kuinka moni täällä ja tässä iässä on löytänyt sen elmänsä "suurimman rakkauden" ? yksi juuri päättyi ja sydän täynnä surua
onkos toivoa ?
vai heitänkö pois?
9601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Rohkeasti vaan hakemaan uutta kultaa. Minä löysin itselleni rakkaan viisi vuotta sitten. Toivoa ei menetetä. Pidän peukkuja.
Ilmoittaudun, en ole etsinyt enkä löytänyt, vaan rakastunut. Rakastuminen on minulle aina "elämäni suurin rakkaus"
Yksi 50 sukulaisnainen soitti minulle sunnuntaina ja kertoi, että on tavannut melkein 68-vuotiaan miehen ja ovat juuri muuttaneet yhteen :)
Kun Usko jättää niin Toivo tulee tilalle tai jos toivo jättää niin voi tulla usko tilalle.
Älä heti ryntää uuteen suhteeseen. Sellaiset juuri eronneet ihmiset ovat "ikäviä ihmisiä". Viime kesänä tapasin kaksi miestä (alkukesästä ja loppukesällä). Kumpikin oli vasta eronneita ja kumpikin haukkui entisiä vaimojaan ihan hirveästi. Ensimmäisen tapasin kaksi kertaa ja totesin etten halua alkaa seurustelemaan. Toista tapasin noin kolme viikkoa ja en jaksanut kauempaa kuunnella "miten hirveä se entinen vaimo oli". Suosittelen sinullekin ensin vaikka eroseminaariin osallistumista.
Ärsytti kun joku kysyi erokriisin keskellä: "Joko sinä olet löytänyt uuden?" Jokainen ero on käytävä läpi. Sitten on tilaa uudelle Rakkaudelle. Tuo sama kysyjä siihen perään "ylisti" eronnensa 20 vuotta kestäneestä avioliitostaan ja "heti löytyi uusi". Blaa-blaa, voisi tuollaiseen lässytykseen vastata.
Ota ihan rauhallisesti ja toivu erostasi. Kyllä siitä eloon voi jäädä, vaikka alussa voi "kitua" muutaman kuukauden.
Älä heitä toivoasi vaikka Toivon (tai Arvon, tai Uskon tai Aarre'n) heititkin ulos :0)
se kertoo ihmisestä aika paljon, miten hän puhuu toisista ihmisistä. Erityisen ikäviä ovat tosiaankin ne eronneet, jotka tuhlaavat aikaansa exänsä moittimiseen. Minä ainakin tunnen enemmän myötätuntoa sitä toista osapuolta kohtaan kuin sitä, joka yrittää toista mustamaalata.
Ihmisten kunnioittaminen on asia, jota minä odotan läheisiltäni ja vaadin sitä myös ystäviltäni.
Älä hyvä mies/nainen menetä toivoasi.Kyl sunt varte
joku jossai on.Mut sure suru ens loppuu,ni ossaat paremi sit iloita siit uurest onnest.
Tsemppiä !
aina on niin kauan kuin on elämää. Mutta että, jos yksi juuri päättyi sydän täynnä surua ja jo uutta...
Älä missään tapaukses vaan ota mitään "laastarisuhdetta" eron tuskan lievittäjäksi. Siinä ei saa muuta kuin vielä enemmän harmia ja vielä se mahdollinen kumppanikin kärsii. Syyttömästi.
Olkoon se eron syy mikä tahansa, niin aina joutuu tekemään surutyön ja se kestää aikansa. Kerron kokemuksesta. Ittelleen joutuu selvittämään syyt ja seuraukset. Kyllä niistä jotakin "oppii" ja saattas olla ettei samoja "virheitä" enää tekis. (Tosin, parisuhteen loppuessa on aina kaks syytöntä ja kaks syyllistä). Nyt ittellä olis asiat ihan hyväs mallis ja jos eteen tulee joku kiva, niin saattasiin olla valmis uuteen suhteeseen.
ja kun niitä syitä ja seurauksia itelleen selvittää, molemmin puolin, voi jopa käydä kuten meikäläiselle(sille), ettei sitä uutta koskaan tarvitakkaan.
No, minulle ei niin käy, hänellä on ollut uusi vaimo kohta kaksi vuotta.