Niin se vaan on. En haluaisi luovuttaa, mutta minun on pakko ;( Niin pitkään olen odottanut kuulevani jotain sinusta - turhaan. Sinulla on ilmeisesti joku toinen, tai et ole vieläkään varma mitä oikeasti haluat. Voi myös olla, että et halua pitää yhteyttä ja siksi loukkasit minua.
Sinä tunnuit niin oikealta enkä voi käsittää, miksi kaikki se kaunis mitä välillämme oli, on poissa. Mulla on ikävä sua joka päivä. Tiedän nyt mitä todellinen kaipaus on. Ja tiedän, etten voi jatkaa näin enää. Sydän pieni särkyy, kun edes ajattelen mitä meistä olisi voinut tulla. Samalla joudun jättämään kaiken tuon taakse ja katsomaan elämää mitä se tuo tullessaan.
En unohda sinua koskaan.
Sinä tunnuit niin oikealta enkä voi käsittää, miksi kaikki se kaunis mitä välillämme oli, on poissa. Mulla on ikävä sua joka päivä. Tiedän nyt mitä todellinen kaipaus on. Ja tiedän, etten voi jatkaa näin enää. Sydän pieni särkyy, kun edes ajattelen mitä meistä olisi voinut tulla. Samalla joudun jättämään kaiken tuon taakse ja katsomaan elämää mitä se tuo tullessaan.
En unohda sinua koskaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mulla on ihan samanlainen tilanne menossa. Ihan hirveä ikävä! nyt vasta tietää mitä rakkaus todella on, kun sen on menettänyt. Ei pysty hengittämään,askel painaa, pää hajoaa.. voiko rakkauteen kuolla? nimittäin musta tuntuu että kuolen tähän.
ehkä sinulla vielä turhan kauan:( Koska jkainen hetki sitä tunnetta on liikaa. Varsinkin jos tietää että toinen on samalla hetkellä onnensa kukkuloilla seuraavan kanssa, jonka salaa selän takana (raukkamaisesti) hankkinut.
Mutta ei siihen kuole, itsellä ei tunnu enää lainkaan pahalta nähdä kyseisiä henkilöitä, Vaikka yrittävät vielä virnuilla kun näkee (kertoo mitä tolloja itse ovat, vaikka minusta pellen tekikin)
Kun olet saanut sisältä sen entisen pois, saat mahdollisuuden löytää vielä jonkun ihmisen
Tuo kirjoituksesi oli kuin minun elämästäni..mutta elämä todella jatkuu.
En ole halunnut häiritä erittäin tärkeää ihmistä, jota kohtaan tunnen jotain syvällistä.
Ikävä on häntä ja ei ole ketään toista, on tässä jotain sutinaa ollut mutta samanlaista värinää sydämeeni ei ole toinen mies tuonut, kuin se mies jolle haluaisin sanoa...olet rakas!! Mutta luovutin hänen suhteen ja jatkan matkaani yksin, vielä tulee päivä jolloin tulee joku..
oliko hän tietoinen tunteistasi, mitä hän tunsi sinua kohtaan? Ajan kuluessa ehkä oppii hyväksymään tunteensa ja rohkaisee mielensä ponnistellen yhteistä elämää kohden.
Miks kaiken pitäis olla helppoa??
minusta tuntui että se toinen luovutti. Luulen että hän näki tunteeni. Koskaan hän ei kertonut omista tunteistaan.
En odota et kaiken pitäs olla helppoa. Kaikki vaan jää siihen, et kumpikaan ei edes yritä vaan menee sieltä mistä aita on matalin :(
siinä yleensä menee. luullaan, kuvitellaan, pelätään että toinen ei vastaa tunteisiin:( ihan tyhmää. itsekin ehkä syyllistynyt samaan. pitää näyttää ja sanoa.suomalaisille toi puhuminen näyttäisi olevan lähes mahdotonta.
itse olin valmis menemään vaikka läpi harmaan kiven, annoin kyllä ymmärtää sen, en tainnut sitä kylläkään sanoa, ikävää. En pelkää puhua tunteistani, en edelleenkään. Toinen antoi vaan ymmärtää että ei kiinnosta edes tietää.
tunnen kipua. Olen juntti ja niin on hänkin. Hätäinen 15 min keskustelu ja kaikki oli siinä. Miten pienestä kaikki voi särkyä. Onko nyt hyvä..Ei ainakaan minulla. Meidän olisi vaan pitänyt puhua enemmän eikä arvailla. Ja miten kävi. Kuvitellaan, että toinen osaa lukea ajatuksia...
en voinut kuvitellakaan että toinen olisi tuntenut samoin, aivan, kuvittelua prkle. Tunsin kuitenkin aina rauhallisuutta ja koin yhteenkuuluvaisuutta kun oltiin yhdessä.
Minulla oli turvallinen ja hyvä olla hänen seurassa..Oltiin molemmat jotenkin samanoloisia, sielunkumppaneita kai. Kuvittelua ettei toinen tunne samoin ja sitten yrittää näytellä sellaista roolia ettei itsekään tunne. Aivan kun pelkäisi menettävänsä kasvonsa...Syvällä sisimmässä kuitenkin kipinöi ja sattui, kun piti taistela tunnetta vastaan...
päättyi sitten?? Lähditkö vetämään tosta vaan vai tuliko riitaa, luultavasti viimeinen yhteydenpito oli viestin muodossa. Kumpi "ryssi" ja minkäköhän takia?
Itse sain jonkinlaisen "selityksen" joka olisi riittänyt melkeinpä kenelle tahansa paitsi sydämelleni:(
Olen antanut rakkaudelle mahdollisuuden toimia omalla tavallaan. Rakkaus on ja pysyy jos se on pysyäkseen, ei ole minun päätettävissä.
Näytelmät on nyt näytelty.
oli face to face. En lähteny mihinkään vaan se toinen lähti :'( Ei se ollut riitaa vaan ennemmin hiljaista...Yritin avautua, mutta sitten vedin suojamuurin päälle. Ajattelin, eihän se toinen voi minusta ajatella niin syvästi kuin minä hänestä...
olisit tullut mukaan. No niin....sitten. Kaipaan sinua, tiedät sen.
muuta mahdollisuutta kuin jäädä. No se on mennyttä elämää eikä sitä saa millään tavoin enää muutettua. Mikään ei mene niin kuin saduissa. Kaipaan sinua. Tiedäthän sen?
ei kai ollut m->n?
toisinpäin..
...oon Mies ja on ollut sitä sutinaa...vähän...tai niin mä ainakin kuvittelen...erään 23-vuotiaan neitosen kans...Oletko se sinä...???
Ja tää menee sit pk-seudulle, eräälle ihanalle blondille, nimi on H***i...
ei ollut sinulle tarkoitettu...
Meitä on ilmeisesti niin monta samanlaisessa tilanteessa...
Miksi elämän täytyy olla niin monimutkaista,vai tehdäänkö me itse siitä vain sellaista?
Mutta tosi on että ei voi elää täysipainoisesti,jos joku on koko ajan sydämessä,ei siinä ole kenellekään muulle sijaa.
Kunpa hän suostuisi edes tapaamaan kolmen vuoden jälkeen erosta,mutta on niin jääräpää. Mulle se olisi NIIN tärkeää,tietäisin todelliset tunteeni..ehkäpä olen tehnyt hänen ympärilleen sädekehän :(
Iäti sinun näköjään
Lähetän sinulle voimaa, rohkeutta ja uskallusta katsoa elämää positiivisesti. Toivon että saat joku päivä nostettua pään ylös korkealle nuuhkimaan uusia tuulia...
Tämä on julma tunne, jos käy niin ettei toinen vastakaikua anna.. siksi sen käsittely on vaativinta.
Sama vika täällä. Mies tuntui niin oikealle ja luotettavalle ihmiselle. Tukahdutin hänet. Erosimme. En halunnut tauottaa mitään, vaan sanoin hyvästit. Nyt olen sitä katunut tahollani. Menetin siinä ihanan ihmisen jonka olisi voinut ylipääsemisen jälkeen ehkä pitää ystävänä.. Muutoinkin kaipaan häntä joka päivä, asiasta on kulunut pitkiä viikkoja. Nyt onneksi olen saanut itselleni paljon tekemistä että edes välillä oman elämäni palapelin saisin kootuksi.
Muillekin saman asian kanssa painiskeleville voimaa :)