Elikäs vuosikausiin en ole uskonut vl-uskon olevan se oikea usko. Eli suunnilleen siitä asti kun aloin aikuistumisen kynnyksellä näitä asioita itse ajatella, enkä enää käynyt seuroissa vain koska "kaikki käy". Ilmoittaessani että en usko tähän touhuun, sain kuulla että niin se maailma nuoria vetää jne jne. Tiedätte kyllä nämä kliseet mitä aina heitetään. Noh, joka tapauksessa, koko suku nyt kiivaasti yrittää saada minua palaamaan juurikin kommentein että ei se maailma ole hyvä paikka vaikka saattaakin nuorena houkuttaa jne jne. Ja että kyllä se sunkin kannattaisi taas tulla seuroihin jne. Eli olettavat ikäänkuin koko ajan, että edelleen pitäisin lestadiolaisuutta oikeana ja pelastavana uskontona mutta jotkin muut asiat ovat houkutelleet muualle. Miten saan heidät tajuamaan, että elän juuri kuin ennenkin, samat asiat kiinnostavat kuin ennenkin, pidän itseäni samana ihmisenä kuin ennenkin mutta lestadiolaisuuden piirissä edelleen olemisessa ei ole järkeä, koska en usko että se on oikea usko, varsinkaa ainoa sellainen? Eli miten saan heidät tajuamaan että kyse ei ole siitä että joku maailmallinen (tämä todnäl lestadiolaisuudelle niin tyypillistä enkelinkieltä asioille kuten viina ja seksi) vetäisi minua pois lestadiolaisuudesta vaan se että en kerta kaikkiaan usko koko touhuun. Mitä siis kukaan hyötyisi siitä että vielä hengaisin mukana. Päinvastoin, saattaisin saada jonkun muunkin aivopestyn tajuamaan että eihän tässä ole järjen hiventä.
Missä logiikka?
Entinen vl
9766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuhlaajapojan paluuta odotellessa.
usein, että kun joku ex-vl kertoo ajatuksistaan, joku vl vastaa siihen noilla tavanomaisilla kliseillä "niin se maailma houkuttaa pois uskosta" ja "tule seuroihin" yms. Sitä vähän hölmistyy ja ajattelee, että eikö se ymmärtänyt lukemaansa.
Monet vl:t elävät kai niin umpitynnyrissä, että he eivät oikein ymmärrä muusta kuin siitä omasta maailmastansa, näkevät kaiken sen kannalta. Jos heille yrittää kertoa asioita aivan toisesta näkökulmasta, ei mene jakeluun, on koettu. He luulevat, että kaikki ajattelevat tosiasiassa heidän tavallaan.
Itseänikin kummastutti aikanaan vl-liikkeen jätettyäni, että miten ne eivät tajua, että juuri sama ihminenhän olen kuin ennenkin, en ole muuttunut miksikään. Olin vain kertonut ääneen, etten usko heidän tavallaan, enkä voi siis kuulua heidän joukkoonsa. En ollut vuosiin tiennyt, uskoako vai ei, mutta olin liian keskenkasvuinen ratkaisun tekoon. Nyt vain kerroin ääneen pitkän prosessin tuloksen, ja sillä hetkellä muutuin heidän silmissään toiseksi ihmiseksi! Vieläkin kummastuttaa, että näkevätkö he todella ihmistä, oli tämä vl tai ei, vai vain oman kuvitelmansa?
sielunvihollisen oppeja.
Minkä sille voi, jos ei huvita koko suviseurat. Ainahan ne on samanlaiset. Sinne mennään tavan vuoksi sisäisen pakon sanelemana.
Ei kaikki voi pitää tungoksesta, hälinästä, jonotuksesta, kiireestä, väsymyksestä, suuresta joukkokokoontumisesta, jne.
Jos on rauhaa rakastava, hiljaisuutta kaipaava, pienistä seuroista tykkäävä, ei suviseurat ole oikea paikka hiljentyä. Suviseuroissa on sangen levotonta, valtavaa ihmiskuhinaa niinkuin muurahaispesässä. En ole koskaan tottunut suuriin joukkotapahtumiin, olkoon kuinka jumaliset tahansa.
Nautin pienistä kyläseuroista jossakin syrjäseudulla. Minulle kesän kohokohta ei todellakaan ole mitkään massaseurat, mutta jos saisin valita, menisin jonkin pienen rauhanyhdistyksen järjestämiin kesäseuroihin, joissa ei taatusti ruumis ja sielu rasitu ylenmäärin, niinkuin suviseuroissa.
Mutta vika on siinä, kun minä en voi päättää yksin, mitä haluan ja mitä en.
Et ole ollenkaan yksin kokemuksesi kanssa. Jätettyäni vl-liikkeen, ajattelin, että voisin elää rauhallista rinnakkaiseloa vl-sukulaisteni kanssa. Mutta ei se niin mennyt. He kyllä löysivät sielunvihollisen merkkejä jos jostakin sanomisestani ja tekemisestäni. Syntymäpäiväonnittelutkaan eivät kuulema lämmittäneet, koska "olen maailmassa". Aluksi olin salliva ja koitin sietää. Loppujenlopuksi piti sanoa niin selvästi ja suoraan, että sopii jättää hurskastelut minun kohdalla. Vl:t näet saavat selvästikin jotakin tuntemuksia toiselle saarnaamisesta.
tuo saarnaamis- ja huomauttelunhalu johtuu? Saavat sen ansiosta tuntea itsensä hurskaiksi ja hyviksi? Pitäiskö siihen vastata pitämällä saarna vl-ihmisten paheista, ahneudesta, kateudesta, pahansuopaisuudesta, juoruilusta? Saarnaisi oikein omahyväisenä.
Eli kun joku vl- alkaa puhua sielunvihollisista ym., niin voi sanoa yksinkertaisesti, että "äläpä nyt hurskastele".
Syy-yhteys näyttäisi liittyvän siihen, että kun uskovaiset kuulevat jonkun sanovan jotain sellaista, mikä tulkitaan epäsukoiseksi niin he luokittelevat saman tien ko. tyypin epäuskoiseksi tai heikoksi Jumalan lapseksi. Ns. epäuskoisille yritetään sitten moralisoida takaisin synnintunto, jotta hän alkaisi katumaan ja toimimaan jälleen mekaanisesti vl-opin mukaan.
Ne on niin täynnä sitää omaansa etteivät voi kunnioittaa toista ihmistä saman arvoisena jos toinen ei kuulu lahkoon. Jokaiselle pitäisi suoda vapaus uskoa siihen mihinkä haluaa. Me avovaimoni kanssa on vain suljettu korvat niiden jutuilta. Me uskotaan omalla tavallamme. Käymme kylässä uskovien sukulaistemme luona mutta jos puhe siirtyy uskoon sanomme että se loppuu ennenkä alkaa tai me voimme poistua. Niin että kahden lesta perheen lapset asuvat nyt avoliitossa eikä aikomustakaan kiusallakaan mennä naimisiin!