Kaasuvaivaa

"Vihdoinkin kirja, joka tarjoaa selkeän selityksen sille, miksi Yhdysvalloissa reseptilääkkeet ovat uskomattoman kalliita. Lääkkeet ovat kalliita niillekin, joilla on sairausvakuutus, ilman vakuutusta olevat pystyvät vain harvoin hankkimaan tarvitsemansa lääkkeet.

Tohtori Marcia Angellin kirja 'Totuus lääkeyhtiöistä' tarjoaa kattavan ja valitettavan ruman kuvan amerikkalaisen lääkebisneksen kiemuroista, erityisesti sen ahneudesta. Kirjoittaja osaa asiansa, sillä hän on ollut kaksikymmentä vuotta eturivissä seuraamassa tilannetta, arvostetun New England Journal of Medicine -julkaisun toimittajana.

Tässä yksi päällimmäisiä syitä huippukallisiin lääkkeisiin.
"Yhdysvallat on ainoa niin sanottu kehittynyt kansakunta, joka ei säätele lääkkeiden hintoja. Kaikki muut, esimerkiksi Australia, Kanada, Ranska, Saksa, Japani ja niin edelleen, tekee sen. Keinot vaihtelevat maasta maahan. Britannia esimerkiksi ei määrää hintoja vaan asettaa katon voitoille. Ranskalla on katto lääkkeisiin menevälle rahamäärälle."

Tästä seurasikin sitten tuo kummallinen kuvio, amerikkalaisten lääkematkat Kanadan puolelle ja lääkkeiden ostaminen internetin kautta muualta, kuin kotimaan apteekeista.

"Kun hintaero Yhdysvaltain ja Kanadan välillä kasvoi vuosien mittaan, niin rajan lähellä olevat amerikkalaiset alkoivat matkustaa Kanadaan hakemaan sieltä reseptilääkkeensä. Pääasiassa he olivat eläkeläisiä, jotka maksavat omasta taskustaan maailman korkeimpia lääkkeiden hintoja. Useimmat lääkkeistä, joita he ostavat, ovat suurien lääketehtaiden valmistamia, pääosin Euroopassa tai Yhdysvalloissa ja ovat Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n hyväksymiä. Ne vain tuodaan takaisin rajan takaa."

Angellin kertomat luvut ovat päätähuimaavia. Amerikkalaiset kuluttavat vuodessa hänen arvionsa mukaan reseptilääkkeisiin 200 miljardia dollaria eli noin 240 miljardia euroa. Ja koska koko maailmassa kulutetaan vuodessa reseptilääkkeisiin 400 miljardia dollaria, niin amerikkalaiset vastaavat puolesta koko maailman lääkeostoista. Eikä se johdu siitä, että täällä napsittaisiin ylen määrin pillereitä, vaan siitä, että hinnat ovat niin hurjat.

Olen joutunut itsekin kauhistelemaan hintoja, kun apteekki töpeksi, eikä vähentänyt sairausvakuutuksen osuutta. Allergiavoide olisi maksanut ilman vakuutusta lähes kolmesataa dollaria. Penisilliini on halpaa, mutta uudemmat antibiootit saattavat maksaa ilman vakuutusta parisataa dollaria kuuri. Suomessa allergialääke Zyrtec maksaa apteekissa ilman reseptiä huomattavasti vähemmän, kuin täällä sairausvakuutuksen korvaamana.

Lääketehtaiden valta sai Angellin mukaan alkunsa 1980-luvun lääkekehittelyä tukevasta lainsäädännöstä. Yhtiöt saivat vastalahjaksi tutkimustyöstä valtiolta laajat patenttioikeudet ja yksinoikeuden lääkkeeseen. Laajinta tutkimustyötä tekee suurimmalta osin verovaroilla pyörivä Kansallinen Terveysinstituutti NIH. Yliopistot ja pienet biotekniikkayritykset voivat patentoida NIH:n tekemiä tutkimuksia ja sitten taata suurille lääkeyrityksille yksinoikeuden tiettyyn lääkkeessä olevaan ainesosaan. Käytännössähän tämä siis tarkoittaa sitä, että verovaroilla kustannettu tutkimus siirtyy yksityisen lääkeyhtiön hallintaan ja se saa siitä myös voitot. Sen lisäksi yhtiöiden ei tarvitse turvautua omaan, kalliiseen tutkimustoimintaan, ne voivat turvautua pääosin muiden tekemiin tutkimuksiin.

Lääketehtaiden tuotot paisuvat räjähdysmäisesti 80- ja 90-luvuilla ja samalla, kun lääketeollisuudesta tuli yksi maan parhaiten tuottavista aloista, niin sen poliittinen painoarvo kasvoi.

"Lääketeollisuudella on ehdottomasti kaikkein suurin lobbausryhmä Washingtonissa. Vuonna 2002 sen palkkalistoilla oli 657 lobbaajaa, siis enemmän, kuin yksi jokaista kongressin jäsentä kohden. Monet heistä ovat Washingtonin 138:sta lobbausfirmasta - rahaa kuluu vuodessa yli 91 miljoonaa dollaria. Tehtäviin kuuluu kulkea Washingtonin vallan käytävillä ja edistää alan etuja. Teollisuus tukee myös avokätisesti poliittisia kampanjoita, vuoden 1999 - 2000 kampanjan aikana yhtiöt lahjoittivat suoraan 20 miljoonaa dollaria kampanjoille ja niin sanottua pehmeää avustusrahaa 65 miljoonaa dollaria. Vaikka aiemmin teollisuus jakoi rahaa tasapuolisesti kummallekin puolueelle, niin nyt 80 prosenttia sen lahjoituksista menee republikaaneille."

Teollisuus onkin onnistunut puskemaan alaa valvovaa lääkevirasto FDA:ta haluamaansa suuntaan: lääkkeiden hyväksymiseen ja markkinoille tuloon kuluva aika on saatu supistettua huomattavasti aiempaa lyhyemmäksi. Se on erittäin tärkeää uuden lääkkeen ulostuloa odottavalle yhtiölle, koska kahdenkymmenen vuoden patenttiaika alkaa tuotteen testauksesta eikä sen markkinoille tulosta.

"Kokonaisaika tuotteen esikliinisistä kokeista mahdolliseksi lääkkeeksi on noin kuudesta kymmeneen vuotta. Mutta aika, joka kuluu FDA:n selvityksiin on vain murto-osa siitä - noin kuusitoista kuukautta vuonna 2002 ja se on lyhenemässä. Itse asiassa teollisuuden painostamana aikoinaan yksi länsimaiden hitaimmista lääketarkastusvirastoista on muuttunut yhdeksi nopeimmista. Erikoistapauksissa hyväksymisaika voidaan lyhentää jopa viikkoihin."

Samaan aikaan lääkkeiden patentteja yritetään jatkaa kaikilla mahdollisilla keinoilla, sillä kun patenttiaika päättyy, niin geneeriset lääkkeet eli rinnakkaisvalmisteet pääsevät markkinoille ja hinnat romahtavat jotakuinkin järjellisiin lukuihin.

Yksi syy poliittisen vaikutusvallan ostoon on se, että niin voidaan estää uhkaava hintasääntely. Monet osavaltiot ovat lähes yhtä pahassa pulassa vauhdilla nousevien lääkehintojen kanssa, kuin tavalliset kuluttajatkin. Osavaltiot joutuvat maksamaan omille työntekijöilleen sairausvakuutukset sekä siihen kuuluvan lääkevakuutuksen. Nousevat hinnat ovatkin nostaneet jotkut osavaltiot kapinaan, koska niiden talousarvio painuu miinukselle.

"Vuonna 2000 Mainesta tuli ensimmäinen osavaltio, joka otti käyttöön hintasääntelyn. Se oli tulosta ruohonjuuritason liikkeestä, alullepanijoina olivat eläkeläiset, jotka matkustivat busseilla Kanadaan ostamaan lääkkeitä, joiden he tiesivät olevan ylihinnoiteltuja täällä Yhdysvalloissa. Laki valtuutti osavaltion neuvottelemaan alemmista lääkkeiden hinnoista niille, joilla ei ole sairausvakuutusta. Jos hinnat eivät laske, niin osavaltio voi säätää katon."

Jos lääketehdas ei suostu alennushintoihin, niin sen tuotteet voidaan poistaa osavaltion korvattavien lääkkeiden listalta. Ennen kuin muste oli kuivunut lakipaperissa niin lääketehtaat olivat vieneet sen oikeuteen ja juttu kiertää edelleen eri oikeusasteissa. Monet muutkin osavaltiot ovat yrittäneet pyristellä eroon erilasilla lainsäädäntökeinoilla huippukorkeista hinnoista, mutta ne ovat hakanneet päätään samaan kiviseinään. Useat osavaltiot ovatkin päättäneet aloittaa lääkkeiden tuonnin rajan takaa Kanadasta.

Eikä hinnoittelupolitiikka ole ainoa ongelma, lääketehtaat ovat paljolti hylänneet tehtävänään olleen tuotekehittelyn ja uusien lääkkeiden keksimisen. Ne keskittyvät paljon mieluummin erittäin tuottaviin, niin sanottuihin elämäntapalääkkeisiin. Esimerkkeinä masennus- ja potenssilääkkeet. Suosikkilistalla ovat myös tuotteet, jotka hoitavat uhkaavia terveysongelmia, kuten kolesterolia ja elämää hankaloittavia ongelmia, kuten allergiaa ja närästystä.

"Suuret joukot syövät näitä lääkkeitä vuosia, he muodostavat valtavan ja vakaan myyntivolyymin. Ihmiset, joilla on harvinainen tauti, eivät kiinnosta lääketehtaita, koska markkinat ovat pienet. Eivät myöskään ihmiset, joilla on parannettava tauti, kuten äkillinen tulehdus. Tulehdukset ovat yleisiä, mutta ne eivät kestä pitkään. Tappavat taudit tappavat asiakkaan, joten niihin tarkoitetut lääkkeet eivät myöskään tuota jättivoittoja. Aikoinaan yhtiöt mainostivat tuotteitaan, koska ne parantavat sairauksia. Nyt ne kertovat sairauksista, jotka sopivat niiden lääkkeisiin. "

Ei siis ihme, että kaikki suuret lääkeyhtiöt ovat tuoneet markkinoille omat versionsa suosituista elämäntapalääkkeistä. Kirjoittaja kutsuukin näitä lääkkeitä minulle kanssa -lääkkeiksi ja tähteiden hyödyntämiseksi. Samasta lääkkeestä ja lähes samoista ainesosista tehdään lähes identtisiä lääkkeitä eri tuotenimillä. Meillä onkin jo ainakin kuusi versiota kolesterolia alentavista lääkkeistä, ainakin sama valikoima masennuslääkkeitä, monia allergialääkkeitä, joissa on lähes samanlaiset ainesosat, mahtava valikoima reseptillä myytäviä närästyslääkkeitä ja kolme eri lääkeversiota potenssipulmiin.

Alan kehittelytyö onkin jämähtänyt näiden uusien, hyvin myyvien suosikkilääkkeiden uusien versioiden kehittelyyn ja varsinainen uusien lääkkeiden etsiminen on jäänyt taka-alalle.

"Vuonna 2002 FDA:n hyväksymästä 78:sta uudesta lääkkeestä vain seitsemässätoista oli uusia aktiivisia aineosia ja näistä vain seitsemän luokiteltiin paremmaksi versioksi jo olemassa olevasta lääkkeestä. Siis 71 uutta tuotetta oli joko samaa luokkaa tai sitten huonompi, kuin jo markkinoilla oleva tuote. Noiden seitsemän todella uuden tuotteen kehittäjän joukossa ei ollut yhtään suurta amerikkalaista lääkeyhtiötä."

Lääkevalmistajien on vain näytettävä elintarvike- ja lääkevirasto FDA:lle, että lääke toimii, sen ei tarvitse todistaa, että se toimii paremmin, kuin vastaava, jo olemassa oleva valmiste. Riittää, että se on parempi, kuin ei mitään. Tehtaiden on vain verrattava tuotettaan testeissä sokeripillereihin, ei siis missään vaiheessa jo olemassa olevaan parhaaseen mahdolliseen tuotteeseen.

Silti samaan aikaan lääkefirmat perustelevat tuotteidensa huippuhintoja erittäin kalliilla tutkimus- ja kehitystyöllä. Kirjoittaja on pureutunut numeroihin, joiden mukaan jokaisen uuden lääkkeen markkinoille tuominen maksaa yli 800 miljoonaa dollaria. Angellin mukaan todellinen hintalappu on huomattavasti alhaisempi, korkeintaan noin 100 miljoonaa per uusi lääke. Yhtiöiden on esitettävä huikeita lukuja kehittelytyöstä myös verotussyistä, sillä tutkimus- ja kehitys ovat verovähennyskelpoisia kuluja. Itse asiassa yhtiöt käyttävät enemmän rahaa markkinointiin, kuin tuotekehittelyyn.

"Vuonna 2002, kun Fortune 500-listalla olevien Yhdysvaltain kymmenen lääkeyhtiön maailmanlaajuinen myynti oli yhteensä 217 miljardia dollaria, ne käyttivät vain hieman yli 14 prosenttia siitä tutkimus- ja kehitystyöhön ja niiden voittomarginaali oli 17 prosenttia. Siis niiden voitot olivat huomattavasti suuremmat, kuin tutkimustoiminnan kulut. Mikä on vielä hätkähdyttävämpää; ne käyttivät uskomattomat 31 prosenttia mainontaan ja hallintoon. "

Markkinointi onkin uskomaton koneisto. Yksinomaan lääkäreille kannetaan vuodessa ilmaisia näytteitä 11 miljoonalla dollarilla, ne ovat pääasiassa uusia, paljon mainostettuja elämäntapalääkkeitä. Lääkäreiden luona ravaa 88.000 lääke-edustajaa, jotka ilmaisnäytteiden lisäksi pehmittelevät lääkäreitä lahjoilla, ravintolailloilla ja sen sellaisella.

"Joulukuusia, ilmaisia lippuja Washington Redskinien peleihin, joissa on samalla ilmaista samppanjaa, perhelomia Hawajilla. Lisäksi kasoittain käteistä. Tuollaiset lahjat laukaisisivat ison punaisen "lahjus"-hälytyksen kenen hyvänsä virkamiehen tai hallinnon työntekijän mielessä. Mutta näyttää siltä, ettei sama päde lääkäreihin. He ovat haravoineet leukoja loksauttavia lahjoja lääketeollisuudelta, joka taistelee saadakseen jalansijan tuotteelleen jatkuvasti kovenevassa alan kilpailussa. "

Lisäksihän lääkemainosten määrä televisiossa kasvaa räjähdysmäisesti, Yhdysvallat on ainoita maita, joka sallii reseptilääkkeiden mainonnan tv:ssä.
Lääketeollisuus ei halua kertoa, paljonko se itse asiassa syytää mainontaan ja markkinointiin. Teollisuuden lasketaan käyttävän yli kolmanneksen tuloistaan markkinointiin sekä hallintoon, mutta ne ovat hyvin haluttomia paljastamaan, kuinka suuri mainonnan siivu on. Angellin arvio on uskomattomat 54 miljardia dollaria teollisuuden itsensä esittämän noin 20 miljardin taalan sijasta. Kirjoittajalla onkin vakavia sanoja lääketeollisuudelle.

"Lääketeollisuus tarvitsee kipeästi läpinäkyvyyttä. Se ei jää kiinni harrastamastaan julkisesta riistosta, koska sen toiminta on uskomattoman salaista. Lääketehtaat paljastavat hyvin vähän toimintansa oleellisimmista puolista, Kuitenkin, toisin, kuin mmonet muut teollisuudenalat, ne ovat riippuvaisia julkisesta sektorista, joka antaa niille erikoisvapauksia, kuten oikeuden NIH:n tutkimuksiin, pitkiin yksinoikeuksiin tuotteiden myynnissä ja jättimäisiin verohelpotuksiin. "

Angellin resepti lääketeollisuudelle onkin varsin yksinkertainen: sen on keskityttävä todelliseen lääkekehittelyyn. Se voidaan pakottaa siihen lyhentämällä yritysten monopolimyyntiaikoja. Samalla on varmistettava, että lääkkeiden kehittelytyötä ja testausta valvoo alan ulkopuolinen taho, näin varmistetaan se, että patentin saanut lääke on todella uusi eikä vanhan hieman kohennettu kopio. Hinnoille on myös saatava tavalla tai toisella järjellinen katto.

Päivi Sinisalo / Amerikkalaisia puheenvuoroja / YLE Radio 14.9.2005"