Mulla on tällainen ongelma, eli pelkään että mulla on tai tulee skitsofrenia. Mulla on todettu paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. Syön niihin sertralinia ja se on auttanut. Olen aina pelännyt että rupean kuulemaan ääniä. Nyt sitten juhannuksena oltiin avomiehen kanssa saunassa ja rupesin kuuleen kiukaasta ihan kuin ortodoksi olisi veisannut jotain rituaalia. Säikähdin ja menin paniikkiin. No sitten kuulin ihan kuin joku olisi jutellut saunan ulkopuolella ja se sai mut taas paniikkiin. Olen aina ollut kauhean herkkä, oon aina pelännyt muitakin tauteja.
Olenko oikeasti tulossa skitsofreenikoksi vai pelkäänkö taas ihan turhaan. Auttakaa ken tietää!
Olenko oikeasti tulossa skitsofreenikoksi vai pelkäänkö taas ihan turhaan. Auttakaa ken tietää!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Myös ja pelkään ylikaiken että rupeisin kuulemaan ääniä päänisisällä, ikävää ja tuskallista mutta harmitonta, ite oon nyt 4 vuotta kärsiny pelkoni kanssa ja vielä toistaseksi en ole kuullut :) Ja jos tarpeeksi kuvittelet niin eiköhän jokainen ihminen voi kuulla ortodoksien veisaavan jos sitä vain tarpeeksi ajattelee... kysymyshän on siitä että tiedostatko itse että ei tuota ääntä oikeasti kuulunut kuvittelen vain...! Eile minusta tiskikoneen ääni kuulosti siltä niikuin joku oisi valittanut surkeasti, totesin vain vaimolle että toi tiskikone pitää semmosta ääntä niiku joku valittas (tajuan sen olevan tiskikoneen ääni, joten jo pelkästää site ei oo mitää hätää), ja sit seki sano et nii pitääki hänki on kuunnellu sitä joskus kanssa.. Kyllähä äänet voi joskus hämärästi kuulostaa joltai muulta ääneltä eli vaikka linnunlaulu puhelimen soinnilta, kyllä ihan tavallisetki ihmiset joskus kuulee niitä soikohan mun puhelin, ja soiko ovikello ääni ilman että siellä on mitään tekemsitä mielenterveyden kanssa.. !
ongelman kanssa, että on myös muita joilla on tämä pelko. Mulla oli tuossa puolivuotta tosi hyvää aikaa, en miettinyt koko asiaa ja sitten tosiaan juhannuksena paukahti kun salama kirkkaalta taivaalta, ilman mitään varotusoireita(en ollut juonut alkoholia silloin).
´
Täytyy vaan toivoa, että se menisi taas ohi ja tulisi ne hyvät ajat takaisin :)
Siinä on vissi ero, että jos kuvittelee kuulevansa ääniä tai sitten kuulee oikeasti ahdistavia ääniä.
Tarpeeksi kun pelkää niin kyllä voi alkaa nähdä ja kuulla ihan mitä vaan. Tarttee oppia relaamaan. Ja entäs sitten jos kiukaas vähän veisaakin, mukavan harras tunnelmahan siinä on saunoessa. Eli niin kuin huomaat, oma ennakko-odotus määrittää aika pitkälle sen miten jonkin tapahtuman tai asian kokee.
Olen elämän suurien tapahtumien aikana tai pian niiden jälkeen kuullut ääniä: trumpetin soittoa, ksylofonin soittoa, olen nähnyt keskellä yötä säkkipillinsoittajan ja kuunnellut hänen soittoansa, olen nähnyt vihaisen sairaanhoitajan jota ei ollut olemassakaan tarkastettuani asian, kuullut kuiskauksia ja tietysti nähnyt muutamia ennetapahtumia hetkeä ennenkuin ovat oikeasti tapahtuneet. Herkillä ihmisillä on joskus näin eikä sitä kai sairaudeksi voi luokitella. Ehkä stressinsietokyvyn äärirajoilla ihmisen jokin suojautumismekanismi ilmoittaa että *hei kuule, alahan levätä enemmän*. Mene ja tiedä.
Hitto sä psyykkaat itseäsi tohon juttuun. Selvä tapaus. Jos skitsoat niin se on ennenkaikkea omaa syytäsi... vähän sellainen itsensä toteuttava ennustus.
Mulla itselläni on noita "saunasta kuuluu ortodoksiliturgiaa" tyyppisiä kokemuksia harva se päivä. Okei, mun aivot assosioi asioita turhankin herkästi. So what? Terve järki kertoo että asia nyt vaan on niin ja siitä tarvi ressiä ottaa. Itseasiassa musta on hauskaa "aistia vähä väärin". Ortodoksiliturgia saunassa on mulle lähinnä nautittava kokemus, saapahan kahta huvia yht'aikaa.
Mä tiedän kuulevani ääniä. Ne äänet on ihan normaaleja arkipäiväisiä asioita. Tuulettimien huminaa jne jne... mutta se miten mun aivot käsittelee ja yhdistää noi asiat johonkin on se missä mulla on vähän vikaa. Koska tiedän että se vika on mun aivoissa tms. mun ei tarvi ressaa ja luulla että se ääni olis jotenkin merkityksekäs.
Vähintään kerran viikossa kuulen jossain että joku sanoo mun nimeni, oikeasti. Tsekkaan vaan että onko kavereita lähellä tai joku joka tuntee mut ja onko jollain asiaa... Ai ei ole. No kuulin taas hassuja ja jatkan matkaa.
Suhtautuminen tyttöhyvä, suhtautuminen!
Itseäni tosin auttaa se että oon käyttänyt eräitä psykedeelisiä huumeita ja nähnyt oikeasti näit kaikkii hallusinaatioita ja muuta extremeä jonka takii tollaset pienet hämyäänet tai omituiset ajatukset ei oo kertakaikkiaan yhtään mitään ... :)