Kannan jatkuvasti huolta siitä tilanteesta kuten alempana olevissa ketjuissa jossa senkin kirjoituksen perusteella voidaan todeta - äidin tilan olevan vakavaksi sairaudeksi luokiteltava tila....
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027386049
Vaikka en lääkäri olekaan niin sen verran paljon tämän asian kanssa olen ollut tekemisissä että tämä tilanne on aina monen asian summa.
Luettelen joukon oireita ja asioita jotka useammalla tässä tilanteessa olevalla on kokemusta.
- Jonkin asteinen masennus, yleensä vaikeammasta päästä.
- Unihäiriöt ja yleensä niiden ääripäät. Nukuu aina tai ei juuri lainkaan.
- Jatkuva ja huonouden riittämättömyyden tunne
- Stressi ja tunne siitä että elämä on läpipääsemätön kaaos. Elämä toki on kaaosta muta jos elämä oikeasti kriisistä toiseen menemistä se ei sitä elämää jota voidaan pitää normaalina elämänä. Eli normaalin arjen puuttuminen.
- Elämän rytmin järkkyminen.
- Yksinäisyy joka juontaa juurensa perhetilanteesta. Eikä siihen ole syystä tai toisesta löytynyt toimivaa ratkaisua.
- Tukiverkkojen puuttuminen, puuteellisuus.
- Toisen tarpeille ja toisten kautta eläminen.
- Oman ajan ja tilan puuttuminen.
- Ahdistus oman minuuden menemisestä. Omalle itselle ei ole enää tilaa ei fyysisesti eikä psyykisesti. Minuutta ja ruumista hallitsee raskaus ja imetys. Ihminen on jonkun muun "käytettävissä" niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
- Paino ja syömisongemat suuntaan tai toiseen
- Hormoonihäiriöt, jotka eivät rajoitu vain kuukautishäiriöhin vaan tähän joukoon liityy myös välittäjäaineiden laskeminen raskaudesta johtuen kuten myös kilpirauhasen liika ja vajaatoiminta. Näitä kaikkia esiintyy raskauksien jälkitiloia joita sinänsä ei tarvitse hoitaa mutta voiva vl ehkäisykultuurissa johtaa "krooniseen" sairastamiseen.
- Muut fyysiset oireet maha ja lihaskivut, päänsärky, mahan toiminnalliset häiriöt
- Raskauden pelko. Joka sekin on sairauden oire silloin kun se on pakko-ajatus joka hallitsee elämää. Tälläisten pakkoajatusten synnillistäminen on sikäli väärin että ne kuitenkin ovat merki liialisesta sterssistä ja kuormitumisesta.
- itsetuhoajatukset. Joita on sekin että raskautuu tietäen sen voivan olla kohtalokasta.
Näin jälkeempäin kun ajattelen omaa tilannettani niin voin todeta että 15/15 kohdasta osuu omallekohdalleni vaikka näiden alta vielä löytyy asioita ja vakava sairaus joita kuikaan ei osannut epäillä siinä vaiheessa kun tuota tilannetta alettiin purkamaan.
Vaikka viesti on jo pitkä jatkan kuitenkin vielä muutamalla ajatuksella.
Yksi ajatus on se että hyvin harvoin ihmisen omaa syytä yksin on se että asiat vain alkavat kasaantua. Ihmisellä on tapana venyä hyvinkin pitkälle.
Ehkä itekkin olisi pitänyt ymmärtää viheltää homma poikki aikaisemmin. Tai ehkä voin syytää lähipiiriäni joka oli tilanteelle sokea?
Jossitelu on turhaa ja syylisen hakeminen niin itsestä kuin muista. Syytä löytyy niin itsestä kuin muistakin. Myös vl yhteisötä, joka sekään ei ole puhdas pulmunen tilanteessa jossa äiti palaa ja poltetaan loppuun.
Siitä pitäisi myös yhteisön kantaa vastuu että näin ei tapahdu ja ajaudu tilanteeseen jossa äiti on aidosti sairas ja tarvitsee aidosti lääkärin hoitoa. Joka sekän ei aina riitä vaan voidaan tarvita akuutia sairaan hoitoa.
Kun em luettelon alla ajatelen tilannetta jossa ihminen ei ymmärrä tilanteen vakavuutta ja on kuitenkin valmis ottamaan kantaa ehkäisykiellon puolesta ei oikeasti ymmärrä että hän ottaa kantaa TOISEN ihmisen elämään ja kuolemaan.
Tuolla listalla on useita asioita jotka yskitään TAPPAVAT suomessa USEITA ihmisiä vuodessa. Entä kun ihminen kantaa koko tuota listaa mukanaan?
Ei ole kyse vähäpätöisestä väsymisestä tai alakuloisuudesta. Tai siitä että elämä on välillä vain kiireistä.
Jäkeen päin ymmärrän sen kuinka soke sitä loppujen lopuksi tuossa tilanteessa on tuolle tilanteelle. Ihmisten toipuminen ei saisi jäädä sattuman varaan. Vaan jokaisella joka tuossa tilanteessa on on oikeus sekä asianmukaiseen sairauden hoitoon jota ei ole se että se jätetään kesken 3 kuukauden kuluttua siksi että nainen on taas raskaana. Vaan asianmukaista sairauden hoitoa on se että ihmistä hoidetaan kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti.
Tuosta tilanteesta toipuminen vie vuosia. Enkä puhu vain omasta kokemukseta vaan myös niiden tuntemieni kokemuksesta. Kaikki eivät toivu koskaan. Ja monelle jää tuosta tilanteesta asioita jotka seuraavat koko loppu elämän.
Ja sitten on niitä jotka luopuvat sekä omasta elämästä että mininuudesta, ihmisyydestä. Kuin myös omasta terveydestään ja ihmisarvostaan.
Yrittäisitte edes ennakoida se tilanne etukäteen että äiti ei pala/polteta loppuun. Mitä aikaisemmin tilanteeseen puututaan sitä nopeammin sekä toipuminen tapahtuu että myös toiveet 100% paranemisesta toteutuu.
Ymmärtäkää myös se että asioiten takana on usein vakavia sairauksia ja niiden hoitamatta jättäminen voi olla kohtalokasta.
Ihminen on kokonaisuus eikä vakava sairaus parane evankeliumilla. Vaan ihminen tarvitsee ajallisen ja inhimillisen lääkärin hoitoa.
Varmasti jos meillä olisi uskoa sinapin siemenen verran voisimme parantaa fyysisesti sairaan ihmisen?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027386049
Vaikka en lääkäri olekaan niin sen verran paljon tämän asian kanssa olen ollut tekemisissä että tämä tilanne on aina monen asian summa.
Luettelen joukon oireita ja asioita jotka useammalla tässä tilanteessa olevalla on kokemusta.
- Jonkin asteinen masennus, yleensä vaikeammasta päästä.
- Unihäiriöt ja yleensä niiden ääripäät. Nukuu aina tai ei juuri lainkaan.
- Jatkuva ja huonouden riittämättömyyden tunne
- Stressi ja tunne siitä että elämä on läpipääsemätön kaaos. Elämä toki on kaaosta muta jos elämä oikeasti kriisistä toiseen menemistä se ei sitä elämää jota voidaan pitää normaalina elämänä. Eli normaalin arjen puuttuminen.
- Elämän rytmin järkkyminen.
- Yksinäisyy joka juontaa juurensa perhetilanteesta. Eikä siihen ole syystä tai toisesta löytynyt toimivaa ratkaisua.
- Tukiverkkojen puuttuminen, puuteellisuus.
- Toisen tarpeille ja toisten kautta eläminen.
- Oman ajan ja tilan puuttuminen.
- Ahdistus oman minuuden menemisestä. Omalle itselle ei ole enää tilaa ei fyysisesti eikä psyykisesti. Minuutta ja ruumista hallitsee raskaus ja imetys. Ihminen on jonkun muun "käytettävissä" niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
- Paino ja syömisongemat suuntaan tai toiseen
- Hormoonihäiriöt, jotka eivät rajoitu vain kuukautishäiriöhin vaan tähän joukoon liityy myös välittäjäaineiden laskeminen raskaudesta johtuen kuten myös kilpirauhasen liika ja vajaatoiminta. Näitä kaikkia esiintyy raskauksien jälkitiloia joita sinänsä ei tarvitse hoitaa mutta voiva vl ehkäisykultuurissa johtaa "krooniseen" sairastamiseen.
- Muut fyysiset oireet maha ja lihaskivut, päänsärky, mahan toiminnalliset häiriöt
- Raskauden pelko. Joka sekin on sairauden oire silloin kun se on pakko-ajatus joka hallitsee elämää. Tälläisten pakkoajatusten synnillistäminen on sikäli väärin että ne kuitenkin ovat merki liialisesta sterssistä ja kuormitumisesta.
- itsetuhoajatukset. Joita on sekin että raskautuu tietäen sen voivan olla kohtalokasta.
Näin jälkeempäin kun ajattelen omaa tilannettani niin voin todeta että 15/15 kohdasta osuu omallekohdalleni vaikka näiden alta vielä löytyy asioita ja vakava sairaus joita kuikaan ei osannut epäillä siinä vaiheessa kun tuota tilannetta alettiin purkamaan.
Vaikka viesti on jo pitkä jatkan kuitenkin vielä muutamalla ajatuksella.
Yksi ajatus on se että hyvin harvoin ihmisen omaa syytä yksin on se että asiat vain alkavat kasaantua. Ihmisellä on tapana venyä hyvinkin pitkälle.
Ehkä itekkin olisi pitänyt ymmärtää viheltää homma poikki aikaisemmin. Tai ehkä voin syytää lähipiiriäni joka oli tilanteelle sokea?
Jossitelu on turhaa ja syylisen hakeminen niin itsestä kuin muista. Syytä löytyy niin itsestä kuin muistakin. Myös vl yhteisötä, joka sekään ei ole puhdas pulmunen tilanteessa jossa äiti palaa ja poltetaan loppuun.
Siitä pitäisi myös yhteisön kantaa vastuu että näin ei tapahdu ja ajaudu tilanteeseen jossa äiti on aidosti sairas ja tarvitsee aidosti lääkärin hoitoa. Joka sekän ei aina riitä vaan voidaan tarvita akuutia sairaan hoitoa.
Kun em luettelon alla ajatelen tilannetta jossa ihminen ei ymmärrä tilanteen vakavuutta ja on kuitenkin valmis ottamaan kantaa ehkäisykiellon puolesta ei oikeasti ymmärrä että hän ottaa kantaa TOISEN ihmisen elämään ja kuolemaan.
Tuolla listalla on useita asioita jotka yskitään TAPPAVAT suomessa USEITA ihmisiä vuodessa. Entä kun ihminen kantaa koko tuota listaa mukanaan?
Ei ole kyse vähäpätöisestä väsymisestä tai alakuloisuudesta. Tai siitä että elämä on välillä vain kiireistä.
Jäkeen päin ymmärrän sen kuinka soke sitä loppujen lopuksi tuossa tilanteessa on tuolle tilanteelle. Ihmisten toipuminen ei saisi jäädä sattuman varaan. Vaan jokaisella joka tuossa tilanteessa on on oikeus sekä asianmukaiseen sairauden hoitoon jota ei ole se että se jätetään kesken 3 kuukauden kuluttua siksi että nainen on taas raskaana. Vaan asianmukaista sairauden hoitoa on se että ihmistä hoidetaan kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti.
Tuosta tilanteesta toipuminen vie vuosia. Enkä puhu vain omasta kokemukseta vaan myös niiden tuntemieni kokemuksesta. Kaikki eivät toivu koskaan. Ja monelle jää tuosta tilanteesta asioita jotka seuraavat koko loppu elämän.
Ja sitten on niitä jotka luopuvat sekä omasta elämästä että mininuudesta, ihmisyydestä. Kuin myös omasta terveydestään ja ihmisarvostaan.
Yrittäisitte edes ennakoida se tilanne etukäteen että äiti ei pala/polteta loppuun. Mitä aikaisemmin tilanteeseen puututaan sitä nopeammin sekä toipuminen tapahtuu että myös toiveet 100% paranemisesta toteutuu.
Ymmärtäkää myös se että asioiten takana on usein vakavia sairauksia ja niiden hoitamatta jättäminen voi olla kohtalokasta.
Ihminen on kokonaisuus eikä vakava sairaus parane evankeliumilla. Vaan ihminen tarvitsee ajallisen ja inhimillisen lääkärin hoitoa.
Varmasti jos meillä olisi uskoa sinapin siemenen verran voisimme parantaa fyysisesti sairaan ihmisen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
nämä niin vaikeita asioita että näihin väsyy, ja jos ei halua ottaa apua vastaan niin mitä yhteiskunta voi tehdä väsyneen auttamiseksi, avusta kieltäytyjää ei voi auttaa jos ei anna auttaa itseän.
että mikään ajallinen käytännön apu ei paranna sairautta. Jos ajatellaan näitä raskaudesta johtuvia jälkitiloja ne paranevat kyllä itsestään mutta siihen tarvitaan aikaa. Eli ei ole muuta hoitoa kuin aika.
Ja monella tapaa nuo tilanteet ovat täydelisiä pattitilanteita tasan niin kauan kun ihminen ymmärtää sen että hänlläkin on oikeus terveyteen.
Tiedän ihmisen joka tuon on käynyt läpi ja osaa iloita äitiydestä tänäpäivänä ihan toisin kuin silloin kuin oli tuossa tilanteessa. Mutta hän myös ymmärtää ettei tule koskaan enää päästämään tilannetta tuohon pisteeseen mistä lähdetiin.
Ymmärrän sen. Tarkoitin sitä että jos lääkäri tarjoaa ehkäisyä tai sterilisaatiota ja sanoo että seuraava raskaus käy jo yli voimien, niin apu ei kelpaa ja se ei kelpaa siksi,k kun joku setä on sanonut että se on muka syntiä, vaikkei Raamatun mukaan syntiä olekaan. Se on syntiä enemmänkin että tahallaan ajetaan ihmiset ahdinkoon.
Kiitos sinulle Hys Hys! Tästä aiheesta on avoin keskustelu tärkeää.