Missä vaiheessa maniaan sairastunut ihminen itse myöntää itselleen olevansa sairas? Uskooko hän lääkäriä kun läheisiä ei ainakaan. Mitä jos sairastunut ei itse huomaa oireita, ja ei suostu menemään hoitoon? Samoin erilaiset harhakuvitelmat, huomaako muistaako sairastunut kenties jälkeenpäin ne harhoiksi ja saattaa jopa nauraa itselleen. Miten turvallista on tällaisen ihmisen kanssa elää? Eritoten jos sairastunut on taipuvainen agressiivisuuteen. Onko silloin vain parasta myötäillä hänen ajatuksiaan eikä väittää vastaa vaikka itse hyvin tietäisi totuuden. Lähipiirissäni olevan henkilön käytös vastaa täysin manian oireita, lisäksi hänellä on harhoja? Miten hyvin tästä voi parantua ja milloin hän mahdollisen hoidon saatuaan huomaa olleensa sairas, kertokaa kokemuksista..
Miten sairastuneen saa uskomaan?
Neuvoja odotellen
3364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mukaan harhoihin! Soita tälle ihmiselle lääkäri,kerro tilatessasi tilanne, lääkäri tulee (jos kyse mahd.agressiivisesta henk., poliisien kera) ja mitä todennäköisimmin kirjoittaa ns. pakkolähetteen.
Paranemisennuste on ihan kiinni sairaudestakin. Et kerro onko tämä ihminen jo diagnosoitu vai onko tämä ihan uusi asia.
Soita nyt hyvä ihminen apua!
Sairastunut ihminen ei yleensä koskaan tajua olevansa sairas. Esim. psykoosin kohdalla aivan sen alussa ihminen voi jollain tavalla tiedostaa harhansa harhoiksi, mutta yleensä yleensä psykoosiin nimenomaan kuuluu sairaudentunnottomuus, ja mitä pidemmälle sairaus etenee, sitä enemmän harhoista tulee sairastuneelle totta. Siispä on ehdottoman tärkeää, että läheiset hankkivat hänelle apua mahdollisimman pian, vaikkei hän itse hän sairauttaan myöntäisikään. Jos ei suostu lähtemään psykiatrille, soita vaikka ambulanssi paikalle.
Tiedän itse mistä puhun, sillä olen sairastanut vaikean psykoosin v. -05. Harhat olivat minulle täyttä totta, ja siinä vaiheessa kun läheiseni kiikutti minut psykiatrille ja sieltä suoraan psykiatri pakkohoitopäätöksellä sairaalaan, en olisi itse enää kyennyt hoitoon hakeutumaankaan.
Järjestä ystäväsi mitä pikimmiten psykiatrin vastaanotolle, lääkitys on tarpeen heti, mahdollisesti myös sairaalajakso. Älä lähde hänen harhoihinsa mukaan, se vain pahentaa tilannetta! Ja huom! Harhat eivät lähde pois ilman asianmukaista lääkitystä, tilanne vain pahenee!
Itse muistan kyllä harhojani jälkeenpäin, enkä voi kuin ihmetellä kuinka järjettömiä ne olivat. Mutta silloin minulle täyttä totta! Olen ollut jälkeenpäin todella kiitollinen ihmiselle, joka tuli kanssani lääkärin vastaanotolle, ja selvitti asiaani lääkärille yhdessä kanssani.
Omalla kohdallani olin sairaalassa kuukauden. Harhani hävisivät vähitellen lääkityksen myötä, mutta vielä kotiutumiseni jälkeenkin harhat yrittivät pyrkivät pintaan, mutta tajusin ne harhoiksi. Lopulta vain tunnistin tilanteita ja asioita, jotka OLISIVAT saattaneet aiheuttaa minulle harhoja, mutta eivät sitä enää tehneet.
Psyykelääkitys jäi ensin vuodeksi psykoosin uusiutumista ehkäisemään. Lääkitystä on yritetty pariin otteeseen lopettaa, mutta heti lopettamisen jälkeen tulleiden univaikeuksien vuoksi sitä on jatkettu. On mahdollista, että joudun ottamaan nappia naamaan koko loppuikäni. Vaikka harhani ovat poissa, en koe edelleenkään olevani terve. Pelko psykoosin uusiutumisesta on jatkuva. Parantuminen on yksilöllistä. Joillekin harhat jäävät päälle, jolloin diagnoosina voi olla skitsofrenia.
Kyse on vakavasta sairaudesta ja mitä nopeammin saat hänelle apua, sen parempi. Kerro myöhemmin miten tilanteessa kävi. Jaksamista!
vastauksista, kyseinen henkilö on passitettu jo hoitoon mutta ongelma on se, että hän on ulkomailla ja nyt on vaikeuksia saada hänet sihen tilaan että hänet voitaisiin lennättää Suomeen hoitoon. Hoito ei edisty ulkomailla, vaan pikemminkin ahdistaa häntä vielä enemmän.. mutta toivottasti asia edistyy pian.