Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    syvät arvet

    Heips!

    Hyvää kesää kaikille, ajattelin kirjoittaa kun tänään tulee kuluneeksi 16 vuotta kun menetin silloisen rakkaani.
    Mieheni sairastui n.18v. imurauhakesyöpään ja elämämme romuttui täysin. Olimme nuoria ja rakastuneita ja elämä vasta edessä. Ei voinut ymmärtää miksi niin tapahtui..
    Tulethan rakkaani takaisin, hoin sitä itselleni jatkuvasti, sorruin alkoholiin josta sai hetkellisen avun, ei ollut ystävät tai sukulaiset auttamassa, tai sitä apua ei osannut ottaa vastaan. Itsesyytöksissäni elelin vuosia, miksi minulle kävi niin.
    Kaipuuni on suuri edelleen häntä kohtaan. Kauiniit muistot lohduttaa...
    2436
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Itse menetin kaikkein rakkaimman ihmisen,jonka kanssa iästäni huolimatta olisin ollut valmis menemään vaikka naimisiin. (täytän elokuussa 17)

    Niklas oli koko ikänsä sairastanut leukemiaa,eikä enää voitu parantaa. Kuoli 10.09.2006,kuolinsyyt leukemia ja keuhkokuume.

    Itse halusin kokoajan uskoa,ja osittain uskon vieläkin että hän ilmestyy jotenkin takaisin,inkarnoituu tai näyttäytyy aaveena.

    Sain kyllä apua mutta loppujen lopuks tunsin silti olevani yksin.

    Mutta,kaikki rakkaamme kuitenkin toivovat että jatkamme elämää,koska he eivät voineet sairautensa takia jatkaa.

    Äänestä

    • Elämä jatkuu. Suru kannattaa käydä läpi mutta ei jäädä suruun. Elämä jatkuu ja on ihmeitä täynnä. Näin toivovat varmasti myös meidän menetetyt rakkaamme. Ajatelkaa, tuolta pilven reunalta he kurkkivat ja huutavat; Antaa palaa, nauttikaa elämästä, sen kauneudesta ja pienistä ihmeistä, koskaan ei tiedä milloin kenenkin viimenen päivä koittaa!

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ainutkertainen kirjoitti:

    Heips!

    Hyvää kesää kaikille, ajattelin kirjoittaa kun tänään tulee kuluneeksi 16 vuotta kun menetin silloisen rakkaani.
    Mieheni sairastui n.18v. imurauhakesyöpään ja elämämme romuttui täysin. Olimme nuoria ja rakastuneita ja elämä vasta edessä. Ei voinut ymmärtää miksi niin tapahtui..
    Tulethan rakkaani takaisin, hoin sitä itselleni jatkuvasti, sorruin alkoholiin josta sai hetkellisen avun, ei ollut ystävät tai sukulaiset auttamassa, tai sitä apua ei osannut ottaa vastaan. Itsesyytöksissäni elelin vuosia, miksi minulle kävi niin.
    Kaipuuni on suuri edelleen häntä kohtaan. Kauiniit muistot lohduttaa...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu