkoholiriippuvuus ja muu psyykkinen sairastavuus. Teoksessa: Salaspuro, M. & Kiianmaa, K. & Seppä, K. (toim. ) : Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim, 1998.
Nahas, G. & Sutin, K. & Harvey, D. & Agurell, S. (eds. ) : Marihuana and medicine. Totowa: Humana Press, 1999.
Nelson, P. : Cannabis amotivational syndrome and personality trait absorption: A review and reconceptualization. Imagination, Cognition and Personality 14 (1994-95) , 43-58.
Partanen, J. & Metso, L. : Suomen toinen huumeaalto. Yhteiskuntapolitiikka 64 (1999) , 143-149.
Pulkkinen, L. : Nuorten tupakointi ja alkoholin käyttö pitkittäistutkimuksen valossa. Helsinki: Lääkintöhallitus, 1982
Rikoslain täydennys huumausainerikoksista (no. 1309/1993).
Saarnio, P. & Mäkelä, P. : Tutkimus alkoholistien kuolleisuudesta. Alkoholipolitiikka 62 (1997) , 344-349.
Saarnio, P. & Tolonen, M. & Heikkilä, K. & Kangassalo, S. & Mäkeläinen, M. -L. & Niitty-Uotila, P. & Vilenius, L. & Virtanen, K. : Päihdeongelmaisten selviytyminen hoidon jälkeen. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 35 (1998) , 207-219.
Salaspuro, M. & Kiianmaa, K. & Seppä, K. (toim. ) : Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim, 1998.
Schuckit, M. : Alcohol and depression: A clinical perspective. Acta Psychiatrica Scandinavica Supplementum 377 (1994) , 28-32.
Tien, A. & Anthony, J. : Epidemiological analysis of alcohol and drug use as risk factors for psychotic experiences. Journal of Nervous and Mental Disease 178 (1990) , 473-480.
Alkoholi on Suomen yleisin laillinen ja kannabis laiton päihde. Tarkastelen ensiksi tässä katsauksessa alkoholin ja kannabiksen haittavaikutuksia uusimman tutkimustiedon pohjalta. Pohdin sen jälkeen nykyistä huumausainepolitiikkaa ja sen vaihtoehtoja. Vallitsevasta ilmapiiristä johtuen huumeista on lähes mahdotonta kirjoittaa ilman jyrkkää tuomitsemismentaliteettia. Yritän malttaa mieleni ja suhteuttaa johtopäätökseni tarkastelun kohteena olevien päihteiden haittavaikutuksiin.
Alkoholin ja kannabiksen haittavaikutukset
Kannabiksen vaikutuksia koskevaa suomenkielistä tieteellistä kirjallisuutta on niukasti. Alkoholin vaikutuksia koskevaa kirjallisuutta sen sijaan on huomattavasti enemmän, hyvänä esimerkkinä M. Salaspuron & al. (1998) toimittama Päihdelääketiede. Siinä käsitellään asiantuntevasti, joskin melko suppeasti, myös kannabista. Siksi suosittelen kannabiksen vaikutuksista perusteellisemmin kiinnostuneille lukijoille G. Nahasin & al. (1999) toimittamaa teosta Marihuana and medicine. Siihen on koottu uusin kannabista koskeva lääketieteellinen sekä osin myös psykologinen ja yhteiskuntatieteellinen tieto. Lisäksi kansainvälisistä tieteellisistä aikakauslehdistä (esimerkiksi Addiction, Drug and Alcohol Review ja Journal of Drug Issues) on luettavissa aihepiiriä koskevia tuoreita artikkeleita.
Alkoholin vaikutuksista keskushermostoon tiedetään paljon muttei kuitenkaan kaikkea. Tutkimusta mutkistaa muun muassa se, ettei alkoholilla ole muiden päihteiden tapaan hermostossa spesifiä sitoutumis-tai vaikutuskohtaa, vaan se vaikuttaa useaan neuronijärjestelmään ja viestinkulun mekanismiin (Kiianmaa 1998). Alkoholin muuhun elimistöön kohdistuvia vaikutuksia käsitellään laajasti Päihdelääketieteessä (Salaspuro & al. 1998).
Kannabis sisältää useita kymmeniä kannabinoideja, joista tetrahydrokannabinoli (THC) on psykoaktiivisin (Adams & Martin 1996; Kobayashi & al. 1999). Kannabiksen keskushermostovaikutuksia koskeva tutkimus on edennyt nopeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana (Nahas & al. 1999). Tutkijat ovat muun muassa löytäneet kannabinoidireseptorin, sen ligandin eli endogeenisen kannabinoidin sekä kehittäneet reseptorille antagonistin eli vastavaikuttajan. Palapeli ei kuitenkaan ole vielä koossa, kannabinoidisysteemin merkitystä aivojen toiminnan kokonaisuuden kannalta ei toistaiseksi tiedetä kovin tarkasti. Kannabiksen vaikutuksia muuhun elimistöön tarkastellaan perusteellisesti teoksessa Marihuana and medicine (mt. ).
Tarkastelen seuraavaksi haitta haitalta alkoholin ja kannabiksen käytön vaikutuksia. Esitys perustuu pääosin näiden päihteiden ja haittavaikutusten välisiin yhteyksiin , sillä kausaalisuhteiden perusteellinen tarkastelu olisi mahdotonta tiiviissä katsauksessa. Tämän jakson lopussa tarkastellaan lyhyesti myös alkoholin ja kannabiksen myönteisiä terveysvaikutuksia.
Kuolleisuus
Alkoholilla on voimakas kuolleisuutta lisäävä vaikutus sekä populaatiotasolla (Mäkelä 1999) että alkoholisteilla (Saarnio & Mäkelä 1997). Kannabiksen ei ole todettu lisäävän kuolleisuutta (Hall & Solowij 1998).
Myrkytykset
Suuret alkoholiannokset vaikuttavat keskushermostoon hengenvaarallisesti, jolloin muun muassa hengityksen säätely lamaantuu (Kiianmaa 1998). Alkoholimyrkytykset aiheuttavatkin merkittävän osan alkoholikuolleisuudesta (Mäkelä 1999). Kannabis sen sijaan ei ole erityisen myrkyllinen aine, eikä ihmisillä ole havaittu siitä aiheutuneita kuolemia (Hall & Solowij 1998). Eläinkokeissa kuolettava THC-annos on ollut huomattavasti korkeampi kuin muilla yleisesti käytetyillä huumeilla.
Somaattiset sairaudet
Runsas alkoholin käyttö aiheuttaa monenlaisia somaattisia sairauksia. Ne esiintyvät usealla taholla, esimerkiksi hermostossa, maksassa ja verenkiertoelimistössä. Alkoholisairauksia tarkastellaan perusteellisesti Päihdelääketieteessä (Salaspuro & al. 1998). Kannabis aiheuttaa vähemmän sairauksia, eikä niitä koskeva tieteellinen näyttö ole yhtä ristiriidaton kuin alkoholin kohdalla. Kannabiksen haittavaikutukset suun alueella ja hengityselimistössä lienevät samankaltaisia kuin tupakan, joskin tutkimustulokset ovat ristiriitaisia (Hall & Solowij 1998). Kannabiksen on eläinkokeiden perusteella arveltu vaikuttavan haitallisesti myös immuunijärjestelmään. Sitä ei ole luotettavasti osoitettu ihmistutkimuksissa (ma. ). Kannabiksen käyttö ei myöskään ole lisännyt hiv-positiivisilla miehillä riskiä sairastua aids: iin (ma. ).
Riippuvuus
Sekä alkoholi että kannabis synnyttävät riippuvuutta (Kiianmaa 1998;Kobayashi & al. 1999). Kannabis ei kuitenkaan aiheuta alkoholin tapaan voimakasta fyysistä riippuvuutta, vaan kyseessä on psyykkinen riippuvuus. Eräässä amerikkalaistutkimuksessa selvitettiin sitä, kuinka suurelle osalle eri päihteitä kokeilleista kehittyi riippuvuus (Anthony & al. 1994). Alkoholin osalta tuo luku oli 15%ja kannabiksen osalta 10%. Mainittakoon vertailun vuoksi, että vastaava luku oli nikotiinilla 32%ja opiaateilla 23%. Kummallista kyllä, mutta voimakkaimmin riippuvuutta aiheuttava aine on laillisesti ostettavissa.
Kummankin päihteen ongelmakäytön lopettamista seuraavat vieroitusoireet (Adams & Martin 1996;Kiianmaa & Hyytiä 1998). Alkoholin vieroitusoireet ovat kuitenkin voimakkaampia kuin kannabiksen, ja pahimmillaan ne saattavat johtaa kuolemaan.
Riippuvuuden tarkastelun yhteydessä on syytä mainita paljon keskustelua herättänyt porttiteoria. Sen mukaan kannabiksen käyttäjät saattavat siirtyvä muiden huumeiden käyttäjiksi, kannabis on siis välivaihe niihin. Porttiteoria esiintyy myös suomalaisessa huumevalistuksessa. Siinä ei valitettavasti selosteta, millaista keskustelua porttiteoriasta on käyty kansainvälisissä tieteellisissä aikakauslehdissä.
Valistajat esittävät porttiteorian siten ikään kuin kannabiksen ominaisuudet sinänsä johtaisivat muiden huumeiden käyttöön. Sitä ei ole tieteellisesti todistettu (Hall & Solowij 1998). Kaksi muuta, osittain päällekkäistä hypoteesia sen sijaan ovat saaneet tieteellistä tukea. Ensinnäkin monet kannabiksen käytön nuorena aloittavat henkilöt ovat jo lähtökohtaisesti riskialttiita monenlaiselle ongelmakäyttäytymiselle (ma. ). Samaan tapaan on voitu osoittaa, että hyvin nuorena aloitettu tupakointi ennakoi suurella todennäköisyydellä ongelmallista alkoholin käyttöä varhaisessa aikuisiässä (Pulkkinen 1982). Kenenkään mieleen ei ole tullut väittää, että tupakointi johtaa alkoholin käyttöön.
Toisen hypoteesin mukaan siirtyminen muihin huumeisiin tapahtuu pääasiassa sosiaalisen verkoston vaikutuksesta (Hall & Solowij 1998). Kaveriporukalla ja sen mahdollisilla yhteyksillä huumerikollisiin on siinä huomattava merkitys. Paradoksaalista kyllä, mutta kannabiksen kriminalisointi todennäköisesti edesauttaa siirtymistä muihin huumausaineisiin, sillä ammattirikolliset myyvät mitä huumetta tahansa, kunhan se tuottaa voittoa. Myyntivalikoimaan sisältyy siis laaja ainekirjo. Syntyy tavarataloista tuttuja heräteostoja. Sekä koti-että ulkomaiset tutkimukset osoittavat päihteiden sekakäytön olevan yleistä (ma. ; Saarnio & al. 1998).
Kognitiiviset häiriöt
Alkoholin ja kannabiksen akuutit vaikutukset kognitiivisiin toimintoihin ovat osin samanlaisia, osin erilaisia. Ne heikentävät suoriutumista vaativissa tehtävissä kuten esimerkiksi autolla ajossa (Heishman & al. 1997;Kurzthaler & al. 1999).
Kummatkin aineet heikentävät ajattelu-ja havaintotoimintoja sekä muistia, alkoholi jopa täydelliseen muistinmenetykseen asti (Adams & Martin 1996; Hall & Solowij 1998;Kiianmaa 1998). Kannabiksen muistiin kohdistuvista haittavaikutuksista todistaa myös käyttäjien viljelemä toteamus: "Pilvenpolttajilla ovat aina kaikki tavarat hukassa". Alkoholi ja kannabis heikentävät myös tarkkaavaisuutta ja motorista koordinaatiota (Adams & Martin 1996;Kiianmaa 1998). Lisäksi kannabis vaikuttaa subjektiiviseen ajantajuun siten, että kulunut aika yliarvioidaan (Adams & Martin 1996). Erityisesti kokemattomilla kannabiksen käyttäjillä voi esiintyä ahdistus-ja paniikkireaktioita (ma. ).
Alkoholin ja kannabiksen pitkäaikaiskäytön vaikutukset kognitiivisiin toimintoihin poikkeavat oleellisesti toisistaan. Alkoholistinen juominen aiheuttaa vakavia kognitiivisia häiriöitä, jotka ilmenevät muun muassa ongelmanratkaisutaitojen ja oppimisen voimakkaana taantumisena, ja lopputuloksena saattaa olla vanhuusiän dementian kaltainen tylsistyminen (Evert & Oscar-Berman 1995;Fals-Stewart & al. 1994). Alkoholisteilla esiintyy myös eriasteista aivoatrofiaa ja aivojen toiminnallisia häiriöitä. Kannabiksen kokeilemisen tai satunnaiskäytön ei ole havaittu aiheuttavan päihtymyksen jälkeisiä kognitiivisia häiriöitä (Fant & al. 1998). Pitkäaikaiskäytöllä lienee lieviä vaikutuksia kognitiivisiin toimintoihin, joskin tutkimustulokset ovat ristiriitaisia (Hall & Solowij 1998). Askettäin raportoidun laajan epidemiologisen tutkimuksen mukaan kannabiksen pitkäaikaiskäytöllä ei ole negatiivisia vaikutuksia kognitiivisiin toimintoihin (Lyketsos & al. 1998).
Psykoosit
Runsas alkoholin käyttö aiheuttaa psykooseja (Mäkelä 1998). Paljon huomiota saaneesta, myös suomalaisessa huumevalistuksessa esiintyvästä kannabispsykoosista sen sijaan ei ole tieteellistä näyttöä (Hall 1998). Kannabiksen käytöllä on tutkimusten mukaan yhteys skitsofrenian puhkeamiseen muttei itse taudin insidenssiin eli esiintymistiheyteen (ma. ). Kyse lienee siitä, että kannabiksen käyttö edesauttaa skitsofrenian puhkeamista siihen ennestään alttiilla henkilöillä (ma. ). A. Tien ja J. Anthony (1990) päätyivät epidemiologisessa tutkimuksessaan tulokseen, jonka mukaan alkoholin käyttöön liittyvä psykoosiriski (OR 7. 9) on nelinkertainen verrattuna kannabiksen käytön psykoosiriskiin (OR 2. 0).
Muut mielenterveyshäiriöt
Runsas alkoholin käyttö on vahvasti yhteydessä muihin mielenterveyden häiriöihin, mikä näkyy päihdehuollossa niin sanottuna kaksoisdiagnoosiproblematiikkana (Mueser & al. 1998). Alkoholiriippuvuuden ja erilaisten persoonallisuushäiriöiden välinen komorbiditeetti oli äskettäin julkaistussa amerikkalaistutkimuksessa 58% (Morgenstern & al. 1997). Runsas alkoholin käyttö on myös yhteydessä depressioon (Schuckit 1994).
Kannabiksen käyttöön yhdistetystä amotivaatiosyndroomasta, joka esiintyy myös suomalaisessa huumevalistuksessa, ei ole tieteellistä näyttöä (Adams & Martin 1996). P. Nelson (1994-95) on arvioinut aiheesta tehtyjä tutkimuksia ja päätynyt siihen, että amotivaatiosyndrooma ei ole relevantti kliininen käsite. Hänen tekemänsä uuden tulkinnan lähtökohtana on absorptiivinen kognitiivinen tyyli, jolla tarkoitetaan mystiikkahakuisuutta. Kannabiksen käyttö vahvistaa absorptiivista tyyliä, mikä edelleen johtaa kannabiksen käytöstä riippumattoman depression kanssa amotivaatiosyndrooman mukaisiin oireisiin. Nelsonin teoriaa ei liene koeteltu empiirisesti.
Raskausvaikutukset
Raskausajan alkoholin käytön lapselle aiheuttamasta fetaalialkoholisyndroomasta on vahva tieteellinen näyttö (Halmesmäki 1998a). Kannabiksen haittavaikutukset raskauteen lienevät samantyyppisiä kuin tupakan, joka aiheuttaa muun muassa sikiön kasvun hidastumista (Halmesmäki 1998b). Kannabiksen syntymäpainoa alentavasta vaikutuksesta ei kuitenkaan ole yhtäpitävää tieteellistä näyttöä (English & Hulse 1997).
Väkivalta
Alkoholin ja väkivallan välisestä yhteydestä on selvä näyttö (Brismar & Bergman 1998). Itse vaikutusmekanismeista sen sijaan on erilaisia näkemyksiä. Todennäköisesti alkoholi sinänsä ei aiheuta aggressiivisuutta, vaan yhteys saattaa syntyä alkoholin estoja poistavan ominaisuuden kautta (Kiianmaa 1998). Kannabiksen ja väkivallan välisestä yhteydestä ei ole näyttöä (Abel 1977).
Onnettomuudet
Alkoholilla on vahva yhteys onnettomuuksiin ja tapaturmiin (Brismar & Bergman 1998). Kannabiksen osalta näyttö on ristiriitainen, toisissa tutkimuksissa yhteys on voitu osoittaa, toisissa ei (Adams & Martin 1996). Akuutin kannabispäihtymyksen aiheuttamat kognitiiviset häiriöt todennäköisesti heikentävät suoriutumista ainakin autolla ajamisen kaltaisissa monimutkaisissa tehtävissä.
Terapeuttiset vaikutukset
Alkoholilla ei liene sepelvaltimotauti-ja aivoinfarktikuolleisuutta ehkäisevää vaikutusta lukuun ottamatta terapeuttisia vaikutuksia (Mäkelä 1999). Kannabiksella on eräitä terapeuttisia vaikutuksia (Gowing & al. 1998;Nahas & al. 1999). Niitä koskevissa tutkimuksissa on myös käytetty synteettisiä kannabinoidivalmisteita, kuten esimerkiksi levonantradolia ja nabilonia, joilla pyritään välttämään kannabiksen haittoja (Koe 1999;Lemberger 1999). Kannabis ja synteettiset kannabinoidit poistavat kipua, lievittävät pahoinvointia, parantavat ruokahalua sekä alentavat silmänpainetta (Gowing & al. 1998). Terapeuttisten vaikutusten voimakkuudesta on liian aikaista tehdä pitkälle meneviä päätelmiä.
Johtopäätöksiä
Alkoholi on selvästi kannabista haitallisempi päihde (Taulukko 1). Alkoholin ja kannabiksen yhteiskunnalle aiheuttamista haitoista ei liene tehty vertailevaa tutkimusta, mutta tämän haittavertailun perusteella niiden välillä täytyy olla huikea ero. Siksi tuntuukin merkilliseltä, että alkoholikontrollia ollaan lieventämässä ja kannabiskontrollia tiukentamassa. Kontrollin voimakkuuden pitäisi olla järkevässä suhteessa päihteen haitallisuuteen.
Taulukko 1. Kooste alkoholin ja kannabiksen haittavaikutuksista
(xxx = selvä yhteys; xx =epäselvä yhteys; x =ei yhteyttä).
Alkoholi Kannabis
Kuolleisuus xxx x
Myrkytykset xxx x
Somaattiset sairaudet xxx xx
Riippuvuus xxx xxx
Kognitiiviset häiriöt xxx xxx
Psykoosit xxx xx
Muut mielenterveyshäiriöt xxx xx
Raskausvaikutukset xxx xx
Väkivalta xxx x
Onnettomuudet xxx xx
Alkoholin osalta on vielä mainittava, että sen haittojen riskifunktiot, toisin sanoen käyttötason ja haittojen esiintyvyyden väliset suhteet, ovat keskenään erilaisia (Edwards & al. 1996). Kohtuukäyttäjä ei todennäköisesti saa maksakirroosia, mutta hän voi kaatua pikkujouluhumussa ja saada aivovamman. Kannabiksen osalta riskifunktioita ei liene tutkittu, vaikka se periaatteessa olisi mahdollista ja tarpeellistakin.
Huumausainepoliittista pohdintaa
Suhtautuminen kannabikseen on avainasemassa suomalaisessa huumausainepolitiikassa. Voisi jopa väittää, että se ratkaisee täkäläisen huumausainepolitiikan onnistumisen. Huumausainepoliittisessa keskustelussa olisi tärkeätä ottaa kantaa toisaalta kannabiksen ja alkoholin väliseen suhteeseen sekä toisaalta kannabiksen ja muiden laittomien huumeiden, kuten esimerkiksi amfetamiinin ja heroiinin, väliseen suhteeseen.
Julkisessa keskustelussa ja kirjoittelussa käytetään ylimalkaisesti käsitettä huume, vaikka huumausaineet ovat keskenään hyvin erilaisia, myös niiden haittavaikutukset. Illustroin seuraavalla analogialla kannabiksen, alkoholin ja heroiinin välistä problemaattista suhdetta suomalaisessa huumejulkisuudessa: kannabis --pahoinpitely, alkoholi --törkeä pahoinpitely, heroiini --tappo. Kannabis mielletään meillä samaan ryhmään heroiinin kanssa, mutta tuskin kenellekään tulisi mieleen samaistaa pahoinpitely ja tappo. Olisi aika merkillistä, jos pahoinpitelijä saisi tuomion taposta. Kuulostaisi niin ikään kummalliselta, mikäli törkeään pahoinpitelyyn syyllistynyt selviäisi ilman rangaistusta. Hänelle sanottaisiin, että törkeä pahoinpitely kuuluu asiaan, se on maan tapa.
Kaikkien huumausaineiden niputtaminen saman otsakkeen alle on toisellakin tapaa arveluttavaa, jopa vaarallista. Tarkoitan sillä nuorille suunnattua valistusta, jossa kannabis rinnastetaan esimerkiksi amfetamiiniin ja heroiiniin. Valistuksen yleisperiaatteeseen kuuluu, että kirjoitetaan ja puhutaan totta. Tämä ei toteudu ainakaan kannabiksen osalta. Monesti nuoria sen sijaan pelotellaan, levitetään joko täysin väärää tai paisuteltua tietoa. Kun nuoret sitten kokeilevat kannabista ja huomaavat, että eihän sillä niin dramaattisia vaikutuksia ole, niin he saattavat ajatella, että myös muita aineita koskeva valistus on pötyä. Ja ottavat kenties amfetamiinia tai heroiinia, jotka ovatkin jo aivan eri luokan päihteitä.
Esitän seuraavassa kolme huumausainepoliittista vaihtoehtoa ja tarkastelen sen jälkeen, millaisia johtopäätöksiä niistä on tehtävissä.
Vaihtoehto 1.
Nykyinen huumausainepolitiikka, jossa kannabiksen käyttö ja hallussapito ovat kriminalisoituja.
Vaihtoehto 2.
Sama kuin edellä, mutta kannabiksen käytöstä ja vähäisestä hallussapidosta ei rangaista.
Vaihtoehto 3.
Kannabiksen käyttö ja vähäinen hallussapito dekriminalisoidaan sekä sallitaan valvottu myynti.
Vaihtoehtoja pitäisi punnita ennen kaikkea rationaaliselta kannalta. Mitkä ovat kannabiksen kriminalisoinnin hyödyt ja haitat?Ja kenelle siitä on hyötyä tai haittaa? Mitkä puolestaan olisivat kannabiksen dekriminalisoinnin hyödyt ja haitat? Ja taas, kenelle? Aivojen kannabinoidireseptoreista, joita neurotutkimukseen perehtymätön tuttavani nimittää "pieniksi väkäsiksi", avautuu huikea yhteiskunnallinen panoraama.
Ensimmäinen vaihtoehto eli nykytilanne olisi hyvä, mikäli se toimisi. Se on ikävä kyllä johtanut eräänlaiseen peliasetelmaan, josta eräät tahot selvästi hyötyvät, toiset puolestaan häviävät. Tuossa pelissä ovat mukana poliisi, tiedotusvälineet, poliitikot, hoitoinstuutiot sekä tietenkin rikolliset ja käyttäjät.
Poliisi on selvästi hyötyjä, sillä se saa lisää julkisuutta, resursseja ja toimintavaltuuksia. Sen vuoksi poliisin on edullista esittää huumetilanne mahdollisimman synkkänä. Tiedotusvälineet ovat toinen hyötyjä, sillä huumeaiheiset jutut ovat myyviä, ne tuottavat selvää rahaa. Kolmas hyötyjäryhmä ovat poliitikot. Huumeista puhuminen on erinomainen keino saada poliittista julkisuutta, joskin siitä saatava hyöty on vähenemässä, sillä yhä useammat poliitikot pyrkivät samalle apajalle. N. Christien ja K. Bruunin (1986) esittämät näkemykset huumausaineista "hyvänä vihollisena" ovat näiden kolmen tahon osalta erittäin osuvia.
Hoitoinstituutiot hyötyvät tilanteesta sikäli, kun ne saavat pidettyä toimintansa käynnissä. Ne eivät ole saaneet läheskään yhtä suuria resurssilisäyksiä kuin poliisi, ja tässä tullaankin pelin häviäjiin eli huumeiden käyttäjiin. Heidän mahdollisuutensa saada asianmukaista hoitoa eivät ole erityisen hyvät. Etenkin laitoshoitopaikoista on pulaa, ja lisäksi kunnat eivät mielellään maksa kalliita huumehoitoja. Nämä pulmat eivät niinkään kosketa pelkkiä kannabiksen käyttäjiä, sillä heidän hoidontarpeensa ovat pääsääntöisesti erilaisia kuin alkoholin ja muiden huumeiden käyttäjien. Avohoito on yleensä riittävä kannabisriippuvuuden hoitamiseksi.
Rikolliset ovat selviä hyötyjiä --mikäli eivät joudu poliisin käsiin. Paradoksaalista kyllä, mutta nykyinen huumausainepolitiikka yhdessä kasvavan kansainvälistyminen kanssa näyttää itse asiassa ruokkivan ammattirikollisuuden kasvua. Kannabis on Suomen ylivoimaisesti yleisin laiton päihde, ja siksi ammattirikolliset panostavat sen salakuljetukseen ja myyntiin (Partanen & Metso 1999). Todennäköisesti ammattirikolliset ovat innokkaita kannabiksen kriminalisoinnin kannattajia.
Nykytilanteen haittana voidaan myös pitää yleisen lainkuuliaisuuden heikkenemistä kieltolakiajan malliin. Sellaisia lakeja ei pitäisi säätää, joita ei pystytä kunnolla valvomaan tai jotka koetaan epäoikeudenmukaisiksi. Kannabiksen kokeilijat ja satunnaiskäyttäjät, jotka lienevät suurimmat käyttäjäryhmät, eivät varmaankaan haluaisi olla tekemisissä ammattirikollisten kanssa.
Ratkaisukeskeiset terapeutit ovat huomanneet, että ongelman jääräpäiset ratkaisuyritykset tuottavat monesti paljon mittavamman ongelman kuin alkuperäinen ongelma (Mattila 1998). Tämä pätee myös nykyiseen huumausainepolitiikkaan. Tiukan kannabiskontrollin mukanaan tuomat haittavaikutukset eivät ole järkevässä suhteessa kannabiksen haittavaikutuksiin.
Toinen vaihtoehto ei poikkea oleellisesti ensimmäisestä vaihtoehdosta. Se voisi itse asiassa olla huonompi ratkaisu, sillä se parantaisi ammattirikollisten toimintamahdollisuuksia. Käyttäjille se olisi sikäli hyödyksi, että he voisivat ilman kiinnijäämisen pelkoa hakeutua nykyistä paremmin hoitoon. Suomen nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa periaatteessa toisen vaihtoehdon, sillä lain mukaan vähäisestä huumausainerikoksesta ei tarvitse nostaa syytettä (Rikoslain. . . 1993). Tätä mahdollisuutta ei ole juuri käytetty, syyttämättä jättäminen on ollut harvinaista.
Kolmas vaihtoehto voisi murtaa edellä kuvatun peliasetelman. Se vapauttaisi poliisin resurssit muiden huumeiden vastaiseen työhön. Ammattirikolliset menettäisivät kannabismarkkinat, mikä edelleen heikentäisi porttiteorian taustalla vaikuttavaa, muiden huumeiden käyttöön johtavaa sosiaalista mekanismia. Resursseja voitaisiin suunnata entistä enemmän myös huumeiden käyttäjien hoitoon. Kolmannen vaihtoehdon toteuttaminen edellyttäisi huomattavaa asenteellista muutosta koko yhteiskunnassa.
Kannabiksen dekriminalisointi ja valvotun myynnin käynnistäminen olisi mittava tehtävä. Se pitäisi suunnitella huolellisesti erilaiset riskit huomioon ottaen. Kontrollisysteemin tulisi olla tiukka mutta toimiva. Suuren kannabismäärän salakuljetus, hallussapito ja myynti olisi syytä pitää edelleen kriminalisoituna. Kannabista ei myöskään kannattaisi vapauttaa keskioluen tapaan samanaikaisesti koko maassa, vaan sitä pitäisi kokeilla jossakin suurehkossa kaupungissa tai muulla rajatulla alueella. Suomessa on aikaisemmin tehty vastaavankaltainen alueellinen myyntikoe alkoholin osalta (Kuusi 1956). Kokeiluun olisi liitettävä myös perusteellinen tutkimusseuranta, joka kohdistuisi edellä esitetyn pelin eri tahoihin.
Kolmannen vaihtoehdon kaltainen kannabispolitiikka ei ole johtanut Hollannissa yhteiskunnan kannalta dramaattisiin seurauksiin (MacCoun & Reuter 1997). Hollannissa pyritään rationaaliseen huumausainepolitiikkaan, jonka tavoitteena on huumausaineiden käytöstä johtuvien haittojen minimoiminen (Korf & al. 1999). Siellä ei suinkaan ole "nostettu käsiä pystyyn" huumeongelman edessä.
On selvää, ettei yhteiskunnan ole syytä helposti hyväksyä uutta päihdettä, esimerkiksi kannabista. Samanaikaisesti pitää kuitenkin nähdä tosiasiat: kannabis on jo pitkään ollut täällä, eikä sen käyttöön ole pystytty vaikuttamaan kriminalisoinnilla. On myös tärkeätä huomata, että päihteiden haittavaikutuksissa on oleellisia eroja. Alkoholi on selvästi kannabista haitallisempi päihde. Niihin kohdistettava kontrolli pitäisi mitoittaa tämän mukaisesti.
Pekka Saarnio on dosentti ja valtiotieteen tohtori Tampereen yliopiston Sosiaalipolitiikan laitokselta. Kirjoitus on ilmestynyt myös Yhteiskuntapolitiikka lehdessä 2/2000.
Lähteet:
Abel, E. : The relationship between cannabis and violence: A review. Psychological Bulletin 84 (1977) , 193-211.
Adams, I. & Martin, B. : Cannabis: Pharmacology and toxicology in animals and humans. Addiction 91 (1996) , 1585-1614.
Anthony, J. & Warner, L. & Kessler, R. : Comparative epidemiology of dependence on tobacco, alcohol, controlled substances and inhabitants: Basic findings from the National Comorbidity Study. Clinical and Experimental Psychopharmacology 2 (1994) , 244-268.
Brismar, B. & Bergman, B. : The significance of alcohol for violence and accidents. Alcoholism: Clinical & Experimental Research 22 (1998) : Supplement 7, 299-306.
Christie, N. & Bruun, K. : Hyvä vihollinen. Huumausainepolitiikka Pohjolassa. Espoo: Weilin Göös, 1986.
Edwards, G. & al. : Alkoholipolitiikka ja yhteinen hyvä. Helsinki: Edita, 1996.
English, D. & Hulse, G. : Maternal cannabis use and birth weight: A meta-analysis. Addiction 92 (1997) , 1553-1560.
Evert, D. & Oscar-Berman, M. : Alcohol-related cognitive impairments: An overview of how alcohol may affect the workings of the brain. Alcohol Health & Research World 19 (1995) , 89-96.
Fals-Stewart, W. & Schafer, J. & Lucente, S. & Rustine, T. & Brown, L. : Neurobehavioral consequences of prolonged alcohol and substance abuse: A review of findings and treatment implications. Clinical Psychology Review 14 (1994) , 755-778.
Fant, R. & Heishman, S. & Bunker, E. & Pickworth, W. : Acute and residual effects of marijuana in humans. Pharmacology, Biochemistry and Behavior 60 (1998) , 777-784.
Gowing, L. & Ali, R. & Christie, P. & White, J. : Therapeutic use of cannabis: Clarifying the debate. Drug and Alcohol Review 17 (1998) , 445- 452.
Hall, W. : Cannabis use and psychosis. Drug and Alcohol Review 17 (1998) , 433-444.
Hall, W. & Solowij, N. : Adverse effects of cannabis. Lancet 352 (1998) , 1611-1616.
Halmesmäki, E. : Raskaus ja alkoholi. Teoksessa: Salaspuro, M. & Kiianmaa, K. & Seppä, K. (toim. ) : Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim, 1998a.
Halmesmäki, E. : Huumeet, lisääntyminen ja raskaus. Teoksessa: Salaspuro, M. & Kiianmaa, K. & Seppä, K. (toim. ) : Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim, 1998b.
Heishman, S. & Arasteh, K. & Stitzer, M. : Comparative effects of alcohol and marijuana on mood, memory and performance. Pharmacology, Biochemistry and Behavior 58 (1997) , 93-101.
Kiianmaa, K. : Alkoholi. Teoksessa: Salaspuro, M. & Kiianmaa, K. & Seppä, K. (toim. ) : Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim, 1998.
Kiianmaa, K. & Hyytiä, P. : Päihteiden vaikutusten neurobiologinen perusta. Teoksessa: Salaspuro, M. & Kiianmaa, K. & Seppä, K. (toim. ) : Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim, 1998.
Kobayashi, H. & Suzuki, T. & Kamata, R. & Saito, S. & Sato, I. & Tsuda, S. & Matsusaka, N. : Recent progress in the neurotoxicology of natural drugs associated with dependence or addiction, their endogenous agonists and receptors. Journal of Toxicological Sciences 24 (1999) , 1-16.
Koe, B. : Levonantradol. Teoksessa: Nahas, G. & Sutin, K. & Harvey, D. & Agurell, S. (eds. ) : Marihuana and medicine. Totowa: Humana Press, 1999.
Korf, D. & Riper, H. & Bullington, B. : Windmills in their minds?Drug policy and drug research in the Netherlands. Journal of Drug Issues 29 (1999) , 451-472.
Kurzthaler, I. & Hummer, M. & Miller, C. & Sperner-Unterweger, B. & Günther, V. & Wechdorn, H. & Battista, H. -J. & Fleischhacker, W. : Effect of cannabis use on cognitive functions and driving ability. Journal of Clinical Psychiatry 60 (1999) , 395-399.
Kuusi, P. : Alkoholijuomien käyttö maaseudulla. Kokeellinen tutkimus alkoholijuomien käytöstä eräissä maalaiskunnissa ja kauppaloissa. Helsinki: Väkijuomakysymyksen tutkimussäätiö, 1956.
Lemberger, L. : Nabilone. Teoksessa: Nahas, G. & Sutin, K. & Harvey, D. & Agurell, S. (eds. ) : Marihuana and medicine. Totowa: Humana Press, 1999.
Lyketsos, C. & Garrett, E. & Liang, K. -Y. & Anthony, J. : Cannabis use and cognitive decline in persons under 65 years of age. American Journal of Epidemiology 149 (1999) , 794-800.
MacCoun, R. & Reuter, P. : Interpreting Dutch cannabis policy: Reasoning by analogy in the legalization debate. Science 278 (1997) , 47-52.
Mattila, A. (toim. ) : Voimavarat, ratkaisut ja tarinat. Helsinki: Kuntoutussäätiö, 1998.
Morgenstern, J. & Langenbucher, J. & Labouvie, E. & Miller, K. : The comorbidity of alcoholism and personality disorders in a clinical population: Prevalence rates and relation to alcohol typology variables. Journal of Abnormal Psychology 106 (1997) , 74-84.
Mueser, K. & Drake, R. & Wallach, M. : Dual diagnosis: A review of etiological theories. Addictive Behaviors 23 (1998) , 717-734.
Mäkelä, P. : Alkoholiin liittyvät kuolemat. Yleisyys ja yhteys sukupuoleen ja sosioekonomiseen asemaan. Helsinki: Stakes, 1999.
Mäkelä, R. : Alkoholiriippuvuus ja muu psyykkinen sairastavuus. Teoksessa: Salaspuro, M. & Kiianmaa, K. & Seppä, K. (toim. ) : Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim, 1998.
Nahas, G. & Sutin, K. & Harvey, D. & Agurell, S. (eds. ) : Marihuana and medicine. Totowa: Humana Press, 1999.
Nelson, P. : Cannabis amotivational syndrome and personality trait absorption: A review and reconceptualization. Imagination, Cognition and Personality 14 (1994-95) , 43-58.
Partanen, J. & Metso, L. : Suomen toinen huumeaalto. Yhteiskuntapolitiikka 64 (1999) , 143-149.
Pulkkinen, L. : Nuorten tupakointi ja alkoholin käyttö pitkittäistutkimuksen valossa. Helsinki: Lääkintöhallitus, 1982
Rikoslain täydennys huumausainerikoksista (no. 1309/1993).
Saarnio, P. & Mäkelä, P. : Tutkimus alkoholistien kuolleisuudesta. Alkoholipolitiikka 62 (1997) , 344-349.
Saarnio, P. & Tolonen, M. & Heikkilä, K. & Kangassalo, S. & Mäkeläinen, M. -L. & Niitty-Uotila, P. & Vilenius, L. & Virtanen, K. : Päihdeongelmaisten selviytyminen hoidon jälkeen. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 35 (1998) , 207-219.
Salaspuro, M. & Kiianmaa, K. & Seppä, K. (toim. ) : Päihdelääketiede. Helsinki: Duodecim, 1998.
Schuckit, M. : Alcohol and depression: A clinical perspective. Acta Psychiatrica Scandinavica Supplementum 377 (1994) , 28-32.
Tien, A. & Anthony, J. : Epidemiological analysis of alcohol and drug use as risk factors for psychotic experiences. Journal of Nervous and Mental Disease 178 (1990) , 473-480.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Molemmat aiheuttavat liikakäytössä suunnatonta tuhoa ja kärsimystä. Ei jokaisesta tuu juoppoa niinkuin ei huumeveikkoakaan. SILTI. Vaikka alkoholi onkin laillinen huume ei se tarkoita sitä, että laillisia huumeita pitäisi lisätä ja sallia vielä kannabiskin. Tössytele sinä rauhassa vaan, mä otan pari kaljaa. En vois edes ajatella että jotain muuta paskaa sisuksiini vetäisin. Toivottavasti lainsäätäjät eivät tule sitä koskaan sallimaan.
jos se on kerta lainvastaista?
Minulla vappu sujui kannabis-muffinsseja syöden erittäin mukavissa ja rauhallisissa kotibileissä. Kannabis pitäisikin sallia vaihtoehdoksi alkoholille, koska eivät kaikki tykkää liuottaa aivosolujaan kossulla. Mitä järkeä on rangaista aivosolujensa tai sisäelimiensä suojelemisesta?
nii paskaa se viinaki o. Jos sitä sillee ajattelee. Sitäpaitsi jos joku alkaa poltamaan marihuanaa, ni eikai se sitä tarkota et sillä viinan kulutus säilyis ennallaan? eli kannabis vaihtoehdoksi, ei lisäksi alkoholin rinnalle.
Suomi on pieni ja ahdasmielinen maa, tai siis ihmisethän sen ilmapiirin aina luo ! Mielestäni Hollannin kokeilu on mainio ! Raskaan duunipäivän jälkeen voit valita bisselle/pössylle tai jos oikein mieli tekee niin huoriin mars mars !! Nyt sitten Suomeen ollaan leipomassa ruotsin tyyliin lisää ahdistavia lakeja , en kyllä ihmettele miksi täällä on korkeat itsemurhatilastot . Aikoinaan minulla oli kutsunnat ja ajattelin että minähän en tee mitään pakosta ja en tehnytkään . Ainoa huono puoli on siinä jos aikoo hankkia vihreät paperit intistä (BLOSSUJEN TAKIA TIETENKIN) niin suuri osa tämän maan asukeista on sen käynyt ja sen jälkeen saa ylinmääräistä kökköä kaiken näköisiltä paviaaneilta . Mutta onnekksi se aurinko paistaa myös risukasaankin , sillä olen siirtymässä Hollantiin töihin pysyvästi !! Ei enään niitä vitun idiootti intti juttuja ja muuta yhtenäisyys paskaa !! Kohta on valinnan vapautta ja muuta kivaa ! Mennäkkö kahvipuotiin vai kaljalle tai ei peskutaralloota sittenkin huoriin ... Jotain hyötyä siitä että Suomi on EU:ssa niin pääsee pois .. HEI HEI ÄIDIN PIKKU NÖPÖNASSUT
Toivottavasti ruoho on siellä vihreämpää hehehehe olen itekin tulos käymään kesällä hollannissa!!! pois tästä sulkeutuneesta kylmästä maasta!!!
Vähän lyhyempää ja ytimekämpää..? (uusio sana) provoa toivoisi..ei kukaan jaksa lukea tota tota tota tota.
Miulla ei vaineska ole mitähän moista sauhutteluva
vastahan, sauhettoloo vaan,jotka tahtovat niin paljohon kuin mieli tekehen.
Ohan täsä maaliman kolkasa sauhuteltu kokonaisia kaapunkejakin maan tasalle.
Ja aaina oo rakennettu uuret tilalle.
Itse sain taas vappuna todeta, kuinka karmeata on liikkua julkisilla tiloilla humalaisten ihmisten kanssa. Ihmiset käyttäytyivät kuin eläimet, ei minkäänlaista itsehillintää. Tulihan sitä myös nähtyä julkisilla liikennevälineillä tappelua/riitelyä ja alkoholin heittämistä pitkin seiniä sekä kauheata huutamista.
Ihmiset saisivat katsoa peiliin, ennen kuin aloittavat tuomitsemisen.
jaa tuota valistus tietoasi aivan kaikessa rauhassa siellä hörhö osastolla ja anna meidän nauttia virvoitusjuomista vai syökö se leipääsi,jos me kaljankittaajat juomme kaljaa?
syökö leipääsi se että me pössyttelemme kotonamme!?
minun mielestä kaikki jotka puolustaa alkoholia cannabiksen sijaan joutaisivat kaikki.......
johan se on nähty nuo kaljan haittavaikutukset...ja cannabiksen haitat eivät ole mitään verrattunu alkoholin haittoihin!!
ja muualla euroopassa siihen on jo havahduttu,hollanti,sveitsi,espanja ym...ym.
Itse olen alkoholisti ja aikoinaan kannabista kokeilleena (Useastikin) sanon kyllä että mieluummin piippua polttelisin kuin viinaa joisin. Nyt olen siinä mielessä kuivilla että viinaa saatan juoda vain viikonloppuisin ja silloinkin kohtuudella, mutta senkin vaihtaisin mieluummin hasaan!
Kasvata ihmeessä hamput itse. Vihreiden kansanedustaja Kimmo Helistökin sanoi viime viikonloppuna puheessaan että kotikasvatuksessa ei ole mitään minkä takia se pitäisi luokitella rikolliseksi, ja lisäksi kehoitti kasvattamaan hamppua kotona. Harmaan talouden rahavirtoja pienemmälle.
On sitäkin harkittu mutta kun tutustuin aiheeseen niin pitäisi olla kaikki halogeenit, kaapit, tuulettimet ja vaikka mitä rekvisiittaa mokoman kukan kasvattamiseen. Ja sitten niitä lajikkeita vielä on niin jumalattomasti. Siemeniä näyttäisi sentään saavan aika helposti ja edullisestikin. Kun en muutenkaan ole mikään viherpeukalo, hyvä että saan pidettyä rai ruohon pääsiäisenä hengissä.
Sky:n sivuilta katselin noita juttuja, en tiedä - jotenkin vaikuttaa vaikealle mutta kaikkihan on opittavissa.
no,ei se hamppu sentään niin ylivoimaista ole kasvattaa..pienellä vaivannäöllä ja opiskelulla pääsee hyvin alkuun..suosittelen!!!!!
kotikasvatus todella pitäisi,ihan ensisijaisesti laillistaa,ennenkuin aletaan mitään enempää laillistamaan,se ei todellakaan haittaa ketään...ja niinkuin on jo monesti sanottu..mitä haittaa mikäli aikuinen ihminen nauttii omia,itse kasvattamiaan huumeita...huumeita ja huumeita..marihuanaa..ja sillä nimellä pitäisi mielestäni asiasta keskustellakkin..
ja netistä löytää todella paljon tietoa kyseisestä harrastuksesta..
ps:kyllä alkuun pääsee,ja kohtuu tuloksiinkin ilman suuria investointeja,tilasta riippuen tuulettimen käyttö ei välttämättä ole tarpeellinen,pari loisteputkea riittää jo muutamalle kasville,ja sen kaapinkaan ei tarvitse välttämättä olla iso,sekin riippuu tarpeista ja kasvatettavasta määrästä.
Kannattaa ottaa huomioon ettei kannata polttaa kannabista jos aikoo ajaa autolla kahden kuukauden aikana. Kannabis kun säilyy elimistössä kaksi kuukautta ja voi sekoittaa huumeveikon pään milloin tahansa, ajatelkaa millaisia seurauksia tästä voi olla auton ratissa...
Jos nyt pakko on sitä kannapista käyttää niin kannattaa pysyä kaksikuukautta erossa myös muista tarkkuutta ja vastuuta edellytävistä tekemisistä ja asioista esim. tuliaseita ei kannattane käsitellä ollenkaan, eikä ihan heti kannata ryhtyä lapsen vahdiksi.
Parempi kun pysyy sen kaksi kuukautta ihan hissuksiin kotona, eikä lähde vaarantamaan muiden ihmisten terveyttä, vielä parempi jos hakeutuu VIEROITUSHOITOON!
Kannabiksen (ei psykoaktiiviset) hajoamistuotteet voidaan havaita huumetesteissä muutaman päivän ajan käytön jälkeen, mutta autolla ajaminen on turvallista muutaman tunnin päästä kannabiksen käytöstä.
Myös hampunsiemenet näkyvät huumetesteissä, vaikka eivät sisällä THC:tä ollenkaan ja ovat täysin laillisia käyttää ravinnoksi. Soija-papujen ohella ne ovat tärkeimpiä kasvisproteiinin lähteitä.
Kas kun ei ole se pää mennyt koskaan sekaisin kannabiksen käytön jälkeen! On urbaani legendoja nuo jälkimainingit, kaksi kuukautta my ass!
Mitähän vieroitushoitoa sitä oikein tarkoitetaan kun kannabis ei aiheuta fyysistä riippuvuutta?
Psyykkisesti voi jäädä koukkuun vaikka postimerkkien keräilyyn tai sauvakävelyyn.
Ehkä kannattaisi ottaa vähän asioista selvää ennenkuin käyt suoltamaan tuollaista juttua.
"Kas kun ei ole se pää mennyt koskaan sekaisin kannabiksen käytön jälkeen! On urbaani legendoja nuo jälkimainingit, kaksi kuukautta my ass!"
Joo ei se kaikilla käytäjillä välttämättä menekkään, johtuu hieman myös toleranssista.
"Mitähän vieroitushoitoa sitä oikein tarkoitetaan kun kannabis ei aiheuta fyysistä riippuvuutta?
Psyykkisesti voi jäädä koukkuun vaikka postimerkkien keräilyyn tai sauvakävelyyn. "
Aiheuttaako sinun mielestäsi esimerkiksi uhkapelaaminen fyysistä riippuvuutta ja kuitenkin ko. riippuvuuteen on saatavissa vieroitushoitoa/tukea. Eli jos haluat päästä irti kannabiksesta niin ei kannata sen takia olla ottamataa yhteyttä ammattiauttajiin kun kannabikseen ei muka tule fyysisesti riippuvaiseksi, kyllä siihen siltikin hoidot löydetään!
Jos on tollasia ajatuksia, on syytä pysytellä vähintään 2-3 vuotta pois auton ratista saati sitten esiintyä julkisilla paikoilla ko ajanjaksona.
Jotenkin näkee että kyösti on muaseuvulta . On olemassa sanonta : more you co more you grow . Ainakaan kyösti ei ole kasvanut . Suosittelen 3kk:den irti kyöstistä lomaa Hollantiin .
http://users.lycaeum.org/~sky/julkaisut/kannanotto/kuuleminen.141196.html
Ottasit selvää asioista, ennen ku puhut paskaa.
Jos se kannabis niin kiinnostaa niin sen kun polttelette kotonanne.Itse en koske huumeisiin. jos sinä alat kannabista polttelemaan niin luultavasti muutaman tovin kuluttua siirryt voimakkaimpiin aineisiin,mutta omapa on ongelmasi.
Tyhmä ja laiska ihminen ei lue koko aloitusviestiä loppuun vaan näkee sanan "kannabis" ja laukoo ruudulle kaikki vanhat tutut urbaanilegendat psykooseista ja 2kk ajotauoista. Itse asun Hollannissa (jossa on vähemmän huumekuolemia kuin Suomessa vaikka on isompi maa) ja on ihanaa olla mukana terveessä kulttuurissa jossa kovien huumeiden vastaiseen työhön käytetään enemmän rahaa kun ei tarvi harmittomia pössyttelijöitä jahdata.
Kannabis...
Maailma muuttuu, niinkuin suomikin.
Jaksakaa ihmiset, kyllä vielä kissan päivät koittaa.
Poltan kannabista päivittäin, työskentelen myös
palvelu-alalla vähintään 40tuntia viikossa ja oho
enpäs yhtäkkiä olekkaan asiakkaitten kurkussa kiinni.
Hulluja alkoholisteja tiedän, mutta en hulluja kannabiksenpolttelijoita.
Psykoosiin voi tosin vajota, mutta liika on liikaa.
Ei psykoosiinkaan päivässä vajota :D
Ei edes tarvitse mennä isoon kaupunkiin ja
spurguja on jokapaikkka täynnä. Missähän ne kaikki
kannabisnistit ovat ? Pirinistit ja sunmuut sekopäät
tosin ovat, mutta se onkin oma kastinsa.
KANNABIS EI OLE HUUME!
Kyllä se kannabis on huume,mutta ei samanlainen huume kuin esim. heroiini.Suosittelen pysymään kaukana kannabiksesta.
Oikiasti ei pilven poltosta tule mitään kamalaa ellei ole suvussa havaittu sktsofreniaa koska pilvi voi laukasita sen. Ja sen haittavaikutuksia suurenellaan! Itse käytän paljon sitä, eikä ole tapahtunu mitään muuta kuin näläkä pilven vaikutuksesta tulee ja väsyttää. Onko se vaarallista muka? Ihmettelen vaan ja sitäpaitsi yksi jointti jossa on noi 1g maria on terveellisempi kuin yksi peruna. Ja alkoholi on paljon vaarallisempi kuin marihuana. Pilven poltto hidastaa sitä että jos sinulla on syöpä, pilven poltto tappaa syöpä soluja. että mitä kaikki okein jauhaa paskaa että aiheuttaa syöpää ja ym. Ja sitäpäaitsi yksikään ihminen ei ole kuollut marihuanaan! Paitsi se tapaus on kirjattu että joku ihminen usassa olisi kuollut pilveen kun se oli ollut pössyttelemässä niin poliisit oli tullu ja jätkä oli lähteny karkuun ja syöny n. 9 gramman mini grip pussin ja oli tukehtunu. Siinä teille saatana :D
Täytyy kyllä sanoa että pistää nuo kyöstit ja muut juntit hymyilyttämään :)
Mikään ei ole niin mukavaa kuin ottaa muutamat hatsit parhaan kaverin kanssa ja lähteä ulos aurinkoiseen ilmaan kävelyllä ja poiketa mcdonaldsissa siinä matkalla.
Mikset vaa laittanu suoraa linkkijä mistä copy pastetit ton? :o
Moikka! Olen 35 vanha nuori tai ainakin tunnen itseni nuoreksi :) .
Viinaa minulla ei mene enää edes sauna kaljaa.
Mutta poltan ,kyllä viikonloppuisin n.2g oma kasvattamaani kukintoa.
En ole huomannut minkäänlaista riippuvuutta tai ongelmaa kannabiksen polttamisen aloittamisesta.
Päin vastoin kannabis on auttanut minua pois todella voimakkaasta viinariippuvuudesta. Josta en älynyt lähteä hakemaan apua vaan se meni siihen päivittäin ryyppäämiseen.
Herätkää NYT Suomi ja lopettakaa tollainen "paskajauhanta" Kannabis tappaa ym ym...
Se on todistetusti terveellisempi ,kuin viina ja tulee aina olemaan.
T: Mikko Korhonen
Hienoa että Pekka Saarnio on aloittanut faktoihin perustuvan keskustelun täällä, tällä tutkielmallaan.
Itse odotan suuresti, että Suomi seuraa muiden euroopan maiden (Saksa,Hollanti,Espanja) esimerkkiä ja laillistaa kannabiksen käytön. Kannabiksen käyttö
verrattuna alkoholin käyttöön on kuitenkin myös valtiolle halvempaa (Terveydenhuolto kulut) kuin alkoholin. Ja esim. luomalla kannabis-tuotteiden ympärille samanlaisen monopolin kuin viinan (Alko) Suomen valtio voisi hyötyä rahallisesti.
Hyvä että täällä sentään ymmärretään kannabiksen päälle sen verran että se on terveellisempää kuin tupakka/alkoholin käyttö. Kaikki tukemaan SKY:tä suomen kannabisyhdistystä !
Raha ratkaisee, jos pilven polttelu yleistyy ja alkoholismi vähenee niin sinne menee myös alkoholiveron tuomat ennätyssuuret voitot.
Ja jos ihmisten elin-ikä kasvaa niin myös eläkkeet yms. vanhustenhuolto kulut kasvavat, ei valtio sitä tahdo, helpompi jauhaa propagandaa joka tuutista ulos, nyysiä kansalaisilta pennoset viinaverolla ja ihastella kuolleisuustilastoja, saatana!
Ei oikeudenmukaisuudella ja kohtuudella ole enää mitään merkitystä! Suomi kaipaa saakeli muutosta!! VITTUUN KAPITALISMI !!!
hyvä paikka aloittaa jos haluaa oikeudenmukaisuutta asioihin ---> WWW.SKY.ORG
Ihanaa lukea tälläistä tekstiä. Olen poltellut muutaman kerran. Eikä siinä ole mitään pahaa jos sen pitää kohtuu rajoissa. Itse poltan muutaman kertaa kuukaudessa.
Itse polttelen joka toinen viikonloppu. Mahtava rentouttaja ja kivempi päihtymystila kun alkoholilla. Hymy nousee huulille ja sitä vaan rakastaa koko maailmaa :D. Paitsi Suomen Babyloniaa.
http://www.adressit.com/kannabis
Levittäkää tämä osoite kaikille ketkä tunnette, kaikille foorumeille. Painakaa vaikka lentolehtisiä ja levittäkää kaupungilla, spread the word.. ganja forever!!
tule tapahtumaan koskaan että ganja sallittaisiin sano minun sanoneeni mutta kyllä sitä voi poltella silti kaikessa rauhassa.Kuka sitä muka pystyisi valvomaan?
Jos haluatte auttaa taistelussa kannabiksen vapauttamiseksi tai edes depenalisoimiseksi niin vaatikaa linkinmukaisen päihde/huumausainekeskustelun uusimista joko vanhasta materiaalista uusimista tai keskustelun uusimista uudelleen nykyajanmittapuiden mukasesti.. http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=35&t=86&a=1036
Jokainen voi vaikuttaa! Alkoholin pakkojuoton yhteiskunnan taholta on loputtava! henkirikokset ja kaikki haitat pitää saada kuriin. Tarvitsemme korvaavan päihteen