Mitähän mahtaa tarkoittaa maailmallisuus raamatun mukaan ja miten se eroaa vl-tulkinnasta? Minun mielestäni olemme lähteneet tässä asiassa hiukkasen väärälle linjalle meidän kristillisyydessämme. Jostain syystä uskosta on tehty varsin ulkokultainen juttu, jossa "maailmallisuuden" määrittävät vain ulkoisesti erottuvat seikat. Korvakoruttomuus, meikittömyys, alkoholittomuus, rytmisen musiikin kuuntelemattomuus, tv:stä ja elokuvista kieltäytyminen jne. ovat maailmallisuutta. Vain ja yksinomaan näitä ulkonaisesti erottuvia juttuja korostetaan saarnoissa.
Kun kuitenkin asiaa tarkastelee raamatun valossa, nousevat pinnalle aivan muut asiat. Maailmallisuus on synnin seurausta ja Paavali kuvailee näitä uskovaiselle soveltumattomia maailmallisia merkkejä kirjeissään useaan kertaan. Ja hän puhuu kyllä jostain aivan muusta kuin korvakoruista. Ahneus, lahkolaisuus, viha, riidat, suvaitsemattomuus, irstaus, juonittelu, epäjumalien palveleminen ja kateus ovat näitä lihan aikaansaannoksia.
Sen sijaan uskon ja hengen hedelmää ovat rakkaus, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Tämä kaikki puettuna lyhyeen muotoon on "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Näissä asioissa oli kaikilla valvomisen paikka, sydämen kristillisyys on paljon tärkeämpää kuin ulkokullaisuus.
Laitapa tähän pätkän Kolossalaiskirjeestä Paavalin ajatuksia ihmisten keksimien uskonnon sääntöjen noudattamisesta. (Kol. 2:20-23):
"Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä."
Jostain syystä meikäläiset kuitenkin nostavat lakia ja sääntöjä puolustaessaan kohtia vanhasta testamentista näiden tueksi. Eli siis ajalta, jolloin elettiin lain eikä armon alla. Kuitenkin teemme tätä matkaa armon alla rakkautta lähimmäisillemme osoittaen.
Kun kuitenkin asiaa tarkastelee raamatun valossa, nousevat pinnalle aivan muut asiat. Maailmallisuus on synnin seurausta ja Paavali kuvailee näitä uskovaiselle soveltumattomia maailmallisia merkkejä kirjeissään useaan kertaan. Ja hän puhuu kyllä jostain aivan muusta kuin korvakoruista. Ahneus, lahkolaisuus, viha, riidat, suvaitsemattomuus, irstaus, juonittelu, epäjumalien palveleminen ja kateus ovat näitä lihan aikaansaannoksia.
Sen sijaan uskon ja hengen hedelmää ovat rakkaus, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Tämä kaikki puettuna lyhyeen muotoon on "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Näissä asioissa oli kaikilla valvomisen paikka, sydämen kristillisyys on paljon tärkeämpää kuin ulkokullaisuus.
Laitapa tähän pätkän Kolossalaiskirjeestä Paavalin ajatuksia ihmisten keksimien uskonnon sääntöjen noudattamisesta. (Kol. 2:20-23):
"Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä."
Jostain syystä meikäläiset kuitenkin nostavat lakia ja sääntöjä puolustaessaan kohtia vanhasta testamentista näiden tueksi. Eli siis ajalta, jolloin elettiin lain eikä armon alla. Kuitenkin teemme tätä matkaa armon alla rakkautta lähimmäisillemme osoittaen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Maailmalisuutta rajataan sopivasti saa ja ei saa lokeroihin ja tämä raja "mutkittelee" sopivasti.