En lähde tarinoimaan historiaani pitkästi-kuitenkin kerron
Ennen lamaikaa omistin trityksen-velkaannuin
Pääsin velkasaneerukseen -ilman käräjäoiketta
eli pääsin sopimukseen velkojan kanssa
Kolme vuotta olen noudattanut maksusitoumusta
Nyt olen huolissani itsestäni ja tietenkin perheestäni johon kuuluvat kaksi lasta ja vaimoni
miksikö?
Olen tunnoltani ahkera -
Nyt huolestuttaa --
En jaksa enään mitään
odotin kesälomaa ja tein pitkiä työpäiviä
nyt eihuvita enään mikään vaikka on kesäloma
haluan vain nukkua
oli aamu päivä tai ilta
kun olen yksin kyyneleet valuvat poskelleni
peitän tietysti tuon ja hymyilen kun seuraa on
-tiedän että kaikki ei ole kunnossa-
miten -mistä saa apua
omaan ahdinkoon-en laittaisi tätä tänne -mutta jotain on minussa vialla-kukaan läheinen ei tiedä -nyt en jaksa kirjoittaa enempää
Ennen lamaikaa omistin trityksen-velkaannuin
Pääsin velkasaneerukseen -ilman käräjäoiketta
eli pääsin sopimukseen velkojan kanssa
Kolme vuotta olen noudattanut maksusitoumusta
Nyt olen huolissani itsestäni ja tietenkin perheestäni johon kuuluvat kaksi lasta ja vaimoni
miksikö?
Olen tunnoltani ahkera -
Nyt huolestuttaa --
En jaksa enään mitään
odotin kesälomaa ja tein pitkiä työpäiviä
nyt eihuvita enään mikään vaikka on kesäloma
haluan vain nukkua
oli aamu päivä tai ilta
kun olen yksin kyyneleet valuvat poskelleni
peitän tietysti tuon ja hymyilen kun seuraa on
-tiedän että kaikki ei ole kunnossa-
miten -mistä saa apua
omaan ahdinkoon-en laittaisi tätä tänne -mutta jotain on minussa vialla-kukaan läheinen ei tiedä -nyt en jaksa kirjoittaa enempää
Vastaukset 12
Vanhimmat
ja kerro tuo sama hänelle. Lääkäri ohjaa sinut kuntasi psykiatrille tai mielenterveystoimistoon joista saat apua ahdistukseesi. Tsemppiä
lailla työuupumuksen tapaiselta. Täälläkin on sellainen palsta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001679&subcat=2883
voipi olla samantyyppisiä kokemuksia.
Siinä nimenomaan on ongelma, että harva läheinen huomaa, tajuaa tai edes osaa suhtautua oikein. Se sairaus kun ei näy päällepäin välttämättä lainkaan. Aina ei liity masennus, usein kuitenkin ainakin pitempään jatkuessaan...ehkä.
Lääkärille kehottaisin minäkin, ilman muuta. Lomaa (siis ihan työstä ja pitkään), lääkettä, keskusteluapua yms.
lääkärissä, pyydä sairaslomaa. "Työuupumus" diagnosi, ei yleensä riitä siihen, että saat sairaslomakorvausta, joten katso, että lääkärintodistuksessa lukee masennus.
Mitä tulee velkojiin, niin he kyllä odottavat rahojansa, ethän voi maksaa samoja summia kuin ennen jos tulosi ovat sairauden vuoksi pienentyneeet.
Joten älä murehdi raha-asioista ne hoituu kyllä myöhemmin. Pidä sairasloma ja hoida itsesi ensin kuntoon, senjälkeen tulee muut asiat.
Terv. Myös velk.san. ja masennuksen läpikäynyt.
sen ensimmäiset kaksi viikkoa ainakin. Sitten katsotaan tarkemmin millä jatketaan.
Olen istunut tämän aamun ja odotellut työterveyshoitajan soittoa ( lupasi soittaa hetken päästä) jo neljä tuntia. Soitin saadakseni apua???????
Menin maaliskuun lopulla kipeän käteni takia lääkäriin, lääkäri tutkittuaan määräsi 2,5 viikkoa sairaslomaa, järkytyin ja purskahdin itkuun sanoen, että en minä voi juuri nyt olla mitenkään pois töistä kun siellä on niin kamala tilanne. Lääkäri sanoi, että kyllä sinä voit ja kysyi samalla, että mitenkäs se on sen työssä jaksamisen kanssa??????
2,5 viikon päähän sain uuden ajan lääkärille, tuon ajan olin nukkunut yötäpäivää. Halusin vain nukkua. Mikään ei kiinnosta, en innostu mistään, ei itketä eikä naurata kaikki on vain tasasta harmaata, tätä kesti noin 1,5kk. Lääkäri kirjoitti sairaslomaa kesäkuun loppuun saakka,( olin kauhuissani ) kuinka ilmoitan työnantajalle tai yleensä kellekkään. Eihän ne näe (kun en näytä) mikä mulla on ja ihmettelevät varmasti kun on noin pitkä loma jne... No sairaslomani on tällähetkellä syyskuun loppupuolelle ja toipumiseen saattaa kuulema mennä jopa 1-3 vuotta? Olen käynyt koko tämän ajan debressiohoitajalla säännöllisesti keskustelemassa ja sen koen todella hyväksi, hän osaa löytää tilanteestani niitä "pikku askelia parempaan" ja saan TODELLA PURKAA itseäni hänelle. Kaikkea ei tahdo miehelle ja lapsilleen kaataa. Minulla on ollut alusta asti mielialalääkitys mukana kuvioissa, nyt on tosin jo kolmas lääke kokeiltavana ja tämä saattaa "ehkä" olla se oikea?
Vaikeinta oli alussa hyväksyä se,että ei jaksa eikä kykene, mutta nyt kun katson asioita taaksepäin ymmärrän hyvin miksi minä uuvuin, yksi ihminen ei riitä mahdottomiin.Vaikeinta tässä toipumisessa on se, että pitäisi antaa itselleen aikaa ja minä olen aika malttamton... Minä oiken vihastun aina lääkärissä debishoitajalla käydessäni kun he sanovat, että lepäilet rauhassa OLEN LEVÄNNYT JA MAANNUT SOHVALLA JA SÄNGYSSÄ JO YLI KAKSI KUUKAUTTA!!!!!! Tänään on huono päivä, mutta hyviäkin on jo ollut, joten jaksan niinä hyvinä päivinä jo uskoa toipumiseen.
Siitä diagnoosista sen verran, että kun lääkärini totesi työuupumuksen ja vaikean masennuksen, hän kysyi, että voiko laittaa sairaslomatodistukseen diagnoosiksi masennuksen ja perusteli kysymyksensä juuri sillä, että kela ei välttämättä maksa sairauspäivärahaa jos diagnoosina työuupumus.
Lyhyesti piti kirjoittaa, mutta....lopetan laulun sanoin, tämä laulu tuli eka viikkoina mieleeni ja osui kyllä.... en tahdo nähdä ihmisiä, en kestä niitä enkä ymmärrä, on yksinäisyys ystäväni se viipyy mun vierelläni.... -mamba
Jos haluaa Kelalta korvausta, niin työuupumus (Z-koodit) ei kelpaa. Eikä työnantajankaan tarvitse maksaa palkkaa sairausloman ajalta, jos diagnoosi on työuupumus. Minun mielestäni on hölmöläisten hommaa, ettei työuupumus ole sairaus, mutta kun niin on määritelty, niin sen mukaan itse kunkin on elettävä.
Olen ollut myös "samassa veneessä" ja saman tyyppisistä tuntemuksista on omakohtaista kokemusta. Hetki kerrallaan ...
Ap:lle suosittelen lääkärille menon mahdollisimman pian.
olla käytännöissä. Kyllä mulla vaan parikin kertaa kelpasi työuupumusdiagnoosi palkanmaksuun, samoin läheiselläni. Lääkäriaika sitten kahden viikon kuluttua jolloin kysyivät 'käykö että pannaan diagnoosiksi depressio?' :)) Että semmosta...
niin että se on burnout masennus. Yleensä se iskee kovan työrupeaman jälkee, kun lepoa on tiedossa. Sitä antaa aivoilleen luvan levät, mutta esittävät vastareaktion. Mutta kyllä tuo aina on ohi mennyt, siihen kun uskoo niin kyllä se siitä.
Hei!
Tuntuu että olet vain väsynyt tai burn outissa.
Mitä jos menisit juttelemaan voinnista lääkärille. Paljon olet tehnyt ja kokenut , pitkät työpäivät yms. Välillä täytyy hiljentää vauhtia ja vaan olla. Sitä varten loma on mm.
Käy vaikka eka lääkärissä ja juttele sitten vaimolle miltä susta tuntuu ja mitä lääkäri oli mieltä tilanteestasi.Lomaahan voidaan jatkaa sairaslomallakin, jos on tarvis. Viisas vaimo kyllä ymmärtää ... vaikka lapset tietty odottaneet sitä laatuaikaa isän kanssa vaan tärkeintä kuitenkin lapsille on terve ja tasapainoinen isä!!Voimia sulle ja muista että isäkin tarvii huoltoa!! Ei me olla ikiliikkujia...
Toi reagointisi on täysin ymmärrettävää tilanteesi huomioon ottaen:
Olet ollut suuressa henkisessä ja taloudellisessa paineessa. Olet ihailtavan tunnollisesti tsempannut, maksanut velkasi, järjestänyt ja korjannut asiat, et livahtanut karkuun velvollisuksiasi. Voit olla itsestäsi todella ylpeä.
Sitten tulee, loma, luulisi, että nyt sitten on ihanaa ja hermo lepää ja mieli rauhoittuu. Mut ihmisen mieli toimiikin ihan päinvastoin: kun stressi, kiire, toimitettavat asiat taukoavat, silloin se ahdistus vasta hyökkääkin kimppuun ja masennus. Nyt kun niille on tilaa. Olet joutunut taistelemaan hillitäksesi itsesi ja suojellaksesi perhettä, mikä on hyvin empaattista, mutta sä itse et jaksa enää.
Siksi fiksuinta on myöntää se ja miettiä, miten saisi mielensä tasapainoon ja elämän rakenteet paikoilleen.
Ensinnäkin, muista että et oo luuseri. Tässä maassa ainakin leimataan luuseriksi jokainen, joka ei jossain missätahansamukatrendikkäässä duunissa "uraa" luo ja ihmisarvon mitta on palkka, raha ja perinnöt ja siitä johdetaan, asunto, auto, kesämökki, matkat, hienot juhlat " ystäville ". Tosiasiassa pelkkää peetä . Raha on kätevä maksuvälinen ja olis ihana kun olis sitä tarpeeks, että vois helpottaa elämäänsä ja muiden ja tehdä mukavia juttuja enemmän, mut silti ei oo itseisarvo. Statushakuiset ihmiset rasittavia.
Mut sun tilanne. Sun on oikeesti päästävä jäsentelemään jonkun fiksun ihmisen kanssa sekasortoisia ajatuksiasi ja tunteitasi.
Oivaltaa asioiden syy-seuraussuhteita , että masennus on eräs psyyken puolustuskeino, helvetillisen tuskallinen tosin. Depiksen avulla toisaalta kuollaan vanhoista turhista elämänasenteista ja luodaan uusia.
Kuuntelijoina voi olla, puoliso ( ei pelkästään, rasittaa liikkaa välejä ), ystävä, terveyskeskuslääkäri, psykologi, psykiatri, oman seurakunnan pappi tai diakoniatyöntekijä. Olen itse käyttänyt näitä kaikkia. Ovat vielä ilmaisia palveluita.
Toinen juttu on se, että löytää lääkärin, johon pystyy luottamaan ja jonka kokee välittävän. Lääkitys on joskus välttämätön, samalla tavalla kuin antibiootit flunssassa auttaa, niin vars. uuden polven serotoniinilääkkeet kemiallisesti vaikuttavat aivojenvälittäjäaineisiin kohentaen oloa. Ihmisen psyyke ja fysiikka on yhteydessä toisiinsa, monet fyys. sairaudet on ns. psykosomaattisia, johtuvat henkisistä asioista ja toisaalta esim. masennus johtuu sullakin varmaan siitä, ettö oot fyysisestikin ihan lopussa, kroppa ilmoittaa siitä masennuksen muodossa.
Mut ei lääkkeet kaikille tarpeellisia ole, joskus varmasti auttaa, että löytää kuuntelijan, joka osaa aidosti kuunnella ja olla läsnä.
Ja hyvä, jos pystyt itkemään, se on erittäin terapeuttista. Ja jos suomalaisena miehenä pystyt itkemään, vielä parempi. Täällähän on ikävä
"kulttuuripiirre", että miehet eivät itke ja ei naisetkaan paljon muka sais. On vaan oltava niin tekopositiivinen ja väännettävä tekohymyä-ja naurua.
Sitten luullakseni sulla on selkeät burn-out oireet, olet raatanut ja nyt luonnollisena seurauksena kokenut "romahduksen".
Näistä aiheista on paljon hyvää kirjallisuutta, mua on aina auttanu, kun olen etsinyt asiatietoa pulmistani. Jos jaksat, niin lue.
Mun pahaa oloa on aina auttanut pienikin oleskelu luonnossa, uiminen luonnonvesissä, eläimet, kasvit, kirjat jne. Tänäänkin samoilin lähellä olevassa pienessä metsikössä ja löysin vaikka mitä kukkia, kuuntelin ääniä ym. Metsä on meidän suomalaisten paras terapiahuone.
Ota yksi pieni hetki kerrallaan, hyväksy tilanne, että pahalta tuntuu, hae apua ja jonain päivänä aurinkosi nousee jäädäkseen
Juu, haluaisin sanoa vielä sen, että nukkuminen ja pohjaton väsymys on tyypillinen oire uupumisesta ja masennuksesta ja loppuun palamisesta.
Kuten edellinen kirjoitti: nuku hyvällä omallatunnolla vaikka vuorokausia ympäriinsä. Ei sun tartte laatuaikaa perheellesi järjestää. Sun perhe toivottavasti saa tukea muusta teiän sosiaalisita verkoista. Onhan se niinkin, että kun yksi sairastaa, muihinkin koskee, mutta tarvittavan tuen avulla teiän kaikkien välit loppujen lopuksi voi jopa syventyä ja lähetä. Lapset ymmärtävät yllättävän paljon, kun asiasta heille puhutaan suoraan, kokevat olevansa luottamuksen arvosia. Ja saavat tarpeellisia eväitä elämäänsä. Pahinta olisi se, ettei heille mitään asiasta puhuisi. Tietenkin, jos ovat viel ihan taaperoita, eivät ymmärrä, mutta varmaan jostain kolmesta vuodesta ylöspäin vaistoavat vanhemman tunnetiloja hyvin. Jos ei selitetä,miksi isi on niin alakuloinen, voivat kokea jopa, että heissä itsessään on jotain vikaa, että ovat syypäitä vanhemman pahaan oloon.
Mulla lapsuudesta tällanen kokemus, kun faija jostakin romahti ja aloitti ahdistavan mykkäkoulun. Vieläkin muistan sen sisäisen ahdistukseni. Mutsi lopulta lähetti mut sukulaisile asumaan joksikin aikaa.
Eli siinäkin esimerkki suomalaisesta takakireydestä.
Luulen, että olet noilla oireilla todellakin masennuksen esilletulovaiheessa. Ihminen jaksaa pitää sairauden piilossa ehkä tiedostamattaankin melko kauan ennen sen varsinaista puhkeamista. Masennus tulee kenelle tahansa "kuorman täyttyessä", sitä ei tarvitse siis hävetä eikä siltä ole suojassa kukaan. Sinulla on ollut raskaat jaksot elämässäsi, paljon muutoksia ja lopulta reagoit niihin. Hyvin tyypillistä etkä ole asian kanssa yksin.
Tarvitset pitkän levon ehkä kokonaan elämäntapa-muutoksen. Onko tilanteesi todella niin paha kuin kuvittelet? Mitä pahimmillaan voi sattua jos annat periksi, saat sairauslomaa ja lepäät? Sairastunutta ei saa irtisanoa sairauden perusteella, sinulle maksetaan täysi palkka tietyn ajan ja sen jälkeen saat tulosi toisella tavalla. Velan takaisinmaksusuunnitelman voi tehdä uusiksi tai pitää siitä breikkiä. Ehkä jos lomastasi on tulossa pidempi, saat osan siitä jopa diagnoosillasi anteeksi.
Mieti, mitä tapahtuu jos jatkat entiseen malliin? Puhu lääkärille oireistasi, kerro kesälomastasi ja kuinka se kului nukkumalla, haluttomana, itku herkkänä. Täytät siellä kaiketi kaavakkeen jossa kysellään mahdollisesta masennuksestasi ja sen haitta-asteesta. Täytä se totuudenmukaisesti, sillä muuten vain huijaat itseäsi ja pahennat tilannettasi.
Tunnollisuus, ahkeruus ja asioiden "oikein" tekeminen altistavat juuri masennukselle, työnarkomania lisääntyy ja lopulta olet putkessa josta et näe ulospääsyä. Epäonnistumisen kokemisen tunne aiheuttaa sitä. Somaattiset sairaudet lisäävät masennuksen syntyä. Syitä on monia. Ja masentuneita paljon, et siis ole yksin.
Sinun kannattaa nyt nukkua vailla muiden odotuksia. Lapset ja vaimo voivat matkustella jos tahtovat ja sinä jäädä pariksi päiväksi kotiin nukkumaan. Onko mahdotonta järjestää? Sitä ennen käväise lääkärisi puheilla. Hän opastaa ja neuvoo sinua eteenpäin. Etsi sellainen lääkäri, jos omalääkäri ei ole tavoitettavasissa, johon voit kokea luottavasi.
Lääkäri on siis ensimmäinen asia jo lomasi aikana. Itkuherkkyys kuuluu kuvioon älä säiky sitäkään. Sitten kerrot vaimollesi mitä tunnet. Itket ja kerrot jos muu ei auta. Varaa siihen aikaa, juttelette asiasta rauhallisesti ja vaimosi varmaankin pystyy olemaan aika tavalla tukenasi kunhan vaan tietää missä mennään. Netistä saat vertaistukea. Esimerkiksi mielenterveysyhdistys taimella on keskustelusivuja joita lueskelemalla huomaat olevasi aika tyypillinen tapaus.
Ethän lannistu? Hoida itseäsi niin huomaat jossain vaiheessa elämän voittavan. Nyt vain askel kerrallaan eteenpäin, sinä saat olla väsynyt ja sinulla on oikeus hyvään apuun. Tsemppiä tulevaan!