Itkupilli..

Minä olin ensimmäisen raskauden aikana melkein koko raskauden ajan älyttömän herkkä, välillä lensi jopa imurikin seinään kun siltä tuntui. Nyt on viikkoja 11 1 ja samaa rataa mennään kuin ensimmäisen kanssa, kauheen herkästä suutun ja raivoon ja itken ja huudan.. :) läheisten on vaan koitettava jaksaa..

oli mullakin, etenkin esikoista odottaessani..
Se oli kyl ihan järkkyä ja mulla se ei suinkaan päättynyt odotukseen, vaan auta armias jos joku tuli metriä lähemmäs vauvaa katsoakseen tulokasta, niin mä olin jo kyyneleet silmissä, "täs tää nyt on.."
:)
Tokan kohdalla oli onneksi aika paljon laimeampaa tuo tunnemyrsky.

Tuo on kyllä ihan normaalia, itellä alko noi itkukohtaukset melkeenpä heti ku raskaaks tulin ja on jatkunu tähän asti (rv 31).
On kyllä mies saanu nauraa ku huudan telkkarille naama punasena, tai alaan itkemään ku käydään kattomassa vauvan tarvikkeita :D

Minä taas olen mittinyt koko ajan, että olen epänormaali, kun en ole kokenut minkäänlaisia tunnemyrskyjä. Kaikki raskaana olevat kun tuntuvat olevan tunteet pinnassa. Täällä ei mitään. Toisaalta olen aina ollut melko tasanen luonteeltani. Onkohan muita tällaisia...

Mulla on kanssa tätä jatkuvaa itkeskelyä, tää on ihan kamalaa, kun en edes voi enään miehen kanssa riidellä niinkuin ennenkun, kun mä alan heti poraamaan:D ei tuu mitään raivoaisesta, kun parku pääsee heti :D heheh heh :D
Ja juuri nämä tunnemyrskyt on järkkyjä, toisena hetkenä on maailman onnellisin, ja yhtäkkiä on niin kiukkuinen ja ärtynyt koko maailmalle:( ja sitten parku pääsee - taas.
Samoten minkä tahansa telkkarisarjan seuraaminenkin on vaikee, kun mä ulisen vähästäkin liikutuksesta. Ennen en itkenyt juuri koskaan, siksi kai nyt olenkin "herkillä" koko ajan:D
On tässä tosiaan läheisillä kestämistä:=)
Mulla rv 21 5