Itselläni on sellainen kokemus (kymmeniä hoitokokouksia nähneenä), etteivät paikalliset hoitomiehet heittäneet juurikaan uskovaisia saatanalle vaan siihen hommaan tilattiin johtavia hoitomiehiä SRK:sta. Miten teillä muilla on muistissa nämä saatanalle heittämiset? Olivatko aina toimessa SRK:n lähettämät hoitomiehet vai heittivätkö paikallisetkin lähimmäisiään saatanalle?
Saatanan haltuun
jättäminen?
151085
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minun tapauksessani ei tarvittu SRK:n miehiä.
Ihan paikalliset Vaasassa riittivät julistamaan minut Saatanan haltuun.
SRK:n johtokunnan jäsen, joten "vieraita miehiä" ei tarvittu.
Tämä Valkealan suviseurojen alustaja, joka osasi kertoa Pyhästä Hengestä;(
kaksi muuta.
Vai olet Vaasassa joutunut hoidetuksi, tunnen kaikki Vaasalaiset "kalliokadulla kävijät", mutta en saa tapaustasi mieleen?
sillä täytyyhän sitä jotain yksityisyyttä olla.
Juhani Uljas oli "uljas" hoitomieheni. Kotonani, kaksi muuta.
Enpä ole "kalliokadulla" käynyt, koska sitä ei vielä 1979 ollut valmiiksi tehtynä.
Se oli ainakin itsensä SRK:n lähettämä hoitomies K.M. joka nuo 13- ja 14-vuotiaat pikkupojat saatanalle heitti! Ihan SRK:n tekosia...
lähimmäisesi saatanalle? Vai tekisitkö kaikkesi, siis ihan kaikkesi pelastaaksesi hänet saatanalta? Tekivätkö nämä hoitomiehet kaikkensa pelastaakseen lähimmäisensä saatanalta? Eikö saatanalle heittäminen ole kuin tuleen heittäminen?
Tällaisia kysymyksiä tulee mieleen. Itse olen yrittänyt olla lähimmäiselle lähimmäinen, jaksaa valvoa hänen vierellään, jos hän apua on tarvinnut. En ole koskaan ollut valmis luovuttamaan lähimmäistäni saatanalle varsinkaan, jos hän ei itse halua saatanan omaksi. Tätä siis en kirjoita itsekehumielessä, vaan siksi, ettei joku vl heti nokkaise, että mites olisit itse toiminut.
Siis: olivatko nuo hoitomiehet sittenkään ihan rakkauden asialla?
hoitomiehet käyttivät SRK:lta saamaansa valtaa sumeilematta nöyryyttäen ja saatanalle heittäen heikompia veljiään ja sisariaan. Kun vallanhimoiselle ihmiselle annetaan kaikki valta taivaassa ja maan päällä aina helvettiin saakka, niin eikö se ole kaikkien toiveiden täyttymys?
Minun sitominen tapahtui Espoossa. Minua ei heitetty saatanalle, mutta tuon kotikokouksen jälkeen ei pidetty enää uskovaisena. En tehnyt parannusta kososlaisesta hengestä, vaikka sitä mahdollisuutta minulle ystävällisesti tarjottiin. Kaikki muut tekivät, paitsi tietysti eivät hoitajat. Muistelen kuulleeni, että myöhemmin hekin olisivat tehneet jossakin muussa tilaisuudessa?
Minulle sanottiin, että olen sitonut itse itseni, koska en halunnut jatkokeskusteluja ja -neuvonpitoja. Minulle riitti!
Paikalla olleet puhujat eivät olleet SRK:sta, mutta läheisessä rakkaudessa johdon kanssa, kuten kaikki puhujat olivat. Tälläkin hetkellä he toimivat samoissa tehtävissä.
Minua ei puhuteltu noin rumasti. Mutta epäuskoisena ja eriseuraisena pitäminen on ollut sen jälkeen selvästi aistittavissa. Välillä tosi selvästi!
Minulle on tämäb palstan avulla selvinnyt, ettei oikeasti mitään saatanalle heitämisiä tapahtunut, vaikka heittäjät niin uskoivat tekevänsä. Tapahtui täsmälleen päinvastoin, Jumalan syliin lensivät kaikki heitetyt.
Tässä kun on loma alkanut, voi olla vaikka yökyöpelinä, kuten hoitokokousaikoina ikään.
Asuessani Oulun alueella kävin joitakin kertoja seurakuntailloissa. Jo vuosia aiemmin oli toisella paikkakunnalla erästä puolisoni sukulaista alettu syyttää (vai oliko se "epäillä") edesmenneen saarnaajanakin toimineen sukulaisensa hengestä. Useiden siellä pidettyjen kokousten ym. neuvonpitojen jälkeen kuulusteltavien tai sanoisko tutkittavien joukko laajeni niin, että myös minut, avioliiton kautta ko. sukuun liittyneenä kutsuttiin. Koska ei menty, kotiimme saapui jonkin ajan kuluttua oman Ry:n alueelta (omien sanojensa mukaan "sattumalta") kolme tuttua henkilöä meitä puhuttelemaan. Sitä ennen myös moni muukin henkilö oli "puhutellut" ja tuominnutkin meidät kuka väärähenkiseksi, omavanhurskaaksi ja esimerkiksi sanomalla (puolisolleni): "voi mikä saasta, voi tuota pimeyttä, olet Raamatulla sekoittanut itsesi" (tuon sanoja toimii edelleenkin saarnamiehenä).
Koska jo vuosien mittaan oli tullut selväksi, että kyseessä oli (ja on) suuri eriseura ja eksytys, emme henkilökohtaisesti osallistuneet omankaan paikkakuntamme kokoukseen kutsusta huolimatta. Niinpä kuulopuheiden mukaan meidät on erotettu paikkakuntamme Ry:stä, syynä tottelemattomuus jumalanvaltakunnan neuvoille.
Olimme toisaalta helpottuneita, mutta myös hyvin surullisia. Ystävät hävisivät. Jopa vastasyntynyttä vauvaammekaan ei aniharvaa poikkeusta lukuunottamatta käyty katsomassa. Erästä kummiksi pyytämäämme henkilöä oli muuan hyvin tunnettu oululainen pappi opastanut olemaan tulematta ristiäisiin (kummin sanojen mukaan)tämä oli sanonut: "antaa kuolleitten haudata kuolleensa". Kummi totteli.
Palaan aloittajan kysymykseen: Alkuperäisiin vainajan hengen tutkimiskokouksiin oli osallistunut useita vieläkin eläviä ja ehkä neljä tai viisi nyt jo edesmennyttä SRK: n miestä plus oman paikkakunnan johtohenkilöitä, (nk.)ystäviä ja kylänmiehiä sekä -naisia.
Noita kokouksia oli siis pidetty useita. Lukuisat sukuun kuuluvat henkilöt olivatkin tehneet parannusta sukulaisvainajansa hengestä, eräästä tuli vielä nykyisinkin puhuva saarnamies. Muutamat eivät hyväksyneet noita toimintoja, kuten emme mekään. Lopullinen ero(tta)aminen tapahtui v. -78.
SL:n säkeistöstä :
"Oi Jumalan´ kuink´ iloitsen, Sinulta puvun sain. Se sopii mulle taivaaseen, johonka matkustan...)
T. sirkka
että heidät karsitaan viinipuusta kuin kuivat oksat ja tulella poltetaan. Oli siinä mummot kauhuissaan, itkivät ja rukoilivat anteeksipyyntöä -jota ei aina annettu.. Lähes jokaisessa kokouksessa joku vanhus "sidottiin" näytösluontoisesti, että muutkin pelkäisivät entistä enemmän!
Paras/pahin tapaus sidottiin neljästi synteihinsä (olen kertonut aiemminkin) ja kolme kertaa hänelle "annettiin parannuksen armo", mutta neljännellä kerralla ei enää armo riittänyt. Hän kuoli "epäuskoisena" v -94..
Mielestäni SRK:n kannattaisi kokeilla miten tuollainen toimisi tänä päivänä, ihan vaan testimielessä -saattaisi ollakin ne hoitomiehet, jotka lentää Ry:ltä pihalle oppeineen!
Albert
edelliseen kirjoitukseeni:
Mainitsemani tiedot toiselta paikkakunnalta olevista lukuisista kokouksista ovat tois(t)en kautta kuultua, eikä minulla ole mitään syytä epäillä niiden todenperäisyyttä. Sen tiedän myös, että oli heitäkin, jotka alkuun olivat ainakin keskinäisissä kanssapuheissaan olleet vastaan, mutta sitten myöntyneet parannukseen. Olen ymmärtänyt, että parannuksia on tehty nimenomaan kokouksen aiheena olevan edesmenneen sukulaisen "hengestä". (Tapetilla oli ollut myös eräs toinen muistaakseni vielä tuolloin eläneen saarnamiehen hengen tutkimiskokous)ja mitäpä henkiä tuolla paikkakunnalla ja itsekunkin "tunnolla" lienee uskottu pesineenkään :-/
Toinen lisäys: Tänään avatussa ketjussa oli lueteltu -70 luvulla olleita SRK:n henkilöitä. Huomasin, että nyt jo edesmenneitä hoitomiehiä onkin ollut enemmän kuin mainitsemani neljä tai viisi. Myös muita muualta tulleita puhujamiehiä oli kokouksissa ollut.
Vielä: Omalla paikkakunnalla järjestetyn kokouksen kokoonpanoa en ole kysynyt, emmekä ole saaneet mitään dokumenttiakaan.
No niin, nyt syömään ja sitten nauttimaan Jumalan ihmeellisessä luonnossa lomailusta.
Iloista mieltä jokaiselle! T. sirkka
Onko tähän uskontoon tullut jotakin rituaaleja? Vai mitä nämä hoitokokoukset ja saattanalle heittämiset on? Uhraatteko te ihmisiä? En ole moista kuullut! Eikös se Jumala taivaassa sitten katso onko hyvä vai paha kun kuolin vuoteella vielä voi uskoon kääntyä. Ei ole vielä lehdissä kirjoiteltu mutta sitähän voi kysyä yleisönosastolta.
koska SRK:lla on siihen valta. SRK:n lähettämät hoitomiehet tuomitsivat yöllisissä hoitokokouksissaan helvettiin myös uskossa kuolleita ihmisiä kun huomasivat heidän olleenkin väärässä hengessä jälkeenpäin. "Seurakunnalle jäänyt tödistus sielun kelpaamisesta Jumalalle" peruttiin ja tuomio olikin helvetintuomio!