Ei ihmisessä mielestäni mitään vikaa ole, jos nyt sattuu olemaan erilainen kuin ne muut. Yhteiskunnassamme ja ihmiskunnassamme, niissä on vikaa kun eivät saa erilaisuutta sopimaan keskuuteensa. Mielestäni ADHD on nimitys oireille, joita sairas maailmamme joillekin siihen sopimattomille ihmisille aiheuttaa. Ei ADHD-ihminen ole sairas, vaan tämä maailma on. Kuten on laita monen muunkin hienon diagnoosin kanssa, esimerkiksi kaikki eri persoonallisuushäiriöt, skitsofrenia, autismi, ja suosikkini hysteria. Hysteriakin oli oman aikansa muotidiagnoosi; siihen "sairastuivat" lähinnä rikkaiden hienostoperheiden vaimot ja tyttäret, jotka vain oireilivat tällä tavoin kun eivät enää jaksaneet elämänsä kulisseja, joita eivät olleet edes itse rakentaneet. Miltä nyt tuntuu ihmisestä, jolla ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia omaan elämäänsä, jonka on vain koko ajan käyttäydyttävä tiukan etiketin mukaan, ja elettävä elämänsä tietyn yleisesti hyväksytyn ja ennalta määrätyn kaavan mukaan? Ensin olet vanhempiesi sätkynukkena ja sitten aviomiehesi? Jotkut onnistuivat selviytymään siitä, ajatellen sen olevan hinta hienosta elämästä, toiset hajosivat riekaleiksi. Sitten tuli lääkäri ja sanoi että ilmiselvää hysteriaa, piilotetaan tuo nainen parantolaan "potemaan keuhkotautia" niin ei tarvitse hävetä seurapiireissä ja sukulaisille. Hysteria oli varmaan myös siksi rikkaiden ongelma, että heillä oli varaa lääkäriin. Hysteria oli nimitys sille, kun lääkärikään ei oikein tiennyt tai ymmärtänyt, mikä piru sitä oikein vaivaa. Pappi varmasti oli varma siitäkin.
Mielestäni perusongelmat ovat pysyneet samoina, vaikka maailma onkin muuttunut. Myös diagnoosit ovat muuttuneet. Ei sitä tarvitse minulle ainakaan millään aivokuvilla tai -sähkökäyrillä todistaa, jos joku on peruspekasta poikkeava. Mutta tieteeseen sokeasti uskoville lääkäreille täytyy. Ihminen ei ole robotti, josta voisi sanoa että nyt siellä sattui tuotantolinjalla pikku virhe; pari piuhaa meni toisin kuin kytkentäkaaviossa on määrätty. Ihminen on elävä olento, ja jokaisen meidän kuulukin olla erilaisia!! Yhteentörmäys sattuu siinä kohdassa, kun ajatellaan että se mikä on hyväksi useimmille, olisi sitä kaikille. Sitten kun joku yksilö ei sovi tuotanto-ohjelmaan, keksitään tälle sopeutumisongelmalle nimi ja koitetaan jos pilleri päivässä tekisi hänestä yhteiskuntakelpoisen, eli palauttaisi hänet taas tuotanto-ohjelmaan. Jos ei auta niin sitten useampi pilleri. Oikein vaikeissa tapauksissa laatikostollinen. Lukemattomia erilaisia diagnooseja tarvitaan, että ehkä löydettäisiin oikea pilleri (kun ainoastaan sokeripastillit oikeasti toimivat kaikilla), eikä kyse ole kuitenkaan muusta, kuin että ihmisen pitäisi saada olla oma itsensä, ja saada toteuttaa itseään vapaasti, ja saada turvallinen ympäristö missä elää elämäänsä rauhassa. Yhteiskuntamme on kuin kasvihuone, jossa halutaan kasvattaa vain klooneja tuotannon optimoimiseksi.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia, paitsi ehkä yhdysvaltain presidenttinä. Rikkaruoho on kasvi väärässä paikassa; ruusukin on rikkaruoho nokkostarhassa.
Mielestäni perusongelmat ovat pysyneet samoina, vaikka maailma onkin muuttunut. Myös diagnoosit ovat muuttuneet. Ei sitä tarvitse minulle ainakaan millään aivokuvilla tai -sähkökäyrillä todistaa, jos joku on peruspekasta poikkeava. Mutta tieteeseen sokeasti uskoville lääkäreille täytyy. Ihminen ei ole robotti, josta voisi sanoa että nyt siellä sattui tuotantolinjalla pikku virhe; pari piuhaa meni toisin kuin kytkentäkaaviossa on määrätty. Ihminen on elävä olento, ja jokaisen meidän kuulukin olla erilaisia!! Yhteentörmäys sattuu siinä kohdassa, kun ajatellaan että se mikä on hyväksi useimmille, olisi sitä kaikille. Sitten kun joku yksilö ei sovi tuotanto-ohjelmaan, keksitään tälle sopeutumisongelmalle nimi ja koitetaan jos pilleri päivässä tekisi hänestä yhteiskuntakelpoisen, eli palauttaisi hänet taas tuotanto-ohjelmaan. Jos ei auta niin sitten useampi pilleri. Oikein vaikeissa tapauksissa laatikostollinen. Lukemattomia erilaisia diagnooseja tarvitaan, että ehkä löydettäisiin oikea pilleri (kun ainoastaan sokeripastillit oikeasti toimivat kaikilla), eikä kyse ole kuitenkaan muusta, kuin että ihmisen pitäisi saada olla oma itsensä, ja saada toteuttaa itseään vapaasti, ja saada turvallinen ympäristö missä elää elämäänsä rauhassa. Yhteiskuntamme on kuin kasvihuone, jossa halutaan kasvattaa vain klooneja tuotannon optimoimiseksi.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia, paitsi ehkä yhdysvaltain presidenttinä. Rikkaruoho on kasvi väärässä paikassa; ruusukin on rikkaruoho nokkostarhassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
välitä tosta ADHD kirjainyhdistelmästä tuon taivaallista, sen kummemmin kuin diagnoosistani F90.0. Maksan vain huviksen lääkityksestäni 17.25€ päivässä, josta kela ei korvaa lanttiakaan.
lyhenteistä, ja "loppu osa" kertoo että liitännäisongelmia ei ole. -Hyvä niin!
Mielestäni lastenneurologi oli oikeassa kun sanoi, että hän käyttää mieluummin diagnoosista nimitystä "Tarkkaavaisuuden erityisalueen ongelma" kuin tuota amerikoista tullutta lyhennettä.
Asia kai edelleen jakaa porukat kahteen (vai kolmeen?)ryhmään, eli niihin jotka luokittelevat sen sairaudeksi ja niihin jotka pitävät sitä luonteenpiirteenä ( se kolmas ryhmä, joka pitää asiaa humpuukina).
Meillä ainakin pojalle saatu diagnoosi on helpottanut ennenkaikkea lapsen, kuin myös perheen arkea. Koulukin muutti suhtautumistaan välittömästi, kun tuli mustaa valkoisella asiasta.
Ja Suomessa käsittääkseni määrättään lääkitys todella harvoille.
Muotidiagnoosin ADHD:sta on tehnyt tavikset, ei siis adhd:sta kärsivät. Taviksien mielestä ADHD on jonkilainen duracell-ihminen, joka touhuaa ja sekoilee 24/7. Ja onhan muutenkin jotenkin helpompi puhua ADHD:sta kuin MBD:stä.
jos olen väärässä, mutta eikös mbd ole nähtävissä/diagnosoitavissa "aivokuvista"?
Mbd ja adhd eivät ole sama asia! Mbd-ihmisellä on lisäksi (monesti/yleensä) erilaisia liitännäisongelmia, mitä adhd:llä ei välttämättä ole.
tule englanninkielestä: Minimal brain damage, elikkäs kyseessä "pieni aivovaurio"?
Adhd-immeisellä on ainoastaan ongelmaa aivojen välittäjäaineiden kanssa (dopamiimi?).
Sanot viestissä että pitäisi antaa kaikkien ihmisten elää elämäänsä rauhassa...tuhon voisin meinita että paskapuhetta!
jos pikkuveljeni olisi diagnosoitu ajoissa eikä vain hyppyytetty tarkkikselta toiselle hän ei ehkä olisi nyt 20 vuotiaana käyttänyt 7vuotta erillaisia aineita, viimiset 3 vuotta heroiinia etsiessään helpotusta paskaan oloonsa, kun nyt katkaisussa sai diagnoosin ADHD:sta homma kirkastui ja nyt ymmärrämme miksi. joten mitä vikaa on siinä että nämä asiat tutkitaan ja todetaan, mieti kuinka monta ihmistä se pelastaa turhalta kuolemalta ja paskalta elämältä?
voi syyttää vaikka mitä/ketä huonoista ratkaisuista elämässään, varsinkin jos se tuntuu "paskalta!, kuten nyt vaikkapa väärää diagnoosia. Mutta ei ADHD nyt NIIN vakava aivovaurio ole etteikö sitä sairastavalla päässään toimisi tuo kytkin, jolla kykenee sanomaan "EI!" huumeille. Muutenkin tuntuu että hyvinkin lievissä ylivilkkaustapaus ja personaallisuudenhäiriöissä lääkäri diagnisoi taudin ADHSksi, jonka jälkeen kyseiset ihmiset saavat häröillä ja sekoilla tässä maailmassa mielinmäärin kuten pikkulapset, puuttumatta enää milläänlailla itse taudinaiheuttajaan. SE ei ole mikään syy koheltaa mielin määrin ja hankaloittaa muiden elämää kuten tahtoo, jos sanoo vain "Minä saan! Koska sairastan ADHDtä!". Fyysisiäkin vammoja sairastavat ihmiset joutuvat kuntoutukseen - miksei sitten henkisiä sairastavat joudu uudelleenkoulutukseen?
Voi hyvänen aika, "ei puututa taudinaiheuttajaan"? Siis tekstisi sävystä ei yhtään arvaisi, että oletkin haluamassa tarkkaavaisuushäiriöstä kärsiville (nykyisin varsin kallista) lääkitystä! :)) Niin, parantaahan tätä "iloa" ei voi; aivojen vaihto ei nykyisellään onnistu. Ja lisäksi vielä haluat meille uudelleenkoulutukseen "joutumista"! Voi hyvä ihmispolo, missähän maailmassa elät. Kas, kun "henkisiä sairastavat" eivät PÄÄSE uudelleenkoulutukseen, kun sitä itse haluaa tai jokin asiantuntijataho ehdottaa. Ei todellakaan niin vain! Ja valitettavan usein sen koulutuksen läpipääsemiseen tarvitaan jotain tukea ja kuntoutusta, jota ei varmasti niin vain saa. Kun ei ole enää lapsi, vaan täysi-ikäinen kansalainen, jonka aivot eivät sittenkään parantuneet 18-vuotispäivänä. Voi-voi ja har-mi! Toivottavasti käyt puhumassa asiasta valtion budjetista päättävien kanssa. Ainakin minä niin tahtoisin joutua sinne uudelleenkoulutukseen! Haluaisin kovasti takaisin työelämään. Tiedä vaikka koulutuksesta saisi erikoislisänä malttia kohdata kaltaisiasi hermostumatta. ;) Tosin se koulutus ei kuitenkaan paranna aivojani, helpotusta elämääni voisi kyllä tuoda.
Ilmeisesti et tiedä paljon riippuvuuksista. Ne ovat sairauksia. Joten sitä 'ei'-nappulaa ei valitettavasti jokaisella ole! Eli kerran alkoholistiksi tullut on alkoholisti, vaikkei joisi enää pisaraakaan. Ei se muutu vain sanomalla viinalle 'ei'. Jos siihen lisätään vielä taustalta löytyvä adhd impulsiivisuuden, aloitekyvyttömyyden yms. kera, mistä se 'ei' löytyy paskana hetkenä? Mistä? Oletko kuullut, että tuttu on turvallista? Paskana hetkenä tuskin kukaan jaksaa ihannoida sitä kaikkea ponnistelua, mitä kunkin itse määrittelemä hyvä elämä vaatii. Kyllä sitä helpommin muistaa, ettei sitä hyvää elämää voi kuitenkaan saada nyt heti eikä edes yön yli nukkumisen jälkeen.
Mikään diagnoosi ei anna lupaa käyttäytyä huonosti, ei edes syöpä; muut ihmiset vain ymmärtävät paremmin olla ottamatta asiaa henkilökohtaisesti. Syy ja lupa ovat siis kaksi eri asiaa, jopa suomen kielessä. ;) Itse ymmärsin aiemmista kommenteista, että ilman diagnoosia asiat meni poskelleen, ei niin, että väärän diagnoosin takia kävi niin. Tai onhan se laiska, tyhmä ja saamaton tavallaan varsin tuttu väärä diagnoosi. Kyllä itse olisin halunnut tietää syyn toimintatavoilleni ja joillekin epäonnistumisilleni paljon aiemmin kuin päälle kolmikymppisenä. Mutta en minä siitä ketään syytä. En edes vanhempiani, jotka antoivat tämän minulle geeneissä. Mitäpä syyttäminen auttaisi?