oletteko samaa mieltä asiasta, jos pieni lapsi on kiintynyt esim. mummoonsa hyvin paljon, niin äidin on rajoitettava heidän tapaamisiaan jotta lapsi unohtaisi kiintymyksensä ja mielellään mummon kokonaan ?
Eli onko oikein riistää lapselta läheinen ja rakastava ihmissuhde sen takia, että lapsen äiti ei tuosta ihmisestä pidä ?
Eli onko oikein riistää lapselta läheinen ja rakastava ihmissuhde sen takia, että lapsen äiti ei tuosta ihmisestä pidä ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
rajoittaa!!
juttu on tullu?? ei kai siinä oo mitään jos mummo ymmärtää ettei lapsella oo ku yksi äiti. joskus mummot vaan on sellasia että haluaisivat määrätä enemmänki lapsen asioita, vaikka lapsella olisi jo hyvä ja huolehtivainen oma äiti.
Olen rajoittanut mummon ja lapseni tapaamisia, koska meillä on niin erillaiset kasvatusnäkemykset. Ne asiat mistä minä pidän kiinni ei päde mummoon ja tuottaa vaan sitten ongelmia. Esim. meillä karkkipäivä, mummo antaa karkkia mielin määrin, nukkumaanmenoaika meillä 20-21, yökyläillessä lapsi on saanut mummolla mennä vaikka puolenyönaikaan nukkumaan, koska ei ollut halunnut aiemmin... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Onko teillä vastaavia ongelmia vai riita pelkästä kiintymyksestä?
meillä on juuri toisinpäin tuo makeansynti. Äitinsä hyväksyy sen ja antaa makeita päivittäin, itse taas rajoittaisin alle 2 vuotiaan karkin ja muun makean syöntiä paljonkin. Lisäksi panostaisin mummona enemmän lapsen erilaisiin virikkeisiin enkä tyytyisi vain päivittäiseen puistossa käyntiin. Keskittyisin myös enemmän juuri lapsen tarpeisiin, en omiin ystäviin ja harrastuksiin joissa lapsi sitten vain ns. roikkuu mukana.
Pahinta kuitenkin lapsen äidin mielestä on se, että lapsi on liian kiintynyt mummoon ja siksi niitä tapaamisa ei sallita kuin korkeintaan kerran kahdessa kuukaudessa, ei aina sitäkään vaikka mommo asuu aivan vieressä ja tapaamiset olisi helppo järjestää. Hoitajan hankkii aina tarvittaissa jostain muualta tai kuljettaa lasta mukanaan kaikkialle. Kysymyksessä kuitenkin aika pieni lapsi joka tarvitsee ainakin yhdet päiväunet, mummon mielestä kahdetkin ;)
Kuulostat minun unelma-anopiltani! Vaikka ei sillä että omassakan vikaa olisi :)
Toivottavasti saatte tilanteen tasaantumaan, sillä tokihan lapsi tarvitsee isovanhempiaankin.
minusta ainankin olisi hyvä jos lapsi pitää niin täteistä enostaan kun mummoistaan ja ukeistaan:) ja muutenkin ihmisistä ja olisi sosiaalinen noin muutenkin..
kun mä sanon jotain, niin mummo ei kuuntele ollenkaan vaan tekee niinku itteään huvittaa. monet kerrat oon ollu niin raivona kun ei kuunnella ollenkaan mitä lapsen äiti sanoo..sitten muille ihmisille ylistetään miten hyvä mummo sitä onkaan.argh..
jos äidillä on itsetunto kohdallaan hän kyllä kestää lapsen kiintymyksen muihin ihmisiin eikä ota sitä loukkauksena itseensä. Rajoittamalla suhdetta voi jopa tehdä hallaa ja tavallaan ruokkia lapsen tarvetta tavata tuo ihminen.
Jos oikeasti vanhempi ei ole lapselle niin tärkeä kuin mummo niin jossainhan on pahasti jotakin pielessä! Silloin tämä yksi tärkeä suhde on entistä tärkeämpi lapselle ja hänen kasvulleen. Jos taas kuten on tapana lapsi reagoi toisin hieman erilailla kuin kotiväkeen niin silloin on kyse äidin itsetunnosta sillä kyllä normaalisti lapsi rakastaa vanhempiaan eniten ja tarvitsee näitä myös eniten.
missään tappauksessa ei ole kysymys siitä, etteikö äiti olisi tärkeä ja rakas lapselle, mutta myös mummo on sitä ihan silminnähden.
Lapsella on rakastava ja huolehtiva äiti ja isä, mutta siitä huolimatta mummokin on rakas.
Mummon kanssa oleminen on niin erilaista kuin omien vanhempien.
Äidin mustasukkaisuus on hyvin nähtävissä kun mummo on paikalla. Varmasti se on se syy, miksi mummoa ei paikalle haluta.
Varmasti lapsi oppisi ajan kanssa unohtamaan mummon, mutta kysynkin, miksi pitäisi vain äidin tunteiden takia jos lapsi kokee mummon tärkeäksi. Eikö ole niin, että mitä useampi rakastava ihminen on lapsen elämässä, sitä parempi se on lapselle. Ja miksi ei saisi olla jonkun toisen ihmisen kanssa erilaista se oleminen kuin on oman äidin kanssa ? Eikö sekin ole hyväksi, että lapsi oppii olemaan erilaisten ihmisten kanssa ja tekemään erilaisia asioita ja sa erilaisia virikkeitä. Kuvittelisin sen olevan hyväksi lapsen kehityksen kannaltakin.
aika usein täällä valitetaan kun mummot ei piittaa jne ja kun joku sitten piittaa ja on lapselle tärkeä ei sekään sovi?
Kyllä se mielestäni on todellakin lapsen etu kun on monta rakastavaa aikuista olemassa. Lisäksi mummohan saa pientä lisäarvoa koska ei ole joka päivä läsnä kuitenkaan.
Äidillähän tuossa se ongelma on jos ei ilman mustasukkaisuutta osaa antaa lapselle ja tämän ihmissuhteille tilaa. Mitenhän käy jatkossa kun lapsen elinpiiri laajenee ja elämään tulee yhä uusia ja uusia ihmisiä ja joskus vielä joku puolisokokelas? Vaikka ne on kaukaisia asioita niin ei omistushaluinen muutu ellei ala itseään muuttamaan ja silloinkin perusluonne säilyy, mutta tietoisesti yrittää sitä paikata..
Luulenpa että jopa viisivuotias muistaa sen mummon aika pitkään. Meillä kun isovanhempi kuoli niin silloin kolmivuotias muistaa hänet tavallaan edelleen vaikka ei esim kuvista aina tunnista ja meillä ei todellakaan mitenkään vaalita muistoa tms eli poissa kuvioista on kaikin tavoin. Ei ne tärkeät ihmiset noin vain unohdu!
Ilmeisesti kyse on naisen anopista eikä omasta äidistä? Oman kanssa kun useimmiten jakaminen onnistuu paremmin..