Päivästä toiseen mietin vain mikä meni vikaan. Koko teini-ikäni olen vain paennut ongelmia, enkä ole elänyt todellisuudessa, niin kuin pitäisi. Mulla on nykyään oltava koko ajan jotakin mihin voin uppoutua, ettei tarvitsisi yksin kelata paskaa menneisyyttä koko ajan! Aina aamuisin kun herään, on ne samat virheet mielessä, jotka on todennäköisesti pilanneet tulevaisuuteni (ei ole sosiaalisia taitoja, koska en tajunnut ajoissa kehittää niitä!).
negatiivisuuskierre
born to be loser(m)
4536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko ajatellut, että ehkä tevitset apua? Tulevaisuutesi ei ole pilalla, jos et ole sortunut huumeisiin. Sosiaalisia taitoja voi opetella. Minua on auttanut raskaan menneisyyteni kelaaminen ja yleensä sen paluttaminen muistiin. Olin mieheni kanssa pariterapiassa, enkä muistanut 19 ensimmäisestä vuodestani oikeastaan mitään. Siitä lähtien olen käynyt terapiassa. Se auttaa hitaasti mutta varmasti. Piti aloittaa mielialalääkkeiden syönti. Niistäkin on apua. Voi oppia uutta, kun oppimishalu lähtee itsestä.
Terapiassa olen käynyt kohta kolme vuotta. Lääkketkin on, mutta ei ne yksin riitä poistamaan vanhoja ajattelutapoja, eikä ujoutta! Pessimistinen ja arka asenne kun ei poistu hetkessä! Ei varsinkaan kun tajuaa oman "arvonsa" muuna kuin veronmaksajana. Aina on joku parempi, vahvempi ja nokkelampi vastassa, joka saa minkä haluaa...kun itse jäät nuolemaan näppejä. Elämän realiteetit ne masentaa!
Voi pieni. Jos olet juuri teini-iässä tai sen ohittanut, sinulla on hurjasti aikaa kehittää vaikka mitä taitoja itsessäsi, niitä sosiaalisiakin taitoja - ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan. Mikään ei ole varmasti mennyt niin pieleen, että tulevaisuus olisi ihan pilalla. Aina on toivoa, aina on mahdollisuuksia - jos yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.
Jos pystyt uppoutumaan johonkin, sekin on jo hyvä asia. Tuskasta ja ahdistuksesta kulttuuria on pitkälti rakennettu maailmassa. Jos pystyy elämään muullakin tasolla kuin vain tässä reaalimaailmassa, todellisuudessa, sehän on todella hyvä henkinen suoja. Todellisuus ei välttämättä ole aina kaunis - niin kuin Luis Armstrongin laulussa What a wonderful world, sehän on kuin jostain sadusta? :)
Olet varmaan kriisissä, niitä tulee ja menee elämän aikana, niistä oppii. Kriisi on kehityksen ja muutoksen merkki. Ei voi leikata sieltä viljaa, minne ei ole edes kylvänyt mitään. Sinulla on tuo korjuuaika vasta edessä päin eli äläpä hätäile. Itsensä kanssa pitää vain tehdä välillä työtä, jos haluaa kehittyä, niin se on kaiken kanssa.
Olisiko sinulla jotain läheistä ystävää, joka tulisi kanssasi vaikka lääkärille. Huomenna itse menen masentuneen poikani kanssa lääkärille, koska hän pelkää ettei osaa kertoa asioitaan. Menen siis henkiseksi tueksi, koska nyt asioille on tehtävä jotain.