teillä koskaan kaipuuta takasin samaan? Tai onko asioita mitä kaipaatte VL ajalta?
Entiset VL:t
Onkos
11228476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 112
Vanhimmat
ei oo ikävä temppuilu-uskoa.
Täällä käyn lukemassa näitä juttuja joskus,
toi hoitokokous asia on ollut ihan mielenkiintoista lueskella kiitoisaa mihin se asia menee jos menee mihinkään?
että sinne hengelliseen sikolättiin (= vl-herätysliike) tuskin moni irti päässyt kaipaa takaisin.
jotakin hyvää kaikessa, eihän sitä muutoin liittyisi mihinkään. Itse kaipaan sitä yhteisöllisyyden positiivista puolta. Negatiivisesta yhdenmukaisuuden jne. pakostahan täällä on jo puhuttukin. Mutta kun kuului joukkoon, ei todellakaan ollut yksin, vaan oikeasti välitettiin toisista. Kaikkien kanssa oli sisar ja veli, oli jonkinlaista positiivista tasavertaisuutta. Tottakai puhujia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin,ja siinä oli hiukan rajaa. Aina oltiin kutsumassa mukaan johonkin, aina joku soitti ja löytyi ihmisiä, joille jutella.
halusta, vaan ovat jäseniä olosuhteiden pakosta kun ovat syntyneet VL perheeseen. Lapsia ei pitäis liittää mihinkään lahkoihin ennen ku osaavat itse sanoa mielipiteensä. Uskon pitäisi olla vapaa ehtoista.
Olin nuorena vl. Ja kun nyt vuosien jälkeen olin suviksessa, järkytyin todella sitä miten maailmallisen näköisiä ja maailmallisia käytökseltään vl nuoret olivat. Roskat heitettiin Jumalan luontoon, jonkun maalle.Muotikuteet, ketjupolttajia kuin muslimit, ja naukkailivat limuja kuin juopot viinaa kaupungilla. Saa todella kysyä, että tekisikö Jeesus näin, what would Jesus do. Kun mä aikoinaan tulin vl.uskoon, mulle sanottiin ensimmäisenä, et uskova ei pidä koruja kohtuuttomasti ja pukeutuu mahdollisimman ajattomasti. Eli ei ainakaan ku muotinukke. ja todella ihmetteln miten netti on hyväksytty, mutta tv ei. Netti on suora portti moniin tosi törkeisiin synteihin jne. tvssä on laki ja hyvä maku antamassa edes jotakin rajaa. Ja muutenkin, tuntemani vlt katsoo tvtä joka tapauksesa netin kautta, on se vähän hassua, et sit sanat ei vastaa tekoja. Eli uskonpuhdistusta tarvittais tuossakin nurkkakunnassa. Itse olen uuteen srk.yhteyteeni tyytyväinen, kyse on sydämen uskosta, ei säännöistä ja niiden kiertämisestä.
Lähdin nuorena vl-liikkeestä, enkä kaipaa siihen ryhmään takaisin. Jumalan ja Hänen Sanansa totuuden löydettyäni olen tajunnut, kuinka sidottuja vl-liikkeen jäsenet todella ovat. Ulkokultainen tapakulttuuri ja toisten vahtiminen ovat vain oire jostain: sisäisestä tyhjyydestä ja Jumalan huutavasta poissaolosta.
Kun uskon olennainen ydin, Jumalan tuntemine, puuttuu, tiallle astuu ihmisen vallanhalu sääntökokoelmineen.
Surullista, rukoilen ja odotan muutoksia lapsuuteni herätysliikkeessä.
nimenomaan hengellistä tyhjyyttä.Jos täytyy vahtia aikuisia ihmisiä kuin jotain lapsia.
Eipähän minun siis tarvitse muuta vastatakaan. ;-)
Ei ole kaipuuta! Siellä oli paha olla ja siinä syy miksi lähdin. En ole katunut päivääkään!
turvallisuuden tunne, mitä koin lapsena kun oltiin just tultu seuroista on yks harvoista kaipaamistani asioista. Taas ne pelon tunteen kun tiesi tehneensä "syntiä", ja ne seuraamukset, EI KIITOS! Se että tein "syntiä", oikeutti vissiin jonku käyttämään fyysistä väkivaltaa. Kyllä VL-lapset saavat useammin kokea tehneensä väärin kun "normaalit kristityt". Eikä se ole oikein että lapsen pitää jatkuvasti varoa tekemisiään, kyllä niitä vastuuntuntoisia ihmisiä voi muutenki kasvattaa.
se turvallisuuden tunne tuli? Tuliko se siitä kun ajattelit olevasi oikeassa uskossa, etkä osannut kyseenalaistaa asioita?
Siitä kun siihen aikaan vielä tulin niin vakuuttuneeksi vanhempien puheista. Sillon vielä kuvittelin että vain VL:t pääsee taivaaseen.
takaisin vl-uskoon. Siinä yhteisöllisyys tarjoaa kyllä sosiaalisia suhteita ja turvallisuudentunnetta, mutta hinta on liian kova: omantunnon vapaus ja sisäinen vapaus.
Olen spiritkidin tavoin surullinen siitä, että kasvuikäni herätysliike on mennyt niin metsään.
ei kyllä ole semmosta kaipuuta takaisin. Jossaki vaiheessa horju jopa usko Jumalaan. Nyt ei horju kun ajattelen että ei Jumala niin julma ole.
Ei ole kaipuuta erottuani yli 20 vuotta sitten. mielenkiinnolla minäkin tätä seuraan. Se että katselen televisiota, tarkoittaa että myös maksan televisiöluvan, joka on sika kallis,mutta silloin se on luvallista. Miten on netin kautta katsellessa, ei televisiolupaa, vaikka samat ohjelmat siellä näkyy.
netti-tv:oon ja oikeudet nettiin - niissä on samankaltaiset rajoitukset kuin kiinalaisessa googlessa eli sitten loppuu pornon ja elokuvien imurointi "vain me"-läisiltä!
kaiken saman ku telkkaristaki. Tietystihän se on omantunnon kysymys mitä kattoo, mutta kuka vahtii mitä lapset kattoo? Telkkarista se on helpompi vahtia.
olekaan entinen vl, vaan ihan nykyinenkin, mutta en enää ry:läinen v. -78 jälkeen.
Kaipaan sitä aikaa, mikä Ry:llä oli ennen hoitokokouksia. Ry oli koko siihenastisen elämäni ajan ollut oma ja rakas hengellinen kotini. Suviseurat olivat kesän ja koko vuodenkin odotetuimpia tapahtumia.
Omille lapsille ja nuorille ei ollutkaan osoittaa samaa ja turvallista paikkaa, missä itse olin saanut talostella. Menetyksen suuruutta ei edes pysty määrittelemään.
Käsittääkseni nykyinen Ry ihmisineen on muuttunut. Nuoret näyttävät olevan muodin edelläkulkijoita ja varttuneempikin väki melko hienoa. Taitaisi sitä tällainen tavallinen tallaaja olla kuin pottu hedelmien joukossa.
No, toivon kuitenkin, että joskus vielä voisi entistenkin ystävien kanssa kokoontua kuten ennen vanhaan vapaisiin ja sydämellisiin tilaisuuksiin. Odotellaan! T. sirkka
niin aikakin on muuttunut paljon rasittavammaksi ja kuluttavammaksi. Ja kaikki muukin, siis nykyään on erilaiset vaatimuksetkin ihmisiltä.
Siis RY;ltä ja uskovaisilta VAADITAAN aivan erilaista suorituskykyä maallisissa asioissa kuin ennen ja sitä, että se näkyy ulkopuolellekin.
Jos nykyään alkaa poikkeamaan ja olemaan vaatetuksen puolesta, ja ulkonaiselta olemukselta liikaa toisistaan, niin siihen puututaan viranomaisten taholta nykyään aika helposti.
mitä tarkoitat sillä, että Ry:ltä ja uskovaisilta vaaditaan aivan erilaista suorituskykyä...? Onko kyse Ry:n sisällä olevien ihmisten vaatimusten lisääntymisestä vai onko tuo paine lisääntynyt Ry:n ulkopuolisten suunnalta ry:läisiä kohtaan?
Ja sitä, mitä tai keitä tarkoitat "viranomaisilla" ja sitä, miten nämä puuttuvat "vaatetuksen puolesta, ja ulkonaiselta olemukselta liikaa toisistaan" poikkeamiseen ja olemiseen?
Jos nämä kuulostavat liian monimutkaisilta, unohda koko juttu! Ystävällisin terveisin sirkka
joka ajaa bemarilla/mersulla ja kunnon duunareita ei joukkoon kaivata
tää on nykyään parenpiosaisten joukko.
viettää jatuvasti erilaisissa pullan paisto illoissa vaikka reuma painaa sormet kippuraan pakko on heidän mennä ettei aleta epäileen et usko on heikentynyt. ei ennen ollut tollasta jatkuvaa taalkoota.
Johtuuko siitä nuoret naiset on synyttämässä ja heidän miehet huilaa ja "latailee" itseään, jää työmyyrän osat vanhuksille?
en ymmärräkään, miten aiempi vastauksesi liittyy omaan viestiini. Siksi kai tarkennuspyyntönikin vaikutti varmaan typerältä :-/
Kommentteja: No kyllä lakia on pitänyt noudattaa ennenkin. Poliisi saattoi olla 70- luvulla ja sitä ennen jopa tutumpi näky ainakin maaseudulla kuin konsanaan tänään.
Kyllä nykyteknologia yms. ovat tuoneet huomattavia helpotuksia vaikka määräyksetkin saattavat olla tiukempia jne.
Pitemmittä "puheitta", Raamatun mukaan: "Minä olen sama eilen, tänään ja iankaikkisesti".
Hyvää kesää! T. sirkka
Viimesenpäälle olevat vaatteet, hiukset hyvin laitettu, kalliit korut ja hillitty meikki ilman korvakoruja siinä lyhyt kuvaus vanhoillislesdatiolaisesta nuoresta.
Moni nuori lestadiolaisäiti on kuormittunut raskaan synnytyspakko-taakan alla. Tästä käydään keskustelua:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027386049
Eikä aina voikaan. Mutta ei meidän tarvitse välttämättä kaikkea ymmärtääkään.
Jos kuitenkin ajattelee ja lukee ensin, että mitä on kysynyt. Ja sitten lukee ajatuksen kanssa uudelleen vastaukset, niitä voi olla helpomi ymmärtää.
Miten selvisitte vl-uskon kieltäneet alkujärkytyksen yli? Oliko helppo lähteä? uskoni ei ole vuosiin enää ollut tuollainen :(
Uskon kyllä, mutta en sillä tavalla. Miten kertoa asiasta "porukoille" ahdistamatta itseä sillä "murheella" jonka heille tuottaa, saamatta heti "rakkauden" puhuttelua osakseen?
melkein kaikki ihmissuhteet?
Yksinäistä on
kun ei saa olla muita ihmisshteita kuin vain v-lestadiolaissuhteita. Kannattaisi sentään kielloista huolimatta pitää yllä jonkinlaista toista ihmissuhdeverkostoa, ettei ihan tyhjän päällä putoaisi. Kyllä ystävyyden arvoisia ihmisiä löytyy muualtakin kuin omien parista.
En tiiä, mutta kai pääset helpommalla jos et peittele etkä esitä kellekkään mittään. Minusta vanhemmat näki asian värjätyistä hiuksista, kyllä jännitti sillon mennä kottiin. Jälkeenpäin ajateltuna en salailis ja kertoisin vanhemmille asian heti ku oon siitä varma.
Ei mulla muuten ihmissuhteet menny, mutta ei yleensä tutut VL:t moikkaa kunnolla ku vastaan tulevat. Varmaa seki auttaa ku sisaruksista VL:iä on vain yks, eikä suvussakaan oo niitä paljoa.
mielessä ei ollu helppo lähteä kun piti aloittaa "uusi elämä" Terapiassa oon joutunu käymään.Ystävät on kans auttanut. VL-ystäviä mulla ei oo koskaan ollut.
Ja kyllähän vanhemmat sen tajuaa että ei toista voi väkisin uskossa pitää.
jälkeen oli paljon mukavempi olo ku sai kerrottua vanhemmille että en ole VL. Sain olla oma itseni.
Sillä että jos elämä on ollu näin vaikeaa, ei Jumala minua helvettiin laita. Ei me ex:t olla sen parempia tai huonompia ku nykysetkään VL:t.
Eipä Sinun olisi kannattanut vastata mitään.
Että jos haluat löytää todellisen ystävän, niin uskovaisella on kuitenkin Jumalan voima, joka auttaa ja kantaa häntä.
Ja uskovaisella on erilainen rakkaus monesti ystävää kohtaan, kuin tässä maailmassa.
Tässä maailmassa on monesti niin kauan ystävä, kun on hyvät päivät.
Mutta kun tulee ne pahat päivät, niitä ystäviä ei tahdo oikein löytyä.
Uskovaiset välittää toisista vielä sittenkin, vaikka tämä "pintakiilto" on hävinnyt.
omaa aviopuolisoakin kohtaan. Ja sehän on enemmän kuin ystävä.
Ja senkin vuoksi tämä uskovaisten maailma on erilainen kuin näiden "muiden",koska he ei eroa.
He ei siis halua erota, koska se rakkaus sydämessä vaikuttaa, että he kokee, että he on sen parhaan löytänyt.
Ja he ei jätä toista sen vuoksi, että löytyis parempi jostakin toisesta ihmisestä. Tai kyllästyis ja haluais vaihtelun vuoksi toisen.
Vaan vaikeuksien tullessa, se Jumala antaa voimaa selvittää ne vaikeatkin asiat. Ja näin rakkaus säilyy, ja se syvenee vaan entisetään kun sitä oikein hoitaa.
Ei niin, että me ihmisenä olisimme parempia kuin muut, mutta se Jumala on luvannut pitää omista huolta. "Ja se vaikuttaa sekä tahdon, että tekemisen."
Ja se usko sydämessä vaikuttaa, niin että sitä näkee ja haluaakin nähdä ne asiat oikein päin. Ja hän haluaa elää niinkuin uskovaiselle sopii. Siis pitää hyvän omantunnon sekä Jumalan että ihmisten edessä.
Hylkää VL:stä lähteneen ystävänsä? Miksi jotku jää yksin ku tekee toisenlaisen valinnan? Loppuuko rakkaus ja välittäminen siihen? Aito ystävyys, eikä Jumalan rakkaus tunne rajoja!
vaan OPILLISESTI oikea usko. Ja se rakkaus on suurin. Ja se RAKKAUS vie perille, silloin kun uskovainen ummistaa silmänsä tälle maailmalle.
Mutta ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle.
Täältä voi lukea tästä asiasta enemmän:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027362944
Ettei ole uskoa jos ei ole VL.
Ei sinua aiota vängellä aivopesta, ja viedä seuroihin,jos et millään halua.
Ei Jumala vie ketään väksisin taivaaseen.
Voi sanoa sulle samat sanat, millä perustelet että hänen uskonsa on väärä?
Uskon kieltäminen oli oikeestaan suuri helpotus. Monta vuotta meni "hukkaan" kun eli vanhempien mieliks. Onneksi rohkenin ottaa askeleen eteenpäin ja ajatella omaa elämää. Alkuun oli vaikeaa kun vanhemmat ei ymmärtänyt ollenkaan, häpesivät lastaan. Monet uskovaiset katsoivat kieroon. Nyt vuosien päästä välit vanhempiin ovat suht hyvät ja he ovat hyväksyneet minut tällaisena. Kunnioitan uskovaisia edelleen ja uskon että nykyään vanhemmat kasvattavat jonkin verran löysemmin asian suhteen. Ketaakaan en ole tuntenut kaipuuta takaisin, sen verran kahlittua elämä kuitenkin oli.
Vaan tämä lähtenyt sokaistuu ja näkee väärin. Ja luulee itse, että kaikki johtuu näistä ihmisistä.
Nämä asiat tapahtuu aina tässä järjestyksessä, että Kun se usko jää, niin se rakkauskin kuolee uskovaisia kohtaan.
Ja ne ihmiset jotka oli ennen nähnyt "rakkaina uskonveljinä ja sisarina," näyttääkin aivan muulta. Ja heissä näkyy nyt kaikki viat ja virheet.
Ja se Jumalan valtakuntakaan ei näytä entiseltä, jos omaan silmään on tullut vika.
Raamatussa kehoitetaan ostamaan "silmävoidetta, että näkis paremmin."
Siis pitäis löytää tie Jumalan valtakuntaan takasin. Raamattu sanoo, että " pitäis mennä takaperin."
Siis pitäis löytää se asia, minkä takia se Jumalan valtakunta ja usko on jäänyt. Ja jaksaa selvittää se.
Siihen ei ole muuta syytä kuin "synti.Vain synti eroittaa Jumalasta.
Ei tätä asiaa omalla voimalla jaksa eikä voi tehdä.
Jumala yksin voi auttaa ja antaa siihenkin voimaa, jos itsellä on halu.
Ja sitä kannattaakin Jumalalta rukoilla itselle oikeaa ja nöyrää mieltä, että jaksais nöyrtyä.
Jättäny uskosi kun noin kerran tiiät? Eikö ole hylkäämistä jos ei enää edes kunnolla vastata tervehykseen? Ei kaikki ex VL:t halveksi VL:iä!
kysytään. Et sinä kysy sillä mielellä, että haluaisit oikeat vastaukset, vaan että haluat vikoilla näiden vastausten perusteella vl:iä.
kun sielunvihollinen on asialla, ja vaikuttaa ihmisen sydämeen.
Suu on sydämen tulkki.
Mainitsit tekstissäsi monta kohtaa, joihin haluaisin antaa oman sanani, jos sopii...
>>omaa aviopuolisoakin kohtaan. Ja sehän on enemmän kuin ystävä.
Ja senkin vuoksi tämä uskovaisten maailma on erilainen kuin näiden "muiden",koska he ei eroa.
He ei siis halua erota, koska se rakkaus sydämessä vaikuttaa, että he kokee, että he on sen parhaan löytänyt.>Ja he ei jätä toista sen vuoksi, että löytyis parempi jostakin toisesta ihmisestä. Tai kyllästyis ja haluais vaihtelun vuoksi toisen.>Vaan vaikeuksien tullessa, se Jumala antaa voimaa selvittää ne vaikeatkin asiat. Ja näin rakkaus säilyy, ja se syvenee vaan entisetään kun sitä oikein hoitaa.
Ja se, mitä puhuit että kun jättää "uskon", niin uskonsisaret ja veljet näkee eri valossa. Höpö höpö. >>>>
Tällaiseksi höpöstelyksi se menee kun ymmärtää asiat väärin.
Oli puhe, siitä että nämä jotka lähtee Jumalan valtakunnasta, että heillä se arvomaailma muuttuu. Ja he ei näe enää oikein.
ollenkaan tommonen tarkotus. Mutta miten voit väittää semmosta mitä et ole kokenu? Tottahan varmasti on että jotku peilaa kaikkia VL:iä omien kokemusten mukkaan, mutta ei kaikki. Jos VL:t ei vastaa iloiseen tervehdykseeni ilolla, en koe että he ajattelevat että olen tervetullut heidän keskuuteen. Anteeksi jos olen pahoittanut jonku mielen, mutta näin minä asiat koen:)
on missävain,riippumatta henkilön uskon tilasta. Jopa niin,että VL-ystäväkin on vain pintaliitoystävä siihen asti kun menee esim. taloudellisesti tai sosiaalisesti hyvin ja vaikeuksien tullessa hylkää/unohtaa. Ei VL-usko(kaan) tee kenestäkään ihmisestä yhtään parempaa ja myös ns."epäuskoisissa" ihmisissä on todellista välittämistä,lähimmäisen rakkautta ja auliutta ystävän avittamiseen.
Ja voi sanua entisenä VL-nä,että katkeruutta ei ole jäänyt yhtään,nyt on vain eläminen sitävastoin onnellista aitojen ihmis-suhteiden aikaa,ilman joidenkin VL-pintaliitoystävien "muka-ystävyyttä". Suviseuroista sen verran,että jotain sellaista yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta,mitä pienempänä niissä sai kokea, pikkasen haikeana muistelee ja ehkä kaipaakin usein ennen jokakesäisiä suviseuroja,mutta nyt aikuistuttua ja entisenä VL-nä näkee asiat toisessa valossa,enkä tunne enää vetoa siihen joukkoon.Tähän VL-ihminen saattaakin ajatella,että synti on sokaissut minun silmäni,mutta se on vain niin,että päinvastoin silmäni ovat avautuneet näkemään myös uskonasiat paljon suurempana kokonaisuutena,eikä siihen liity enää sellaista tapakristillisyyden tuomia ulkoisia "riittejä"
On aivan sanoinkuvaamattoman upea tunne,kun se painolasti,kauhea taakka on pudonnut pois päältäni ja saa elää vapaana jumalan luomana armolapsena täällä ajassa. Tätäkin saa tuetty kommentoida ihan vapaasti, en varmaan enää löydä uudellen tähän samaan ketjuun,niin että en ole kommentoimassa vastauksianne. Minun vierailuni muutenkin tämmöisissä nettikeskustelu-piireissä on perin harvinaista. Voikaahan hyvin,aina seuraaviin kesäseuroihin asti,minäkin saatan käydä joskus suvi- tai kesäseuroissa,mutta käyn myös rotuaari-piknik-tapahtumassa. Siellä on taas hyviä esiintyjiä, ja niilläkin on lauluissansa sanomaa,kannattee kuunnella herkällä korvalla.
ei mee läpi aivopesty vl!
Kun nuorena tulin vl.uskoon, minulla ei enää ollut mahdollista kulkea maailmanystävien kanssa kun en helunnut elokuviin ym. ja mua alettiin vierastaa. Vl lohdutti, että Jumala antaa uusia tilalle ja antoikin. Mut kun aikuisena en enää halunnu olla vl, ns ystävät hylkiäsivät. Aikuisena on tosi vaikea enää ystävystyä. Koen, että nuoruuteni ryöstettiin tällä tavoin. ei sitä nuorena osaa ajatella vielä kovin pitkälle, ja tässä tulos. Uskon vuoksi siis menetin sekä entiset että uskon ystävät.
"Tässä maailmassa on monesti niin kauan ystävä, kun on hyvät päivät.
Mutta kun tulee ne pahat päivät, niitä ystäviä ei tahdo oikein löytyä.
Uskovaiset välittää toisista vielä sittenkin, vaikka tämä "pintakiilto" on hävinnyt"
Ei pidä paikkaansa, tuo on taas näitä vl-legendoja, joilla yritetään korostaa omaa erinomaisuutta. Vl:lät ovat ystäviä vain sillä ehdolla että on itsekin vl, eli kovin on ehdollista ystävyyttä. Vl-ihmisissä on paljon todella epämiellyttäviä ja ilkeitä ihmisiä, jotka juoruilevat selän takana.
Ei-vl ystävät ovat ystäviä oikeista syistä. Omat hyvät ystäväni eivät taatusti jätä pahoina päivinä.
Näin on. Kukaan ei ole niin hyljätty ja halveksittu kuin ex.vl. Pienellä paikkakunnalla ns maailman ihmiset pitää edelleen vl.nä ja kohtelee sen mukaan naureskellen ja nlt puolestaan vain mulkaisee vihaisestiesim kaupassa. Se on pahimman sorttista henkistä väkivaltaa. Ainoa keino selvitä on muuttaa toiselle paikkakunnalle ja löytää rakkaudellinen srk, ja kiitos Herralle, se on mahdollista.
Tiedän uskovaisia jotka ovat eronneet. Perheestä on isä lähtenyt toisen naisen mukaan ja samoin toisessa tapauksessa äiti on lähtenyt toisen miehen mukaan. Että se nistä uskovien liitoista!
Minä itse tiesin mitä halusin ja kun rohkaistun niin nousin isääni vastaan ja sanoin että ei enää koskaan tätä. Se oli kova paikka muiden hyväksyä asia ja mulle paasattiin uskoa pitkään mutta pidin tärkeämpänä omaa tahtoa.
Isäni hylkäs minut samantien, meillä meni välit moneksi vuodeksi kunnes Äitini sairastui, jouduin olemaan isäni kanssa enemmän tekemisissä joten hän alkoi hyväksyä tosi asiat. Välimme ei ole mitenkään erityisen läheiset( ei ole koskaan ollutkaan) mutta toimeen tullaan.
Kun Äitini kuoli, kaikki sukulaiset syytteli minua Äidin kuolemasta, olin niin syntinen että sen takia tapahtuu kauheita asioita. Tiedän itse että en ole syyllinen asioihin, ne vaan tapahtuu jos niin on tarkoitus... Mutta pahalta tunyui kuulla hautajaisissa tuollaisia, siitä huomaa miten sitä katotaan vaan omaan napaan...
sitä pakko uskoa. Ei omat henkilökohtaiset asiat pitäis vaikuttaa väleihin läheisten kanssa. Jotku antaa uskonnon vaikuttaa liikaa. Mulla on kuitenkin hyvät välit vanhempiini. He tajusivat etteivät ratkaisulleni mitään voi.
Pääasia kuitenki jos itse olet tyytyväinen ratkaisuusi.
toisten tuomitseminen. Vain Jumala voi tuomita ihmisiä, se ei ole sinun eikä kenenkään muunkaan tehtävä. Minusta toise tuomitseminen on väärin. Ja mistä sinä sen tiiät että vain te VL:t pääsette taivaaseen?
,eniten kaipaan kavereita, joista suurin osa hylkäsi minut miltei heti kun erosin. Itse lahkoa ja sen oppeja ei ole yhtään ikävä.
nyt että VL:t ei hylkää VL:n jättänyttä, jos haluavat tämänkin pelastuvan. Ei todelliset ystävät koskaan hylkää.
uskon ja uskovaiset, sille ei aina voi mitään, vaikka haluaiskin.
Mutta ite en oo hylääny kettään. Oon tekemisissä samojen ihmisten kans, joitten kans olin tekemisissä ennenki. Aika suppea piiri niistä VL:istä kylläki muodostuu. Ei oo koskaan ollu ystäviä niistä piireistä.
niinki päin, mutta tekeekö VL oikein jos hylkää VL-uskosta luopuneen? Eihän se niin mene että jos eroaa liikkeestä niin haluaa eroon myös niistä ystävistä. Kai VL:t haluaa että kaikki pääsee taivaaseen, siis tekisivät parannuksen. Hylkääminen vie vaan kauemmas siitä uskosta.
..mulla suunnaton ikävä", sanoo lauluntekijä. No, ei tosissaan. Minulla oli siinä mielessä helppo lähteä pois, koska ei ollut vl-kavereita. Seuroissa istuin pienempänä vanhempien kanssa ja nuorena veljeni kanssa. Harvoin lähdin mielelläni seuroihin tai raamattuluokkaan. Veljeni kanssa viivyttin seuroissa vain yhden puheen ajan. Sanalla sanoen: se oli yhtä pakkopullaa. Tosin samalla olin siinä mielessä "harras uskovainen", että rukoilin esim.iltarukouksen, mitä en nykyään tee. Veli jäi niihin ympyröihin.
...
Se mitä joskus kaipaan, on laulut ja yhdessä laulaminen. Mutta muuten en ole takaisin kaivannut ollenkaan. Tätä palstaa luen monestakin syystä. Yksi suuri syy on, että osisin ymmärtää paremmin vl-sukulaisiani.
Muistan kyllä silloin joskus, millainen hyvä olo tuli jostakin seurapuheesta. Se hyvä olo tuli siitä, kun puhujaveli korosti maailmanlasten huonoutta ja uskovaisen hyvää osaa. Tutut vl:tkin toistivat samaa. Sitten oivalsin, millaista palatsin rakentamista se itseasiassa olikin, itsensä korottamista. Lähtöratkaisuni jälkeen sain osakseni sellaista kohtelua, joka muistuttaa aina ja ikuisesti, ettei tuohon seuraan ole palaamista.
Kuin olisin itse tuon kirjoittanut.
>>>
**Emme ole korottamassa ihmistä, vaan tämän uskon tärkeyttä. Kuinka se on jo tässä maailmassa suoja, ja säästyy monelta pahalta, kun on uskomassa. **
Ette korosta mielestäni uskoa Jeesukseen, vaan kuulumista vl-yhteisöön ja sitä, että ajattelee asioista samalla tavalla kuin te. Tosin te käytätte tästä asiasta nimitystä "usko", mutta se ei ole pelkästään sitä.
Tulisi korostaa Jeesusta, ei omaa porukkaa ja sen tapaa ajatella.
Pyhä Henki kirkastaa Kristusta.
Onko niin, että kososlainen henki korottaa vl-seurakuntaa. Vai onko se nykyaikana Voittoslainen henki ?
>>>"Laulamalla ei pääse kuitenkaan taivaaseen, vaan siihen tarvitaan oma kohtainen usko.">"Usko on sydämentila. Ja uskosta luopuminen on synnin seurausta. Ja vain synti eroittaa Jumalasta. Jos sinä hylkäät Jumalan, se Jumalakin voi hyältä sinut.">"Uskovaisella on hyvä osa. Kun hän kuolee, näitä maallisia murheita ei edes johdateta heidän mieliin. En usko, että tämän maaliman ihmisten huonoutta on erikoisemmin korostettu. Sitä on kuitenkin moneen kertaan korostettu, että emme me ihmisenä ole yhtään paremempia. Mutta tämän maailman syntielmästä kyllä on varoitettu, ja se on kokonaan eri asia.">"Emme ole korottamassa ihmistä, vaan tämän uskon tärkeyttä. Kuinka se on jo tässä maailmassa suoja, ja säästyy monelta pahalta, kun on uskomassa."
kovasti asenteellinen kirjoitus.
Vl-opilla ei mennä taivaaseen.
Muuta lisättävää minulla ei sitten olekaan.
ketään. Vaikka hylkäisit Jumalan niin Jumala ei hylkää sua.
Lähteminen VL:stä ei ole sama asia kuin luopua uskosta, vai eikö uskoa muka ole VL:n ulkopuolella?
Kukaan ei saa nostaa itseään toisten yläpuolelle. Sehän se vasta väärin onkin jos nostaa.
kysymys että: onko mitään asioita joita kaipaat VL ajalta? Joku kaipas yhteisiä lauluhetkiä, ei sitä uskoa.Luuletko että sitä eroaa VL-uskosta jos uskoo sen uskon vievän taivaaseen? No, ehkä joku voiki erota jostki syystä, mutta suurin osa ei.
Ja väitätkö todella että kohtelu ei voi olla julmaa VL:n jättäneille? En suostu sanomaan että uskosta luopuneelle ku ne ei kuitenkaan ole aivan samoja asioita.
Mullakin oli varhaislapsuudesta lähtien parhaimmat leikkikaverit ei-vl:iä. Toisten vl-lasten kanssa touhuttiin lähinnä vain koulussa. Pyhäkoulussa ja raamattuluokassa kävin erään toisen vl-tytön kanssa, mutta se ystävyys ei tuntunut aidolta. Ihmettelin aina puheita, että suviseuroissa on mukavaa olla kavereiden kanssa. Minä olisin paljon mieluummin jäänyt kotiin leikkimään ei-vl-kavereiden kanssa! Yläaste- ja lukioiässä istuin yksin tai vanhempien sukulaisten kanssa suviseuroissa ja koin syvää rauhaa, kun ajattelin, että nyt olen "oikein" uskomassa. Myöhemmin sain myös vl-ystäviä, joiden kanssa oli oikeasti mukava touhuta. Nuorena vl-kuviot olivat turvallisia ja mustavalkoisia. Vaikka aikaisemmin olin ajatellut, että ei minusta voisi tulla vl-äitiä, en jaksaisi niin paljon lapsia, niin tuossa mustavalkoisuuden ajassa sekin tuntui täysin oikealta tulevaisuudennäkymältä. Lukion jälkeen nuo vl-ystävyyssuhteet kuitenkin taas etääntyivät. Osa meni melko pian naimisiin ja heidän elämä keskittyi perheisiinsä. Sen sijaan vanhat lapsuudenaikaiset ei-vl-ystäväni tulivat taas entistä tärkeimmiksi. Heidän kanssaan olen pitänyt yhteyttä etäisyyksistä ja perhetilanteista riippumatta.
Johtuen näistä syistä minun oli ehkä tavallista helpompi päästä eroon sellaisista osa-alueista uskossani, jotka edustivat lähinnä vain tapa-kristillisyyttä (eli sitä mitä vl-suus pitkälti on). Nyt saan uskoa vapaasti ja aidosti, ja minulla on ystäviä, joiden kanssa saan sanoa vapaasti ja arkailematta kaiken ilman, että mielipiteitäni arvosteltaisiin ja kehotettaisiin tekemään niistä parannusta. Minulla on nyt myös ihana elämänkumppani, jonka kanssa on hyvä elää.
Luin viestiäsi... ja alkoi tuntua, että pitäisikö tässä nyt itkeä vai nauraa. No, ymmärrän katsantoasi, koska olen itsekin joskus ajatellut samoin; yhtä mustavalkoisesti ja kaikkia muiden ajatuksia pelkästään omaan (ts. vl-srk:n) uskonvakaumukseen peilaten. Vl näkee toisen vl:n lähdön liikkeestä uskon kieltämisenä, mutta monelle se on päinvastoin ollut vapauttava oikeaan, rehelliseen uskonvakaumukseen johtava tapahtuma. Niin, minunkin kohdalla. En kuitenkaan kiellä, etteikö homma voisi toimia toisinkinpäin eli liikkeen ulkopuolelta sisälle tullut, kokee vl-suuden vapauttavana omalla kohdallaan.
Ymmärrätkös kuitenkin viestiini vastannut, että kirjoittamasi väitteet tuntuvat käsittämättömiltä minusta. Tuntuu, että olet aivan sokaistunut tuohon omaan uskoosi, kun niin kiihkeästi yrität tehdä minun uskoani tyhjäksi. Olen saanut kristillisen kasvatuksen kotonani, uskon asiat ovat olleet aina tärkeitä elämässäni ja tärkeimmät valinnat elämässäni ovat aina ottaneet kantopinta-alaa uskostani. Muuta pysyvää turvaa ja lohtua minulla ei koskaan ole ollut kuin usko Jumalaan ja hänen mittaamattomaan armoonsa. Se on mielestäni ollut hyvä perustus elämälleni. Paljon parempi kuin mitä yksikään ihminen voisi koskaan keksiä. Koen myös Jumalan suurena lahjana ja tarkoituksena, että Hän on antanut elämääni tärkeän ja rakkaan ystävän, oman avopuolisoni.
Se, että minä en ole enää vl, ei ole tehnyt minusta vähemmän moraalisesti ajattelevaa henkilöä eikä sitä ole myöskään mieheni, joka ei koskaan ole kuulunut mihinkään uskonnolliseen liikkeeseen. Luottamus ja rehellisyys ja aito rakkaus eivät ole suinkaan asioita, jotka kuuluisivat yksinoikeudella vl-suuteen! Samoin kuin epärehellisyys, uskottomuus ja rakkaudettomuus eivät rajaudu pelkästään vl-suuden ulkopuolelle. Nämä ovat yleisinhimillisiä asioita ja ne koskevat jokaista ihmistä maailmassa. Valitettavasti uskonnollisessa yhteisössä eläminen ei suinkaan aina edistä niitä positiivisia hedelmiä, joihin mm. Uusi Testamentti kehoittaa. Jokainen yksittäinen uskovainen joutuu elämässään kuuntelemaan omaatuntoaan ja tekemään valintoja siitä, mikä on Jumalan edessä oikein ja mikä väärin. Kuitenkaan kukaan toinen ihminen ei voi tulla minulle sanomaan, että et sinä ole uskovainen, koska käytät korvakoruja, meikkaat, värjäät hiuksesi, katsot TV:tä, nautit silloin tällöin alkoholia ja käytät ehkäisyä. Ne ovat minulle AINA olleet uskosta irrallisia asioita, ja en ole voinut käsittää, miten niillä voi olla uskon ja autuuden kannalta mitään sijaa yksittäisen ihmisen elämässä. Ja etenkin kun niiden "valvonta" on niin helppoa (nypityt kulmat, korvakorut jne huomaa heti) ja tuomio on siten välitön. Se on mielestäni kohtuutonta. Kyse ei ole enää sydämen uskosta, kun tuollaiseen mennään. Kyse on inhimillisestä ryhmän jäsenten sisäisestä kontrollista. Itsekin alistuin tuohon kontrolliin, koska halusin kuitenkin uskoa, ja koska vl-suudessa opetetaan, että muualla et voi uskoa kuin liikkeen sisällä. Onneksi asia kuitenkaan ole niin. Sydämen usko ei kuitenkaan ole mihinkään ulkoiseen liikkeeseen sidottu, se on yksittäisen ihmisen sydämessä. Siellä kulkee Jumalan valtakunnan rajat.
Vl uskon mittari on usein juuri sääntöjen noudattaminen (omaa uskon tilaa ei pidetä tärkeänä, tämän takia liike menettää niin paljon läseniä piiristään) siksi heillä on suuri tarve päteä tässä asiassa.
Se joka kertoo uskovansa ja omaavansa sisäisen rauhan mutta katsoo tv.tä tai meikkaa niin vl.ajattelee et se on moraaliton ja ei se voi olla uskovainen.
Joka muuta sanoo vl-uskosta, valehtelee.
vaikuttaa tuohon seuroissa käynti haluun myös se että onko siellä ystäviä. Itselläni ei ole koskaan ollut VL-ystäviä ja koulussakin pahimpia kiusaajia oli VL-pojat. Silti piti lähteä aina vanhempien matkassa seuroihin. Ja jo tosi nuorena aloin muutenkin kyseenalaistamaan joitakin asioita.
Olen hyvin paljolti samaa mieltä kanssasi. Hyvä kirjoitus.
Minullakin on ollut aina ja tulee olemaan vahva ja luottavainen usko rakastavaan Jumalaan. Rakentavat elämänarvot ja oikeat valinnat ovat minulle tärkeitä asioita jokapäiväisessä elämässäni. Rakkaus ja toisista välittäminen. Anteeksianto itselleen ja muille kanssaihmisille. En koskaan tuomitse ketään; suurin tuomari ei voi olla toinen ihminen toiselle...Koen, että elämäni on onnellista, tasapainoista ja minulla on sisäinen rauha. Luotan elämään ja johdatukseen. Haluan toimia hyvin ja oikein; kunnioitan ja arvostan ihmisiä ja luontoa.
Itse olen eronnut vanhoillislestadiolaisuudesta jo 70-luvulla. Tiedän mitä on joutua ulkopuolelle ja hyljeksityksi. Kaikki olen anteeksi antanut heille jo aikoja sitten...
Voimia ja jaksamista kaikille!
Kyllä ne jotku osaa laittaa ajatuksensa "paperille":)
Eipä ole kaipuuta takaisin vl-liikkeeseen. Pikemminkin tunnen helpotusta päästyäni pois ahdistavasta, painostavasta, tukahduttavasta ympäristöstä ja uskontoon mitenkään liitymättömistä asioiden hengellistämisestä.
Raamatun vastaisten valheoppien käärmeenpesästä (= vanhoillislestadiolaisuus) irti päässyt kaipaa sinne takaisin.
täyttä asiaa. Kyllä vastasi henkeen.
"Törkeimmät vl-HARHAOPIT
Kirjoittanut: Melperi1 26.4.2007 klo 09.02
Vanhoillislestadiolainen herätysliike opettaa mm. seuraavia HARHAOPPEJA:
1. Vain vanhoillislestadiolaiset ovat ainoita oikeita ja Jumalalle kelpaavia uskovaisia.
Missään kohden Raamattua ei mainita, että joskus elävä usko rajautuu yksinomaan yhden pienen herätysliikkeen sisälle. Jeesus antoi lähetyskäskyssä kehotuksen julistaa evankeliumia kaikille kansoille. Tätä kehotusta noudatetaan koko ajan ja ihmisiä tulee uskoon kaikkialla maailmassa.
Kyseessä on vl-herätysliikkeen HARHAOPPI.
2. Vain vanhoillislestadiolaisilla on Pyhä Henki.
Ei mitään perustetta tällaiselle opetukselle. Kytkeytyy kohtaan 1.
Kyseessä on vl-herätysliikkeen HARHAOPPI.
3. Vain vanhoillislestadiolaisuus = Jumalan valtakunta.
Jumalan valtakunta maan päällä muodostuu kaikista elävässä uskossa olevista ja Kristuksen verellä pestyistä henkilöistä ympäri maailmaa. Tämän joukon päänä on Jeesus Kristus. Jeesus itse sanoi, että älkää uskoko, jos joku sanoo, että Jumalan valtakunta on vain “täällä“.
Kyseessä on vl-herätysliikkeen HARHAOPPI.
4. Jumala ei kykene pelastamaan syntistä ihmistä ilman vanhoillislestadiolaisen apua.
Tottakai Jumala pystyy pelastamaan ihmissielun. On suurta röyhkeyttä opettaa, että kaikkivaltias ja kaiken luonut Jumala ei pysty tähän. Mihin Jumala ei pysty ilman ihmisen apua?
Kyseessä on vl-herätysliikkeen HARHAOPPI.
5. Jumala ei pysty yksin antamaan syntejä anteeksi. Aina on oltava mukana vanhoillislestadiolainen.
Samaa röyhkeyttä tässä opissa kuin edellisessäkin. Jeesus opettaa Isä meidän -rukouksessa anomaan syntejä anteeksi suoraan Jumalalta. Raamatun mukainen perusoppi on, että USKO JEESUKSEEN sisältää sekä syntien anteeksiannon että sielun pelastuksen.
Kyseessä on vl-herätysliikkeen HARHAOPPI.
6. Ehkäisy on syntiä.
Missään kohden Raamattua ehkäisyä ei nimetä synniksi. Vl-saarnaajat ja vastaavat yrittävät epätoivoisesti käyttää tässä harhaopissa mm. kohtia: "Älä tapa", "Täyttäkää maa" jne. Nämä eivät mitkään liity ehkäisyyn eivätkä kiellä sitä.
Kyseessä on vl-herätysliikkeen HARHAOPPI.
=========================
Kaikki mainitut HARHAOPIT perustuvat SRK:n ja vl-saarnaajien itsekkyyteen. nöyrtymättömyyteen Jumalan edessä, omavanhurskauteen ja hengelliseen korskaan. Heillä on halu syrjäyttää Jumala omalta paikaltaan ja sijoittaa itsensä sille paikalle. Vrt. sielun pelastus ja syntien anteeksi antaminen.
Kuinka kauan Jumala katselee tätä puuttumatta asiaan? Sitä minä en tiedä. Jumala yksin sen tietää.
PS. Vl-herätysliikkeen perustaja Lars Levi Laestadius ei opettanut "vain me" -HARHAOPPIA. Sen ovat Oulun veijarit keksineet päissään hänen kuolemansa jälkeen. Tämä tieto perustuu väitöskirjatutkimukseen."
vl-herätysliikkeestä eronneista kokee, että rautainen vanne itsensä ympäriltä on otettu pois ja lintu voi lentää vapaana ja laulaa kiitoslauluja Jumalalle.
Joskus lapsena äiti käytti seuroissa mutta se ei tuntunut oikealle minusta joten en tavallaan ole sitten edes ollut uskovainen. Olen saanut elämältäni paljon enemmän saadessani elää niinkuin olen elänyt mitään en kadu. Mieheni on kans uskovaisesta perheestä eikä hänkään kadu että on sen jättänyt. Nyt voimme molemmat uskoa omalla tavallamme Jumalaan, emme ole mitään ateisteja. Sukujen silmissä olemme merkittyjä emmehän ole edes naimisissa, mutta eihän se heille kuulu me elämme omaa elämää. Oleme pinnallisesti kanssa käymisissä muiden uskovine sukulaistemme kanssa paitsi vanhempien kanssa erittäin hyvissä väleissä. Kumpaakaan ei ole koskaan painostettu. Joskus vain menee huumorin puolelle nämä uskon asiast.
Vanhempien kanssa ko niistä vitsailette? Oispa meilläki nuin=).
Ainakin meillä onnistuu!
Ihan sopuisesti ja hyvässä hengessä meillä ainakin voidaan vanhempien kanssa leikkiäkin laskea uskovaisten keksinnöistä. Vanhemmat on vl, ja minä ja sisareni ollaan jätetty liike jo vuosia sitten. Mutta toki me kunnioitamme vanhempiemme uskonvakaumusta, ihan samassa hengessäkukn kaunnioitamme ostokseihin kuuluvan ystävämme vakaumusta.
Mutta ei uskon tarvi olla tosikkomaista tiukkapipoisuutta, itselle nauraminen helpottaa elämää... omaa ja toisten!
Mutta emme vitsaile jos on muita vl-ihmisiäpaikalla, kaikilla ei ole huumorintajua...
rentoja ex-VL:ien seurassa ja ei varmaan kaikki entiset VL:t oo rentoja kaikkien VL:ien seurassa. Itse en vois kuvitella että vitsailisin uskosta vanhempieni kanssa.
again!
Itselleni eroon pääsy lestadiolaisuudesta on ollut yksi elämäni suuria positiivisia kokemuksia. Tähän taisteluun ja sen voittamiseen palaan usein silloin jos tulee elämässä kova paikka. Muistan että selvisin siitäkin, kuinka en sitten näistä pienemmistä vastoinkäymisistä. :-) En kaipaa todellakaan takaisin!!
VL-lapsuus ja nuoruus on sellainen taakka että siitä eroon pääsy vaatii uuden identiteetin rauhallisen rakentamistyön, asioiden syvällisen läpikäymisen, sekä itseen että ihmissuhteisiin liittyen. Kyse on aidosti oman maailmankatsomuksen tunnistamisesta, oman itsensä tunnistamisesta pohjimmiltaan.
Kannustan jokaista tähän läpikäyntiin, jokaista joka haluaa elää aidosti ja autenttisesti omana itsenään oman elämänsä. Se elämä on elämisen arvoista.
Hienoa lukea täältä että on toisiakin onnellisia irti päässeitä! Siunausta ja hyvää jatkoa kaikille!
että kun VL:stä eroon pääsee, täytyy "etsiä itsensä" Pitää etsiä elämälleen uusi pohja. Itse olen käynyt lapsuuttani ja nuoruuttani läpi ammattiauttajan kanssa, työ on vielä kesken mutta kokoajan on parempi olo=)
Siis elääkö ne jotenki erilaista elämää niinku muslimit vai mitä se oikein on?
mitä siellä sanotaan.
törkeitä Raamatun vastaisia valhesaarnoja?
kuuntelemaan henkilökohtaisesti. Siellä seurapenkissä se harha hyppää silmille. Tietää ainakin, mitä puhuu saarnoista. Vastaako henkeen? Ei vastaa!
Edes kannattajat eivät osaa sanoa mitä se on. Kulkevat vaan zombeina mukana.
että kun jotaki kysytään niin ei vastata vaan käsketään mennä seuroihin tai kysyä samaa puhujalta.
Itse kävin läpi vaikeaa vaihetta elämässäni, podin burnouttiin liittyvää masennusta ja ahdistusta, johon liittyi päälimäisenä kipuiliu uskon asioista. Tässä hengellisessä hädässä käännyin vanhollislaestediolaisen ystäväni puoleen. Vastaus ystävältä olikin odottamattoman kylmä- mene seuroihin, siellä selvittävät asiat sinulle jos Jumala suo sen armon jne...
Oilin aivan hädissäni, rohkaistuin kuitenkin menemään vl- papin puheille ja siellä sain apua ahdistukseeni. Kuitenkin tämä pappi ei minua kehottanut menemän vl- seuroihin, koska homma täällä meidän alueella on niin maallikkovaltaistunutta ja omiin piireihin kangistunutta. Nyt tiedän, että monilla vl- henkilöillä on paljon omia ajatuksia ja kysymyksiä uskonasioista, mutta heillä ei ole rohkeutta ottaa asioita esille, siinä pelossa, että omat hylkäävät.
"Hedelmistään puu tunnetaan". Paljon on mielestäni oikeaa henkeä , mutta sitten on näitä, jotka mairea hymy huulillaan saarnaavat ulkoa opittuja fraaseja "-sinulla ei taida ollakaan samaa henkeä- tyyliin. Toivon teille siskot ja veljet voimia erottaa oikea tämmöisestä höpinästä.
pelkäävät kertoa omista ajatuksista? Kyllä niitä ajatuksia pitää olla ja niistä pitäis pystyä keskustelemaan. Vai pitääkö tosiaan taipua vain muiden tahtoon?
Itse olen entinen VL ja jotenki ei tulis mieleeni puhua VL:lle mistään uskon asioista. Tuntuu että useimmat luulee että ajattelen VL:n olevan ainoa usko ja muistuttavat kuinka pitäis olla valmis kun lähtö tulee. Olis kyllä mielenkiintoista keskustella omista näkemyksistä VL:ien kanssa, mutta jotenki ei viitsi.
Jos keskustelun vois alottaa puhtaalta pöydältä, eikä kumpikaan tuomittis toista, vois tulla hyviä ja antoisia keskuteluja. Mutta eipä näin voi mennä jos toinen muistuttaa toiselle sielun tilasta joka kerta. Ja voishan ne puhumiset jättää vähän vähemmälle niin VL:n ja x-VL:n välit vois toimia.
Miten täällä aina vaan jaksetaan jauhaa tätä paskaa? Viikon suosituimmissa keskustelunaiheissa muistetaan aina "veeälliä".
No, jos ei elämälle muuta tarkoitusta keksi niin mikäs siinä...
Hankkikaa elämä.
Olen eronnut sen takia koska en kestänyt sitä väkivaltaa ja itserakkautta mitä heillä on. Ja en usko asioita samalla tavalla kuin he. Luuleevat olevan parempia ihmisiä kun muut. Kestän sen kaiken syyttelyn, olen huono ihminen ja kaikki pahat asiat tapahtuu juuri minun takia koska olen syntinen heidän mielestään.
Mutta kaikkein tärkein: minun on hyvä olla sen kaiken paskan jälkeen.
todella kapeakatseinen, idioottimainen, itseään ylistävä ihmisryhmä. elin lestaperheessä 16 vuotta. senkin jälkeen olen nyt viimeiset viisi vuotta seurannut varsin läheltä "vl yhteisön" elämää. valitettavasti.
"elä mikko leiki nuitten epäuskosten kans"
- kyse kolmivuotiaasta pojasta joka haluaa leikkiä toisen kolmevuotiaan kanssa leikkiautoilla...
pientä poikaa=( Mitenkähän meinaavat vahtia että lapsi ei kerhossa ja koulussa vahingossakaan leiki ei VL:ien kanssa? Senhän tietää mitä lapsesta tulee ku kasvatetaan tynnyrissä.. Mutta sen voin kuitenki onneksi sanoa että onneksi kaikki VL:t ei ole samanlaisia, olis lapsella aika yksinäistä kodin ulkopuolella.
takaisin pirun pesään?