Miksi syöpään suhtaudutaan kuin kuolemantuomioon? Minun läheisistäni yksi on menehtynyt diabetekseen ( johonkin siihen liittyvään). Kolme on mennyt autokolarissa. Kaksi itsemurhan kautta. Kaksi on kuollut rintasyöpään. Eli kahdeksasta kaksi on menehtynyt syöpään. Syöpään sairastuneita on kuitenkin enemmän ( itseni mukaanlukien viisi) ja olemme yhä elossa.
syöpä
sairautena?
13851
0Äänestä
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vieläkin syöpä liitetään kuolemaan. Edelleenkään ei ymmärretä että diabetekseen voi kuolla ( kuten sanoit).
Kaikista näistä asioista pitäisi voida puhua avoimemmin.
Kuusi syöpäpotilasta, yksi sairasti kilpirauhassyövän kaksi kertaa, yksi lymfooman, yksi eturauhassyövän - kaikki ovat terveenkirjoissa, lymfoomapotilas jo kolmattakymmenettä vuotta. Yksi sairastaa syolistosyöpää, mutta se ei vaikuta hänen elinikäänsä - on vanhus. Serkkuni sairastaa haimasyöpää, häntä on hoidettu viime kesästä ja nyt kasvain on alkanut pienenemään. Mummoni menehtyi 89-vuotiaana maksasyöpään vajaa vuosi sitten. Isoisääni en koskaan tuntenut, hän menehtyi leukemiaan v.-48.
Ystävieni tuttaviin kuuluu rintasyöpäpotilaita, kenenkään en ole kuullu kuolleen. Sen sijaan olen kuullut jopa keuhkoihin levinneen rintasyövän parantuneen!
Tänään mietin lakkasoilta katsastaessani, että minähän paranen myös - tai siis etten aio sairastua uudestaan, jos se vain yhtään on minusta itsestäni kiinni!
sinulla. Minä olen myös rintasyövän läpikäynyt.
Yleisesti vielä näyttää olevan käsitys, tuo vuosikymmenien takaa peräisin oleva kuolemantuomio syöpäpotilaille. Sitähän sattuu, ihmiset sairastuvat syöpään, mutta tapahtuu paljon muutakin, joka on ihan yhtä vakavaa. Syövästä on vaan tehty syntipukki.
Tiesittekö muuten, että Suomessa kuolee tapaturmaisesti noin 2700 ihmistä vuodessa, valtaosa näistä vapaa-aikana tai kotona ja liikenteessä noin 400. Voitaiskohan näille luvuille tehdä jotakin.
kaikki tämänkaltainen fakta pitäisi saattaa ihmisten tietoon.
Itselläni rintasyöpä leikattu -05, ja edelleen vanhempani ( 70 ) odottavat kuolemaani...!
JUU näinhän se menee. Syöpä sairautena vaan on niin lopullisen kuuloinen.Ehkä meidän muistimme on sellainen.Vanhemmat puhuneet.
Itse sairastuneena ja hoidettuna(vain 3 kk sitten todettu)voin sanoa vain yhden asian.
ASENNE on oltava positiivinen. Muuten alkaa kaikki viat olla lopun alkua....:)
Ja täytyy vaan osaa nauttia elämästä!Joka hetki.
Terveisiä kaikille.
asenteemme vaikuttaa myös läheisiimme! Jos jaksamme olla positiivisia, niin läjeisemmekin alkavat ymmärtää ettei kysymys ole kuolemantuomiosta!Tuntuu vain epäreilulta, että sairauden keskellä täytyy olla tukena omaisille..!
Tuo tukena oleminen kuuluu kai osana tähän ssairauteen. Tukena tarttee olla niille joille asia on vieras. Näin kai se aina on, vaikkakin on kohtuutonta, että potilas joskus saakin hoitajan tai auttajan roolin. Omaisille ja läheisillekin syöpä on paha juttu, ehkä pahempi kuin potilaalle.
Luulisin, että se kuitenkin vähitellen helpottuu sitä mukaa kun tietämys lisääntyy.
kyllä se syöpä on aina raskainta sille, jolla se syöpä on. Itse, sairastaessani syöpää, toivoin, että läheiseni itse ottaisivat selvää syövästä ja että minä voisin keskittyä sairastamiseen!
Ei syöpää tarvitse sairastaa....Siinä ei ole mitään hävettävää tai sellaista etteikö voisi haluta elää edelleen.Liiku ja nauti niin kuin vain voit.Se on parempi kuin potea asiaa.
Parempi olla iloinen niistä hetkistä joita saa....
Ehkä siksi että syöpä sanana on saanut tietyn maineen, menneinä vuosikymmeninä kun ei läheskään kaikkia syöpiä osattu hoitaa. Kuten me syöpäpotilaat tiedämme, nykyisin tilanne on aivan toisenlainen. Nykylääketiede pystyy pieniin ihmeisiin ja lisää kehitystä tapahtuu joka vuosi.
Meidän perheessä tämä on ratkaistu niin että emme ole kertoneet leukemiastani kuin ihan pienelle lähipiirille. Työpaikallani tiedetään, samoin lähisukulaiset ovat perillä tilanteesta.
Minustakin julkisuudessa voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota esim. tapaturmaisiin kuolemiin tai mielenterveysongelmiin. Varsinkin nuo jälkimmäiset ovat vieläkin tabu meillä Suomessa, valitettavasti.
optimisti olen tuilevaisuuden suhteen.Tarkoitinkin sitä että ihan tässä arjen rumbassa hoitoineen on ihan tarpeeksi järjestelemistä, ilman etä pitää olla tukihenkilönä terveille sukulaisille!
meidän perheessä on kokemusta myös mielenterveysongelmista ja suututta josus sukulaistenkin suhtautuminen. Minun vointiani kysytään, tältä mielenterveyspotilaalta vointia ei kysytyä.