Olen tämän asian kanssa varovainen, koska toinen vanhemmistani sairastaa skitsofreniaa, joten itsellänikin on riski siihen sairastua.
Olen silloin tällöin masentunut, tai tunnen itseni ahdistuneeksi, jos ympäristö tuntuu jollain tavalla suhtautuvan minuun negatiivisesti. Tiedän, että usein nämä luulot kehittelen itse, ja työstän ne myös sellaisina. Toisin sanoen pyrin unohtamaan illassa.
Muutaman kuukauden sisään olen huomannut, että puheessani ilmenee katkoksia. Ajattelen jo seuraavaa, jolloin jostain sanasta saattaa jäädä loppu tai joudun toistamaan sanan uudestaan, pidettyäni muutaman sekunnin tauon välissä. Kukaan ei ole minulle tästä vielä huomauttanut. Tämä tapahtuu usein silloin, kun puhun nopeasti, enkä keskity puheeseeni. Välillä sanat saattavat jäädä kesken. Jos puhun ikään kuin yksinäni (harjoittelen puhetta, juttelen eläimille tms) puheessa ei ole ongelmia. (Tätä oiretta pidän huolestuttavimpana)
Ajattelen itsetuhoisia asioita, mutta toisaalta en halua satuttaa itseäni ja näen, että elämässäni on paljon kivoja juttuja, ja yleisestiottaen nautin elämästäni.
Lähinnä oireet eivät vielä ole pahasti huolestuttavia, mutta haluan ehkäistä taudin mahdollisen puhkeamisen. Olisiko keinoja, jotta itse voisin taudin puhkeamista ehkäistä?
Olen silloin tällöin masentunut, tai tunnen itseni ahdistuneeksi, jos ympäristö tuntuu jollain tavalla suhtautuvan minuun negatiivisesti. Tiedän, että usein nämä luulot kehittelen itse, ja työstän ne myös sellaisina. Toisin sanoen pyrin unohtamaan illassa.
Muutaman kuukauden sisään olen huomannut, että puheessani ilmenee katkoksia. Ajattelen jo seuraavaa, jolloin jostain sanasta saattaa jäädä loppu tai joudun toistamaan sanan uudestaan, pidettyäni muutaman sekunnin tauon välissä. Kukaan ei ole minulle tästä vielä huomauttanut. Tämä tapahtuu usein silloin, kun puhun nopeasti, enkä keskity puheeseeni. Välillä sanat saattavat jäädä kesken. Jos puhun ikään kuin yksinäni (harjoittelen puhetta, juttelen eläimille tms) puheessa ei ole ongelmia. (Tätä oiretta pidän huolestuttavimpana)
Ajattelen itsetuhoisia asioita, mutta toisaalta en halua satuttaa itseäni ja näen, että elämässäni on paljon kivoja juttuja, ja yleisestiottaen nautin elämästäni.
Lähinnä oireet eivät vielä ole pahasti huolestuttavia, mutta haluan ehkäistä taudin mahdollisen puhkeamisen. Olisiko keinoja, jotta itse voisin taudin puhkeamista ehkäistä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Skitsofreniaa ei voida tietääkseni diagnosoida ilman selkeää psykoottista jaksoa. Jokaisen arkielämään kuuluvat epäluuloiset ajatukset eivät valitettavasti riitä skitsofreniadiagnoosiin.
Puheen katkeilu voi johtua jostain neurologisesta seikasta ennemminkin kuin skitsofreniasta. Toinen mahdollisuus on se, että jännität eli olet sosiaalisesti ahdistunut.
Mielestäni parhaiten skitsofrenialta ja monelta muultakin psyykkiseltä oireelta suojaavat hyvät sosiaaliset suhteet.
Minullakin jää joskus sanojen lopusta vähän pois tai saatan hajamielisesti puhua hieman muuta kuin mitä oikeastaan oli tarkoitus ja huomaan sen vasta lausuessani sanan, jolloin aivot kelaa tilannetta pari sekuntia ennenkuin kykenen korjaamaan virheen. Yleensä tämmöistä tapahtuu silloin kun olen stressaantunut tai muutoin kiireinen, varsinkin jos en koe tilannetta mitenkään tärkeänä.
Tyypillisesti skitsofreniaan liittyvät harhaluulot ja todellisuudentajun heikkeneminen, mutta käsittääkseni ongelmat puheen kanssa ilmentävät hieman muuta, vaikkakin kaiketi psyykkisperäistä sekin.
Jos asia huolestuttaa sinua kovasti, niin käy juttelemassa jonkun terveydenhuollon henkilön kanssa. Kannattaa harrastaa paljon liikuntaa, sillä se auttaa monessa ja huolehtia ihmissuhteista sekä harrastuksista.
Ehkä kärsit paniikkihäiriöistä? Tai lievästä masennuksesta? Oireet voi sopia molempiin.
Kyllä skitsofrenian on todettu olevan jossain määrin perinnöllistä. Riski kasvaa jos sitä on suvussa. Ei kuitenkaan voi sanoa, että mä sairastun kun mun isälläkin on jne. Hyvä sosiaalinen verkosto jne. auttaa ja estää siis sen puhkeamista. Rtaumaattiset kokemukset elämässä voivat laukaista sen keneen vain jos on herkkä ihminen eikä käsittele tunteitaan.
samoin esim. bipous.
Käsittääkseni suurin osa tutkijoista on sitä mieltä, että skitsofrenia EI PERIYDY.
Jos 1. asteen suvussa (isä & äiti) on skitsofreniaa on riski lapsella 32-72 kertainen muuhun väestöön verrattaessa =( Ainakin näin oli tuolla selostettu...
samoin kuin tuolla mainittu bipo.
"Rtaumaattiset kokemukset elämässä voivat laukaista sen keneen vain jos on herkkä ihminen eikä käsittele tunteitaan."
Ei pidä paikkaansa skitsofrenialle alttius joko on tai ei ole, nuo traumaattiset kokemukset voi kyllä aiheuttaa psykoosin sinällään (esim. akuutti psykoosi) mutta ei skitsofreniaa...
tulee toisinaan katkos. Selitän vauhdilla esim. jotain asiaa ja yht´äkkiä en muistakaan mitä pitäisi sanoa seuraavaksi. Ajatus ja puhe katkeavat siihen paikkaan. Se on tosi kiusallista ja minun on sanottava, etten muista yhtään mitä piti sanoa.
Onneksi tätä ei kuitenkaan ole tapahtunut pitkään aikaan.
Jotenkin tuntuu, että tällaisissa tapauksissa minulla on kertoessani kuin joku automaatti päällä, enkä ajattele mitä puhun. Juttu on vähän pitempi ja aloittaessani mielessäni täysin selvänä. Luultavasti juuri sen vuoksi päästän ajatukseni jotenkin harhailemaan, ja kun huomaan sen, pelästyn sen verran, että kaikki häipyy mielestäni. Saattaa olla, että tähän kertomiseen liittyy myös jonkinlainen jännitys.
Sinä pystyt sentään jatkamaan puhettasi, mutta minä en muista sillä hetkellä mitä oli tarkoitus kertoa.
Kuten sanot, keskittymisen puute on tällaiseen varmasti suurin syy.
En minä koskaan ole ajatellut, että tässä mistään mielenterveysongelmasta olisi kyse.