Koulumuisteloja lukiessani tuli mieleeni työpaikka Länsi Suomessa.
Nuorena ollessani vastasin yksi talvi lehti ilmoitukseen
jossa haettiin Hevosten hoitajaa maatilalle.
Mielenkiintoni heräsi sen verran että soitin paikkaan,
siinä puhelimessa sovittiinkin ehdoistan ja seuraavalla
viikolla jo matkustinkin sinne töitä aloittelemaan.
Paikalle päästyäni koin aika järkytyksen,nähtyäni paikan kunnon ja mitä se sisälsi.
Paikan omisti eläkkeellä oleva lääkäri.
Hänellä ja siskollaan oli huonokuntoinen talo karjarakennuksineen ja varastoineen.
Hevosia oli viisi,lehmiä ja viisi,sikoja parikymmentä sekä
Saksanpaimenkoiria pimennetyissä ulkorakennuksissa ja asuin huoneissa.
Lukumäärää en tullut tietämään.
Hevoset yrittivät pysyä pystyssä pienessä aitauksessaan
jäätyneen lantakasan huipulla.
Olin saapunut paikalle jo ilta myöhällä minut komennettiin
heti hakkaamaan lantakasa hajalle jotta hepat pääsisi lepäämään
pitkälleen aitaukseensa.
Siinä yö menikin kun työkalutkin oli mitä oli.
Pari vuorokautta piti tehdä töitä saadakseen eläimille
jotenkuten siedettävät olot.
Poistua ei saanut,jutella ei saanut jos joku tuli käymään.
Koira pistettiin vahtimaan yöksi petin viereen jotten pääsy vaan karkaaman.
Peseytymis mahdollisuutta ei annettu talon puolesta.
Pääsin päivällä livahtamaan yhteen naapuriin kysymään lauantaiksi saunaan peseytymään.
Kun he sitten soitti sieltä tälle herralle olevan minulle saunan vapaan.
Hän melkein kävi käsiksi ja huusi suoraa huutoa minulle,
olin rikkonut hänen kieltoaan ja seuraavan rangaistuksen.
Kuitenkin pääsin käymään pesulla naapurissa.
Paimen koirat olivat vihaisia ja nälissään pimeissä ulkokopeissa.
Näin kun pehtoori avas oven niin olivat syöneet siellä toisiaan.
Kun herra poistui asioillensa minut teljettiin joko navettaan
töihin tai koiran vahtaamaksi asuinrakennukseen.
En päässyt edes silloin puhelimella soittamaan kun opetettu
koira oli heti housun puntissa kiinni kun liikahdin tuolilta.
Siinä päivien aikana aloin seurailla linjabiilien ohikulkuaikoja.
Siten eräänä päivänä tarjoutui tilaisuus ottaa kesken työn
kiinni laukusta jonka olin pitänyt lähtö valmiudessa ja nousta
just paikalle tulleeseen linja autoon.
Seinäjoen rautatie aseman vessassa vaihdoin sitten
laukusta puhtaammat vaatteet päälleni.
Pariviikkoa kestin tätä höykytystä.
Minua jäi surettamaan hänen iäkäs siskonsa joka oli yrittänyt
hoitaa näitä eläimiä koiria lukuun ottamatta.
Parin viikonpäästä sainkin lukea lehdestä,paikan olleen
eläin suojelijoitten ja poliisin mieliharmi.
Tässä ääri esimerkki menneestä ajasta.
Nuorena ollessani vastasin yksi talvi lehti ilmoitukseen
jossa haettiin Hevosten hoitajaa maatilalle.
Mielenkiintoni heräsi sen verran että soitin paikkaan,
siinä puhelimessa sovittiinkin ehdoistan ja seuraavalla
viikolla jo matkustinkin sinne töitä aloittelemaan.
Paikalle päästyäni koin aika järkytyksen,nähtyäni paikan kunnon ja mitä se sisälsi.
Paikan omisti eläkkeellä oleva lääkäri.
Hänellä ja siskollaan oli huonokuntoinen talo karjarakennuksineen ja varastoineen.
Hevosia oli viisi,lehmiä ja viisi,sikoja parikymmentä sekä
Saksanpaimenkoiria pimennetyissä ulkorakennuksissa ja asuin huoneissa.
Lukumäärää en tullut tietämään.
Hevoset yrittivät pysyä pystyssä pienessä aitauksessaan
jäätyneen lantakasan huipulla.
Olin saapunut paikalle jo ilta myöhällä minut komennettiin
heti hakkaamaan lantakasa hajalle jotta hepat pääsisi lepäämään
pitkälleen aitaukseensa.
Siinä yö menikin kun työkalutkin oli mitä oli.
Pari vuorokautta piti tehdä töitä saadakseen eläimille
jotenkuten siedettävät olot.
Poistua ei saanut,jutella ei saanut jos joku tuli käymään.
Koira pistettiin vahtimaan yöksi petin viereen jotten pääsy vaan karkaaman.
Peseytymis mahdollisuutta ei annettu talon puolesta.
Pääsin päivällä livahtamaan yhteen naapuriin kysymään lauantaiksi saunaan peseytymään.
Kun he sitten soitti sieltä tälle herralle olevan minulle saunan vapaan.
Hän melkein kävi käsiksi ja huusi suoraa huutoa minulle,
olin rikkonut hänen kieltoaan ja seuraavan rangaistuksen.
Kuitenkin pääsin käymään pesulla naapurissa.
Paimen koirat olivat vihaisia ja nälissään pimeissä ulkokopeissa.
Näin kun pehtoori avas oven niin olivat syöneet siellä toisiaan.
Kun herra poistui asioillensa minut teljettiin joko navettaan
töihin tai koiran vahtaamaksi asuinrakennukseen.
En päässyt edes silloin puhelimella soittamaan kun opetettu
koira oli heti housun puntissa kiinni kun liikahdin tuolilta.
Siinä päivien aikana aloin seurailla linjabiilien ohikulkuaikoja.
Siten eräänä päivänä tarjoutui tilaisuus ottaa kesken työn
kiinni laukusta jonka olin pitänyt lähtö valmiudessa ja nousta
just paikalle tulleeseen linja autoon.
Seinäjoen rautatie aseman vessassa vaihdoin sitten
laukusta puhtaammat vaatteet päälleni.
Pariviikkoa kestin tätä höykytystä.
Minua jäi surettamaan hänen iäkäs siskonsa joka oli yrittänyt
hoitaa näitä eläimiä koiria lukuun ottamatta.
Parin viikonpäästä sainkin lukea lehdestä,paikan olleen
eläin suojelijoitten ja poliisin mieliharmi.
Tässä ääri esimerkki menneestä ajasta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kiitä luojaasi että pääsit pois mielipuolen kynsistä!
Joskus näissä entisajan tohtoreissa oli, suoraan sanoen, päästään viallisia .
julkistettiin suomalainen tutkimus, että 30% karjatiloistaja40% vasikkatiloista ei täytä E.U:n
vähimmäisvaatimuksia. Ja tämä on meillä Suomessa.
Silloin henkeäni uhatuksi,joskus kyllä jälkeen päin
tuli kieltämättä vähän killin ajatuksia.Mitähän jos?
Iso mies hän oli,mutta huonosti liikkuva sodassa jalkaan haavoittunut.
Omien juttujensa mukaan ollut jsp:ä lääkärinä ja
siviilissä vielä kuolinsyyn tutkijana.
ilmentää "pientilallisten" taloudellista ahdinkoakin; kun toimeentulo on aina epävarmaa ihminen masentuu ja muuttuu välinpitämättömäksi ja aloitekyvyttömäksi - hän ei näe enää poispääsytietä tilanteestaan.
kuvittelit palkkapäivän sitten ?
;/ huh... mitä olet kokenut... !!
Mitä oli palkasta sovittu,ei ainakaan melkein
ympäri pyöreistä päivistä sovittu.
Sinne jäi saatavat,en edes kyselly sen kummemmin.
Soitin vain että olen häipynyt ja takaisin en tule.
Pikkasen harmittikin silloin,kun naapurissa oli
arviolta kaksi samanikäistä tyttöä ja olivat
kiinnostuneita uudesta tulokkaasta kyläkuntaan.:)
Yrittivät tehdä tuttavuutta,mutta pehtoori hääti
heidät aina pois näkyvistä.:(
Arvel kai rengin työtehon laskevan, jos päästääpi sen yöjalakkaan kummuummaan :)
P.s. olitko mitennii kommee sillon?
Paimenkoira vahtasi yön yli sängyn vieressä,ei siitä
paljon passannu lähtä kammuumaan jos tykkäs sääri luustaan.
Hahkalia kysymyksiä laitat,kait sitä jo sillon Esa Pakarista ja
Humphrey Bogartia muistutti.
Kommeita miehiä molemmat.
vaan, että oisitkoon sitä "palkkapäivää" ollut
itse näkemässäkään ???
senverran nälkäisiltä nuo koirat vaikuttavat olleen...
et sitten tullut tietämään montako renkiä talossa oli ..."pyörähtänyt" ?
tai mahtoivatko heidän maalliset jäännöksensä olla
jossain ;///
hyh..kun aivan puistattaaa
että ihmettelen, että säilytit mielenmalttisi ja kassinkin otit mukaasi
ettet suinpäin pyrkinyt karkuun ja todennäköisesti olisit ..päätynyt susikoiran lounaaksi..puolukkahillon kera
sen verran harvoin niitä syrjäseudulla linja-autoja kulki..."ennenvanhaan", että ihme että selvisit sieltä...'
oli Sinulla kuitenki raha antaa..?
vai millä maksoit kyytisi ??
ettätuota...niin kommeuven lisäksi olisi ollut kiva tietää, että mahtoiko kiinnostuksesi ko. eläimiin mitenkäänn "muuttua" ?
:)
koiranpaskoja on tutkinu; viittaan kyssäriin entisistä :))
että rengit olisivat niiiiin hienojakoiseksi
päätyneet, ettei siruakaan olisi löytynyt, jos olisi hoksattu tutkia ...
;/ hyh...puistattaa
onsiellä varmaan ollut S I I V O,,,haju..ja "pieneliöiden" armeija
mahtoiko tuolla herkkusienikasvattamokin olla ?
liki 40:ä vuotta kun tämä tapahtui.Kuten arvata
saattaa vaihtuvuus työntekijöissä oli ollut suuri.
Tämä oli tän siskon kertomaa,hän oli hyvin inhimillinen ja herttainen ihminen.
(Kansakoulun opettaja)
Tohtorin sivutoimi oli kaupallinen toiminta koiran
pennuilla,hevosen varsoilla ja sianporsailla.
Olosuhteet vain oli erittäin huonot.
Eihän siellä piikkilanka aitoja sentään ollut,
poistumaan oli päässyt kyllä jo paljon aiemminkin.
Olihan siinä vapauden riistoa kun salaa lukittiin
ikkunattomaan navettaan ja lantaluukun kautta
poistuminen ei tuntunut mielekkäältä.
Sitäpaitsi olisi joutunut sitten pakkaseen
odottelemaan herran kotiin tuloa,kun talon ovet
oli varmasti lukossa ja ne koirat siellä vielä vastassa.
Linja-autot kulkivat aika usein siitä ohi,olihan
talo Seinäjoelta etelään johtavan tien varressa.
Onneksi hän antoi minun matka laukun olla suht
koht rauhassa sekä rahat siellä.Huomasin kyllä
että laukku oli käyty tutkimassa heti alku päivinä.
Olihan meillä kotonakin eläimiä ja niitten kanssa
joutunut puuhaamaan.En ole osannut pelätä ennen
enkä sen jälkeenkään koiriakaan.Terve itse suojelu
vaisto pitää kyllä säilyttää eikä alkaa uhka
rohkeaksi koulutettujen koirien kanssa.
Pieni lisä tarina vielä,kun kerran vika
päivystäjänä ollessani jouduin menemään erään
asiakaan kotiin tekemään pientä korjausta.
Talon isäntä jätti minut paimen koiran kanssa
kahden.Sain hommelini hoidettua ja piti poistua
talosta.Sepä ei onnistunutkaan.Koira kävi heti
oven eteen ja näytteli hampaitaan ja kävi kiinni
housun lahkeeseen jos yritin vain mennä.
Siinä sitä sitten oltiin hippasta,kun yritin
jujuttaa vaikka millä konstilla,mutta koira ei
ollut huijattavissa.
Parituntia piti olla koiralle leikkikaverina ennen
kuin talon väki saapui kotio.
Naureskellen kuittailivat minun työtuntini siellä
kun kirjoitin lappuun kaksi tuntia korjausta ja
kaksi tuntia koiran kanssa hippasilla.:)
Tuvan keskelle oli rakennettu puun pinnoista kolme
aitausta jossa emät oli pentujen kanssa.
Aitauksen ulkopuolella oli kymmenkunta koiraa
vapaana.Heistä vai muutama pääsi käymään
päivittäin ulkona.
Lattiat oli sahajauholla joko peitettyjä tai ajan
oloon levinnyt aitauksen jauhojen käsittelystä.
Koirilla oli ehkä neliön,matala kuin lasten hiekka
laatikko joka oli myös puruilla täytetty.
Siihen kävivät tekemässä tarpeensa.
Ulkona olevassa varastossa oli oman arvioni mukaan
20-40 koiraa joita ei minun siellä ollessa ulos päästetty.
Haju oli kyllä aikamoinen,ruokailun kanssa oli
alkuun vaikeuksia,mutta siihenkin nälkä totutti.
kovinkaan monta vuotta,kun naapurikunnassa oi vastaava tapaus. Hänkin eläinlääkäri. Osa hevosista kuollut ja mädäntynyt. Kertoi oikeudessa, että kyllä tietää mikä on eläimille parasta. Hänhän on eläinlääkäri. Ei ollut edes vanha mies. Oli vaan matkustanut nuorikkonsa kanssa kaukoitään,ja hyljännyt eläimet. Ja tämä maassa, jossa lehmilläkin on etunimet.
Uskomatonta mielikuvaelämää.
Tuleehan näitä ilmi muutama tapaus joka vuosi
eläimien heitteille jätöstä.
Pääasiassa yksinäisiä henkilöitä ja henkisesti
sairastuneita.Sen mitä minun silmiini on lehdistä osunut.
Pitäis laittaa minkki-ja kettufarmarit
edes yhdeksi yötä eläinhäkkiin ulos,
kesäkuumalla tai tulipalopakkasella.