Jos joku jaksaa lukea tämän, niin hyvä...
En tiedä mistä tämä kaikki alkoi, mutta viime syksystä alkaen aloin tuntea huonoa omaa tuntoa syömisestä... samalla aloin lisätä liikuntaa ja tehdä ihan fiksujakin valintoja ruuissa, kuten aloin vähentämään makeisten ja rasvaisten ruokien syömistä. olin silloin 166/55.
No, alkuvuodesta loppuivat kuukautiset. Tutkimuksia tehtiin mutta vieläkään ei ole löytynyt syytä miksi ovat poissa, eivät ole alkaneetkaan. Kävin toukokuussa vaa'alla pitkän tauon jälkeen, kun huomasin joutuvani katselemaan kaupasta pienimpiä vaatteita. Vaaka näytti 48 kg. Vähän säikähdin, toisaalta olin todella iloinen siitä... Poikaystäväni on kehunut minua, kuinka vatsalihakseni erottuu nykyään selvästi ja oon niin hoikka...
ja tänään vaa'alla käydessäni se näytti 43 (tosin se oli aamupaino). Edelleen ongelmani on mielestäni hirveä huono omatunto kaikesta syömisestä. En uskalla syödä enää mitään herkkuja, kun tiedän miten paljon pitäisi liikkua karistaakseen kalorit pois. Syön kuitenkin joka päivä yhden lämpöisen aterian, aamulla puuroa jne.. iltapalalla hedelmiä tms. eli en todellakaan paastoa. Mutta lähinnä lihomista pelkään ihan älyttömästi. Ja inhottaa ajatuskin siitä, että saadakseni kuukautiset takaisin minun kai on lihottava useita kiloja ?!
Olen tällä hetkellä kehooni varsin tyytyväinen, en haluaisi enää laihtua mutten yhtään lihota. Mitähän tämä nyt on ja miten saisin syömiseeni järkevyyttä?
En tiedä mistä tämä kaikki alkoi, mutta viime syksystä alkaen aloin tuntea huonoa omaa tuntoa syömisestä... samalla aloin lisätä liikuntaa ja tehdä ihan fiksujakin valintoja ruuissa, kuten aloin vähentämään makeisten ja rasvaisten ruokien syömistä. olin silloin 166/55.
No, alkuvuodesta loppuivat kuukautiset. Tutkimuksia tehtiin mutta vieläkään ei ole löytynyt syytä miksi ovat poissa, eivät ole alkaneetkaan. Kävin toukokuussa vaa'alla pitkän tauon jälkeen, kun huomasin joutuvani katselemaan kaupasta pienimpiä vaatteita. Vaaka näytti 48 kg. Vähän säikähdin, toisaalta olin todella iloinen siitä... Poikaystäväni on kehunut minua, kuinka vatsalihakseni erottuu nykyään selvästi ja oon niin hoikka...
ja tänään vaa'alla käydessäni se näytti 43 (tosin se oli aamupaino). Edelleen ongelmani on mielestäni hirveä huono omatunto kaikesta syömisestä. En uskalla syödä enää mitään herkkuja, kun tiedän miten paljon pitäisi liikkua karistaakseen kalorit pois. Syön kuitenkin joka päivä yhden lämpöisen aterian, aamulla puuroa jne.. iltapalalla hedelmiä tms. eli en todellakaan paastoa. Mutta lähinnä lihomista pelkään ihan älyttömästi. Ja inhottaa ajatuskin siitä, että saadakseni kuukautiset takaisin minun kai on lihottava useita kiloja ?!
Olen tällä hetkellä kehooni varsin tyytyväinen, en haluaisi enää laihtua mutten yhtään lihota. Mitähän tämä nyt on ja miten saisin syömiseeni järkevyyttä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
oot hirveen laiha.anorektinen.syö! sun pitäs painaa 55
Kuulostaa kuluttavalta. Tiedät, että pitäisi syödä jaksaakseen, mutta jokin estää sinua tekemästä niin. Tieät, että herkuttelu silloin tällöin on paikallaan, mutta et salli sitä itsellesi enää lainkaan. Tiedät olevasi varmasti aivan mukavannäköinen myös vanhassa vaatekoossasi, mutta itse uskot olevasi nyt parhaimmillasi. Apua ahdistukseesi on saatavilla, Matalin kynnys on luultavimmin terveyskeskuksen terveydenhoitajan vastaanotto. jos olet opiskelija , hakeudu kouluterveydenhuoltoon tai opiskelijaterveydenhuoltoon. Kerro heille, miltä tuntuu. He osaavat ohjata sinua tarvittaessa eteenpäin. Hae apua ennen suurempia vaikeuksia.
..on jo hälytysmerkki, ihme kun kukaan ei kysellyt syömisistä sen kohdalla!
Ehdotan että juttelet myös poikaystäväsi kanssa. Eli siitä miksi hän ihailee sinua alipainoisena ja miksi laihuus on hänestä kaunista.
Olet vaarallisella tiellä. Ota puheeksi äitisi kanssa, toivottavasti välinne ovat sen verran kunnossa. Halaus!
sama juttu mulla. tuo huono omatunto vainoaa, mutta mä en syö edes ton vertaa. en pysty sallimaan nykyään itselleni edes kunnon ateriaa ja silloin tällöin välttelen aamulla esim. leipää. tosin monesti kun jätän aterian väliin tulee syötyä herkkuja paremmalla omalla tunnolla. ite oon 170/52... en silti halua tunnustaa että olisin anorektikko sillä en mielestäni näytä NIIN pahalta.. se tuntuisi asian suurentelulta. mielipiteitä?