Kuolleen lapsen nimi?

Tämähän oli ennen vanhaan tapana, antaa sama nimi "uudelleen". Mutta en tiedä, saako edes nykyisin niin tehdä, koska saman perheen lapsilla ei saa olla ainakaan samaa etunimeä. Ja lapsi se on kuollutkin lapsi.
Onhan niitä nyt paljon muitakin nimiä....

En suosittele. Lapset ovat kaikki omia persooniaan, myös se kuollut lapsi. Ei tietenkään voi antaa samaa nimeä. Ehkä juuri ja juuri, jos kuolleen lapsen etunimi annetaan vaikka toiseksi nimeksi.

Jos lapsi syntyi kuolleena niin nimi on vapaasti annettavissa. En usko, että sisarukselle voi antaa täysin samaa nimeä jos ensimmäinen vauva ehdittiin kastaa.

Älä anna tuollaista taakkaa lapselle. Hän tulisi aina kuulemaan tuosta, että on saanut kuolleen sisaruksensa nimen. Hänelle tulisi kenties paineita korvata kuollut lapsi ja häneen asetetut odotukset ja se voisi vaikuttaa hänen käytökseensä.

Minä en näe siinä mitään pahaa, jos se vain lain mukaan on mahdollista. Jos ei ole, muunna sitä juuri sen verran, että se ei ole täsmälleen sama nimi. Muunna vaikka toinen nimi, tai jos alkuperäisessä nimessä oli kaksi nimeä, laita mukaan kolmas nimi.

Annetaanhan lapsille usein kuolleiden tai elävien kaukaisempienkien sukulaisten mukaan nimiä, ja sitä on tapana pitää kunnianosoituksena. Ja monesti ainakin toinen nimistä on muutenkin jokin suvussa kulkenut nimi. Olenpa kuullut siitäkin, että kaikilla saman perheen poikalapsilla olisi ollut sama toinen nimi, ja etunimetkin hyvin samantyylisiä.

Tietty voisit miettiä sitä, että jos käyt lapsesi kanssa hänen kuolleen sisaruksensa haudalla, haluaako hän nähdä hautakivessä tismalleen oman nimensä. Se voisi tuntua aika kolkolta. Mutta jos muutat nimen osittain, en näe siinä ongelmaa. Sitten se voisi olla ikään kuin kunnianosoitus kuollutta lastasi kohtaan.

Minusta se on kuolleen lapsen mitätönti, jos häneltä otetaan nimikin pois ja annetaan se toiselle lapselle. Ihan niin kuin sillä kuolleen nimellä ei olisi mitänä merkitystä eikä se henkilöityisi juuri häneen. "No satuit kuolemaan, otetaan vielä sinulta nimikin pois ja annetaan seuraavalle". Aika hirveä teko.

Kyllä minusta jokainen lapsi on yksilö ja ansaitsee ihan oman nimen, oli sitten kuollut tai elävä.

Niin, minulla ei ole yhtään lasta, eikä ole koskaan ollutkaan. Pisti vain pohtimaan tuota asiaa, kun tuttavaperheen menehtyneen "Riitta Annikin" myöhemmin syntyneestä pikkusisaresta tuli "Kaisa Riitta Annikki", kutsumanimeltään "Riitta", kuten edesmennyt isosisarensakin.

Minua karmi. Vaikka asiahan ei minulle kuulu pätkän vertaa, ajattelin jos täältä saisin erilaista näkökulmaa... ehkä se tosiaan jonkun mielestä on kunnianosoitus tai muuta vastaavaa.

Minunkin mielestäni on kolkko ajatus, että vanha X kuolee ja sitten syntyy uusi X. Mielestäni se, että lapsella on oma nimi, on tunnustus siitä, että hän on oma persoonansa, yksilö ja arvokas.

On toki tapana nimetä lapsia jonkun rakkaan tai muuten arvostetun sukulaisten mukaan. Mielestäni tuollaisessa nimeämisessä ei ole niinkään oleellista se, onko esikuva elossa vai kuollut, kuin sisaruussuhteen laatu: lapselle on luonteva antaa vaikka elossakin olevan tädin tai mummon nimi, mutta sisarusten kohdalla asia on toinen.

Tällä tarkoitan kuitenkin vain sitä, että lasten utsumanimet ovat samat. Mielestäni voisi olla tosi kauniskin ele antaa joku kuolleen lapsen etunimistä myös hänen siskolleen tai veljelleen.
Itse asiassa se voisi olla tosi kauniskin ele, mutta tietenkin vain jos se tuntuu luontevalta.

Tulee mieleen, että lapsi saattaisi helposti kokea olevansa vanhemmilleen kuolleen sisaruksen korvike, eikä oma yksilö. Näin hieman kärjistetysti, että kun tuo Annikki kuoli, niin tässäpä uusi Annikki.

Lemmikkien kohdalla tuota näkee, ja olen pitänyt sitä aina jotenkin kolkkona jopa eläinten kohdalla, puhumattakaan jos sama käytäntö kohdistetaan IHMISEEN. Ei ei ei... jokainen on oma ainutkertainen yksilö, ja ansaitsee oman yksilöllisen nimensä.