Sepramin lopetuksesta,olen nyt syönyt ks lääkettä 6kk ja enää olis 2 päivää kuuria jäljellä.Lääkärin kanssa sovittiin että kokeillaan pärjäänkö ilman.Onko kellään mitään kokemuksia lopettamisesta?Esim tuleeko minkäänlaisia vieroitusoireita?Tai onko lopetuksen jälkeen vanhoilla pk oireilla tapa palata takaisin?
Kokemuksia
Olli%
6532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä en ole ajatellut koko lopettamista.Olis joo kiva tietää voiko ne lopettaa tosta vaan.
ASTEITTAIN, ei kerta rysäyksellä! Kertarysäyksessä on se paha puoli, että ne samat sivuvaikutukset jotka mainitaan aloitusoireina, ne saattavat sitten tulla lopetettaessa, ja yleensä rajumpina.
Miten ihmeessä psykiatri on sinua ohjeistanut noin?!
Ja on, onhan niillä ph-oireilla tapana palata, alttius kohtauksiin kun säilyy läpi elämän, ei siinä mikään SSRI-lääke "kuurimaisesti" otettuna sitä paranna, itse asiassa ph ei koskaan parane kokonaan, remissiossa se voi olla, vuosikausiakin, mutta kun se kerran on puhjennut niin alttius uusiin kohtauksiin on, koko lopun elämää.
Surullista miten huonosti psykiatrisi on sinua infonnut asioista tai siis ei ole nähtävästi infonnut laisinkaan...
siis en ole käynyt psykiatrilla vaan normi lääkärillä.annosta on pienennetty siten että about ekat 4kk söin 20mg päivässä nyt 10mg.Aika outoo koska se lääkäri sano että noi ssri lääkkeet ei kuulemma aiheuta riippuvuutta,niin ei kuulemma sen mukaan oo myöskään mitään vierotus oireita.Sano vaan että jos olo käy sietämättömäks niin pitää varata uus aika,toki mulla on resepti 0,5mg alproxiin mutta koitan pärjätä ilman niitä.
mä kokeilin aikanaan sepramia ja koska siitä ei oikeen tullu mitään, ei toiminu täydellä teholla ja oli muutenki väärä mulle, niin lopetin. lopetin asteittain koska alotuksessa huomattiin että reagoin aika voimakkaasti korotuksiinkin niin lopetuskin otettiin kevyemmin. seinään en olis uskaltanu enkä suosittele kellekään ellei nyt välttämättä ole ihan pakko päästä sitä kokeilemaan.
vieroitus meni yllättävän helposti ja ainoa oire mitä tuli oli oudot sähköiskun tapaset päässä. ei mitenkään pahaa oloa tullu enkä pelänny sitä mutta tuntu aika hassulta kun päässä aina sätki kun käänsi silmiä tai päätä. sekin meni parin viikon jälkeen ohi. muita oireita ei tullu ollenkaan, paniikki ei pahentunu eikä ahdistuskaan ja lääkkeiden aiheuttama epätodellisuus ja väsymys pikemmin lähti pois.
eihän sitä tiedä ennenku kokeilee mutta mä en henk.koht. lähtis lopettamaan noin pikana. vaikka muutaman päivän ajan annoksen puolitusta ensin ja sitten ajat alas. riippuu tosin annoksista. mulla oli korkeimmillaan 40 mg annos.
mulla lopetettiin sepram vuos sitte keväällä n. 2 kuukauden aikana (olin syönyt sitä vuosia), ja oli kyllä selkeitä vieroitusoireita parin-kolmen viikon ajan. Epätodellista oloa, huippausta jne. Psykiatri sanoi silloin kun purkua alettiin suunnitella jotenkin näin, että 1/3 ei tuu tarviimaan ikinä enää lääkkeitä, 1/3 saattaa saada joskus yksittäisiä kohtauksia ja 1/3 joutuu aloittaa lääkityksen uudelleen. mulla meni muutama kuukaus hyvin, nyt on reilu puol vuotta taas lääkkeitä takana. ja jos mahdollista niin tuli paljon rajumpana paniikit takasin.
Moi
Mä halusin kertoa kokemuksiani Sepramista ja sen lopettamisesta myös. Eli mun historia on tälläinen: Olen 28-vuotias normaalia elämää viettänyt (nyt onneksi taas viettävä) nainen kunnes 2006 maaliskuussa iski paniikkikohtaukset niin että menin parissa kuukaudessa niin pohjalle että oli pakko hakea apua kun elämä alkasi pyörimään täysin paniikkikohtauksien ympärillä ja koin menettäneeni itseni jonnekin mustaan aukkoon. Pelkäsin hirveästi etukäteen lääkityksen aloittamista ja taistelin ajatusta vastaan että minä, normaali ihminen tarvitsen mielialalääkitystä..
No tuli sitten vaan se raja sietokyvyssä eteen eli tunne että ei voi mennä ainakaan pahemmaksi lääkkeillä... Aloitin lääkeet kesäkuussa 2006 ja mulla aloitusoireita ei tullut voimakkaina ja muutenkin Sepram alkasi vaikuttamaan nopeasti. Aloitin 10 mg:lla ja vaikka lääkäri suositteli nostoa 20:een niin en halunnut koska tunsin että 10 mg riitti poistamaan huonoa oloa ja paniikkikohtauksia. Heinäkuussa sain yhden kohtauksen mutta sen jälkeen ihan yksittäisiä huonompia oloja on tullut satunnaisesti mutta mitään "kunnon" paniikkikohtausta ei sen jälkeen ole tullut.
Ja koska tunsin saaneeni normaalielämän taas takaisin, alkasin loppuvuodesta suunnittelemaan lopetusta mutta silloin vielä en uskaltanut. Nyt kevään aikana olen vähentänyt pikku hiljaa n. 3 kuukauden aikana niin että alkasin ottamaan 10mg ensin joka toinen päivä ja sitten 5 mg joka toinen päivä ja nyt olen varmaan kuukauden verran ottanut 5m g enää kaksi kertaa viikossa. Ajattelin elokuussa lopettaa kokonaan. Tuossa vähentämisen alussa oli välillä vähän huimausta mutta tosi vähän ns. vieroitusoireita on ollut. Krapulassa ehkä joskus sydämen tykyttelyä mutta ei sellaista minkä kanssa ei pystyisi elämään.
Tietenkin se pelottaa että kun lääkkeen lopettaa kokonaan niin palaako kohtaukset uudelleen mutta tietenkin itse toivoo ja uskoo että kuuluu siihen porukkaan joka ei enää lääkkeitä tule tarvitsemaan. Koska kaiken tämän jälkeen olen kokenut vahvistuneeni ihmisenäkin tosi paljon niin ehkä olen sellainen onnekas joka pääsi paniikkihäiriöstä eroon. Totuus on kuitenkin se että nautin tästä hetkestä nyt, olen terve ja elämä tuntuu ihanalta, jopa paremmalta kuin ennen kaikkea tätä paskaa... Eli positiivisesti ajateltuna, jouduin käymäänn läpi helvetin että osasin arvostaa tervettä ihanan normaalia elämää :) Tsemppiä kaikille kohtalotovereille :)