Meillä on menossa nimen mietintä ja yhteisymmärrykseen vaan ei päästä.
Ensinäkin, olen itse puoliksi ulkomaalainen, eli ei tule lapsenkaan suonissa puhtaasti suomalainen veri virtaamaan joten haluaisin ettei nimi ole perus suomalainen.
Olen löytänyt kauniin ja silti yksinkertaisen nimen, mutta tämä ei herralle käy.
Kun taas hänen taholtaan tulee juuri sellaisia tylsiä nimiä jota en halua.
Olenko itsekäs jos vain pidän pääni nimen suhteen?
Sillä nimi on iso asia ja en halua loppuelämääni elää siinä olossa ettei lapseni nimi miellytä!
Ensinäkin, olen itse puoliksi ulkomaalainen, eli ei tule lapsenkaan suonissa puhtaasti suomalainen veri virtaamaan joten haluaisin ettei nimi ole perus suomalainen.
Olen löytänyt kauniin ja silti yksinkertaisen nimen, mutta tämä ei herralle käy.
Kun taas hänen taholtaan tulee juuri sellaisia tylsiä nimiä jota en halua.
Olenko itsekäs jos vain pidän pääni nimen suhteen?
Sillä nimi on iso asia ja en halua loppuelämääni elää siinä olossa ettei lapseni nimi miellytä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
.. että lainasin kirjastosta nimikirjoja ja luettiin yhdessä eri nimiä. Meillä on että mieheni on ulkomaalainen, niin yritettiin löytää nimi joka sopii kummankin korvaan..
Jotkin nimivaihtoehdot vähän harmittaa kun ne ei soinnu mieheni korvaan :) Mutta lopulta löydettiin pari kivaa, jotka sopi molemmille..
Nimet on oikeastaan sellaisia, jotka on jo yleisiä suomessa mutta tulleet ulkomailta, sellaisia kansainvälisiä. Ja "perussuomalaisia" nimiäkinhän löytyy muutettuna/väännettynä esim. Noora, Nora
"...asia ja en halua loppuelämääni elää siinä olossa ettei lapseni nimi miellytä!"
Samahan se on miehelläsi =)
Tuo on kyllä vaikea asia mekin kamppailimme sen kanssa. Molemilla selvä mielipide, minkä nimen muksullemme annamme, siis ei valitettavasti kyseessä sama nimi.. No lainasimme nimikirjan ja etsimme yhdessä nimen mihin molemmat olimme tyytyväisiä...
Tiedän..helpommin sanottu kuin tehty...=)
Unohda keksimäsi nimi ja miettikää molemmat uusia vaihtoehtoja.
Meillä on myös taistoa nimestä... Mutta sukunimestä! Ollaan avopari, minä haluan ehdottomasti tuleville tuplillemme oman sukunimeni, kun taas mies haluaa omansa.
Lähinnä ärsyttää miehen perustelut asialle; "Lapsilla nyt on tapana olla isän sukunimi".
Itse en välitä vähääkään mitä ihmiset sanovat, onpahan asia myös niin että vaikka menisimme naimisiin, en ottaisi mieheni sukunimeä vaan pitäisin omani.
Onko tällaista kellään muulla? :D
Mun muistaakseni on niin, että jos äidillä ja isällä on eri sukunimet, niin viime kädessä äidin sana on se, joka ratkaisee lapsen sukunimen. Siis ihan virallisella tasolla. Etunimi-asia lienee syytä vain sovitella :-) Tosin, sovitellahan noi nimiasiat on hyvä muutenkin :-)
äiti on se joka lapsen nimen saa päättää loppupelissä, sekä etu-että sukunimen. Itselläni on 1 lapsi aiemmasta suhteesta omalla nimelläni ja tulevan lapsen sukunimestä ollaan tässä sopuisasti väännetty kättä.
Omasta mielestäni olisi "yhdistävämpää", jos minulla ja lapsillani olisi sama sukunimi, ja miehellä omansa, niin kauan kun ei avioonkaan ole päästy..