Jaahas.. tänään taas piti todeta että naama on siinä kunnossa että en voi lähteä asunnosta. Oon 20 vuotias ja mun olisi pitäny käydä sossussa viemässä toimeentulohakemus. Olisi pitänyt viedä se jo viime viikolla, kun se on parempi viedä aina viikko ennen kun kuu vaihtuu, jotta päätös tulee kuun alussa ja vuokranantaja ei ala pommittaa häätövaroituksilla. No minkäs teet, kun paiseet lähtee hitaasti.
Toimeentulotukea oon nostanut melkein vuoden.
Mulla on ollut aknea ala-asteelta asti, oon vetänyt pari roaa, mutta on uusiutunut. Pahin ongelma jonka akne jättänut on hartioiden ja rinnan arvet, joille ei ole mitään toimivaa hoitokeinoa. Useilla ihotautilääkereillä olen käynyt. Tottakai mulla on myös naamassa arpia, mutte niille nyt on edes jotai toivoa hoidattaa niitä jollai tca-hapolla tai lasereilla. Oon saanut pahoja traumoja, ja ymmärän että olisi ehkä mahdollista seurustella ja tulla rakastetuksi mutta tänään kun taas hieman tarkastelin ihoa niin veti kyllä melko alakuloiseksi. En ole koskaan seurustellut.
Mun elämä tavallaan loppui yläasteella koska sen loputtua, jäljelle jäi vain yksi kaveri joka hänkin on nyt alkanut pyöriä tavallisten ihmisten kanssa. Yläasteen jälkeen menin aikuislukioon ja oon suorittanut sen melkein loppuun etäkursseilla. Mietin, tai pikemminkin elän uudestaan yläastemuistoja. Silloin kaikki oli mahdollista.. ei ollut arpia, tai niitä oli niin vähän.. Ajattelen paljon yhtä tyttöä joka oli samalla luokalla silloin. Rakastan häntä.
Oon suunnitellut että vedän roan jälleen kerran, ku se kummminkin poistaa aknen multa, niin saisin edes naaman kuntoon. Ja käväsisin jolla psykiatrilla vähän juttelemassa. Sitten kun naama on edes jossain kuosissa niin voisin alkaa pyöriä tämän mun kaverin ja sen uusien kamujen kanssa, mutta en tiedä voinko koskaan enää saada takaisin sitä sosiaalisuutta ja elämänintoa joka mulla joskus oli.
Kiva kun kurkkasit.
Toimeentulotukea oon nostanut melkein vuoden.
Mulla on ollut aknea ala-asteelta asti, oon vetänyt pari roaa, mutta on uusiutunut. Pahin ongelma jonka akne jättänut on hartioiden ja rinnan arvet, joille ei ole mitään toimivaa hoitokeinoa. Useilla ihotautilääkereillä olen käynyt. Tottakai mulla on myös naamassa arpia, mutte niille nyt on edes jotai toivoa hoidattaa niitä jollai tca-hapolla tai lasereilla. Oon saanut pahoja traumoja, ja ymmärän että olisi ehkä mahdollista seurustella ja tulla rakastetuksi mutta tänään kun taas hieman tarkastelin ihoa niin veti kyllä melko alakuloiseksi. En ole koskaan seurustellut.
Mun elämä tavallaan loppui yläasteella koska sen loputtua, jäljelle jäi vain yksi kaveri joka hänkin on nyt alkanut pyöriä tavallisten ihmisten kanssa. Yläasteen jälkeen menin aikuislukioon ja oon suorittanut sen melkein loppuun etäkursseilla. Mietin, tai pikemminkin elän uudestaan yläastemuistoja. Silloin kaikki oli mahdollista.. ei ollut arpia, tai niitä oli niin vähän.. Ajattelen paljon yhtä tyttöä joka oli samalla luokalla silloin. Rakastan häntä.
Oon suunnitellut että vedän roan jälleen kerran, ku se kummminkin poistaa aknen multa, niin saisin edes naaman kuntoon. Ja käväsisin jolla psykiatrilla vähän juttelemassa. Sitten kun naama on edes jossain kuosissa niin voisin alkaa pyöriä tämän mun kaverin ja sen uusien kamujen kanssa, mutta en tiedä voinko koskaan enää saada takaisin sitä sosiaalisuutta ja elämänintoa joka mulla joskus oli.
Kiva kun kurkkasit.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tulisin ja halaisin sinua. Et varmasti ole sen kummoisempi kun me muutkaan. Ei se akne huononna sinua ihmisenä mitenkään. Olen oman nuorimpani kanssa tehnyt työtä näiden iho ongelmien kanssa ja voin kyllä ainakin kuvitella tietäväni miltä sinusta tuntuu. Usein se myös alkaa syödä itsetuntoa ja ihminen ajautuu umpikujaan. Se keskustelu apu ei olisi ollenkaan huono juttu sinun tilanteessasi joten pidän peukkuja että jaksat hakea itsellesi apua.
eletään vaan kerran älä mieti niitä paiseita oli sitten millasia... ite on aina se pahin arvioija, jos on kunnon ihmisii kysees niit ei kiinnosta sun paiseet.. lähe ulos!!! jos joku mulkkaa ärsyttävästi (jota en usko) niin käske painuu johoki
heilauttaisin sitä mielelläni ja parantaisin sut.
Koita jaksella.
Toivon, että aknesi häviää kokonaan seuraavan syksyn aikana. Terv. tuntematon esitoivoja
:/ Itellä oli paljon toista sukupuolta olevia kavereita (tyttöjä) vielä puoli-vuotta sitten. Sitten yllätti akne ja kaikki nämä kaverit hävis kuin tuhka tuuleen. Enää ei kutsuta mua mihinkään, eivät paljoa puhu mulle. Tuntuu vittumaiselta. Joskus tekis mieli kysyä niiltä iteltään, että oonko mä muuttunu joksikin UFO:ksi tän aknen takia. Mulla tuli siis nopeasti paha akne. Saan luultavasti Roan tässä kohta. Jos iho paranee takasi ja sitten haluavat olla taas kavereita, niin sanon kyllä pari valittua sanaa. Itse en koskaan lakkais olemasta tytön kaveri aknen takia, EN TOSIAANKAAN.
vielä! Olet niin nuorikin ja koko elämä edessä. Nyt ei muuta kun uutta lääkäriaikaa varaamaan ja roa -kuurin hankintaan. Eikös sitäkin voi syödä pidemmän aikaakin ja samalla laittaa uuteen uskoon ihon puhdistus, kosteutus ja ruokavaliokin (ellet näin ole jo tehnytkin). Älä jää kotiin yksin - ei muut tosiaankaan tuijottele finnejäsi. Ainakin mun kanssa opiskeli yliopistolla enemmän ja vähemmän finninaamaista pojankloppia ja tosi mukavia olivat. Niin ja itse asiassa itsellänikin puhkesi oikein muhkea akne opiskeluaikana - yli 20-vuotiaana, mutta silti en kertaakaan jäänyt kotiin vaan raahauduin luennoille ja muihin sosiaalisiin rientoihin paukamista huolimatta (ja poikaystävänkin sain ja nyt olen hänen kanssaan naimisissa). Samoin luokkani lahjakkain tyttö kärsi todella pahasta aknesta, mutta ei hänkään kotiin jäänyt vaan luo nyt todella upaa uraa -aknesta huolimatta. Toivon todellakin, että et anna elämäsi luisua edestäsi, vaan ihan oikeasti elät sitä. Toivon todellakin sinulle kaikkea hyvää!